Seitsemäs kurssikerta

Tämä kurssi alkaa blogikirjoitukseni jälkeen olemaan aika pitkälti minun osaltani plakkarissa. Komppaan muiden innokkaiden PAK-bloggajien voittomielialaa, sillä vaikka kurssi on ollutkin opettavainen, kurssi on myös kohottanut verenpainetta useampaan otteeseen. Viimeisellä kurssikerralla saimme tehtäväksemme hyödyntää kaikkea aikasemmilla kerroilla oppimiamme asioita ja tehdä teemakartta alusta loppuun asti itse. Kartanteosta sai tosin jättää kartan piirtämisen väliin, mutta tällöin teemakarttoja oli tuotettava kaksi. Itse päädyin tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä kartan piirtäminen vaikutti, vaikkakin opettavalta, myös ehkä hieman liian työläältä. Sääli sinänsä, snap-toiminnon ja tiedon yhdistämistä itse piirretyille kartta-alueille olisi sopinut harjoitella tehtävän ohella muistin virkistämiseksi. Tehtävää vaikeutti omalta kohdaltani myös se, etten en ollut kandinkirjoituspaineiltani jaksanut valmistautua kurssikertaan etukäteen (virhe!) ja jouduin rykäisemään molemmat kartat ilman ennakkosuunnittelua kurssikerran aikana. Helposti piirrettävän kartta-alueen pohdinta sai siis jäädä aikarajoitteiden puitteissa pois. Kerta toisensa jälkeen olen huomannut ennakkosuunnittelun ja materiaaliin tutustumisen tärkeyden kurssia käydessäni. Joten jos jotain konkreettista ja poikkitieteellistä taitoa jäi tälle biologi-opettaja-maantieto-opiskelijalle käteen kurssista, niin se on tuo etukäteen valmistautumisen jalo taito (tai ainakin tietoisuuden rajoilla valmistautumisen tärkeydestä nalkuttava soraääni).

Karttojen teeman valinta osoittautui kaikessa runsaudenpulassaan yllättävän vaikeaksi. Eksyin Paarlahden ohjaamana Eurostatin sivuille, josta löytyi tilastomuotoista aineistoa abouttiarallaa mistä tahansa euroalueeseen liittyvästä. Lopulta päädyin aiheista rakkaimpaan, tuohon jokaisen Facebook-fiidin höttötäytteeseen, eli poliittiseen roskabloggaamiseen. Nykyisen hallituksen toimintaan enemmän tai vähemmän tympääntyneenä päätin tarkastella, olisiko rakkaan Kilpailukykysopimuksen™ ehdotetuilla toimeenpiteillä (työpäivän pidentäminen, vientiteollisuuden painottaminen) jo olemassa olevaa euroalueella havaittavaa korrelaatiota BKT:n suuruuteen. BKT:n arvot sain Naturalearthdatan sivuilta lataamani kartan kylkiäistietokantana kätevästi Euroopan maihin kytkettyinä. Lisäksi välttääksemme klassisen virheen ja jotta tulokset olisivat edes jollain määrin vertailukelpoisia, suhteutin maiden BKT:t niiden asukaslukuihin. Samaisessa tietokannassa oli onneksi myös maiden asukkaiden lukumäärät. Ostovoimakorjauksia en löytänyt Eurostatin enkä Maturalearthdatan sivuilta, joten sen suhteen BKT:n tarkastelussa tulkinta jää vajavaiseksi. Kauppatase ja viikkotyötuntien määrä osoittautuivat astetta hankalammaksi kompastuskiveksi ja MapInfo-osaamistani testattattiin oikein urakalla, sillä Eurostatin sivuilta lataamani tilastot olivat sarkaimella erotettuja TSV-tilastoja, joiden käsittelyä meille ei oltu kurssilla opetettu. Pienen tuskailun jälkeen sain kuitenkin tiedot Excelin kanssa yhteistyöhön sopivaan muotoon. Oli kuitenkin omalla tavalla palkitsevaa huomata, että isoimmat ongelmat kurssikerralla eivät johtuneet MapInfosta itsestään, vaan muista tekijöistä.

Kuva 1. Euroalueen BKT ja tehdyt viikkotyötunnit maittain

Ensimmäiseen teemakarttaan (Kuva 1) toin BKT:n ja viikkotyötunnit maittain. Maat, joista tietoja ei ollut saatavilla tietokannoissa, jätin karttaan tyhjiksi. Huomaan hieman kehittyneen esteettisellä puolella, joskin kartan luettavuus jättää hieman toivomisen varaa. Esimerkiksi BKT.ta kuvaavat palkit ovat liian leveät, joten esimerkiksi Alankomaiden, Belgian ja Luxemburgin arvojen lukeminen on haastavaa. Kyseisessä kartassa olisi ehkä ollut kannattavampaa esittää BKT:ta väriskaalalla viikkotyötuntien sijaan ja käyttää viikkotyötuntien kuvaamiseen esimerkiksi pisterasterointia tai muita rasterikuvioita. Käsittelimme myös toisen kurssikerran lisälukemistossa Anna Leonowiczin artikkelia (2006), jossa hän esitteli kahden kuvattavan ominaisuuden esittämistä kahdella värillä ja näiden yhtäisvaikutusta kolmannessa. Kartassani vaikuttaisi olevan varsin vahva käänteinen korrelaatio pidempien työtuntien ja korkeamman BKT:n välillä. Tällaista esitystapaa (mikäli Mapinfo sitä tukisi) käyttäen korrelaation olisi voinut saada selvemmin esille. Työskennellään mieluummin fiksusti (tuottavasti!) kuin paljon. Olettaisin tämän johtuvan pääosin siitä, että korkea BKT johtuu voimakkaasti osaamiseen ja innovaatioihin painottuvasta työpaikkarakenteesta perinteisen fyysisen työn sijaan. Korkea BKT näyttäisi siis korreloivan lyhyempien viikkotyötuntien kanssa.

Toinen teemakartta (Kuva 2) esittää BKT:n ja kauppatasetta euroalueella. Kartta kärsii samoista ongelmista kuin edellinenkin, joskin tässä BKT:n esittäminen palkkeina toimii paremmin. Minkäänlaista ilmeistä korrelaatiota kuvassa ei näyttäisi olevan. Osasyy saattaa olla aikaisemmin mainettu ostovoimakorjauksen puuttuminen. Toisin sanoen, vaikka esimerkiksi Latviassa on matala BKT per ihminen, saa tällä matalalla tuotetulla lisäarvolla silti ostettua enemmän maan sisäisessä kaupassa (koska hintatasokin on yleensä matalampi) sillä ostovoima euroa kohden on suuri. Kauppatase ei myöskään loppujen lopuksi korreloi kovinkaan voimakkaasti BKT:n kanssa. Useat hyvin korkean BKT:n maat (Luxemburg, USA) ovat kauppataseelta negatiivisia. Mikäli valtion maksukyky säilyy, negatiivinen kauppatase tarkoittaa loppupeleissä nettomateria/palveluvirtaa maahan, joka yleensä tarkoittaa myös korkeaa investointien määrää maahan.

Kuva 2. Euroalueen kauppatase ja BKT maittain


Anna Leonowiczin, Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship, 2006

http://ec.europa.eu/eurostat/data/database (2.3.2017)

http://www.naturalearthdata.com/downloads/50m-cultural-vectors/ (2.3.2017)

Kuudes kurssikerta, geokoodausta ja katupaikannusta

Kuudennella kurssikerralla pääsimme ensimmäistä kertaa ”tutustumaan” (=leikkimään) paikkatietoaineiston keräämistä kenttätyönä. Lähdimme GPS-paikannin kourassa vaeltamaan pitkin Kumpulan lähimaastoa ja etsimään vapaavalintaisia kartoituskohteita. Minä valitsin muidenkin ryhmien hyväksi havaitsemana kohteena roskapöntöt. Takaisin luokkaan päästyäni harjoittelimme kerätyn tiedon tuomista MapInfoon ja sen geokoodaamista koordinaatteja vastaaviksi pisteiksi kartalle. Tutustuimme kurssikerralla myös katujen nimien ja numeroiden pohjalta toimivaan street-koodaukseen. Kyseisen tavan etuna on, aineiston koodaamismahdollisuus pelkkien kadunnimien pohjalta ilman varsinaista koordinaattitietoa. Kurssikerralla myös huomasin, että olen jo alkanut tottumaan MapInfon pahimpiin kankeuksiin. Ohjelman käyttö alkaa olla, vaikkakin haparoivaa, niin myös tasaisen epätasaisesti etenevää työskentelyä ilman varsinaista jumitusta ja (tavattoman monia) kirosanoja.

Maailmanlopun paikkatietoa opettajalle

Kurssikerran varsinainen tehtäväaineisto koostui kolmesta luonnonhasardeja tilastoivasta aineistosta. Aineistot sisälsivät maanjäristysten, tulivuorten sekä meteoriitti-iskujen sijainteja maapallolla. Aineistoja ei aiemmista kerroista poiketen ladattu suoraan kurssikansiosta, vaan ne piti itse hakea internetistä. Lisäksi tietokannat eivät olleet suoraan MapInfon kanssa järkevästi yhteensopivia, vaan niitä piti Excelillä hieman muokata. Taas kerran maapallon erilaisten merkintätapojen laajuus iskee päin naamaa, kun Excel muuttaa ilolla pisteellä eroteltuja desimaaleja kalenteriajoiksi ja MapInfo puolestaan vihaa pilkkuja desimaalierottimena, Koin kuitenkin lisävaiheet erittäin hyödyllisenä pikku detaljina, joka huomaamatta alentaa kynnystä etsiä ja soveltaa internetiä paikkatietoaineiston lähteenä.

Saimme valita vapaasti, miten aineistoa sovellamme. Tärkein reunaehto oli vaatimus kolmen kartan tuottamisesta. Karttojen tavoite oli myös havainnollistaa hasardeja ja tehdä niistä mahdollisimman hyvin opettamiseen soveltuvaa materiaalia. Koska yleensä oppitunnit käsittelevät yhtä aihetta kerrallaan, päätin tehdä pelkistä meteoriitti-iskuista mahdollisimman toimivan, ketjuttuneen opetusaineiston. Tietokannassa ei ollut selitystä mitä termit ”fell” ja ”found” meteoriittien yhteydessä tarkoittavat. Onneksi Jouko (2017) blogissaan selvittää, että ”fell” viittaa meteoriitteihin, joiden putoamisella on silminnäkijähavaintoja ja ”found” meteoriitteihin, joista on löydetty todistusaineistoa, esim. meteoriittikraatteri. Pakerrettuani karttoja jonkin aikaa, tajusin että meteoriittiaineistoa on aivan liikaa sen järkevään esittämiseen (tähän propsit Joukolle joka oli saanut kuin saanutkin materiaalin esitettyä selkeästi kokonaisuudessaan). Karsin siis kaikki alle viisi grammaa painaneet meteoriitit pois, jotta iskujen määrä vähenisi ja karttaan saataisiin jonkinlaista selkeyttä. Lisäksi jaottelin tietokannan ennen 1800 -lukua iskeneisiin meteoriitteihin ja 1800 -luvun jälkeen iskeneisiin meteoriitteihin. Hieno ajatukseni tämän taustalla oli tuoda erot meteoriittien havaitsemisien ja löytöjen suhteen ennen ”nykyisen ja modernin” maailman nousua ja sen jälkeen. Oletukseni oli, että suurin osa meteorimerkinnöistä 1800-luvun jälkeen olisi havaintoja, ei löytöjä ja kartalta löytyisi näin havaintojen ja löytöjen välillä spatiaalista eroa. En karttoja tehdessäni tajunnut, että tilastoitu aika on meteorin iskeytymiselle, ei havainnolle/löytöajalle. No, pistän tuon väsymyksen piikkiin.

Kuva 1. Meteoriitti-iskut, joista on löydetty jälkeenpäin todistusaineistoa. Kuvassa kirkkaan punaisella ennen 1800-lukua iskeneet meteoriitit, tummanpunaisella 1800-luvun jälkeen iskeneet

Kartoistani tuli tästä huolimatta varsin soljuva kokonaisuus. Ensimmäinen kartta (Kuva 1.) esittää maapallolle iskeytyneitä meteoriitteja, joista on jonkinlainen todiste, esimerkiksi törmäyskraateri. Koska meteoriitti-iskujen luulisi arkijärjellä jakautuvan varsin tasaisesti ympäri maapalloa, meteorilöytöjen alueellisen jakautumisesen syistä saisi hyvän pohdintatehtävän opiskelijoille. Löytöjä on tehty selvästi eniten alueilla, joilla meteoriitti-iskujen jäljet säilyvät pitkään (aavikot, erittäin kuivat alueet Pohjois-Amerikan keskiosissa ja Australiassa) tai joissa on paljon ihmistoimintaa mylläämässä maata (P. Amerikan rannikot, Eurooppa). Vähiten tai ei ollenkaan löytöjä puolestaan on tehty alueilla, joilla ihmistoimintaa ei juurikaan ole (Pohjois-Venäjä, Etelämanner) tai nopea luonnontoiminta peittää jäljet meteoriitti-iskuista (sademetsät). Toinen kuva (Kuva 2.) kuvaa meteoriitti-iskuja, joista on jäänyt jonkinlainen merkintä historiankirjoihin. Vastaavasti oppilaiden sopisi miettiä, miksi iskut ovat jakautuneet alueellisesti näin epätasaisesti.

Kuva 2. Meteoriitti-iskut, joiden putoamisesta on tehty silminnäkijähavainto. Kuvassa kirkkaan vihreällä meteoriitit, jotka ovat pudonneet ennen 1800-lukua ja tummanvihreällä 1800-luvun jälkeen pudonneet

Huomataan, että meteoriitti-iskujen havaintojen määrä korreloi (luonnollisesti) jokseenkin suoranaisesti väestöntiheyden kanssa, ja tiheimmin asutetuilla alueilla (Intia, Eurooppa, P.Amerikan itärannikko) on selvästi eniten meteoriittihavaintoja. Alueilla, joissa ei juurikaan asu ihmisiä (Saharan aavikko, Etelämanner) ei luonnollisesti myöskään tehdä juurikaan meteoriittihavaintoja. Viimeisessä kuvassa (Kuva 3) sekä havaitut meteoriitti-iskut, että ne joista on löydetty todisteita, on laitettu kartalle samaan nippuun. Kartta toimii oppimista vahvistavana yhteenvetona, jossa voidaan oppilaiden kanssa käydä läpi edellisten karttojen sanomaa ja nähdä, miksi aineistojen kriittinen arviointi on tärkeää. Meteoriitti-iskuista kerätty data on voimakkaasti ihmistoiminnan rajoittamaa, ja vaikka todennäköisesti meteoriitit ovat pommittaneet maata varsin tasaisesti, ei tietoa löydy muualta kuin alueelta jossa ihminen joko aktiivisesti toimii (ei liian kuuma tai kylmä. Harva täyspäinen tutkija lähtee vaikkapa pohjois-Siperiaan kartoittamaan meteoriitti-iskuja ja tämän takia meillä ei ole kyseisiltä alueilta kunnollista dataa) tai jäljet meteoriiteista säilyvät pitkään.

Kuva 3. Kuvassa meteoriitti-iskut joista on löydetty todistusaineistoa jälkeenpäin punaisella, meteoriitti-iskut joiden putoamisesta on tehty silminnäkijähavainto vihreällä

Oppisisältöäni reflektoidessa tajusin, että itse meteoriittikarttani eivät olleet kovin perinteiselle opetukselle mielekkäitä, joskin niiden kautta oppilaille saadaan tuotua oppimateriaalin kriittistä arviointia sekä (tulevaisuuden tutkijoille!) muillekin aloille sovellettavaa syy-seuraussuhteiden etsimistä sekä hypoteesien muodostuksen harjoittelua.

Lähteet

Lappalainen, Jouko (luettu 2.3.2017)

https://blogs.helsinki.fi/ladjouko/