Kuudes kurssikerta, geokoodausta ja katupaikannusta

Kuudennella kurssikerralla pääsimme ensimmäistä kertaa ”tutustumaan” (=leikkimään) paikkatietoaineiston keräämistä kenttätyönä. Lähdimme GPS-paikannin kourassa vaeltamaan pitkin Kumpulan lähimaastoa ja etsimään vapaavalintaisia kartoituskohteita. Minä valitsin muidenkin ryhmien hyväksi havaitsemana kohteena roskapöntöt. Takaisin luokkaan päästyäni harjoittelimme kerätyn tiedon tuomista MapInfoon ja sen geokoodaamista koordinaatteja vastaaviksi pisteiksi kartalle. Tutustuimme kurssikerralla myös katujen nimien ja numeroiden pohjalta toimivaan street-koodaukseen. Kyseisen tavan etuna on, aineiston koodaamismahdollisuus pelkkien kadunnimien pohjalta ilman varsinaista koordinaattitietoa. Kurssikerralla myös huomasin, että olen jo alkanut tottumaan MapInfon pahimpiin kankeuksiin. Ohjelman käyttö alkaa olla, vaikkakin haparoivaa, niin myös tasaisen epätasaisesti etenevää työskentelyä ilman varsinaista jumitusta ja (tavattoman monia) kirosanoja.

Maailmanlopun paikkatietoa opettajalle

Kurssikerran varsinainen tehtäväaineisto koostui kolmesta luonnonhasardeja tilastoivasta aineistosta. Aineistot sisälsivät maanjäristysten, tulivuorten sekä meteoriitti-iskujen sijainteja maapallolla. Aineistoja ei aiemmista kerroista poiketen ladattu suoraan kurssikansiosta, vaan ne piti itse hakea internetistä. Lisäksi tietokannat eivät olleet suoraan MapInfon kanssa järkevästi yhteensopivia, vaan niitä piti Excelillä hieman muokata. Taas kerran maapallon erilaisten merkintätapojen laajuus iskee päin naamaa, kun Excel muuttaa ilolla pisteellä eroteltuja desimaaleja kalenteriajoiksi ja MapInfo puolestaan vihaa pilkkuja desimaalierottimena, Koin kuitenkin lisävaiheet erittäin hyödyllisenä pikku detaljina, joka huomaamatta alentaa kynnystä etsiä ja soveltaa internetiä paikkatietoaineiston lähteenä.

Saimme valita vapaasti, miten aineistoa sovellamme. Tärkein reunaehto oli vaatimus kolmen kartan tuottamisesta. Karttojen tavoite oli myös havainnollistaa hasardeja ja tehdä niistä mahdollisimman hyvin opettamiseen soveltuvaa materiaalia. Koska yleensä oppitunnit käsittelevät yhtä aihetta kerrallaan, päätin tehdä pelkistä meteoriitti-iskuista mahdollisimman toimivan, ketjuttuneen opetusaineiston. Tietokannassa ei ollut selitystä mitä termit ”fell” ja ”found” meteoriittien yhteydessä tarkoittavat. Onneksi Jouko (2017) blogissaan selvittää, että ”fell” viittaa meteoriitteihin, joiden putoamisella on silminnäkijähavaintoja ja ”found” meteoriitteihin, joista on löydetty todistusaineistoa, esim. meteoriittikraatteri. Pakerrettuani karttoja jonkin aikaa, tajusin että meteoriittiaineistoa on aivan liikaa sen järkevään esittämiseen (tähän propsit Joukolle joka oli saanut kuin saanutkin materiaalin esitettyä selkeästi kokonaisuudessaan). Karsin siis kaikki alle viisi grammaa painaneet meteoriitit pois, jotta iskujen määrä vähenisi ja karttaan saataisiin jonkinlaista selkeyttä. Lisäksi jaottelin tietokannan ennen 1800 -lukua iskeneisiin meteoriitteihin ja 1800 -luvun jälkeen iskeneisiin meteoriitteihin. Hieno ajatukseni tämän taustalla oli tuoda erot meteoriittien havaitsemisien ja löytöjen suhteen ennen ”nykyisen ja modernin” maailman nousua ja sen jälkeen. Oletukseni oli, että suurin osa meteorimerkinnöistä 1800-luvun jälkeen olisi havaintoja, ei löytöjä ja kartalta löytyisi näin havaintojen ja löytöjen välillä spatiaalista eroa. En karttoja tehdessäni tajunnut, että tilastoitu aika on meteorin iskeytymiselle, ei havainnolle/löytöajalle. No, pistän tuon väsymyksen piikkiin.

Kuva 1. Meteoriitti-iskut, joista on löydetty jälkeenpäin todistusaineistoa. Kuvassa kirkkaan punaisella ennen 1800-lukua iskeneet meteoriitit, tummanpunaisella 1800-luvun jälkeen iskeneet

Kartoistani tuli tästä huolimatta varsin soljuva kokonaisuus. Ensimmäinen kartta (Kuva 1.) esittää maapallolle iskeytyneitä meteoriitteja, joista on jonkinlainen todiste, esimerkiksi törmäyskraateri. Koska meteoriitti-iskujen luulisi arkijärjellä jakautuvan varsin tasaisesti ympäri maapalloa, meteorilöytöjen alueellisen jakautumisesen syistä saisi hyvän pohdintatehtävän opiskelijoille. Löytöjä on tehty selvästi eniten alueilla, joilla meteoriitti-iskujen jäljet säilyvät pitkään (aavikot, erittäin kuivat alueet Pohjois-Amerikan keskiosissa ja Australiassa) tai joissa on paljon ihmistoimintaa mylläämässä maata (P. Amerikan rannikot, Eurooppa). Vähiten tai ei ollenkaan löytöjä puolestaan on tehty alueilla, joilla ihmistoimintaa ei juurikaan ole (Pohjois-Venäjä, Etelämanner) tai nopea luonnontoiminta peittää jäljet meteoriitti-iskuista (sademetsät). Toinen kuva (Kuva 2.) kuvaa meteoriitti-iskuja, joista on jäänyt jonkinlainen merkintä historiankirjoihin. Vastaavasti oppilaiden sopisi miettiä, miksi iskut ovat jakautuneet alueellisesti näin epätasaisesti.

Kuva 2. Meteoriitti-iskut, joiden putoamisesta on tehty silminnäkijähavainto. Kuvassa kirkkaan vihreällä meteoriitit, jotka ovat pudonneet ennen 1800-lukua ja tummanvihreällä 1800-luvun jälkeen pudonneet

Huomataan, että meteoriitti-iskujen havaintojen määrä korreloi (luonnollisesti) jokseenkin suoranaisesti väestöntiheyden kanssa, ja tiheimmin asutetuilla alueilla (Intia, Eurooppa, P.Amerikan itärannikko) on selvästi eniten meteoriittihavaintoja. Alueilla, joissa ei juurikaan asu ihmisiä (Saharan aavikko, Etelämanner) ei luonnollisesti myöskään tehdä juurikaan meteoriittihavaintoja. Viimeisessä kuvassa (Kuva 3) sekä havaitut meteoriitti-iskut, että ne joista on löydetty todisteita, on laitettu kartalle samaan nippuun. Kartta toimii oppimista vahvistavana yhteenvetona, jossa voidaan oppilaiden kanssa käydä läpi edellisten karttojen sanomaa ja nähdä, miksi aineistojen kriittinen arviointi on tärkeää. Meteoriitti-iskuista kerätty data on voimakkaasti ihmistoiminnan rajoittamaa, ja vaikka todennäköisesti meteoriitit ovat pommittaneet maata varsin tasaisesti, ei tietoa löydy muualta kuin alueelta jossa ihminen joko aktiivisesti toimii (ei liian kuuma tai kylmä. Harva täyspäinen tutkija lähtee vaikkapa pohjois-Siperiaan kartoittamaan meteoriitti-iskuja ja tämän takia meillä ei ole kyseisiltä alueilta kunnollista dataa) tai jäljet meteoriiteista säilyvät pitkään.

Kuva 3. Kuvassa meteoriitti-iskut joista on löydetty todistusaineistoa jälkeenpäin punaisella, meteoriitti-iskut joiden putoamisesta on tehty silminnäkijähavainto vihreällä

Oppisisältöäni reflektoidessa tajusin, että itse meteoriittikarttani eivät olleet kovin perinteiselle opetukselle mielekkäitä, joskin niiden kautta oppilaille saadaan tuotua oppimateriaalin kriittistä arviointia sekä (tulevaisuuden tutkijoille!) muillekin aloille sovellettavaa syy-seuraussuhteiden etsimistä sekä hypoteesien muodostuksen harjoittelua.

Lähteet

Lappalainen, Jouko (luettu 2.3.2017)

https://blogs.helsinki.fi/ladjouko/

Author: Konsta U J Uimonen

Tämä tieto näkyy mahdollisesti muille~

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *