Kaksi syytä, miksi sosiologin pitäisi kiinnostua digitalisaatiosta

Kaksi syytä, miksi sosiologin pitäisi kiinnostua digitalisaatiosta

Teksti: Iiris Herlin

Sosiologille tekee välillä hyvää astua ulos omalta mukavuusalueelta ja kurkata, mitä teknologian maailmassa tapahtuu. Esimerkiksi asioiden internet ei ole scifiä vaan todellisuutta. Sen tuomia mahdollisuuksia ja uhkia pitää tutkia jo nyt – muidenkin kuin insinöörien.

Digitalisaatio. Asioiden internet. Sensorivallankumous. Tämähän on nyt se juttu, että jääkaappi tekee ruokaostokset puolestani tai sähköhammasharja ilmoittaa puhelimelleni, milloin minun pitää varata seuraava hammaslääkäriaika, eikös? Asioiden internet voi toki tarkoittaa tätä, mutta se on paljon enemmän.

Taskussasi, pöydällä tai kädessäsi oleva älypuhelin pitää sisällään teknologioita, jotka ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana pienentyneet, halventuneet ja yhdistyneet. Kehitys jatkaa kulkuaan, ja seuraavaksi teknologiat siirtyvät tableteista ja tietokoneista kaikkeen ihmisen luomaan ympäristöön. Ne keräävät tarvitsemansa energian ja tallentavat toiminnastamme entistä enemmän tietoa.

Ajatus joka puolella leijuvasta teknologiasta tuntuu äkkiseltään ahdistavalta ajatukselta. Ensimmäinen reaktio onkin usein kuitata tällaiset ajatusleikit scifinä ja unohtaa koko asia. Kehotan kaikkia silti perehtymään aiheeseen, vaikka vain lukemalla tämän tekstin loppuun asti.

Kaksi asiaa, jotka sinun pitää ymmärtää digitalisaatiosta ovat:

1.  Digitalisaatio on täällä jo

2.  Se muuttaa sosiaalista kanssakäymistä ja yhteiskuntaa enemmän kuin mikään muu käynnissä oleva kehityskulku

Karkeasti yleistäen digitalisaatio tarkoittaa sitä, että digitaaliset teknologiat läpäisevät yhä suuremman osan arjestamme ja ympäröivästä maailmastamme. Se on muuttanut fyysistä ympäristöämme muun muassa siten, että yhä useampi käyttämistämme hyödykkeistä on muuttunut omistettavasta tavarasta tilattavaksi palveluksi. CD-levyjen sijaan kuuntelemme musiikkia suoratoistopalvelusta. Myös työ ja ansaitseminen on muuttunut sekä joustavammaksi että suojattomammaksi. Miten Uberin ja Airbnb:n kautta elantonsa saava pärjää eläkkeellä?

Tänä päivänä mietimme, miten jatkuva läsnäolo verkossa vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Pohdinnat loppuvat ennemmin kuin huomaammekaan. Millaista sosiaalisuus on sitten, kun puhumme puhelimien sijaan seinille? Entä kuka omistaa katulamppujen keräämän tiedon kaupunkilaisten elintavoista? Mitä tapahtuu, jos joku varastaa tiedot? Tiedon omistaminen ja valta ovat digitalisaation suurimpia kysymyksiä.

Se, millaiseksi tulevaisuuden hyperkonnektoitunut yhteiskunta muotoutuu, on käsissämme. Sosiologien ammattitauti on tunnetusti oman ajan erityisyyden etsiminen. Nyt yhteiskuntatieteilijöillä on loistava tilaisuus irrottautua kierteestä ja suunnata katse tulevaisuuteen.

Jos haluat ymmärtää digitalisaation yhteiskunnallisia uhkia mahdollisuuksia, yksi mahdollisuus on tutustu Naked Approach -hankkeeseen. Siinä Suomen yliopistoissa tutkitaan muun muassa sensoreita, tulostettavia teknologioita ja energian keräämistä kun taas ajatushautomo Demos Helsingissä pohditaan, mitä näiden tutkimusten tulokset merkitsevät tulevaisuudessa yksilöiden, yhteiskunnan ja yritysten kannalta.

Iiris Herlin

Kirjoittaja on sosiologi, joka vielä vähän aikaa sitten reagoi keskusteluyrityksiin asioiden internetistä ahdistumalla ja vaihtamalla nopeasti aihetta. Tämä kirjoitus on julkaistu 7.4.2016 Skolar-blogissa ja kirjoitettu syksyllä 2015, kun kirjoittaja työskenteli Demos Helsingissä.

Published by

Oskari J Lappalainen

27 years old bachelor of social sciences. I've studied sociology, science and technology studies and computer science. I'm interested in how digitalization will affect the society.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *