Johdanto
Blogikirjoituksemme käsittelee Saila Poulterin, Silja Lamminmäki-Vartian, ja Arniika Kuusiston Helsingin Sanomissa (23.10.2017) julkaistua artikkelia Katsomuskasvatus kuuluu päiväkodissa kaikille. Artikkeli valoittaa varhaiskasvatuksen normiasiakirjojen ja käytännön välistä kuilua. Poulter ym. käsittelee katsomuskasvatuksen käytännön ongelmia ja esittää muutosehdotuksia katsomuskasvatuksen toteuttamiseen.
Ryhmämme pohja-aineistona on Arniika Kuusiston artikkeli Monikulttuurinen työyhteisö suomalaisen varhaiskasvatuksen kentällä. Artikkeli on julkaistu Kasvatus-lehdessä (2/2014) ja se on osa suurempaa Helsingin kaupungin sosiaaliviraston rahoittamaa Mucca-hanketta, joka käsittelee erilaisuutta ja kulttuurista moninaisuutta eri ikäisten lasten näkökulmista. Tutkimuksen keskeiset aiheet liikkuvat kulttuurisen moninaisuuden lisäksi myös katsomuksellisessa diversiteetissä sekä lasten ja nuorten ajatuksissa erilaisuuden kohtaamisesta. Kuusisto käsittelee artikkelissaan monikulttuurisia työyhteisöjä varhaiskasvatuksessa keskittyen erityisesti kielellisiin, kulttuurisiin ja katsomukselliin näkökulmiin päiväkodin henkilöstön puheessa moninaisuudesta. Kuusiston mukaan monikulttuurisen työyhteisön erityishaasteet päiväkotikontekstissa liittyvät yhteisen kielen puuttumiseen ja katsomuksellisiin kysymyksiin. Lapsiryhmän erilaiset katsomukset koettiin usein toimintakulttuuria rajoittavina.
Lisäksi blogikirjoituksemme tukena käytämme Tutkimuksen voimasanat- teosta (Ronkainen, S., Pehkonen, L., Lindblom-Ylänne, S., Paavilainen, E., 2011).
Artikkelin keskeinen sisältö
Kuusisto on kirjoittanut Saila Poulterin ja Silja Lamminmäki-Vartian kanssa artikkelin “Katsomuskasvatus kuuluu päiväkodissa kaikille” (HS, 23.10.2017), jossa pohditaan syvemmin erityisesti katsomuksiin liittyvää moninaisuutta päiväkodeissa ja sen toteutumista käytännössä. Artikkelista käy ilmi esimerkiksi se, että kun varhaiskasvatussuunnitelmassa on siirrytty käyttämään käsitettä katsomuskasvatus, se on kentällä usein tulkittu väärin. Tämä tuo uuden, mielenkiintoisen näkökulman tutkija-artikkeliin, johon olemme kurssin aikana perehtyneet.
Sekä Kuusiston MUCCA-hankkeeseen liittyvässä artikkelissa että hänen Poulterin ja Lamminmäki-Vartian kanssa kirjoittamassaan artikkelissa ilmenee samanlainen sekulaarisuuden aspekti. Kuusiston haastattelemat päiväkotihenkilökunnan jäsenet tuovat ilmi ristiriitaisuuden tunteen siinä, etteivät he olleet varmoja, miten omaa luterilaista uskontoa oli soveliasta tuoda esille, tai kuinka paljon uskontoja voisi käsitellä lasten kanssa. Myös Helsingin Sanomissa ilmestyneessä artikellissa viitataan tähän suuntaan: päiväkodeissa tulkitaan katsomuskasvatusta niin, ettei siihen välttämättä ymmärretä sisällyttää erilaisia uskontoja. Yleensä joko korostetaan luterilaista uskontoa tai vältellään kaikkia uskontoja.
Valtakunnallisten normiasiakirjojen, esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelman, mukaan lapsilla on oikeus saada uskontoa ja katsomuksia koskevaa kasvatusta, ja tätä oikeutta pyritään turvaamaan. Oikeus uskontoja ja katsomuksia kokevaan kasvatukseen ei kuitenkaan välttämättä toteudu, varsinkaan niin monipuolisena kuin sen tulisi, jos varhaiskasvattajat sivuuttavat uskonnot kokonaan tai pitävät uskonnonopetuksen yksipuolisena ja luterilaisuuspainotteisena.
Pohdintaa ja päätelmiä
Marja Alastalon (2005) mukaan väitöskirjoissa yleistetään aineistoa helposti koko Suomea koskevaksi, vaikka se olisi kerätty hyvinkin paikallisesti (viitattu lähteessä Ronkainen ym., 2011, s. 150). Tällainen yleistys koetaan ongelmalliseksi, mikä osaltaan problematisoi myös Kuusisto ym.:n tutkimuksen otannan, joka ei ollut täysin satunnaista. Tämän lisäksi tutkimukseen osallistuneet päiväkodit sijaitsivat kaikki pääkaupunkiseudulla. Tästä huolimatta koimme merkitykselliseksi sen, että kyseisissä pääkaupunkiseudun päiväkodeissa ilmeni vuonna 2010 samansuuntaisia ajatuksia ja kokemuksia uskontokasvatukseen liittyen kuin mitä Poulter ym. tuovat esille artikkelissaan vuonna 2017.
Artikkeli herätti ajatuksiamme juhlien viettämisestä päiväkodissa. Ryhmässämme oli kokemusta päiväkodin moninaisuuden monipuolisesta huomioinnista. Esimerkiksi itsenäisyyspäivän vietossa eräässä päiväkodissa laulettiin pelkän Maamme-laulun lisäksi myös muiden osallisten kulttuurien kansallislauluja. Mielestämme on arvokasta, että lapset saavat tutustua muihin kulttuureihin ja samalla heidän käsityksensä moninaisuudesta laajenee ja muuttuu arkipäiväisemmäksi kuin aiemmin. Laadukkaassa monikulttuurisessa kasvatuksessa tärkeää on sensitiivisyys, kunnioitus ja avoimuus sekä lapsen mahdollisuus tuoda omaa kulttuuriaan esiin.
Artikkelia lukiessamme jäimme pohtimaan indoktrinaation mahdollista vaaraa. Poulter ym. mukaan useissa päiväkodeissa katsomuskasvatusta lähestytään hyvin yksipuolisesti, esim. puhuen vain luterilaisesta perinteestä. Yksipuolisuus jättää kulttuurisen ja uskomuksellisen moninaisuuden pimentoon eikä anna lapselle mahdollisuutta ymmärtää maailmaa kokonaisvaltaisesti. Miten opettaja voi puhua yksipuolisesti indoktrinoimatta? Jos lapsi tietää vain yhden katsomuksen perusteet, häneltä viedään mahdollisuus oman kriittisen ajattelunsa kehittämiseen. Kriittistä ajattelua pidetään demokratian ihanteena, joten sen oppiminen tulisi ulottua myös varhaiskasvatukseen.
Lisäksi pohdimme, vältelläänkö katsomuskasvatusta konfliktien pelossa. Sen sijaan, että konfliktit nähtäisiin uhkana, ne voivat luoda yhtenäisyyttä ja mahdollistaa ainutlaatuisia oppimiskokemuksia. Peloton ja avoin vuorovaikutus on katsomuskasvatuksen edellytys.
Lähteet:
- Kuusisto, A. (2010). Kulttuurinen, kielellinen ja katsomuksellinen monimuotoisuus päiväkodissa: haasteita ja mahdollisuuksia. http://docplayer.fi/9039861-Kulttuurinen-kielellinen-ja-katsomuksellinen-monimuotoisuus-paivakodissa-haasteitaja-mahdollisuuksia-arniika-kuusisto.html. (Luettu 27.10.2017).
- Kuusisto, A. https://blogs.helsinki.fi/varhaiskasvatuksen-tutkimus/tutkimushankkeet/monikulttuuriset-lapset-ja-aikuiset-paivakodeissa-mucca/. (Luettu 27.10.2017).
- Poulter, S., Lamminmäki-Vartia S., Kuusisto, A. (2017.) Katsomuskasvatus kuuluu päiväkodissa kaikille (HS, 23.10.2017): https://www.hs.fi/paivanlehti/23102017/art-2000005418869.html. (Luettu 27.10.2017).
- Ronkainen, S., Pehkonen, L., Lindblom-Ylänne, S. ja Paavilainen, E. Tutkimuksen voimasanat. (2011). WSOYpro.
Kuvalähteet:
- http://docplayer.fi/110465-Jasenyyksien-neuvotteleminen-lasten-ja-nuorten-arkikonteksteissa.html.
- https://peda.net/porvoo-borg%C3%A5/vtis/mm/monikulttuurisuus.
Tekijät: Ryhmä 10 Moninaiset