Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedekasvatuksen kehittämisen työryhmä on määritellyt tavoitteen, jonka mukaan Suomi on tiedekasvatuksessa maailman kärjessä vuonna 2020 (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017).

Kohti tutkivaa työtapaa- kurssin yhteydessä tapasimme nimikkotutkijamme Jenni Vartiaisen, joka on lähtenyt tuomaan pienten lasten tiedekasvatusta yleiseen tietoisuuteen. Vartiainen kokee tärkeäksi myös tiedekasvatuksen tuomisen osaksi lastentarhanopettajien koulutusta (Vartiainen 2017). Vartiaisen kiinnostus aiheeseen on noussut väitöskirjatutkimuksen myötä. Väitöskirja käsitteli pienten lasten tutkimuksellista luonnontieteiden opiskelua. Vartiaisen väitöskirjassa (2016) Eshachin & Friedin (2005) mukaan “luonnontieteiden opetus on hyödyllistä aloittaa lapsen kielellisen kehityksen herkkyyskautena, jolloin lapsi omaksuu tieteellisistä ilmiöistä ja välineistä oikeita nimityksiä sekä ilmaisuja sanavarastoonsa”. Tällä hetkellä Suomessa esimerkiksi kemian ja fysiikan opetus alkaa vasta ala-asteen lopulla. Sen lisäksi, että tiedekasvatusta pitäisi olla varhaiskasvatuksessa, olisi hyvä että tiedekasvatusta tarjottaisiin myös ala-asteen alusta asti. 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) tiedekasvatus keskittyy matemaattisten, teknologisten ja ympäristökasvatuksellisten taitojen kehittämiseen. Ympäristökasvatuksessa puhutaan kestävän elämäntavan harjoittelusta, luontosuhteen vahvistamisesta ja tutustumisesta tutkivaan ja kokeilevaan työtapaan. s. 45. Vasun perusteissa ei ole edes mainittu sanoja “luonnontiede” ja “tiedekasvatus”. Sen sijaan varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartassa (2017) vuosille 2017-2030 mainitaan, että ympäristökasvatuksen kysymykset ovat nousseet vahvaa osaamista vaativana alueena, ja osaamisen kehittämisen tarve ilmenee tiedekasvatuksen saralla.

Tavoitteet pienten lasten tiedekasvatuksen saralla näyttäisivät olevan korkealla. Tällä hetkellä lastentarhanopettajien opintoihin ei olla kuitenkaan sisällyttämässä tiedekasvatuksen pedagogiikkaa tarvittavissa määrin. Nähtäväksi jää, miten lastentarhanopettajien koulutus muuttuu vuoteen 2030 mennessä ja pystytäänkö tiekartan kehittämistavoitteita saavuttamaan.

Suomen ensimmäinen yksityinen Pilke tiedepäiväkoti Oivallus aukesi Vantaalle 2016. Tiedepäiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattu luonnontieteiden painottaminen. Päiväkodin tutkimusleikkitilassa lapset voivat tehdä tutkimuksiaan muun muassa pipeteillä, luupeilla, koeputkilla ja suurennuslaseilla (Pilke päiväkodit 2017). Pohdittavaksi jää, miten tiedepäiväkodin välineistö resurssoidaan. Korvaisitko sinä osan päiväkodin leluista tutkimusvälineistöllä? Mietimme myös miten tiedepäiväkodin henkilöstö on koulutettu vastaamaan päiväkodin luonnontieteellisestä sisällöstä. Onko opintoihimme sisältyvä viiden opintopisteen laajuinen ympäristö- ja luontokasvatuksen pedagogiikka -kurssi riittävä vastaamaan tiedekasvatukselle asetettuihin pitkäaikaistavoitteisiin ja lasten ihmetteleviin kysymyksiin?

“ Miksi veteen ei voi tarttua?”

“ Miksi sairauksia on?”

“ Pierevätkö muurahaiset?”

“ Loppuvatko ihmiset joskus maapallolta?”

“ Kasvavatko silmät iän myötä?”

Näitä kysymyksiä lapset ovat kysyneet Helsingin Sanomien (2017) Lasten tiedekysymykset -palstalla. Miten sinä reagoisit tällaisiin kysymyksiin tulevassa työssäsi? Olisitko valmis etsimään vastauksia lasten kanssa ja tempautumaan mukaan lasten luontaisesta uteliaisuudesta kumpuavaan taianomaiseen maailmaan?

Ryhmä 9/ Vartiainen

Lähteet:

Helsingin Sanomat (2017). Lasten tiedekysymykset. Saatavissa https://www.hs.fi/aihe/lasten-tiedekysymykset/. Haettu 30.10.2017

Opetushallitus (2017). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Saatavissa http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf Haettu 30.10.2017.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017). Suomi tiedekasvatuksessa maailman kärkeen 2020: Ehdotus lasten ja nuorten tiedekasvatuksen kehittämiseksi. Saatavissa http://minedu.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-289-0  Haettu 30.10.2017.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017). Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017-2030. Saatavissa http://minedu.fi/julkaisu?pubid=urn:isbn:978-952-263-487-0. Haettu 30.10.2017.

Pilke päiväkodit (2017). Saatavissa http://www.pilkepaivakodit.fi/paivakodit/vantaa/pilke-tiedepaivakoti-oivallus/ Haettu 30.10.2017.

Vartiainen, J. (2016).  Kehittämistutkimus: Pienten lasten tutkimuksellisen luonnontieteiden opiskelun edistäminen tiedekerho-oppimisympäristössä. Saatavissa https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/168314/Kehitt%C3%A4m.pdf?sequence=1. Haettu 30.10.2017.

Vartiainen, J. (2017). Tutkijatapaaminen 2.10.2017.

9 Replies to “Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedekasvatuksen kehittämisen työryhmä on määritellyt tavoitteen, jonka mukaan Suomi on tiedekasvatuksessa maailman kärjessä vuonna 2020 (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017).”

  1. Ootte hienosti pohtinut aihettanne ja löytäneet hyviä perusteluja. On mielenkiintoista miksi tiedekasvatusta ei tosiaan mainita sellaisenaan vasussa, onhan se tärkeää, että lapset ymmärtävät asioiden tieteellistä taustaakin. Itse en ollut edes ajatellut sitä, että kemian ja fysiikan opetus alkaa vasta ala-asteen lopulla. Olisi hyvä, että niidenkin aineiden opetusta tuotaisiin enemmän niin varhaiskasvatukseen kuin alkuopetukseen, tietysti ikäkohtainen kehitys ja ymmärrys huomioon ottaen.
    Tiedepäiväkoti kuullostaa todella jännittävältä, ja se varmasti onkin monelle lapselle mielenkiintoista kun pääsee oikeasti tutkimaan asioita. Onhan nykyään olemassa myös esim. liikuntapäiväkotejakin, joten mielestäni on hyvä että samaa ajatusta käytetään muissakin ”aineissa”. Itselläni herää vain kysymys siitä, että jos päiväkodin leluja korvattaisiin tiedevälineillä, niin jääkö lapsille tarpeeksi leluja ihan vaan leikkimiseen? Tai saisiko tiedevälineitä käyttää myös vapaaseen leikkiin? Kuinka nämä asiat on toteutettu siellä tiedepäiväkodissa, miten on asetettu rajat välineiden käyttöön ja miten nämä asiat oikeasti toimivat siellä käytännössä.
    Lapsilta löytyy aina sellaisia asioita kysyttäviksi joihin voi olla jopa mahdotonta vastata, mutta itse ainakin haluaisin osata vastata niihin kysymyksiin mahdollisimman hyvin. Siinähän oppii itsekin samalla varmasti kaikenlaista uutta, jota voi käyttää hyödyksi myös tulevaisuudessa.

  2. Hei,
    itsekin olen toisinaan lueskellut Helsingin Sanomien Lasten tiedekysymykset -palstaa. Siellä esitetyt kysymykset toden totta ovat toinen toistaan oivaltavampia!

    Lasten kysymykset saattavat kaikessa kiinnostavuudessaan ja järkevyydessään olla hyvinkin mielikuvituksellisia, aivan kuten esimerkkikysymyksenne osoittavat. Toisinaan tekisi mieli aikuisena tempautua mukaan tähän mielikuvituksellisuuteen ja keksiä itse jännittäviä vastauksia lasten kysymyksiin.

    Jenni Vartiaisen luennon (25.9.2017) myötä kuitenkin ymmärsin, että lapselle kannattanee keksityn vastauksen sijaan pyrkiä vastaamaan totuudenmukaisesti ja käyttää oikeita termejä. Vartiainen totesikin, että lapsen tutkiessa ympäristöään on aikuisen ohjaus tärkeää, jotta maailmaa koskevat käsitykset muokkautuvat oikeansuuntaisiksi. Lapselle syntyneet virheelliset käsitykset voivat seurata pitkälle aikuisuuteen ja vaikeuttaa luonnontieteiden oppimista myöhemmin.

    Tästä ajatuksesta innostuneena, en siis tyytyisi sepittämään esimerkkikysymyksiinne paikkansapitämätöntä vastausta. Todennäköisesti joutuisin vastaamaan kysymyksiin “en tiedä”. Mutta onneksi tuon lausahduksen perään voi aina lisätä ne innostavat sanat: otetaan siis selvää.

    Lähde
    Vartiainen, J. (2017). Varhainen tiedekasvatus. Jenni Vartiaisen luento. Helsingin yliopisto. 25.9.

    Emilia Haaranen / ryhmä 8

  3. Teidän bloginne oli helppolukuista ja asiapitoista, peukkua siitä!
    Aiheenne on myös mielenkiintoinen, ja herätti paljon ajatuksia.
    Kuten Vartiainen (2017) luennollaan mainitsi, olisi asioista hyvä puhua niiden oikeilla nimillä, myös lapsille. Siksi onkin vähän kummallista, ettei vasussa mainita termejä “luonnontiede” tai “tiedekasvatus” ollenkaan.
    Positiivista huomata, että eteenpäin on kuitenkin tieteen saralla menty, sillä vielä omana ala-asteaikanani ei kemiaa tai fysiikkaa opiskeltu ollenkaan, vaan se tuli opetussuunnitelmaan vasta yläasteella.
    Hienoa, että myös tiedepainotteinen päiväkoti on avattu, mutta olisi mielenkiintoista tietää, aiheuttaako se mahdollisesti eriarvoistavaa asemaa lapsille jatko-opiskelujen kannalta.
    Mikäli yksityisten päiväkotien tarjoama opetus on laadukkaampaa ja tuloksellisempaa kuin julkisten, onko uhkaa että päiväkotien palvelut erikoistuvat ja yksityistyvät?
    Jos näin käy, niin minkälainen vaikutus sillä on pienempituloisten lasten koulumenestyksen kannalta?
    Tämän takia olisi tärkeää, että tiedekasvatus saataisiin osaksi myös julkisten päiväkotien vasua.
    Matias Laihanen / Ryhmä 6

    Lähde:
    Vartiainen, J. (2017). Varhainen tiedekasvatus. Jenni Vartiaisen luento. Helsingin yliopisto. 25.9.

  4. Hyvä, tiivis blogipostaus! Minusta aiheenne on mielenkiintoinen ja jos jälkikäteen ryhmiä olisi päässyt vaihtamaan, olisi teidän aiheenne ollut kärkisijoilla.

    Erityisesti minusta olitte hienosti ottaneet varhaiskasvatussuunnitelman huomioon sen luonnontieteitä koskevien puutteiden suhteen, onhan se suora ja konkreettinen ohje meille kaikille työelämään. Uudessa vasussa painotetaan paljon myös mediakasvatusta (joka ei käsitä pelkästään sähköistä mediaa kuten helposti monelle tulisi mieleen) ja itse ajattelin, että mediaan liittyvät keinot olisivat hyödyllisiä luonnontieteellisen varhaiskasvatuksenkin saralla. Kun esimerkiksi Helsingissä on tavoitteena tuoda jokaiseen ryhmään tai ainakin päiväkotiin tabletit ja älypuhelimet, kynnys etsiä tietoa lasten kanssa madaltuu huomattavasti. On kuitenkin valitettavaa, että mainitsemiamme konkreettisia työvälineitä (pipetit yms.) ei ole ainakaan vielä sisällytetty vasuun.

    Esittämänne kysymykset herättivät monia ajatuksia minussakin. Päälimmäisenä niistä pohdin sitä, tuleeko tämänhetkinen lastentarhanopettajien koulutus olemaan riittävä tulevaisuudessa, jos tiedekasvatusta lisätään merkittävästi?

  5. Heipä hei tiederyhmä!

    Mielenkiintoinen aihe ja innostava artikkeli teillä. Heti luettuamme tekstinne, heräsi meidän ryhmässä keskustelua siitä, onko tiedekasvatuksen opetuksen varhaistamisella oikeasti vaikutusta kansallisiin oppimistuloksiin.

    Vuodesta 2004 lähtien fysiikkaa ja kemiaa on opetettu 5-6-luokilla omana ainekokonaisuutenaan. Aiemmin fysiikka ja kemia olivat integroituina osaksi ympäristö- ja luonnontieteiden opetusta. Uudistus toi lisähaasteita ja -vaatimuksia alakoulun opettajille ja heidän ammattipätevyydelleen. (Ikonen, 2012, s. 6.) Samaan aikaan kun fysiikan ja kemian opetusta on aikaistettu, Suomen sijoitus Pisa-tutkimuksissa on matematiikan osalta laskenut vuosi vuodelta (Tiede, 2013). Kymmenessä vuodessa, 2003-2013, Suomen Pisa-sijoitus matematiikan osalta on laskenut sijalta kaksi sijalle 12. Matematiikassa suomalaisnuoret ovat nyt noin lukukauden jäljessä verrattuna vuonna 2003 tehtyyn mittaukseen. Myös heikkojen osaajien määrä on kasvanut noin viisi prosenttia. (Tiede, 2013.) Näkemyksemme mukaan matemaattiset taidot helpottavat huomattavasti myös kemian ja fysiikan hahmotusta.

    Myös luonnontieteissä tyttöjen osaaminen on tuoreimpien Pisa-tulosten mukaan poikia noin puoli vuotta edellä. Missään muualla tyttöjen ja poikien ero ei ole näin näkyvä kuin Suomessa. (Björksten, 2016.) Yleisempää on että, pojat hakeutuvat tekniikan aloille vaikka tytöt olisivat heitä parempia. On käynyt myös ilmi että, OECD-maista suomalaisilla tytöillä on neljä kertaa vähemmän kiinnostusta tehdä tiedettä ja tekniikkaa työkseen kuin pojilla. Vielä kymmenen vuotta sitten Suomi loisti kokonaisuudessaan Pisa-tuloksissa, nyt vain tytöt loistavat. (Björksten, 2016.)

    Tiedekasvatus on aiheena mielenkiintoinen. Kiinnostuksemme aiheeseen heräsi, kun rupesimme ryhmässä pohtimaan, onko todella tiedekasvatuksen varhaistamisella nähtävissä positiivisia vaikutuksia. Kuten Jenni Vartiainen (2017) luennollaan havainnollisti, ei pienten lasten tiedekasvatus tarvitse olla ”rakettitiedettä”. Voidaan osallistaa lasta pienillä teoilla ja tarjota uusia oivalluksia ja aistikokemuksia. Tätä vastaan emme tietenkään ole. Mietimme kuitenkin erityisesti peruskoulun kannalta, jääkö matematiikan opetus kohta kemian ja fysiikan ”jalkoihin” vaikka näkemyksemme mukaan matemaattisten taitojen osaaminen olisi olennaista opiskeltaessa kemiaa ja fysiikkaa? Samalla kun kemian ja fysiikan opetusta on varhaistettu, matematiikan Pisa-tulokset ovat heikentyneet suomalaislapsilla. Päiväkoti-ikäisten kanssa tätä matematiikan ja kemian/fysiikan välistä suhdetta ei ole tietenkään voitu tutkia eikä tarkoituksenmukaista olekaan varmasti ruveta opettamaan kemian molekyyleja 6-vuotiaille.

    Meidän ryhmämme näki tärkeäksi sen, että, jos tiedekasvatus tulee päiväkoteihin, tulisi se myös ala-asteelle jo heti ensimmäisistä luokista lähtien. Vaikka tiedekasvatus päiväkodeissa on varmasti melko arkista, eli opetellaan taitoja, jotka helpottavat arkielämää, on hassua, jos tiedekasvatus ”loppuu” siirryttäessä varhaiskasvatuksesta ala-asteelle. Meidän mielestämme, jos tiedekasvatukseen panostetaan, kannattaisi se tehdä ”kerralla kunnolla”. Tämä tietenkin on aina isosti resurssikysymys. Mitä mieltä teidän ryhmänne on? Meitä kiinnostaisi kuulla myös, millaisena toimintana toteuttaisitte tiedekasvatusta ”tavallisessa” päiväkodissa.

    Pohdimme myös otsikkonanne olevaa Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän tavoitetta, jossa Suomi olisi jo kolmen vuoden päästä tiedekasvatuksen kärjessä. Mielestämme aikataulu on todella optimistinen emmekä usko, että siihen tullaan yltämään näin lyhyellä varoitusajalla. Yksi iso kysymys on, kuinka nopeasti varhaiskasvatuksen ja koulun opettajat saadaan omaksumaan tieteellinen näkökulma jo varhaiskasvatuksesta lähtien ja kartuttamaan heidän toimintapankkiaan liittyen tiedekasvatuksen opettamiseen. Tiedekasvatuksen laajentamisessakin kyse on aina ristiriitaisten intressien taistelusta: toisia kiinnostaa tiedekasvatus, toisia kirjallisuus, toisia liikunta. Miten voimme lisätä kaikkea varhaiskasvatukseen tinkimättä muusta?

    Tiesittekös muuten, että Tampereelle avattiin tiedepainoitteinen päiväkoti, Pikku Tutkija, puoli vuotta aikaisemmin kuin Vantaalle (Grönroos, 2016)?

    Ryhmä 4/osalliset

    Lähteet:

    Björksten, T. (2016). Uudet Pisa-tulokset: Suomen tytöt maailman toiseksi parhaita, vaikka ei edes huvita. Yle uutiset. Viitattu 1.11.2017. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-9336636.

    Grönroos, R. (2016). Tiedepäiväkodissa jokaisessa lapsessa saa asua pieni tutkija. Yle uutiset. Viitattu 3.11.2017. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-8682309.

    Ikonen, R. (2012). Luokanopettajien suhtautuminen fysiikan ja kemian opettamiseen. Koulu- ja opiskelukokemukset asenteiden muovaajina. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto: Fysiikan ja matematiikan laitos. Viitattu 1.11.2017. Saatavissa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20121094/urn_nbn_fi_uef-20121094.pdf.

    Tiede. (2013). Pisa-romahdus: Suomi putosi 12. sijalle matematiikan osaamisessa. Viitattu 1.11.2017. Saatavissa: https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/pisa_romahdus_suomi_putosi_12_sijalle_matematiikan_osaamisessa.

    Vartiainen, J. (2017). Henkilökohtainen tiedonanto 25.9. Viitattu 3.11.2017.

  6. Kiitos mielenkiintoisesta blogista! Perustelitte hienosti luonnontieteiden opetuksen tärkeyttä jo pienille lapsille. Kerroitte myös tärkeitä näkökulmia siitä, kuinka Varhaiskasvatussuunnitelmassa (2016) ei edes mainita sanoja luonnontiede ja tiedekasvatus, ja toisaalta Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartassa (2017) on todettu tiedekasvatuksen osalta kehittämisen tarve. Tämä sai pohtimaan, onko kyse pienten lasten tiedekasvatuksen puutteesta, vai asianmukaisten käsitteiden käytön puutteesta?

    Varhaiskasvatussuunnitelmassa on yritetty tiivistää muutamalle sivulle lapsen koko maailma varhaiskasvattajien työn näkökulmasta. Pedagogiikka on jaettu viiteen oppimisen alueeseen. Kuitenkin maailmassa ja lapsen kokemuksellisessa oppimisessa asiat liittyvät toisiinsa. Voisiko siis tiedekasvatuksenkin kohdalla olla kyse siitä, että tiedekasvatus on huomioitu varhaiskasvatuksessa, vaikka siitä ei näissäkään em. dokumenteissa juurikaan puhuta?

    Päiväkodissa luonnonilmiöitä tutkitaan keskustellen ja kokeillen monissa päivittäisissä tilanteissa. Luonnonilmiöitä voidaan käsitellä pihalla, saduissa, loruissa, musiikissa, leikeissä, kuvataiteessa, käsitöissä, jumpassa jne. Lapset luonnostaan ihmettelevät ympäristöä, ihmisiä, eläimiä, sekä miten maailma toimii, ja näistä aiheista onkin paljon pedagogista materiaalia. Bloginne tärkeä viesti olikin myös se, että näitä asioita tulisi opettaa nimenomaan niiden oikeilla nimillä. On tärkeää opettaa asiat oikein. Toisaalta, on myös tärkeää antaa sijaa mielikuvitukselle, luovuudelle ja kulttuurille. Ilmaisun monipuolisuus rikastaa myös lapsen ajattelua ja ihmettelyhän on oppimisen alku.

    Olitte hyvin elävöittäneet tekstiänne lasten kysymyksillä. Jos halutaan antaa lapselle mahdollisuus kehittyä tutkijaksi, on tärkeää antaa lapsen ajatella itse ja tehdä kysymyksiä ja omia hypoteeseja. Lasten kysymykset ovat haasteellisia, mutta toisaalta, annetaan lasten itse ensin vastata. Kuten Lasse Lipponen luennolla neuvoi, pyydetään lapsilta apua (Lipponen 2017). Sitten tutustutaan aiheeseen yhdessä, etsitään aiempaa tietoa ja kirjallisuutta. Tarkennetaan aihetta, suunnitellaan, pohditaan eettisiä kysymyksiä, tutkitaan tarvittavilla välineillä, dokumentoidaan, analysoidaan, tehdään johtopäätöksiä. Julkaistaan tutkimus tai siitä otetut kuvat ja tuotetut tekstit muiden nähtäviksi. Näinhän se etenee Tutkimuksen voimasanojenkin mukaan. (Ronkainen ym. 2011, s.32–39.) Lasse Lipposen (2012) sanoin: ”Utelias, aloitteinen ja tutkijan taitoja ja tutkivan asenteen hallitseva ihminen pärjää erilaisissa toimintaympäristöissä niin lapsena kuin aikuisenakin.” (Hujala & Turja 2012, s. 32).

    Satu B. / ryhmä 1, Pedagoginen johtajuus

    Lähteet:
    Lipponen, L. (2012). Tutkiva oppiminen varhaispedagogiikassa. Teoksessa Eeva Hujala & Leena Turja (toim.) (2012). Varhaiskasvatuksen käsikirja. PS-kustannus. Juva.

    Lipponen, L. (2017). Kohti tutkivaa työtapaa kurssin luento. Helsingin yliopisto.

    Ronkainen, S., Pehkonen, L., Paavilainen, E. & Lindblom-Ylänne, S. (2011). Tutkimuksen voimasanat. WSOYpro.

  7. Mielenkiintoinen ja tärkeä aihe! Olemme samaa mieltä Vartiaisen kanssa siitä, että tiedekasvatus tulisi aloittaa jo varhaiskasvatuksen puolella. Lapsella on luontainen taipumus tutkia ympäristöään ahkerasti ja luonnontieteelliset ilmiöt ovat heille mielenkiintoisia. Varhaiskasvatuksessa tulisi antaa lapsille mahdollisuus tutustua ympäristöönsä kiirehtimättä.
    Emme korvaisi leluja tutkimusvälineillä, mutta haluaisimme kuitenkin tuoda niitä lasten saataville. Lastentarhanopettajana olisi mahtavaa tuntea tiedesanastoa paremmin, jotta ilmiöistä voisi puhua oikeilla termeillä lasten kanssa. Mielestämme lastentarhanopettajalta ei tulisi kuitenkaan vaatia perustavaa tieteellistä faktatietoa, vaan vahvistaa hänen pedagogisia taitojaan antaa lapsille valmiuksia etsiä tietoa ja tutkia ilmiöitä itsenäisestikin. Keskiössä ei tulisi olla täydellisyys vaan lasten luontaisen uteliaisuuden tukeminen.
    Jos lapsella on kysymys, sitä ei tulisi sivuuttaa vaan tulisi tutustua asiaan/ilmiöön yhdessä lapsen kanssa. Tämä opettaa lapsellekin, että asioista tulee ottaa selvää eikä jättää niitä roikkumaan.

    Ryhmä 10

  8. Perustelitte tiedekasvatuksen tärkeyden monipuolisesti! Varmasti positiiviset innostumisen kokemukset lastentarha-ajoilta vaikuttavat nuorten kiinnostumiseen tieteestä.

    Mielestäni tiedekasvatuksen lisääminen varhaiskasvatuksessa ei ole pois muilta tärkeiltä aiheilta ja menetelmiltä. Varmasti vuodesta löytyy aikaa kaikelle tärkeälle ja mikä estää yhdistelemästä esimerkiksi kuvataiteenkeinoja ja tiedekasvatusta. Linkittämässänne videossa Vartiainen kertoo muun muassa draamankeinoista ja leikin merkityksestä lasten tiedekasvatuksessa. Toivon myös mainitsemanne ympäristö- ja luontokasvatuksen pedagogiikan -kurssin vastaavan tällä kurssilla syntyneitä kovia odotuksia.

    Ryhmä 5/ Roosa Karttunen

  9. Kiitos mielenkiintoisesta blogista!

    Tämä aihe kiinnosti minua jo aikaisemmin ryhmäkerroillamme ja luonnontieteiden lisääminen varhaiskasvatuksessa onkin mielestäni tärkeä kysymys. Miksi kaikkia muita osa-alueita painotetaan varhaiskasvatuksessa mutta luonnontieteet ja tiedekasvatus jätetään ulkopuolelle? Sillä kuitenkin on tutkittu niiden oppimisen positiivisista vaikutuksista lapsen myöhäisempään oppimiseen.

    Lastentarhanopettajien ja muiden kasvattajien valmiudet eivät välttämättä tällä koulutuksella riitäkään palvelemaan tiedekasvatuksen vaatimuksia, joten koen, että sitä tarvittaisiin lisää. Miksi esimerkiksi musiikille ja taiteelle varataan aikaa päiväkotien kalenteriin mutta luonnontieteille ei niinkään? Tietysti lasten oma uteliaisuus saa kiinnostumaan luonnosta ja sen takia sitä ihmetellään monestikin päivän mittaan. Mielestäni olisi kuitenkin hyvä varata aikaa näihin lasten ihmettelyn kohteisiin, jolloin asioita ja ilmiöitä voitaisiin yhdessä tutkia. En usko, että luonnontieteiden tutkimiseen ja tiedekasvatuksen toteuttamiseen päiväkodeissa tarvittaisiin sen ihmeempiä materiaaleja, joten miksi se unohdetaan tai siihen ei haluta keskittyä?

    Niin kuin Jenni Vartiaisen luennollakin kävi ilmi, ihan arkipäivän asioilla ja esineillä voi tutkia ja tieteillä. Varmaan enemmän on kyse siitä, että kasvattajat ottavat lasten kysymykset ja ihmettelyt tosissaan ja niitä ryhdyttäisiin yhdessä pohtimaan. Näin lapsi kokee hänen kysymyksensä tärkeiksi ja innostuu myös myöhemmin luonnontieteistä. Varmasti monissa päiväkodeissa on välineitä, joilla lapset saavat tutkia ja kokeilla arkipäivän asioita. Esimerkiksi vesi elementtinä on suosittu varsinkin pienempien lasten keskuudessa, sillä harvemmin lapset saavat kotonaan leikkiä ja ”läträtä” vedellä. Sen eri olomuotoja voidaan helpostikin tutkia ja koeputkia voidaan täyttää värjätyllä vedellä sekä pipeteillä siirrellä nestettä pienempiin astioihin. Magneettien toimintaa pystyy tutkimaan erilaisten esineiden avulla. Tähän ei tarvita paljon resursseja vaan aitoa kiinnostusta luonnontieteitä kohtaan.

    Tiina Haimivaara/ ryhmä 8

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *