Jaettu pedagoginen johtajuus, ryhmä 1

Meitä kiinnostaa erityisesti tiimityöskentely ja pedagogisen johtajuuden jakaminen päiväkodissa. Elina Fonsénin (2014) väitöskirjan käsittely onkin herättänyt keskuudessamme erinomaista, omiin kokemuksiimme ja odotuksiimme pohjautuvaa keskustelua. Keskusteluissa esiinnousseita haasteita ovat olleet mm. moniammatillisuuden toteuttaminen kentällä: esimerkiksi lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien kokemus eriarvoisesta asemasta on noussut usein pintaan.  Onkin kiinnostavaa pohtia, miten pedagogisesti laadukas varhaiskasvatus voisi parhaiten toteutua lapsen edun mukaisesti! Tähän kysymykseen haetaan vastausta myös Fonsénin väitöskirjassa (2014, s.61): ” Tutkiessani pedagogisen johtajuuden perimmäinen tavoite nähdään lasten hyvän kasvun ja oppimisen edellytysten luomisena laadukkaan pedagogiikan kautta”.

Laajasta ja monipuolisesta aiheesta ensimmäiseen blogikirjoitukseemme valikoitui nimenomaan jaettu pedagoginen johtajuus. Kirjoituksemme haastaa myös lukijan pohtimaan omia kokemuksiaan ja näkemyksiään; mitä juuri SINÄ käsität jaettuna pedagogisena johtajuutena?  Fonsénin tutkimuksessa (2014, s.62) tutkimuskysymykset on osoitettu päivähoidon pedagogiikan vastuuhenkilöille. Mitä työtehtäviä nämä henkilöt SINUN mielestäsi tekevät? (Vastaus tähän löytyy ensimmäisestä kommentista.)

Mitä ihmettä jaettu johtajuus sitten on?
Jaetusta johtajuudesta syntyy varmasti kaikille jokin mielikuva. Kenties jaettu johtajuus on kakku, josta jokaiselle työntekijälle jaetaan oma pala? Jaettu johtajuus ei ole vain vanhojen käytänteiden pilkkomista uusiin palasiin, vaan luodaan myös uutta, kuten Fonsén (2014, s.33) toteaa: ”[t]utkimuksessani jaettu johtajuus nähdään niin käytänteissä kuin rooleissakin. Yhteisön vuorovaikutuksessa jaetaan vastuuta yhteiseksi, mutta myös muodostetaan käytänteitä johtajuuteen”. Käytännön tasolla se saatetaan määritellä esimerkiksi kahden päiväkodinjohtajan välille jaetuksi päätösvallaksi, ja muille työntekijöille jaetuiksi vastuutehtäviksi (Siilinjärven kunta, 2017). Jaettu johtajuus voidaan nähdä asiayhteyteen, aikaan ja paikkaan sidottuna, eikä se heikennä johtajuusosaamista (Spillane, Diamond & Jita, 2003). Käsitämme tämän siten, että esimerkiksi varsinaisen päiväkodinjohtajan valta-asemaa ei kyseenalaisteta tai vähennetä sillä, että lastentarhanopettajilla on mahdollisuus vaikuttaa heille sovittuihin vastuualueisiin- loogista ja tehokasta, vai mitä! Kuinka SINUN mielestäsi johtajuutta pitäisi jakaa vaikkapa päiväkodin tasolla?

Lähde; tuntematon.

Hienoja ajatuksia, mutta miten ne tavoitetaan konkreettisesti?
Näemme, että monialaisessa työyhteisössä tulisi tunnistaa ja tunnustaa jokaisen työntekijän osaaminen, sekä toteuttaa sen perusteella vastuunjakoa ja toiminnansuunnittelua. Jaettu johtajuus nähdäänkin vastuun jakamisena ja oikeutena osallistua sekä pedagogiseen suunnittelutyöhön, että sen toteuttamiseen (Fonsén, 2014, s.104).  Toimintaa selkeyttävät ja sujuvoittavat sovitut ohjeet ja toimenkuvat, henkilökunnan työmoraali sekä työhön sitoutuneisuus (Fonsén, 2014, s.141). Onkin keskeistä, että jokainen johtajuuden kakusta palaa mutusteleva tietää omien vastuualueidensa lisäksi myös muiden tehtävät- mitä päiväkodinjohtaja voi odottaa vaikkapa aluejohtajalta tai kiertävältä erityislastentarhanopettajalta?

Sitoutuneisuuteen ja työmoraaliin varmasti vaikuttaa moni tekijä, mutta keskusteluissamme on herännyt pohdintaa erityisesti vakituisen, pätevän henkilökunnan puutteesta. Esimerkiksi keväällä 2016 pääkaupunkiseudulla koettiin lähes viidensadan pätevän lastentarhanopettajan pulaa (Turtola, 2016). Vaikka alalle lisätäänkin koulutuspaikkoja (STT, 2017), ongelmana saattaa olla ennemminkin työntekijöiden viihtyvyys (Yle Helsinki, 2011) ja pysyminen koulutustaan vastaavassa työssä (Valtavaara & Mansikka, 2017). Kuinka syvälle pitääkään sukeltaa, että saadaan ratkaistua toimivan ja laadukkaan, jaetun pedagogisen johtajuuden mahdollistavia haasteita? Mikäli edellä mainittuihin vaikeuksiin löydetään vastauksia, voiko jaettu johtajuus todella toimia päiväkodin eloisassa ja moniammatillisessa työyhteisössä? Fonsén (2014, s.185) pohtiikin tutkimuksessaan, onko johtajuus sittenkin vain positioihin sidottu käsite. Kenties jaettu johtajuus onkin kaunis utopia, johon voi pyrkiä, mutta jota ei voi saavuttaa.

Keskeiset termit:
-Pedagoginen johtajuus. ”[V]arhaiskasvatuksen perustehtävän laadusta vastaamista ja sen kehittämistä” (Fonsén, 2017).

-Jaettu johtajuus. Monisyinen kattotermi, joka voidaan ymmärtää eri konteksteissa eri tavalla. Haastaa perinteisen, yksittäisen johtajan saneleman toimintajärjestyksen (Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2014).

Lähteet:

Fonsén, E. (2017). Jaettu pedagoginen johtajuus ja Vasu. Tampereen yliopisto & Asiantuntijaosuuskunta Edu-O-Matic. Viitattu 22.10.2017. https://www.avi.fi/documents/10191/7262160/Jaettu+pedagoginen+johtajuus+ja+Vasu_Elina+Fonsen/c0407780-9e29-465f-8204-e7dd83aec847

Fonsén, E. (2014). Pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa. Akateeminen väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 22.10.2017. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95050/978-951-44-9397-3.pdf

Kunnallisalan kehittämissäätiö. (2014). Jaettu johtajuus tuottaa paremman työyhteisön: Eeva Tiihosen haastattelu. Viitattu 22.10.2017. http://kaks.fi/uutiset/jaettu-johtajuus-tuottaa-paremman-tyoyhteison/

Siilinjärven kunta. (2017). Päiväkoti Pilvilinna: Johtaminen. Viitattu 22.10.2017. http://www.siilinjarvi.fi/kunta/fi/paivahoito_ja_esiopetus/paivakodit/paivakoti_pilvilinna/johtaminen.php

Spillane, J. P., Diamond, J. B. & Jita, L. (2003). Leading instruction: the distribution of leadership for instruction. Viitattu 22.10.2017. http://mysesp-test.sesp.northwestern.edu/docs/leadinsSPIDIAJIT.pdf

STT. (2017). Lastentarhanopettajien yliopistokoulutukseen tuhat uutta aloituspaikkaa. Keskisuomalainen. Viitattu 22.10.2017. http://www.ksml.fi/kotimaa/Lastentarhanopettajien-yliopistokoulutukseen-tuhat-uutta-aloituspaikkaa/1038000

Turtola, I. (2016). Pula pätevistä lastentarhanopettajista vaivaa pääkaupunkiseutua- lisää tarvittaisiin lähes 470. Yle. Viitattu 22.10.2017. https://yle.fi/uutiset/3-8858380

Valtavaara, M. & Mansikka, O. (2017). Huono palkka ja raskas arki- moni lastentarhanopettaja harkitsee alan vaihtamista: ”Tuli kiky ja lomarahat meni”. Helsingin sanomat. Viitattu 22.10.2017.  https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005374948.html

Yle Helsinki. (2011). Helsingin lastentarhanopettajat kaipaavat parempia työoloja. Viitattu 22.10.2017. https://yle.fi/uutiset/3-5435261

9 Replies to “Jaettu pedagoginen johtajuus, ryhmä 1”

  1. Vastuuhenkilöiden nimikkeet vaihtelevat kuntakohtaisesti, ja Fonsén (2014, s.62) on tutkimuksessaan merkinnyt nimikkeet seuraavasti;

    “Koska tutkimushenkilöiden ammattinimikkeet ovat mukana olleissa seitsemässä kunnassa erilaisia, käytetään luettavuuden vuoksi tutkimushenkilöistä muotoa päivähoidon pedagogiikan vastuuhenkilöt. Tähän ryhmään kuuluvat vastaavat lastentarhanopettajat, vastuulastentarhanopettajat, aluepäälliköt, aluejohtajat, alueen palvelupäälliköt, päivähoidon ohjaajat, päiväkodin johtajat, konsultoivat tai kiertävät erityislastentarhanopettajat, suunnittelijat, päivähoidon johtajat ja varhaiskasvatusjohtajat.”

    Lisäksi käyttämästämme kuvasta;
    Tiedämme, että kuviin laitetaan aina lähde, joka sisältää ideaalitilanteessa sekä valokuvaajan koko nimen, sekä internetosoitteen tms, josta kuva on peräisin. Tällä kertaa käytimme kuitenkin oheista vanhaa, arviolta 1950-luvulla otettua kuvaa, joka sopi erinomaisesti tekstiimme, mutta jonka todellista lähdettä ei valitettavasti löytynyt. Kuvan jäljet johtivat kuitenkin useassa lähteessä BBC:n arkistoihin. Briteissä kuvien copyright-oikeudet kattavat vuoden 1956 jälkeen otetuissa kuvissa kuvaajan eliniän +70vuotta sen jälkeen, ja mikäli kuvan ottajasta löytyy luotettavaa tietoa, lisäämme sen mieluusti lähteisiin.

  2. Pedagoginen jaettu johtajuus tärkeää? (ryhmä 10)

    Varhaiskasvatuksessa lasten hyvinvoinnin tulee olla lähtökohta kaikelle tekemiselle. Toiminnan pedagoginen laatu on parempaa, kun sitä jaetaan varhaiskasvatuksen ammattilaisten kesken, ja tällä tavoin voidaan turvata lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeminen.

    Jaetun johtajuuden kautta syntyy yhteisöllistä johtajuutta, jossa jokainen voi kokea olevansa tärkeä osa kokonaisuutta. Tällainen toimintatapa toimii erityisen hyvin juuri varhaiskasvatusorganisaatiossa. (Tiihonen, E. 2014.) Osaamisen jakamisen kautta voidaan hyödyntää jokaisen omia vahvuuksia ja näin tuottaa uusia hyviä käytänteitä. Mielestämme tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi eri osa-alueiden ammattilaisten kartoittamista päiväkodin sisällä, ja pedagogisten vastuualueiden jako tämän mukaisesti yksilöiden vahvuuksia hyödyksi käyttäen. Käytännössä kyseessä olisi esimerkiksi pedagogisten materiaalikansioiden koostaminen ja niiden jakaminen koko talon ryhmien käyttöön.

    Tiimeissä johtajuuden tulee olla lastentarhanopettajan käsissä, mutta se tuo mukanaan velvollisuuden huomioida tiimin jäsenten vahvuudet ja niiden hyödyntämisen myös pedagogisessa suunnittelussa. Kaikkien tasapuolinen kohtelu, arvostus ihmisinä virallisesta asemasta riippumatta sekä jokaisen tiimin jäsenen kuunteleminen luovat pohjan hyvälle työyhteisölle. Vastuu tulee kuitenkin jakaa niin, että jokaisella on oma selkeä työnkuva. Kuten Lipponen (2017) luennollaan totesi, aito toimijuus tuo osallisuuden tunteen: voin aidosti vaikuttaa itseäni koskeviin asioihin ja omalla panoksellani olen osa ryhmää (kuuluvuuden tunne). Näin toimittaessa motivoituminen ja sitoutuminen omaan työhön on vahvempaa ja työssä jaksaminen paranee.

    Koemme mielenkiintoisena, että esiopetussuunnitelmassakin velvoitetaan yksiselitteisesti lapsen osallistamista päätösten tekoon häntä koskevissa asioissa (Lipponen, L. 2017). Miten tätä voidaan toteuttaa esiopetuksessa, jos se ei toteudu työyhteisössä?

    Keskeistä on ymmärtää blogissa mainittu seikka: päiväkodinjohtajan asema ei heikenny pedagogisen johtajuuden jakamisesta. Mielestämme johtajan arvostus ja asema pikemminkin vahvistuvat, koska johtajuutta jakamalla tämä osoittaa arvostusta ja luottamusta alaisiaan ja näiden ammattitaitoa kohtaan.

    Jäimme kuitenkin pohtimaan alalle tyypillisten lyhyiden työsuhteiden tuomaa haastetta vastuun jakamisesta. Millä tasolla pystytään jakamaan pedagogista vastuuta näissä tilanteissa? Jaetaanko tehtäviä aidosti parhaiten tietävälle vai sille, joka koulutuspohjan perusteella on pätevin? Voidaanko pedagogista johtajuutta jakamalla vaikuttaa työn mielekkyyteen ja samalla alalla pysymiseen?

    Lähteet:

    Lipponen, L. (2017) PED0031 luento 14.9.2017

    Tiihonen, E. (2014) Jaettu johtajuus tuottaa paremman työyhteisön. Viitattu 27.10.2017. Saatavilla: http://kaks.fi/uutiset/jaettu-johtajuus-tuottaa-paremman-tyoyhteison/

    1. Kiitos erinomaisesta kommentista!

      Nostitte esiin hyviä ehdotuksia mm. pedagogisten vastuualueiden jakamisesta. Mietimme itse aihetta puidessamme samoja asioita; kun työyhteisössä on tiedossa muiden erityisosaaminen ja vahvuusalueet, on luontevaa kääntyä vaikkapa katsomuskasvatusta käsittelevien kysymysten kanssa erityisesti siihen perehtyneen henkilön puoleen.

      Poimintanne toimijuudesta ja työyhteisön hyvinvoinnista tuntuu hyvinkin todenmukaiselta. Aihetta on tutkittu Jyväskylän yliopistossa, ja sitä käsitelläänkin mm. julkaisussa “Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen: luovia voimavaroja työhön!”. Ajatuksillenne löytyy vastakaikua kyseisen teoksen tulosten esittelyssä (Jyväskylän yliopisto, 2014): yhteisöllisyyden, ammatillisen identiteetin sekä toimijuuden vahvistaminen mahdollistavat työyhteisön kehittymisen.

      Pohdintanne lyhytaikaisten työsuhteiden merkityksestä on mietityttänyt myös meitä. Lyhyitä sijaisuuksia tekevät ovat kokemuksiemme mukaan kyllä motivoituneita, mutta kuinka pitkälle pelkkä motivoituneisuus kovin pitkälle pedagogisessa vastuussa? Jos sijaistaa vakituista lastentarhanopettajaa kuukauden ajan, onko silloin mahdollista aidosti sitoutua ja paneutua pedagogiseen vastuuseen- tai tulla osaksi työyhteisön jaettua johtajuutta?

      Lastentarhanopettajien alanvaihdon syyt ovat toki moninaiset. Osa niistä toki kumpuaa palkkauksesta (Valtavaara & Mansikka 2017), johon työyhteisön sisällä on vaikea vaikuttaa. Sen sijaan työssäviihtyvyyteen on uskoaksemme mahdollisuus tehdä toivottuja muutoksia- se tosin vaatii sekä aikaa, tahtoa että resursseja koko päiväkodilta sekä päiväkodeista vastaavilta tahoilta, kuten kunnilta.

      Jyväskylän yliopisto. (2014) “Työssä oppiminen edellyttää toimijuutta ja ammatillisen identiteetin tukea”. Viitattu 29.10.2017. Saatavilla http://r.jyu.fi/9zB

      P. Hökkä, S. Paloniemi, K. Vähäsantanen, S. Herranen, M. Manninen & A. Eteläpelto (toim.) (2014) ”Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön!” Jyväskylän yliopisto. Viitattu 29.10.2017. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/44975/978-951-39-6020-9.pdf

      Valtavaara, M. & Mansikka, O. (2017). Huono palkka ja raskas arki- moni lastentarhanopettaja harkitsee alan vaihtamista: ”Tuli kiky ja lomarahat meni”. Helsingin sanomat. Viitattu 22.10.2017. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005374948.html

  3. Jaettu pedagoginen johtajuus tuntuu keskiarvoistavalta kollektivistiselta vastuun pakoilulta!

    Ehkä jos lapsia on yhdessä päiväkodissa 250 henkeä, tehtävävastuun jakaminen on aiheellista, niin kuin mainitsemassanne Siilinjärven kunnassa (2017). Mutta eikö tehtäväkohtainen vastuu ole Siilinjärvelläkin yhden ihmisen harteilla? Sehän riippuu ihan keskinäisestä suhteesta, saako johtajaparista tukea oman kakkupalan mussuttamisessa vai ei.

    Ja eihän vastuun jakamisessa alemmille portaille ole mitään uutta. Sitä kutsutaan delegoimiseksi! Hyvä johtaja jakaa vastuuta ja delegoi työtehtäviä, eikä hengitä niskaan tarkistamassa ja valvomassa kaiken aikaa.

    Kokonaan eri asia on, kun ollaan täysin uuden edessä, eikä ole mitään tutkittua suuntaa mihin mennä tai mitä tehdä. Silloin yhdessä kehittämisestä voisi olla apua. Kun lastentarhan pedagoginen arki on muutosten edessä (Onnismaa, 2017), kun tarvitaan tilaa luovuudelle ja uuden syntymiselle (Kivihalme ym., 2017), jaettu pedagoginen johtajuus saattaa olla varteenotettava vaihtoehto.

    Lähteet:

    Eeva-Leena Onnismaa (2017). ”Painottuu erityisesti pedagogiikka” – millä tavoin uusi lainsäädäntö muovaa varhaiskasvatuksen toteutusta?. Luento 4.10.2017. Varhaispedagogiikka

    Kivihalme, E., Kalliokoski, T., Tervonen, T. & Hirvonen, A. (2017). Pedagoginen johtajuus. Viitattu 29.10.2017. http://yhdessa.edu.hel.fi/yhdessapedagoginen.html

    1. Vastaus Kirill Muhinille:
      Esinnäkin, mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen!
      Ajattelisin jaettua johtajuutta vastuun jakamisena niin, että toiminnan eri vastuualueet jakautuisivat tasaisemmin kaikkien päiväkodin työntekijöiden kesken heidän omaa erityisosaamistaan hyödyntäen. Johtajaparien lisäksi voi tämä tarkoittaa myös vastuun jakautumista esimerkiksi lastentarhanopettajille ja lastenohjaajille, jota voi verrata toki myös delegointiin, mutta on ehkä ajatuksena pysyvämpi, etenkin erityisosaamista enemmän hyödyntävä menetelmä kuin satunnainen tehtävien jako alaspäin tarvittaessa. Asiantuntijuuden jakamisen on tutkittu vaikuttavan koulun kehitykseen ja muutokseen, sekä lisäävän oppilaiden ja opettajien osallisuutta (Harris, 2008.) . Tämän voisi kuvitella pätevän myös päiväkodeissa. Tärkeintä tämä asiantuntejuuden ja sitä kautta vastuun jakaminen varmaan onkin juuri uusien tilanteiden ja käytänteiden tullessa vastaan.
      Lyhyesti tuohon siilinjärveen viitaten, yleisesti jaetussa johtajuudessa siis yksittäiset henkilöt olisivat kyllä vastuussa omista alueistaan, mutta vastuualueita olisi useamalla henkilöllä, jolloin taakka ei kasvaisi kenelläkään liian suureksi.
      Toki myös tiimityöskentely ja vastuuparit tähän kuuluvat, missä, kuten mainitsitkin, vastuun jakautuminen parin/tiimin kesken riippuu yksilöistä itsestään. Vastuun jako on kaunis ajatus, mutta kuten blogitekstissäkin mainitsimmen, ei aina niin helposti saavutettavissa.

      Lähteet:
      Harris, A. 2008. Distributed school leadership. Developing tomorrow’s leaders. London: Roudledge. (viitaus löytyy Fonsénin väitöskirjasta Pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa)

  4. Kakkukuvan perusteella lähdin lukemaan bloginne ja makealta maistui kirjoituksenne! Pedagoginen johtajuus ja miten se jaetaan, on hyvin ajankohtainen ja monille konkreettinen haaste.
    Oletteko lukenut uudessa tiekartassa esitetyt ehdotuksia, miten voisimme erottaa ammattiryhmien tehtävät – ja profiilit niin, että lapsi saisi monipuolisen ja kattavan oppimisympäristön ja elinikäisen oppimisen edistäviä kokemuksia? Tiekartan ehdotukset toimivat hyvin välineenä pohtimaan näitä haasteita ja miten konkreettisesti voisimme toimia päiväkodissa demokraattisesti oman alan asiantuntijoina (Karila, K., Kosonen, T. & Järvenkallas, S., 2017, s.89).
    Avoin, selkeä kommunikaatio sekä rohkea johtajuus ovat mielestäni tosi tärkeitä piirteitä toimivaan työympäristöön. Olen myös samaa mieltä, että jatkuva vaihtelevaisuus, välinpitämättömyys ja puutteellista koulutusta kentällä ovat todella haastavia ongelmia. Pohdin, että mikä tulee ensin? Johtuukohan välinpitämättömyys henkilökunnan uupumisesta vaihtelevuuden ja jatkuvan joustavuuden tarpeen seurauksena, vai onko syy välinpitämättömyyteen ja vaihtelevuuteen se, että kentällä on asiantuntemisen puutetta, mikä johtuu mahdollisesti heikosta jaetusta johtajuudesta. Nämä asiat kietoutuvat toisiinsa ja ratkaisu tuntuu mahdottomalta. Elän kuitenkin sillä toivolla, että koulutuksemme päättyessään voimme tiedon – ja taitojemme voimilla ’save the world, one child at a time’! Olette omistaneet käsiteet ja soveltaneet niitä omiin kokemuksiin ja näkemyksiin sekä mielenkiintoisesti ja selkeästi esittäneet pohdinnat. Itse opin tässä uusia asioita ja joudun miettimään oman kannalta näitä asioita. Kiitos!

    Lähde:
    Karila, K., Kosonen, T., Järvenkallas, S. (2017) Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:30, Helsinki.

    1. Hei ja kiitos Riikka kommentistasi! Erittäin hyvän näkökulman ostit esille varhaiskasvatuksen tiekartasta – siihen tutkimusryhmämme ei ole vielä perehtynyt, mutta ehdottomasti syytä on. Nostat esille hyviä pointteja jaetusta pedagogisesta vastuusta ja toimivasta työyhteisöstä. Vastuuseen liittyvistä haasteista monet varmasti kietoutuvat yhteen. Uupumus, vaihtelevuus ja työn kuormittavuus kasautuvat noidankehäksi, jolloin johtajuuttakin on vaikea jakaa tai toteuttaa kollektiivisesti. Me myös uskomme tulevaisuuden olevan valoisampi. Kuten Elina Fonsénkin väitöskirjassaan kertoo: ”Tilanne on nyt muuttumassa, kun tuore johtajuustutkimusten sarja tuottaa monipuolista tietoa varhaiskasvatuksen johtajuudesta.” (2014) Mitä enemmän asiaa tutkitaan, siitä puhutaan ja konkreettisesti muutetaan rakenteita, sitä paremman työyhteisön saamme tulevaisuudessa.

      Lähteet:
      Fonsén, E, (2014). Pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Viitattu 16.11.2017. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95050/978-951-44-9397-3.pdf

  5. Mielestäni blogikirjoituksessanne oli paljon hyvää pohdintaa. Uskon, että jaettu pedagoginen johtajuus on aihe, johon halutaan tulevaisuudessa vielä enemmän pyrkiä. Se jakaisi taakkaa päiväkodinjohtajalta ja samalla antaisi enemmän vaikutusvaltaa päiväkodin muulle henkilöstölle.

    Itse ajattelen jaetun pedagogisen johtajuuden käsitteen määrittyvän tilanteen mukaan. Jossain tilanteessa johtajuuden jakaminen kahdelle henkilölle olisi hyvä, kun taas jossain tilanteessa useammalle. Päiväkodin lasten määrä vaikuttaisi tähän, eli suuremassa päiväkodissa voisi olla useampi henkilö johtoryhmässä, kun taas pienemmässä riittäisi vähempi.

    Jaettu pedagoginen johtajuus tosin voisi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi siinä, miten onnistuttaisiin saamaan työaikaan mahdutettua enemmän aikaa yhteisille kokouksille ja keskusteluille. Työaika kuitenkin luultavasti pysyisi kaikilla samana. Ajatus on hyvä, mutta se miten sen saisi käytännössä toimimaan, onkin eri juttu.

    Maiju Anttila/Ryhmä 6

    1. Kiitos Maiju kommentistasi! Johtajuuden käsite ei tosiaan ole mitenkään yksiselitteinen. Ryhmämme nimikkotutkija Elina Fonsén kuvasi väitöskirjassaan johtajuuden käsitettä aiempien johtajuustutkijoiden määritelmien pohjalta. Fonsénin väitöskirjasta (s. 28) lainaten, Gibb (1958;1969, 9–14) sanoo johtajuuden olevan ”situationaalista ja tilannesidonnaista, sillä se muodostuu organisaatioiden kulttuuriin, käytänteisiin, asenteisiin ja ajatusmalleihin liittyvistä elementeistä.” … ”Johtaminen on tekoja, joilla suunnataan ryhmää ja edistetään ryhmän toimintaa kohti sen päämäärää. Johtaja on johtamistekojen toteuttaja, ei välttämättä siten aina muodollisen johtamisaseman organisaatiossa omaava henkilö, vaan tilannesidonnaisesti johtaja voi vaihtua tai johtajia voi olla useita.” (Fonsén 2014).

      Fonsénin tutkimuksessa (2014) pedagogisen johtajuuden perimmäinen tavoite nähdään lasten hyvän kasvun ja oppimisen edellytysten luomisena laadukkaan pedagogiikan kautta (Fonsén 2014, s. 61.). Mielestämme vastuu varhaiskasvatuksen pedagogisesta laadusta kuuluu oleellisesti myös lastentarhanopettajalle. Näin ollen pedagoginen johtajuus kuuluisi myös lastentarhanopettajille. Tämä ei tarkoita, että vain lastentarhanopettajat olisivat vastuussa pedagogisesta toiminnasta. Kuitenkin pedagogiikkaan painottuva korkeakoulutus mahdollistaa ja velvoittaa huolehtimaan siitä, että varhaiskasvatus on pedagogisesti laadukasta. Tässä mielessä lastentarhanopettajan tehtäviin kuuluisi pedagogisen johtajuuden jakaminen päiväkodin johtajan kanssa. Käytännön tasolla johtajuus olisi siis esimerkiksi sitä, että huolehditaan siitä, että tiimi suunnittelee, toteuttaa ja arvioi toimintaa linjassa uuden Varhaiskasvatussuunnitelman (2017) kanssa.

      Lastentarhanopettaja auttaisi tarvittaessa suuntaamaan ajatuksia lapsen kannalta keskeisiin asioihin. Tärkeitä näkökulmia, joihin lastentarhanopettaja ohjaisi kiinnittämään huomiota olisi mm. paljon tämän kurssimme blogeissakin käsitelty lapsen osallisuus. Lisäksi olisi tärkeää kiinnittää tiimissä huomiota mm. aikuisten sensitiivisyyteen vuorovaikutuksessa; ei ainoastaan suhteessa lapsiin, vaan myös suhteessa kollegoihin ja lasten vanhempiin.

      Näitä asioita, ja pohtimaasi ajanpuutetta käsitellään mm. Parrilan ja Fonsénin (2017) toimittamassa teoksessa ”Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön työhön.” Sieltä löytyy käytännön työkaluja arjen ja ajanhallintaan, jota mekin olemme ryhmässä kovasti pohtineet. Haasteita tulevassa työssämme riittää, mutta ei lannistuta!

      Satu B. / Pedagoginen johtajuus, ryhmä 1

      Lähteet:

      Fonsén, E. (2014). Pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.

      Sanna Parrila & Elina Fonsén (toim.) (2.painos) (2017). Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön työhön. Juva: PS-Kustannus.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *