Kurssikerta 4: Ruututeemakarttoja

Kurssikerran alussa harjoittelimme rasterimuotoisen karttakuvan rekisteröimistä ja sille piirtämistä MapInfossa. Itsenäistehtäväksi saimme toteuttaa ruutumuotoisen teemakartan valitsemastamme aineistosta. Teemakartta tehtiin muutamalla eri ruutukoolla, jotta löydettiin parhaiten ilmiön vaihtelua kuvaava ruutukoko.

Valitsin aineistoksi 0-5 vuotiaiden lasten lukumäärän pääkaupunkiseudulla (Kuva 1). Kokeilin karttaa ruudukoilla, joissa ruutujen sivut ovat 250 metriä ja 500 metriä. Pääkaupunkiseudun skaalalla 250 m x 250 m ruudukot osoittautuivat liian pieniksi, koska kartta ei välittänyt lukijalle yleiskuvaa alueiden eroista. 500 m x 500 m ruudukko on paljon yleistävämpi eli epätarkempi, kuin 250 m x 250 m ruudukko. 500 m x 500 m ruudukosta lukija hahmottaa ilmiön alueelliset piirteet nopeasti ja mielestäni myös tilanteeseen sopivan tarkasti. Tämän vuoksi valitsinkin sen karttaversion julkaistavaksi. 250 m x 250 m ruudukolla teemakartalle jää myös paljon pieniä tyhjiä alueita, koska pieniruutuinen ruudukko ilmaisee lasten asuinpaikan sijainnin hyvin tarkasti. Pienien ruudukkokeskittymien tulkitseminen on hyvin vaikeaa. 500 m x 500 m ruudukossa aineisto näyttää levittäytyvän laajemmin, jonka vuoksi se hieman liioittelee aineistoa. Mutta ruutujen ulottuessa tasaisemmaksi matoksi, alueellisten erojen havaitseminen helpottuu. Luokkajaoksi valitsin luonnollisen jaon, jolloin aineisto jakautuu sen luonnollisten arvokeskittymien ja aukkojen perusteella.

Kuva 1. 0-5 vuotiaiden asukkaiden lukumäärät pääkaupunkiseudulla. Kartan aluejaotteluna toimii 500 m x 500 m ruudukko.

Valitsin kartan aineistoksi alle 5 vuotiaiden määrän, koska halusin nähdä, miten pienten lasten perheet sijoittuvat pääkaupunkiseudulla. Yleinen käsitys lapsiperheiden sijoittumisesta on, että he asuvat kaukana keskustasta lähiöissä tai pientaloalueilla. Ilmiötä tulkittaessa kartasta on kuitenkin huomioitava asukkaiden kokonaismäärän merkittävä vaihtelu. Kartta ei siis kerro 0-5 vuotiaiden osuutta kaikista asukkaista ruudulla. Kartan yhteyteen voitaisiin siis liittää sitä tukemaan asukkaiden kokonaismääriä kuvaava teemakartta, kuten esimerkiksi Alex Salmisen blogissaan julkaisema ruututeemakartta väkiluvuista (Salminen 2017).

Kartalla on nähtävissä pääkaupunkiseudun asutuskeskittymiä. Esimerkiksi Helsingin keskusta, Espoon keskus ja sen läheiset asuinalueet sekä Vuosaari erottuvat kartalta selkeinä keskittyminä. Lähes koko Helsingin kaupungin alueella 0-5 vuotiaiden määrä on melko korkea. Espoossa Kehä 3-tien pohjois- ja luoteispuolella sijaitseva Nuuksion kansallispuisto erottuu kartalta hyvin; kansallispuiston alueella asuu loogisesti hyvin vähän ihmisiä, jonka vuoksi alle 5-vuotiaiden lastenkin määrä on alhainen.

Tuusulan väylän ja Lahden väylän välissä, Kehä 3:sen pohjoispuolella, on paljon enemmän 0-5 vuotiaita, kuin muilla Kehä 3:sen pohjoispuolen alueilla. Tämä selittyy alueen keskellä kulkevan junaraiteen alueelle tuomalla vetovoimalla. Raideyhteyden varrella sijaitsevat muun muassa Korso, Koivukylä ja Tikkurila. Muuten Kehä 3:n pohjoispuolisilla alueilla ei ole juurikaan 0-5 vuotiasta väestöä, lukuun ottamatta muutamaa pientä keskittymää, kuten esimerkiksi Kivistön kehittyvää asuinaluetta.

Helsingin keskustaa ei ole aiemmin ajateltu lapsiperheiden suosimaksi alueeksi. 0-5 vuotiaiden lapsien suuri määrä alueella selittyykin ehkä asukkaiden suurella kokonaismäärällä. Toisaalta viime vuosina kaupunkiasumisen suosiminen on tuntunut lisääntyvän lapsiperheiden keskuudessa.

Helsingissä autioimpina alueina kuvastuvat ymmärrettävästi Keskuspuiston alue, Viikin pellot, Vuosaaren satama sekä Santahaminan varuskunnan alue. Näitä alueita lukuun ottamatta Helsinki kuuluu lähes kokonaan kolmeen ylimpään luokkaan.

Hannu Pesonen on julkaissut blogissaan samalla ruutukoolla toteutetun kartan 13-16 vuotiaiden lasten osuuksista pääkaupunkiseudulla (Pesonen 2017). On yllättävää, kuinka vähän tekemämme kartat korreloivat keskenään: kartat ovat lähes vastakohtia suurempien ja pienempien arvojen suhteen. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että Pesonen on käyttänyt aineistona 13-16 vuotiaiden osuutta koko väestöstä, jolloin lapsiperheiden suosimat alueet korostuvat. Minun kartassani 0-5 vuotiaiden absoluuttisen määrän kuvaaminen tuo siis enemmän esille väestön tihentymiä.

Kartan informatiivisuutta lukijalle voitaisiin lisätä esimerkiksi kuvaamalla kartalla vain yhden kaupungin, esimerkiksi Helsingin, alue. Näin lukija pystyisi paremmin tarkastelemaan eri alueita ja voisi ehkä tunnistaa eri asuinalueet helpommin. Myös joitakin paikannimiä olisi voinut lisätä kartalle informatiivisuuden kasvattamiseksi. Toisaalta kartalle merkityt pääväylät ja kuntarajatkin auttavat helpottamaan alueen hahmottamista.

Periaatteessa ruututeemakartalla on hyväksyttyä esittää absoluuttisia arvoja, koska kaikki ruudut ovat samankokoisia keskenään. Ruudut ovat itsessäänkin absoluuttisia, eivät suhteutettuja mihinkään, jonka vuoksi absoluuttisten arvojen ilmaisemisen niillä ei pitäisi vääristä aineistoa. Yleisimmin teemakartoissa absoluuttisia arvoja esitetään tiheys- tai pisteteemakartalla. Ruututeemakartta eroaa siis visuaaliselta esitysmuodoltaan melkoisesti absoluuttisten arvojen tyypillisimmistä ilmaisumuodoista; yleensä ne ilmaistaan symbolien tiheyden tai koon vaihtelun mukaan. Ruututeemakartta taas ilmaisee vaihtelun eri luokkia kuvaavilla väreillä koropleettikartan tavoin. Pakollisen luokittelun vuoksi sillä ei siis todennäköisimmin päästä yhtä tarkkaan tulokseen arvojen ilmaisussa, kuin tiheys- ja pisteteemakartoilla. Tämän vuoksi ruututeemakartan käyttäminen absoluuttisten arvojen ilmaisussa tulisi olla harkinnanvaraista.

Ruututeemakartta ilmaisee mielestäni ilmiön alueellista vaihtelua paremmin kuin tavallinen pisteteemakartta, varsinkin 0-5 vuotiaiden lasten määrän kaltaisessa aineistossa, jossa alueellista vaihtelua esiintyy jo pienilläkin alueilla. Pisteteemakartassa pisteiden koon kasvaessa niiden sijainnin hahmottaminen vaikeutuu. Koropleettiteemakartan käyttäminen kyseisen aineiston esittämisessä ei taas antaisi lukijalle oikeastaan minkäänlaista informaatiota; absoluuttisesta alle 5-vuotiaiden määrästä eri hallinnollisilla alueilla ei voida tulkita alueiden erosta mitään ilman, että se on suhteutettu esimerkiksi koko asukaslukuun, pinta-alaan tai vaikka hedelmällisessä iässä olevien naisten määrään. Toisaalta ruututeemakartassa haasteensa kartan tekoon tuo luokkien määrän ja väriskaalan valinta, jotka epäonnistuessaan voivat vääristää aineistoa suuresti lukijan silmissä. Ruututeemakartassa ruudukon koon valinta vaikuttaa myös merkittävästi sekä kartan välittämään informaatioon, että sen luettavuuteen; liian pienellä ruutukoolla kartta näyttää sekavalta ja liian suurella aineisto yleistyy liikaa.

Mielestäni kartan visuaalinen ulkomuoto kärsii siitä, että ruudut eivät täytä koko kuvattua aluetta. Tämä johtuu siitä, että arvon 0 saavat ruudut on jätetty merkitsemättä. Myöhemmin mietin myös, että vain Helsingin kuvaaminen kartalla olisi lisännyt sen informatiivisuutta. Alimman luokan väriksi valitsin kartalle liian vaalean värin, jonka vuoksi alimman luokan ruudut eivät erotu varsinkaan syrjäisemmillä alueilla valkoista taustaa vastaan melko hyvin. Toisaalta, kuten Alex Salminen toteaa blogissaan, tyhjien ruutujen jättäminen pois kartalta auttaa lukijaa hahmottamaan asumattomat alueet, kuten puistot. Nämä alueet eivät näkyisi kartalla, jos se olisi tehty käyttäen kokonaisia kaupunginosia aluejakona. Koen väriskaalan muuten onnistuneen hyvin ilmiön kuvaamisessa liioittelematta sitä. Mietin jälkeenpäin, että kuntarajat sisältävän aineiston olisin voinut asettaa meren alle kerroksien hallinnassa MapInfossa, jolloin kuntarajat eivät näkyisi meren päällä kartalla.

Lähteet

Salminen, A. (2017). Viikko 4: Paljon pieniä ruutuja. <https://blogs.helsinki.fi/alexsalm/2017/02/16/viikko-4-paljon-pienia-ruutuja/> Luettu 16.2.2017.

Pesonen, H. (2017). Neljännen kurssikerran blogi. <https://blogs.helsinki.fi/hapesone/2017/02/15/neljannen-kurssikerran-blogi/> Luettu 19.3.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *