Olen viime aikoina pohtinut paljon live-musiikin tulevaisuutta. Minulla on itse taustaa amatöörimuusikkona, ja bändiaikoina tuli keikkailtuakin muutamaan otteeseen. Minulla on siis ollut mahdollisuus vertauskuvallisesti kurkistaa verhojen taakse keikkailun suhteen. Olen aina arvostanut vahvoja live-bändejä, jotka sekoittavat kiinnostavaa visuaalista antia musiikkinsa joukkoon, ja esittävät taidettaan innolla. Nyt 2010-luvulla teknologia ja sitä koskeva tietämys sekä sen sisältävät taiteelliset visiot ovat avaamassa uudenlaisia mahdollisuuksia live-esityksiin.
Viimeaikaiset pohdinta laukaisi se, että katsoin Youtubesta Nine Inch Nailsin keikan Los Angelesin Staples Centeristä vuodelta 2013. Kolme vuotta on pitkä aika 2010-luvulla, mutta kyseessä on aina ehkä vähän aikaansa edellä olevan bändin viimeisimmältä kiertueelta. Yhte oli ottanut modernin valoteknologia käyttöön uskomattman taiteellisesti ja teknisesti visionääriusillä tavoilla.
Yhtye käytti katosta roikkuvia pitkiä ja tiheästi asteltuja LED-valonauhoja luodakseen kolmiulotteisia valopisteiden kenttiä ja muita erittäin vaikuttavia visuaalisia tehosteita. Olin itse päässyt nauttimaan vuonna 2014 kiertueen maahantuodun kevytversion, mutta kyseinen hyvälaatuinen taltiointi räjäytti mieleni uudestaan. Yhtyeen ulosanti on seestynyt ja muuttunut taiteellisemmaksi, ja harva rock-bändi on onnistunut ikääntymään yhtä hyvin.
Samoihin aikoihin olin Kontaktin kaudenavajaisissa päätynyt keskustelemaan parin henkilön kanssa hologrammien käytöstä lavataiteen osana. Hologrammiteknologiaa on käytetty Yhdysvalloissa herättämään henkiin kuollut 1990-luvun räppäri Tupac keikkalavoille. Tätä pidettiin osittain siistinä, osittain karmivana, ja hologrammien käyttö tähän tarkoitukseen jakaa mielipiteitä. Hologrammeilla on kuitenkin mahdollista luoda myös jotain täysin uutta. Japanissa ja Yhdysvalloissa onkin projisoitu täysin virutaalisia hahmoja lavoille.
Hologrammiteknologian kehitys saattaisi esimerkiksi mahdollistaa sen, että bändi voisi esiintyä yhdessä paikassa, mutta jäsenet voitaisiin toistaa hologrammeina useilla lavoilla kerrallaan. Hologrammeja voi käyttää myös puhtaan taiteellisilla tavoilla, kuten jotkut bändit käyttävät nykyajan visuaalisia teknologioita.
Viekö vai tuoko teknologia lisää magiaa liveihin? Itse olen aina nauttinut keikoista, joissa visuaaliseen ja tekniseen puoleen on panostettu kunnolla. Mutta toisaalta olen myös viihtynyt tunkkaisilla 30 hengen punk-keikoilla. Tärkeintä onkin loppujen lopuksi ehkä vain fiilis, yhdessä tekeminen ja yhteisestä asiasta yhdessä sekoaminen. Se jo ikäpolveni pääsykoekirjana toimineessa ”vihreässä kirjassa” mainittu joukkovoimaantuminen.
Teksti: Oskari Lappalainen
