Osallisuudesta toimijuuteen

Osallisuudesta toimijuuteen

Osallisuuden käsitteen määrittelyn moniulotteisuuden keskellä painiessamme saimme vinkin hakea tukea osallisuuden lähikäsitteistä. Hakukoneiden sauhutessa oveamme kolkutteli jatkuvasti toimijuuden käsite. Toimijuuden käsitettä on avattu Karilan ja Lipposen (2013) artikkelissa Haluan, voin ja osaan. Lasten toimijuuden rakentuminen päiväkodissa teoksessa Varhaiskasvatuksen pedagogiikka. Lipponen, Kumpulainen ja Hilppö (2013) määrittelevät toimijuuden kyvyksi toimia omaehtoisesti erilaisissa tilanteissa, vaikuttamista tapahtumien kulkuun sekä kokemusten kautta oppimista, joka toteutuu vuorovaikutuksessa. Lipponen ym. (2013, s. 160) määrittelevät myös, että toimijuus ja osallisuus voidaan liittää toisiinsa ja ne kulkevatkin käsitteinä usein käsikädessä.

Toimijuutta on myös määritelty Kumpulaisen, Krokforsin, Lipposen, Tissarin, Hilpön ja Rajalan teoksessa Oppimisen sillat – Kohti osallistavia oppimisympäristöjä (2010). Teoksessa esitellään erilaisia keinoja muun muassa opettajille siitä, miten tukea osallisuutta ja kasvua aktiivisiksi toimijoiksi. Kohti tutkivaa työtapaa kurssillamme on yli 100 opiskelijaa, kaksi tutkijaopettajaa ja 13 pienryhmän omaa tutkijaa. Valtava ryhmämme muodostuu erilaisista ihmisistä, jotka poikkeavat taustoistaan, iältään, sukupuoleltaan ja työ- tai opiskelukokemuksiltaan. Tällainen ihmisjoukko muodostaa laajan määrän tietoa, osaamista, arvoja ja asenteita. Tällaista ihmisten moninaisuuden muodostamaa pääomaa voidaan kutsua tietovarannoksi. (Kumpulainen ym., 2010, s. 11.) Oma pienryhmämme, missä olemme syventyneet osallisuuteen liittyvän tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen, tutkimuskysymyksiin ja tutkimuksesta esiin tulleisiin tuloksiin, on omista lähtökohdistaan, eli tietovarannon pääomastaan, muodostanut erilaisten tehtävien kautta Pruukin (2008) määrittelemiä konstruktivistisia oppimiskokemuksia.

Kumpulaisen ym. (2010) mukaan toimijuus syntyy aina vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutukseen tarvitaan vähintään toinen osapuoli tai ryhmä. Vuorovaikutuksessa, joka syntyy ryhmässä, on aina jokin motivaatio, tavoite, jota ryhmän kaikki jäsenet yhdessä tavoittelevat. Tätä yhteistä kokemusta Kumpulainen ym. (2010) kutsuvat “jaetuksi ja kollektiiviseksi toimijuudeksi”. Kurssimme omassa pienryhmässä jokainen voi kokea toimijuutta ja jakaa kollektiivisen toimijuuden luoman yhteisen oppimisen kokemuksen. Tämä kokemus taas muodostaa “pystyvyyden, omistajuuden”(Kumpulainen ym., 2010) ja osallisuuden tunteen sekä ryhmätyössä, kohti tutkivaa työtapaa kurssilla että laajemmin jokaisen omassa elämässä. Kangas (2014) puolestaan määrittelee osallisuuden subjektiivisena kokemuksena, ilmenevän sosiaalisissa suhteissa, ryhmätoiminnassa ja vuorovaikutuksessa oikeutena tehdä valintoja ja päätöksiä ja siihen liittyvän omien aloitteiden huomioimisen. Näin toimijuuden ja osallisuuden käsitteet kietoutuvat yhteen, rinnakkain kulkeviksi käsitteiksi.

