Teksti ja kuvat: Emmi Rantanen
Osa meistä arvostaa puhdasta, siloteltua ja virheetöntä kaupunkia. Osaan kuitenkin vetoaa pikemminkin graffitit, rosoisuus ja 1970-luvun neuvostotyyliset lähiöt. Ne meistä osaavat nähdä kauneutta rumassa, romantiikkaa rappiossa: halkeilevien seinämaalien muodostamat muraalit, kovia kokeneiden kerrostalojen kertomat tarinat ja menneiden vuosikymmenten loistokkuuden haamut. Esittelenkin kaksi tällaista rappioromanttisen hyvää kaupunkikohdetta, joita kumpaakin leimaa graffitientäyteinen ulkomuoto sekä epävakaa tulevaisuus.
Kruunuvuorenranta
Kruunuvuorenranta on Laajasalossa sijaitseva entinen loistokas ja nykyään jo rapistunut huvila-alue. Sen rakentaminen alkoi 1800-luvun lopussa, mutta varsinainen loistokausi oli vasta 1900-luvun alkupuolella. Huviloita pompoteltiin koko 1900-luvun alkupuoliskon ajan omistajalta toiselle, ja ne ovat olleet vuoroin eliitin, keskiluokan kuin työväenluokankin omistuksessa. Alamäki ja rapistuminen alkoivat jo 1900-luvun puolessavälissä, kun alue myytiin liikemiehelle, jonka tarkoituksena ei ollutkaan säilyttää huvila-aluetta vaan rakentaa sen päälle uutta asuinaluetta. Epävarman tulevaisuuden takia alue alkoikin menettää kiinnostustaan, ja sen remontoimista ja uudistamista laiminlyötiin – tunnetuin seurauksin.
Kruunuvuori on mainio retkeily- ja ulkoilupaikka. Huviloiden lisäksi alueen luonto on jo itsessään näkemisen arvoinen. Huvilat sijaitsevat kallioisella metsäalueella, jolla kulkee vain polkuja ja pitkospuita. Metsäalueen jakaa keskeltä suloinen lampi ja se rajautuu osaksi mereen, jossa pystyy joissain osin rantaa käymään uimassa. Vaikka sijainnin perusteella Kruunuvuoren voisi olettaa olevan syrjäinen ja rauhallinen paikka, sitä se ei välttämättä ole. Viime vuosina sen suosio on suorastaan räjähtänyt ja se onkin houkuttanut luokseen jos jonkinnäköisiä matkalaisia: niin kiinnostuneita paikallisia, turisteja kuin vannoutuneita vakiopaikkailijoitakin (itseni mukaan lukien). Toisaalta suosion lieveilmiönä on ollut myös tuhopolttajien, jonnejen ja muiden vandaalien rantautuminen paikalle.
Vaikka mielestäni Kruunuvuori on parhaimmillaan kesäkuukausina, väittäisin myös, että se toimii erittäin hyvin muinakin vuodenaikoina. Kuitenkin erityiseen loistoonsa se puhkeaa kesällä, jolloin luonto herää koko komeuteensa, viherkasvusto valtaa itselleen tilaa ja kukat puhkeavat väreihinsä. Satunnaisilta koiranulkoiluttajilta ja muilta kiinnostuneilta et luultavasti normikesäpäivänä pääse välttymään, mutta hyvässä lykyssä saatat päästä lojumaan rantakallioille auringonpaisteeseen sen suuremmin kenenkään keskeyttämättä puuhiasi. Kannattaa varata mukaan eväitä, sillä alue on paitsi mainio piknik-paikka, siellä saa ajan myös kulumaan ja mahan ennen pitkään kurnimaan. Myös kamera on välttämätön, sillä kuvattavia kohteita paljastuu jokaisen pusikon takaa, vaikkakin osa huviloista on jo erittäin rapistunut ja joihinkin jopa tuhopolttajat ovat päässeet käsiksi. Talvella ei ehkä ihan huvita lojua rantakallioilla ja pulikoida uimassa, mutta huvilat ovat näkemisen arvoisia silloinkin, ja lumihanki sekä siitä pilkistävät neongraffitit luovat keskenään ristiriitaisen ja mielenkiintoisen kontrastin.
Huviloiden nykykohtalo näyttää onnettomalta. Alue on kaavoitettu kerrostaloille, joiden on tarkoitus nousta kallioille tulevien vuosien kuluessa ja joiden rakentaminen on jo osittain alkanut. Vielä hetken aikaa rakennustyömaa kilpailee elintilasta vanhojen ränsistyvien huviloiden kanssa, mutta ronskimpien kauhuskenaarioiden mukaan tulemme tuskin nauttimaan näistä menneisyyden ihmeistä enää montaakaan vuotta. Jos mielesi siis halajaa käydä Kruunuvuoressa, tee se mahdollisimman pian!
Miten löytää perille?
Hyppää Herttoniemen metroasemalta bussiin nro 88, joka menee Kaitalahteen, ja jää päätepysäkillä pois. Jatka päätepysäkin jälkeen bussinkin kulkemaa tietä (Päätie) eteenpäin, kunnes tulet tien päätyyn. Oikealle lähtee polku, jota pitkin kävelemällä saavut huvila-alueelle. Toisaalta siitä, kun allekirjoittanut on viimeksi käynyt paikalla, on paljon aikaa. Jo silloin Päätien loppupäässä saattoi nähdä orastavan työmaan, joten alue on saattanut muuttua radikaalisti, eikä ohjeistani välttämättä ole enää hyötyä. Suotavaapa siksi onkin ottaa mukaan GPS:llä varustettu matkapuhelin tahi muu suunnistusväline! Jos näet kartassa merenrannan lähettyvillä lammen, suuntaa sitä päin!
Sompasauna
Tämä Suvilahden kupeessa, Sompasaaressa sijaitseva omatoimisauna on toiminut talkoohengellä jo vuodesta 2011 eteenpäin. Aluksi tämä rojusta rakennettu saunakonsepti toimi laittomasti ja pienen porukan pyörittämänä, mutta sinnikkyytensä takia kaupunki suostui antamaan saunalle luvan toimia vuodesta 2014 alkaen. Nykyään saunan toimintaa ylläpitää Sompasaunaseura ry, joka huolehtii muun muassa saunan kunnossapidosta, ja materiaalit saunan ylläpitoon saadaan suurimmaksi osaksi lahjoituksina. Saunasta on tullut tuttu ja tärkeä niin helsinkiläisille kuin kaupungin ulkopuolelta tuleville matkailijoillekin.
Sompasauna on siitä poikkeuksellinen ja ihmeellinen, että se on kaikille avoin ja auki niin ympärivuorokautisesti kuin -vuotisestikin, joskaan talvikuukausina ei joka päivä. Kesäkuukausina alueella toimii useampikin saunarakennus. Sisäänpääsymaksua ei siis ole, eikä saunavuoroa tarvitse varata itselleen etukäteen – riittää, kun paikalle vain ilmestyy (tietenkin talvikuukausina kannattaa ottaa etukäteen selville ne päivät, jolloin löylyjä pidetään). Puut pitää toki hakata itse, mutta taktikoidessaan ruuhka-aikana paikalle, laiskakin pääsee välttymään tältä puuhalta. Sompasaaressa paitsi saunotaan, saunalla myös järjestetään kaikenlaisia tapahtumia, kuten karaokea ja tanssiaisia.
Sompasaunassa on vallattoman rento ja omatoiminen kaupunkilaismeininki. Se on oiva esimerkki siitä, kun kaupunkilaiset ottavat tiloja onnistuneesti haltuunsa. Paikalle tullessa saattaa aina kuulla kitaran soittoa nuotion äärellä ja saunoessa tuntee olonsa heti kotoisaksi, kun muut kävijät alkavat jutella. Paikka on mielestäni myös erityisen yhteisöllinen juuri talkoohenkensä ja rennon meininkinsä ansiosta.
Myös Sompasaunaa uhkaa vääjäämätön loppu. Kalasataman asuinalueen on myös tarkoitus laajentua aivan Sompasaaren kärkeen asti tulevina vuosina, ja kesällä 2016 jo huhuttiin saunan elelevän viimeisiä hetkiään. Vaikka Sompasaunan olisikin lähdettävä alkuperäiseltä paikaltaan, sauna-aktiivit ja aktiivikävijät uskovat saunan vain siirtyvän muualle: hyväksi havaittua, suosittua konseptia on vaikea riistää siihen tykästyneiltä kaupunkilaisilta. Helsingin rappioromanttinen kaupunkikulttuuri tullee siis jatkamaan elämäänsä, vaikka nämä mielestäni sen kaksi kirkkainta kruununjalokiveä, Kruunuvuorenrannan huvila-alue sekä Sompasauna, tulisivatkin katoamaan – tai vähintäänkin muuttumaan. Sitä, millaisena ja missä se jatkuu, voi vain toistaiseksi arvailla.
