Artikkelimme (Kentz, Sintonen & Lipponen, 2017) teoreettisena viitekehyksenä oli sosiokulttuurinen näkökulma, jolla on vygotskylaiset juuret. Tässä blogitekstissä käytämme tätä näkökulmaa pohtimaan vertaisoppimistamme Kohti tutkivaa työtapaa -kurssilla. Haluamme tämän blogitekstin avulla tuoda esille jokaisen ryhmäläisen äänen. Jokainen on saanut kirjoittaa oman kappaleensa juuri sellaiseksi kuin haluaa, joten lukijalle teksti saattaa nyt toistaa itseään, mutta toivomme, että lukija saa tekstistämme oivalluksia ja oppii uutta. Olemme suorittaneet tutkivaa oppimista.
Lähikehityksen vyöhyke (engl. zone of proximal development) on L. S. Vygostkyn (1896-1934) luoma käsite. Se edustaa ihmisten muodostumassa olevia taitoja. Ulkopuolelta tuleva apu ja tuki luovat toiminnalle tuen, jonka varassa ihminen pystyy suorittamaan vaativampia tehtäviä kuin yksin olisi mahdollista. Tuen pitää olla oikea-aikaista ja riittävää. (Lonka, K. 2014. S. 74-75.)
Sosiokulttuurinen näkökulma oppimiseen tarkoittaa , että oppiminen tapahtuu kulttuurisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Sosiokulttuurinen näkökulma on vahvistunut viime vuosina. Esimerkiksi “yksilöllinen oppiminen” ei tarkoita sitä, että oppilas oppisi parhaiten opettajan kanssa kahdestaan ja vain hänen tarpeisiinsa pitäisi kiinnittää kaikki huomio. Päinvastoin, oppilaat paljon toisiltaan ja vaikuttavat toistensa toimintaan. Tähän tarvitaan itsesäätelyn taitoa. Oppimista edistää oppimisyhteisön toimiminen asiantuntijayhteisön tavoin. (Lonka, K. 2014. S. 72-74.)
“Isossa ryhmässä työskentelyn haasteeksi voi muodostua monet erilaiset työskentelytavat sekä persoonat. KoTT-kurssin ryhmässämme osallistujia on 12 henkeä, mikä on mielestäni liian suuri määrä ryhmän tasapainoista työskentelyä, ryhmätöitä, keskusteluja ja yhteisesti kirjoitettavia tekstejä ajatellen. Varsinkin ujompien tai hiljaisempien pohtijoiden voi olla vaikea saada ääntään kuuluviin. Kyse ei välttämättä ole siitä, etteikö hiljaisemmille annettaisi ollenkaan tilaa tai mahdollisuuksia, vaan ryhmän nopeampien ja reippaampien tuodessa keskusteluun jatkuvasti uutta sisältöä, voivat hitaammat jäädä pohdintoineen jalkoihin. Pienemmässä ryhmässä keskustelut ovat usein tiiviimpiä ja rauhallisempia, jolloin omien ajatusten tuominen on paitsi ryhmän kannalta tärkeämpää, myös helpompaa.”
“Ryhmätyöskentely on ollut haastavaa KoTT-kurssilla, sillä nimikkotutkijaryhmät ovat olleet isoja hallita. 12 ihmistä samassa ryhmässä on auttamatta liikaa. Ryhmässä on erilaisia persoonia ja erilaisia motivaatioita kurssin suorittamisen ja oppimiseen. Osa on tutkijatyyppejä ja osa tekijätyyppejä. Ryhmissä on pitänyt keskustella, tuottaa tekstejä ja tehdä esitelmiä. Eri persoonat ja temperamenttierot pitäisi osata ottaa huomioon ryhmätöitä tehdessä ja tämä muuttuu sitä haastavammaksi mitä enemmän ryhmässä on ihmisiä. Samalla harjoittelemme työelämätaitoja. Lastentarhanopettajina me teemme työtä moniammatillisissa työyhteisöissä, joissa pitää osata ottaa huomioon erilaiset koulutustaustat, persoonallisuudet, osaamistaidot, kiinnostuksen kohteet ja ennen kaikkea lapset. Tämän KoTT-kurssin suoritusta voisi verratakin lapsiin: meillä on yhteinen tavoite eli lastenkasvatus eli hyvän arvosanan saaminen. Emme harjoittele työelämätaitoja pelkästään työelämäkursseilla ja työharjoitteluissa, vaan läpi yliopiston eri kursseilla ja pienryhmissä.”
”Ryhmätyöskentelyssä yhteistyö ja -ymmärrys on tärkeää. Kaikille pitää antaa mahdollisuus kertoa mielipiteensä, mutta itse pitää olla myös aktiivinen ja kertoa mielipiteensä kun sitä kysytään. Ryhmätyöskentelyä helpottaa se, jos tuntee ryhmän jäsenet entuudestaan ja tietää millaisia persoonia he ovat. On tärkeää ottaa jokainen huomioon yksilönä, hiljaisia jäseniä yritetään saada osallistumaan ja äänekkäämpiä saada antamaan puheenvuoroja muillekin. Erilaiset persoonat vaikuttavat työskentelyn helpouteen/vaikeuteen, mutta sitäkin on hyvä harjoitella, koska tulevassa työelämässämme päiväkodeissa joutuu tekemään yhteistyötä. Myös sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat haastavia. Tämä on tärkeää myös opettaa lapsille, sillä päiväkodin aikuiset toimivat suorana esimerkkinä heille arjen työelämässään. Lapsilla on myös tapana matkia ja kopioida aikuisia, myös silloin kun luullaan etteivät lapset kuuntele. Toimiva työyhteisö on olennainen osa myös hyvinvointia.”
‘“Kurssin idea on mainio: Kohti tutkijuutta tutustumalla tutkimukseen ja samalla tehdä itse tutkimusta. Nykypäivänä vaadittu teknologian hyödyntäminen opetuksessa ei ole kuitenkaan saavuttanut vaadittua määrää digiloikkaa. Tämä ilmenee teknologisena häsläämisenä, joka on selkeästi heikentänyt opettajien mahdollisuuksia säädellä lähikehityksen ja vertaisoppimisen vyöhykkeitä.”
Artikkeliksemme valikoitui teksti, joka käsitteli kolmen tutkijan (Maj-Britt Kentz, Sara Sintonen ja Lasse Lipponen) yhdessä tekemää tutkimusta. Nimikkotutkijan kanssa keskustellessamme saimme tietää, miten kolme tutkijaa olivat käytännössä työskennelleet yhdessä. Esimerkiksi videoaineistoa tukevia haastatteluita oli tutkijoista tehnyt kaksi. Niin ikään kaksi tutkijaa olivat tehneet aineistosta alustavaa analyysiä, jonka kolmas tutkijoista oli tarkastanut.
Sintosen ym. työskentelytapa osoittaa mielestäni hyvin sen, miten tutkimusta voidaan tehdä ryhmänä. Kuten Sintosen kertoma osoittaa, ei ryhmätyöskentelyn tarvitse tarkoittaa sitä, että kaikki tekevät kaikkea. Yhteinen työmäärä voidaan jakaa vastuualueisiin, jolloin samaan aikaan voidaan aikaansaada useita asioita.
Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin ryhmämme oli varsin suuri, 12 jäsentä. Esimerkiksi Pruuki (2008, s. 64) toteaa, toimivan pienryhmän käsittävän yleensä 4-7 jäsentä. Ryhmäämme voisikin luonnehtia jäsenmääränsä perusteella suurryhmäksi. Suurryhmässä aktiivisen keskustelun mahdollisuus saattaa vaarantua ja toiminnan keskiössä on kenties yksittäinen opiskelija tai opettaja (Pruuki, 2008, s. 64)
Katson kuitenkin, että suurikin ryhmä voi toimia tehokkaasti, mutta se edellyttää vastuualueiden selkeää jakamista. Parhaillaan tämän kurssin viitekehyksessä suuri ryhmä voisi mahdollistaa esimerkiksi useiden blogikirjoitusten tuottamisen ja aktiivisen muiden kirjoituksiin kommentointiin.
Ihanteellisessa ryhmässä olisi avoin ilmapiiri, jossa jokainen voisi tuoda omat ajatuksensa julki. Koska ryhmätyöskentelyssä on kyse yhteisistä päätöksistä, olisi jokaisen oltava tarvittaessa myös valmis joustamaan. Jotta tämä onnistuisi ja tekisi työskentelystä helppoa ja mielekästä, olisi ryhmän koon hyvä olla riittävän pieni, n. 4-8 henkilöä.
“Toimiva ryhmä on mielestäni sellainen, jossa jokainen saa halutessaan äänensä kuuluviin ja jossa kuitenkin voidaan tehdä yhteisiä kompromisseja. Lisäksi tulisi ottaa huomioon erilaiset persoonat ja antaa heille mahdollisuus osallistua omalla tavallaan työskentelyyn. Näin voitaisiin välttyä väärinymmärryksiltä ja erimielisyyksiltä. Tämä on tietysti haastavaa toteuttaa, etenkin ryhmäkoon ollessa liian suuri. Olemme huomanneet tämän KoTT-kurssilla, jossa ryhmissä on parhaimmillaan 12 jäsentä. Näin isossa ryhmässä toimivan ryhmän kriteerit eivät välttämättä täyty, sillä joukossa on monenlaisia persoonia ja esimerkiksi hiljaisemmat voivat jäädä äänekkäämpien varjoon eivätkä saa omia mielipiteitään esille.”
“Toimivassa ryhmässä kaikkia kuunnellaan ja kaikkien mielipiteet otetaan huomioon. Tärkeät päätökset tehdään yhdessä ja jokainen hoitaa oman osuutensa. Mielestäni hyvässä ryhmässä myös johtaminen jakautuu melko tasaisesti.”
“Toimivassa ryhmätyöskentelyssä jokainen ryhmän jäsen saa riittävästi puheenvuoroja ja kaikille annetaan mahdollisuus osallistua työskentelyyn. Toimiva ryhmä on avaintekijä onnistuneeseen lopputulokseen. Avoimeen ilmapiiriin auttaa, että ryhmän jäsenet tuntevat toisensa. Keskusteleminen on tärkeää, jotta kaikki ymmärtävät asiat samalla tavalla. Kun ryhmän koko lähenee 12 henkilöä, niin työskentely muuttuu haastavammaksi. Aktiivinen osallistuminen on helpompaa pienemmässä ryhmässä. Meidän tulevassa työssämme ryhmätyöskentely on yksi tärkeimmistä asioista ja sitä onkin hyödyllistä harjoitella. Aina ryhmän ei tulekaan olla asioista samaa mieltä ja täytyy tehdä kompromisseja. “
‘’Ryhmässä työskentely on aina haastavaa, sillä samassa ryhmässä on erilaisia persoonia ja kaikilla on erilainen tapa työskennellä ja tehdä asioita. Hyvää ryhmätyöskentelyä onkin tulla toimeen ryhmäläistensä kanssa ja pystyä työskentelemään ryhmässä, vaikka kaikkien työskentelytapoja ei arvostaisikaan. KOTT ryhmät ovat olleet suuria 10-12 opiskelijaa verrattuna muiden kurssien vastaaviin ryhmiin 3-6 opiskelijaa. Suuressa ryhmässä on hankalampi saada kaikkien ääni kuuluviin. Tietysti on hyvä, että opimme ryhmätyötaitoja sillä tulemme niitä tulevaisuudessakin tarvitsemaan, mutta ei päiväkodeissa samassa ryhmässä työskentele kuin maksimissaan seitsemän henkilöä samassa tiimissä/ryhmässä.’’
“Ryhmätyöskentely on tärkeää työelämässä ja sitä on hyvä harjoitella jo opiskeluvaiheessa. Tällaiset ryhmätehtävät, joita olemme KOTT ryhmissä tehneet on varmasti jakanut mielipiteitä. Ryhmätyöskentely on haastavaa kun ryhmissä on erilaisia persoonia ja kaikilla on erilaiset tavat toimia. On tärkeää että kaikki saavat äänensä kuuluviin ja voivat kertoa mielipiteensä.”
“Ryhmätyöskentelyssä on sekä hyvät että huonot puolensa. Parhaimmillaan ryhmässä toimiminen on tehokkaampaa kuin yksin toimiminen, sillä ryhmän eriävät mielipiteet auttavat kehittämään kriittistä suhtautumista asioihin. Olemme kuitenkin todenneet, että ongelmaksi varsinkin isossa ryhmässä tulee se, että ihmisillä on eriävät kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet. Jotkut myös toimivat ryhmässä luonnostaan aktiivisemmin kuin toiset, jolloin hiljaisempien ihmisten mielipiteet saattavat jäädä huomiotta. Ryhmässä toimimisen taidot ovat tulevan työmme kannalta erittäin tärkeitä ja siksi ryhmätunnit ovat mielestäni opiskelussa yhtä tärkeitä kuin yksilötehtävät, ehkä jopa tärkeämpiä. Kukaan ei pysty oppimaan vuorovaikutustaitoja massaluennoilla istuen.”
-Ryhmä 8
LÄHTEET:
Lonka, K. (2014). Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.
Pruuki, L. (2008). Ilo opettaa: tietoa, taitoja ja työkaluja. Helsinki: Edita.
KUVALÄHDE:
Pixabay