Ryhmätyöllä yhteisön jäseneksi

Pruukin (2008, s. 27–34) mukaan työtavoissa on tärkeää opiskelijan motivaation ja aktiivisuuden edistäminen, jolloin opettaja toimii oppimisen ohjaajana ja opiskelija aktiivisena subjektina.  Kohti tutkivaa työtapaa kurssilla opiskelijoilta edellytetäänkin aktiivisuutta ja osallistumista kurssin suoritusten, ryhmätöiden ja läsnäolon muodossa, opetus on vahvasti opiskelijakeskeistä ja vuorovaikutus monipuolista. Ryhmätöiden kautta opiskelijat myös tutustuvat toisiinsa ja opettajat tukevat avointa opiskeluilmapiiriä. Opiskelun tulisikin Pruukin (2008, s. 27–34) mukaan olla aktiivinen vuorovaikutusprosessi, jossa opiskelijat –asiantuntijaa havainnoiden– rakentavat tietoa yhdessä muiden kanssa hyötyen toistensa erilaisista näkemyksistä ja ajatuksien vaihdosta.

Blogikirjoittamista ja kommentointia voitaneen ajatella opitun reflektiona ja palautteena. Postausten suunnittelu on opiskelijoiden vastuulla, eikä meille ole annettu valmiita vastauksia bloggaamisen aiheista. Opiskelijat on otettu mukaan oppimisen suunnitteluun ja annettu mahdollisuus palautteeseen, mikä Pruukin (2008, s. 27–30) mukaan auttaa tiedon jäsentämisessä.

Kurssilla tehtävänämme on ollut soveltaa tutkimus lööppimme väittämän muuttaminen tutkimussuunnitelmaksi. Pruukin (2008) mukaan opetuksen siirtovaikutus, eli opetuksen soveltaminen, on olennaista modernien oppimisteorioiden mukaisessa opetuksen suunnittelussa. Opetuksen soveltaminen, eli lööpin väittämän muuttaminen tutkimuskysymykseksi, on yhdessä Pruukin (2008, s. 27–30) käsittelemän konstruktiivisen, oman tiedon jäsentämiseen ohjaavan opetusmetodin kanssa muodostanut oppimiskokonaisuuden, missä jokainen ryhmän jäsen voi kokea toimijuutta kokemisen ja tekemisen kautta, mistä Kumpulainen ym., (2010) myös puhuvat. Kurssimme lähtökohtana ovat tosielämän tutkimukset eli aidot tilanteet, mikä harjaannuttaa opiskelijoita Pruukin (2008, s. 27) mainitsemaan vaativampaan ajatteluun kuin yleisluontoisella käsittelyllä.

Kurssilla opiskelijoita on haastettu osallistumaan monenlaisin keinoin. Lipponen (2017) määrittelee osallisuuden vapaaehtoiseksi osallistumiseksi ja subjektiiviseksi kuuluvuuden tunteeksi. Myös Kankaan (2014) mukaan osallisuus on subjektiivista. Kurssilla aiheeseen pohjautumisen jälkeen voimmekin miettiä, onko kurssista seurannut osallisuuden kokemuksia, vai onko kuitenkin kysymys osallisuuden lähikäsitteestä toimijuudesta?

Kohti tutkivaa työtapaa kurssi on ollut haastavuudessaan paljon oppimiskokemuksia ja erityisesti ryhmätyön kautta oivalluksia tarjoava kurssi, jossa todellisuudessa ei ole vaikeaa ollut työmäärä vaan ajatustyönprosessi mitä tiedonhankintaan ja kurssin suoritusvaatimusten täyttämiseen on joutunut itse käyttämään. Kumpulainen ym. (2010) sanoin; “yhteisön jäseninä meistä tulee kokonainen kylä”.

21.10.2017 Pohtivin terveisin ”Osalliset”  – Blogi 2

Lähteet:

Kangas, J. (2014) Pedagogisia näkökulmia ja välineitä lasten osallisuuden tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Teoksessa J. Heikka, E. Fonsén, J. Elo & J. Leinonen (toim.), Osallisuuden pedagogiikka varhaiskasvatuksessa (s. 16-40). Tampere: Kopio-Niini.

Kumpulainen, K., Krokfors. L., Lipponen. L., Tissari, V., Hilppö, J., Rajala, A. (2010). Oppimisen sillat, Kohti osallistavia oppimisympäristöjä. Helsinki: Yliopistopaino

Lipponen, L. (2017) Varhaispedagogiikan luento. Helsingin yliopisto. 14.9.

Lipponen, L., Kumpulainen, K., Hilppö, J. (2013) Haluan voi ja osaan: Lasten toimijuuden rakentuminen päiväkodissa. Teoksessa: Karila, K. & Lipponen, L. (2013). Varhaiskasvatuksen pedagogiikka. Tallinna: Vastapaino

Pruuki, L. (2008) Ilo opettaa – tietoa, taitoa ja työkaluja. Helsinki: Edita

 

 

 

 

6 Replies to “Osallisuudesta toimijuuteen”

  1. Blogitekstinne on hyvin mielenkiintoinen ja yhteiskunnallisessa mielessä ajankohtainen. Osallisuus ja toimijuus nousevat vahvasti esiin varsinkin, kun puhutaan varhaiskasvatuksesta sekä opettajuudesta. Tekstissänne selviää tarkasti, mitä kyseisillä käsitteillä tarkoitetaan. Tämä aihe on siis tärkeä, kun ajatellaan tulevaisuudentyökenttäämme.

    Pohditte tekstissänne asiaa monesta eri näkökulmasta ja itse jäin pohtimaan varsinkin Kohti tutkivaa työtapaa -kurssimme ryhmissä sekä ryhmätyöskentelyssä esiintyvää osallisuutta ja toimijuutta. Onkin hienoa tosiaan huomata, kuinka ryhmän jäsenet tavallaan täydentävät ryhmän kokonaiseksi tuomalla omia ajatuksia ja kokemuksia erilaisista asioista. Kaikilla ei ole sama elämäntilanne ja juuri erilaisuus ryhmissä on rikkaus.

    Kaiken kaikkiaan hienosti tuotettu ja suunniteltu blogiteksti, jossa olette käyttäneet hyvin useita eri lähteitä. Oli mukavaa lukea näin selkeää tekstiä.

    Anni Kukkonen/Palloryhmä

    1. Hei Anni!

      Kiitos kommentistasi. Oli todella kiva kuulla mielipiteesi ja erityisesti se, että sinullakin oli samanlaisia ajatuksia tämän kurssin toimintatavoista ja erilaisuuden rakentamasta rikkaudesta.

      Osalliset / ryhmä 4

  2.  Olette avanneet osallisuuden ja toimijuuden käsitteet monipuolisesti eri lähteitä käyttäen. Olette tämän lisäksi liittäneet teorioita käytännön esimerkkeihin, mikä tekee blogikirjoituksestanne havainnollistavan.

    Osallisuus ja toimijuus ovat tärkeitä osia ihmisen hyvinvoinnissa. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kolmannessa osa-alueessa käsitellään lapsen oikeutta osallisuuteen, ja tämäkin kertoo asian tärkeydestä. Menin etsimään aiheestanne lisää informaatiota ja löysin Merjut Lehtosen kasvatustieteen kandinaatintyön. Lukiessani Lehtosen työtä, törmäsin käsitteeseen näennäisosallisuus. Näennäisosallisuudella tarkoitetaan, että tarjotaan mahdollisuuksia osallisuuteen mutta tosiasiassa mielipiteillä ei ole väliä. Tämä on hyvin mielenkiintoinen ilmiö, josta varmasti saisi hyvää keskustelua aikaan. Suosittelen teitä myös tutustumaan Marjut Lehtosen kandinaatintyöhön ainakin osittain. Minua se avarsi vielä enemmän osallisuuden eri ulottuvuuksista.  
    Ayda Jodayri Hashemizadeh, ryhmä 6 
     
     
    Lähde
    Marjut Lehtonen, 2016, Alle 18-vuotiaiden vaikuttamisen kanavat peruskoulussa ja sen ulkopuolella  http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201605251926.pdf 

    1. Hei Ayda!

      Kiitos kommentistasi blogitekstiimme ja mielenkiinnostasi aiheeseen. Löytämäsi näennäisosallisuus on tosiaan yksi osallisuuden lähikäsitteistä. Jonna Kangas käytti tutkimuksessaan viitekehyksenä Shierin tasomallia. Näennäisosallisuus sijoittuu tässä tasomallissa tasoille 1 ja 2. Tämä tarkoittaa juuri mainitsemiasi asioita: lapset tulevat kuulluiksi, lapsia tuetaan ilmaisemaan näkemyksiään, mutta mielipiteet eivät vaikuta toimintaan.
      Käy ihmeessä vilkaisemassa meidän muitakin blogikirjoituksiamme, josta löydät osallisuudesta paljon lisää.

      Osalliset / ryhmä 4

      Lähde
      Leinonen J. (2010). Lapsen osallisuuden mahdollistaminen päiväkodin toimintakulttuurissa. Pro Gradu. Viitattu 17.11.2017. Saatavissa: http://www.mv.helsinki.fi/jonkanga/gradu_nettiin.pdf

  3. Luimme blogikirjoituksenne ja mieleemme nousi paljon ajatuksia toimijuuteen ja osallisuuteen liittyen. Aloimme keskustella toimijuudesta ja osallisuudesta varhaiskasvatusikäisten lasten, etenkin pienimpien alle 3-vuotiaiden näkökulmasta. Miten alle 3-vuotiaat kommunikoivat omia ajatuksiaan? Missä määrin vaikuttaminen itseensä liittyviin asioihin on tarpeellista tai mielekästä? Alle kolmivuotiailla liialliset asioista päättämisen mahdollisuudet saattavat aiheuttaa turvattomuutta ja hämmennystä. Aikuisten luomat rajoitteet ovat tärkeitä lapsen päätösmaailmassa, koska lapsi ei välttämättä ole valmis tekemään päätöksiä itsenäisesti, vaikka niin haluaisikin.

    Kuten varhaiskasvatuslaissa (Varhaiskasvatuslaki 2 a §) sanotaan, varhaiskasvatuksen tavoitteena on varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Pystyykö henkilökunta tulkitsemaan lasten sanatonta viestintää ja suunnittelemaan toimintaa ottaen huomioon lasten kiinnostuksen kohteita? Olisi mielenkiintoista kuulla, puhutaanko esimerkiksi blogitekstissänne mainitussa Kumpulaisen ym. teoksessa Oppimisen sillat – Kohti osallistavia oppimisympäristöä siitä, miten lastentarhanopettajat voisivat tukea erityisesti alle 3-vuotiaiden osallisuutta ja kasvua aktiivisiksi toimijoiksi.

    Vartiaisen ryhmä, 9

  4. Hei ryhmä 9!

    Olette kiinnittäneet huomionne tärkeään osallisuustutkimuksen näkökulmaan, alle kolmevuotiaiden lasten osallisuuden tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Lipposen ym. teos “osallisuuden sillat” käsittelee toimijuutta koululaisten ja nuorten näkökulmasta. Varhaiskasvatuksen pienimpien osallisuutta tukevista menetelmistä esimerkiksi dokumentoinnista voitte halutessanne lukea lisää kirjasta Heikka, Fonsen, Elo, Leinonen(2014)Osallisuuden pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Innolla odotamme lisää teoriaa menetelmien tueksi tammikuussa 2018 ilmestyvästä kirjan toisesta osasta.

    Terveisin Eeva/osalliset ryhmä 4

Leave a Reply to Anni M K Kukkonen Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *