Avaruusajan metropoli

Teksti ja kuvat: Oskari Lappalainen

04-torni

Merihaka on tietyssä mielessä varmaankin urbaaneinta Helsinkiä. Tämä tiivis, noin 2300 asukkaan kerrostaloalue edustaa oman aikansa ihanteita, ja nuorten arkkitehtien kapinaa elitistiseksi miellettyjä koristeellisia tyylejä vastaan.

02-sillalla 05-sisapiha

Sitä on nimitetty avaruusajan metropoliksi Mennen Tullen-komediasarjassa, sekä kutsuttu Helsingin parhaaksi parkour-paikaksi. Merihaan erikoisuutena on se, että autoliikenne ja kävelyliikenne on erotettu erikseen. Autot ovat kannen alla, ja talot ovat rakennettu niiden päälle.

09-parkkihalli 08-taloja

Aluetta on tituleerattu Helsingin rumimmaksi kaupunginosaksi. Se onkin paraatiesimerkki 1970-luvun betonibrutalismista. Toisaalta sen asukkaat vaikuttavat olevan varsin tyytyväisiä alueeseen.

07-tie-meren-vieressa 02-sillalla

Kauneus onkin katsojan silmässä. Merihaassa on omat kolkot nurkkansa, mutta myös tiettyä jylhää kauneutta.

03-pienoismalli 06-portaat

The Helsinki Book by Marc Aulén

Teksti ja kuvat: Inka Järvikangas

bookKun edelliskerran kävin jokunen viikko sitten Qulmassa lounaalla, kuulin pian julkaistavasta The Helsinki Bookista, ja ajattelin että tässä on todella hauska idea. Marcilla oli ravintolassa kansio, johon oli kerätty kirjan perustiedot ja fun factsit. Nerokkaan yksinkertainen idea; normaalille ihmiselle Helsingin parhaat palat- tyyppinen matkaopas. Ei 300€:n lounaita, kuivaa historiafaktaa ja Louis Vuittonia, vaan Helsingin kivoimmat palat koottuna yksiin kansiin. Ehdotin Marcille, että voisin kirjoittaa Kaupunki- teeman lehteen pienen jutun, ja Marc oli heti mukana. Super!

Haastattelupäivä on viileä ja vähän tuulinen, mutta aurinko paistaa. Odottelen Marcia sovitusti kolmen aikaan Qulman edustalla. Marc perusti ystäviensä Antti Kahrin ja Julian Vermissenin kanssa aamiais- ja lounasravintola Qulman 2010 Mariankadun ja Rauhankadun kulmaan. Tavoitteena oli hyvän fiiliksen paikka, jossa tunnelma olisi niin kiva, että se houkuttelisi palaamaan. Ja tosiaan, Qulma on ihana, suosittelen varauksetta. N. 10 eurolla saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja ruoat ovat mielettömän hyviä. Kasvissyöjällekin on aina tarjolla hyvä vaihtoehto. Jos pyydät mua lounaalle, mä ehdotan todennäköisesti tätä paikkaa.

Marc moikkaa iloisesti ja päästää minut sisään lämpimään. Taustalla soi rento rokki ja istumme alas juttelemaan. Olemme sopineet, että Marc esittelee minulle pian ilmestyvää The Helsinki Book- kirjaansa.

Marc on aiemmin kirjoittanut keittokirjan Sopat!, joka julkaistiin keväällä 2014. Nyt sama Sopat!-kirjan kuvannut valokuvaaja Jaeseong Park on ottanut The Helsinki Bookin kuvat, ja olen innoissani tarjoutuneesta mahdollisuudesta pieneen sneak peekiin. Lisäksi mukana oli kolmen eteläkorealaisen opiskelijagraafikon työryhmä.

Keittokirjan jälkeen vuorossa on siis kepeä ja viihdyttävä ’what I would do if I were you’- tyyppinen englanninkielinen matkaopas Helsinkiin. Tavoite oli tehdä hauska kirja, jota olisi helppo lukea, ja joka toimisi sytykkeenä mielenkiinnolle Helsinkiä kohtaan. Ja sitä se on.

Kirjan kansi on valkoinen tyylitelty postimerkin kääntöpuoli vanhanaikaisine postileimoineen ja pienine postimerkkeineen. Marc halusi välttää perinteisiä metsämaisemia ja saunankuvia, vaan hän halusi kaukaa tunnistettavan kannen, joka huutaisi lukijalle ”pick me up”. Innoituksena valkoiselle kannelle oli Beatlesin The White Album. Kuvat ovat upeita ja lämminhenkisiä, ja teksti on ladottu nopealukuisiksi pieniksi tietoiskuiksi. Graafinen toteutus on moderni ja hauska, huumoria ja väriä kirjasta ei puutu.

Parasta kirjanteossa oli Marcin mukaan se, että yhteistyö oli tehokasta ja saumatonta, ja työryhmä tajusi toisiaan. Koko projektin ajan sai, ja sai antaa, rehellistä ja rakentavaa palautetta. Kirjasta hioutui vähitellen timantti, josta Marc on ylpeä: ”Tää on makein juttu, mitä mä oon ikinä tehnyt”.

kirjaMarc on perustanut The Helsinki Bookia varten yhdessä ystäviensä kanssa kirjakustantamon Nollasta Oy. Marcin edellinen kirja Sopat! on Gummeruksen kustantama. Marc halusi itse kontrolloida projektia ja omistaa kirjan oikeudet. Kun kaiken tekee itse, saa myös itse päättää kaikesta projektiin liittyvästä. Itse tekeminen paitsi antoi tsemppiä kirjan työstämiseen, se on ollut opettavaista. The Helsinki Book on Nollasta Oy:n ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa tuote, jonka markkinointiin he haluavat satsata kaikki paukkunsa. Marc pitääkin erityisesti tätä kirjaa näytön paikkanaan. Miksi tällainen kirja? Koska ”hyvää Hesa-kirjaa ei oo ollut”. Idea on kypsynyt mielessä jonkin aikaa, ja tämä on ollut jotakin, mitä Marc on halunnut tehdä.

Kenelle kirja sitten on suunnattu? ”Perustyypille jolla on perusrahaa”. Ei mitään hienosteluja, vaan rehellisen rouheaa meininkiä, paikkoja joissa normaalit ihmiset käyvät omalla rahalla syömässä, lasillisilla tai fiilistelemässä. Paljon opiskelijabudjettiin sopivaa, jotain ilmaista. Kirja on hauska ensikosketus Helsinkiin esimerkiksi vaihto-opiskelijalle tai kaupunkiin vastikään muuttaneelle, mutta toimii myös helsinkiläisen tutkimusmatkaoppaana kotikaupunkiinsa.

Kirja julkaistaan virallisesti Helsingin kirjamessuille, Marc on siellä signeeraamassa kirjojaan. The Helsinki Book pyritään saamaan myyntiin kirjakauppoihin, hotelleihin, laivoihin, lentokentille- sinne missä on turisteja, ja tottakai kirjaa saa ostaa myös Qulmasta.

Kirjassa on hauskoja tervehdyksiä julkisuuden henkilöiltä, esiteltynä muutamia perisuomalaisia kulttuuripiirteitä ja perusfraaseja sekä suomalaisia menestystarinoita. Vaikka kirjan ei ole tarkoitus olla missään nimessä uusi Sopat!, mahtuu mukaan muutamia ruokaohjeitakin, joista yhden löydät täst’ lehdestä! Omat osionsa löytyy myös gayskenelle, ravintoloille, pubeille, lenkkimaastoille, tapahtumille ja ostospaikkojen esittelylle.

bokenMarc esittelee suosikkikohteitaan innostuneesti: ”Ai tää on tosi makee”, ”Ootsä käynyt tuolla, siellä on tosi hyvää lohikeittoa” tai ”Onks tää tuttu, se on siis tosi kiva”. Kohteiden joukossa on Salven ja Juttutuvan kaltaisia klassikoita, mutta myös rouheita, tuntemattomampia paikkoja. Jos Marcilla olisi vain yksi päivä aikaa Helsingissä, hän ainakin laulaisi karaokea.

Projekti oli aikaavievä ja välillä raskaskin, mutta tavattoman antoisa. Kysyttäessä mitä uutta hän oppi Helsingistä kirjaa tekiessä Marc kertoo rakastuneensa Helsinkiin: ”Rakastuin kaupunkiin, siis ihan big time! Ennen mä pidin Helsinkiä vähän tylsänä, pikku kylänä. Mutta tää on oikeesti makee paikka, pitää vaan avata silmii ja kattoo ympärilleen.” Onko Marcilla oma lempipaikkaa Helsingissä? ”Kallio. Ja Suokki, siellä on aina tosi kiva käydä. Ja Hakaniemi on kans tosi kiva.”

Marcin mielestä Helsingin upea rantaviiva on yksi hienoimmista valteista, joita Helsingin kannattaisi hyödyntää tehokkaammin. Jos Marc voisi muuttaa Helsingissä jotakin, hän puuttuisi pääasiassa turhan byrokratian purkamiseen, ja jos ilmapiirin saisi vielä muutettua kansainvälisemmäksi ja yrittäjäystävällisemmäksi, ei paljon muuta vaadittaisi. ”Tää on nasta paikka.”

Kirjan promotointi on ollut työlästä. Marc on jutellut kirjastaan mm. useiden yritysten, suurlähetystöjen ja ministeriöiden kanssa, ja käännösoikeuksistakin kiinnostuneita on jo. The Helsinki Book on myös näkyvästi mukana mm. Suomi100- juhlallisuuksissa. Mikäli kirja menestyy toivotulla tavalla, on mahdollista, että jatkossa nähdään samanhenkisiä matkaoppaita muistakin kaupungeista.

N.250- sivuinen opas tulee myyntiin sekä kovakantisena että e-kirjana, ja esimerkiksi yritysten on mahdollista teettää itselleen erikoispainoksia kirjasta.

Maalta kaupunkiin

Teksti: Petra Vatanen

kaupunkiinLapsuuden kotini on maalla, järvenrannalla. Pihasta löytyy puuliiteri, aitta, kota, huvimaja, trampoliini ja paljon muuta. Lähimmät naapurit, jotka asuvat kilometrin päässä, eivät liiemmin elämää häiritse. Maalla ei tarvitse kuntosalijäsenyyttä, bussikorttia tai Uber – sovellusta. Kuntosalina toimii kodin eteinen peileineen; tarvitaan vain jumppapallo, käsipainot ja hiukan mielikuvitusta. Bussikortti ilman busseja on turha. Uber-kuskina toimii se, ken sattuu joutilaana autoilemaan. Kyytipalvelu toimii ”tarjoa sitten kahvi ensi kerralla” –periaatteella. On sanomattakin selvää, että elämäntyyli on hyvin erilainen maalla kuin kaupungissa.

Muutin itse lukiosta päästyäni Helsinkiin. Vaikka opiskelupaikka ei heti auennut, lähteminen tuntui järkevältä. Maaseudun syrjässä olo alkoi tuntumaan liian syrjäiseltä. Huolimatta siitä, että ensiasuntoni oli kaksoissiskoni kanssa jaettu 30 neliön yksiö, elämä tuntui kaupungin huminassa suorastaan elegantilta. Kun on asunut sekä maalla että kaupungissa, ymmärtää parhaiten elämäntyylien kirjon näiden välillä. Maaseudulla eläminen vaatii luovuutta. Siinä missä kaupungissa haetaan unohtunut maito vastapäätä olevasta Alepasta, maalla sitä pyydetään lainaan naapurilta. Kun kaupungin kouluissa tarvitaan sijainen, se hankitaan vuokratyöfirman kautta. Maalla sijaisuutta tulee hoitamaan joku oppilaiden vanhemmista. Kaupunkilaisen vaatteet korjaa ompelija, kodin korjaustyöt talonmies ja auto viedään pesulaan. Maaseutu-asuja on toisena päivänä talonmies ja toisena ompelija. Tai ainakin kuvittelee olevansa. Olipa hoidettava asia mikä tahansa, maaseudulla kukaan ei ainakaan epäröi selviytymästä tehtävästä kuin tehtävästä.

countryside

Kaupunki kasvattaa eri tavalla kuin maaseutu, niin hyvässä kuin pahassa. Väitän, että kaupungissa kouluttautumiseen kannustetaan eri tavalla kuin maaseudulla. Kaupungissa nuorille kerrotaan monipuolisemmin koulutusvaihtoehdoista. Koulut ovat henkilömäärältään suurempia kuin maalla ja tämä tarkoittaa usein kovempaa opiskeluntasoa. Uskon, että kaupungissa nuoret ymmärtävät aiemmin kouluttautumisen merkityksen. Annetaanpa esimerkiksi kieltenopiskelu. Kaupungissa on arkipäivää kuulla ja puhua vieraita kieliä. Lapsi saatetaan viedä pienestä pitäen kielikylpyyn, vieraskieliseen päiväkotiin ja kouluun. Toisin on maalla, missä kielitaidon tarvitseminen omassa arjessaan on hyvin harvinaista. Ja jos kieltä ei tarvitse, sitä ei välttämättä ymmärrä perin totisesti opiskella. On kuitenkin syytä muistaa, että heikosta kielitaidosta ei voi syyttää yksin asuinympäristöään. Oppiminen on kyllä mahdollista missä vain, mutta toisaalla se vaatii kovempaa tahtoa ja motivaatiota itseltään.

Kaupunkiasujan elämää on pyritty helpottamaan monin eritavoin. Älypuhelimet tarjoavat valtavan määrän erinäisiä applikaatioita, joiden avulla asioiden hoitaminen on helppoa ja nopeaa. Mietitään vaikka Reittiopas -sovellusta, joka on monen paikallisen (ja paikalle tulevan) raamattu. Oppaan avulla on helppo katsoa millä kulkuvälineellä pääsee paikasta A paikkaan B. Opas ehdottaa suorinta reittiä ja näyttää vielä kaupan päälle sen, kuinka kauan matkaan tulee varata aikaa. Ainoa sovelluksen miinuspuoli kaupunkia ei niin hyvin tuntevalle on, ettei se kerro kummalla puolella katua bussia on odotettava. Usein saman numeroiset bussit kulkevat kumpaankin suuntaan. Jos ei omista suuntavaistoa, vaarana on lähteä juuri päinvastaiseen suuntaan, minne oli tarkoitus. Kokemusta on.
Se kuka sanoikaan että opiskelu on ihmisen parasta aikaa, oli sata prosenttisesti oikeassa. Oma fuksivuoteni starttasi käyntiin reilu kuukausi sitten ja elämä onkin ollut alusta lähtien yhtä juhlaa; sanan varsinaisessa merkityksessä. Valtiotieteelliseen pääsy tuntui vielä viisi vuotta sitten maalla asuessa kaukaiselta haaveelta, mutta Helsinki uusine tuttavuuksineen on myötävaikuttanut omaan sisäänpääsyni pelkästään positiivisesti.

Kiitos Helsinki, että olet. Kiitos Valtiotieteellinen, että olet vihdoin totta.

Kaksi syytä, miksi sosiologin pitäisi kiinnostua digitalisaatiosta

Kaksi syytä, miksi sosiologin pitäisi kiinnostua digitalisaatiosta

Teksti: Iiris Herlin

Sosiologille tekee välillä hyvää astua ulos omalta mukavuusalueelta ja kurkata, mitä teknologian maailmassa tapahtuu. Esimerkiksi asioiden internet ei ole scifiä vaan todellisuutta. Sen tuomia mahdollisuuksia ja uhkia pitää tutkia jo nyt – muidenkin kuin insinöörien.

Digitalisaatio. Asioiden internet. Sensorivallankumous. Tämähän on nyt se juttu, että jääkaappi tekee ruokaostokset puolestani tai sähköhammasharja ilmoittaa puhelimelleni, milloin minun pitää varata seuraava hammaslääkäriaika, eikös? Asioiden internet voi toki tarkoittaa tätä, mutta se on paljon enemmän.

Taskussasi, pöydällä tai kädessäsi oleva älypuhelin pitää sisällään teknologioita, jotka ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana pienentyneet, halventuneet ja yhdistyneet. Kehitys jatkaa kulkuaan, ja seuraavaksi teknologiat siirtyvät tableteista ja tietokoneista kaikkeen ihmisen luomaan ympäristöön. Ne keräävät tarvitsemansa energian ja tallentavat toiminnastamme entistä enemmän tietoa.

Ajatus joka puolella leijuvasta teknologiasta tuntuu äkkiseltään ahdistavalta ajatukselta. Ensimmäinen reaktio onkin usein kuitata tällaiset ajatusleikit scifinä ja unohtaa koko asia. Kehotan kaikkia silti perehtymään aiheeseen, vaikka vain lukemalla tämän tekstin loppuun asti.

Kaksi asiaa, jotka sinun pitää ymmärtää digitalisaatiosta ovat:

1.  Digitalisaatio on täällä jo

2.  Se muuttaa sosiaalista kanssakäymistä ja yhteiskuntaa enemmän kuin mikään muu käynnissä oleva kehityskulku

Karkeasti yleistäen digitalisaatio tarkoittaa sitä, että digitaaliset teknologiat läpäisevät yhä suuremman osan arjestamme ja ympäröivästä maailmastamme. Se on muuttanut fyysistä ympäristöämme muun muassa siten, että yhä useampi käyttämistämme hyödykkeistä on muuttunut omistettavasta tavarasta tilattavaksi palveluksi. CD-levyjen sijaan kuuntelemme musiikkia suoratoistopalvelusta. Myös työ ja ansaitseminen on muuttunut sekä joustavammaksi että suojattomammaksi. Miten Uberin ja Airbnb:n kautta elantonsa saava pärjää eläkkeellä?

Tänä päivänä mietimme, miten jatkuva läsnäolo verkossa vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Pohdinnat loppuvat ennemmin kuin huomaammekaan. Millaista sosiaalisuus on sitten, kun puhumme puhelimien sijaan seinille? Entä kuka omistaa katulamppujen keräämän tiedon kaupunkilaisten elintavoista? Mitä tapahtuu, jos joku varastaa tiedot? Tiedon omistaminen ja valta ovat digitalisaation suurimpia kysymyksiä.

Se, millaiseksi tulevaisuuden hyperkonnektoitunut yhteiskunta muotoutuu, on käsissämme. Sosiologien ammattitauti on tunnetusti oman ajan erityisyyden etsiminen. Nyt yhteiskuntatieteilijöillä on loistava tilaisuus irrottautua kierteestä ja suunnata katse tulevaisuuteen.

Jos haluat ymmärtää digitalisaation yhteiskunnallisia uhkia mahdollisuuksia, yksi mahdollisuus on tutustu Naked Approach -hankkeeseen. Siinä Suomen yliopistoissa tutkitaan muun muassa sensoreita, tulostettavia teknologioita ja energian keräämistä kun taas ajatushautomo Demos Helsingissä pohditaan, mitä näiden tutkimusten tulokset merkitsevät tulevaisuudessa yksilöiden, yhteiskunnan ja yritysten kannalta.

Iiris Herlin

Kirjoittaja on sosiologi, joka vielä vähän aikaa sitten reagoi keskusteluyrityksiin asioiden internetistä ahdistumalla ja vaihtamalla nopeasti aihetta. Tämä kirjoitus on julkaistu 7.4.2016 Skolar-blogissa ja kirjoitettu syksyllä 2015, kun kirjoittaja työskenteli Demos Helsingissä.

Helppoa ja nopeaa kasvissafkaa kahdelle

Ruokaohjeet: helppoa ja nopeaa kasvissafkaa kahdelle

Teksti ja kuvat: Inka Järvikangas

Kesäkurpitsa- aglio et olio

kesäkurpitsa aglio olio kuva

2 annosta

Tarvitset:

2 kesäkurpitsaa

valkosipulia

oliiviöljyä

Parmesan- juustoa tai vastaavaa vegaanista Prosocianoa

Basilikaa

Suolaa

Pippuria

(pinjansiemeniä)

Kuori kesäkurpitsat ja katkaise ne keskeltä kahtia. Leikkaa kesäkurpitsanpuolikkaat pitkittäin ohuiksi siivuiksi. Kuori ja paloittele sopiva määrä valkosipulia.

Paista kesäkurpitsaviipaleita kuumalla pannulla reilussa oliiviöljyssä muutama minuutti. Ne saavat pehmetä vähän. Lisää paloitellut valkosipulit, kun kesäkurpitsat näyttävät melkein valmiilta. Rouhi päälle mustapippuria ja suolaa ja sekoita.

Nostele valkosipuli-kesäkurpitsat kahdelle lautaselle. Revi annosten päälle reilusti basilikanlehtiä ja raasta sopiva määrä juustoa lautasille. Jos opintotuki on juuri tullut, kruunaa ateria pinjansiemenillä.

Paistettuja vihanneksia ja tofua

2 annosta

Kylmäsavutofua

Parsakaali

Herkkusieniä

Sipulia

Sitruunaa

Chiliä

Korianteria

Voita tai oliiviöljyä paistamiseen

Pese ja paloittele parsakaali ja herkkusienet. Paloittele sipulit ja sopiva määrä chiliä.

Paista parsakaalia ja herkkusieniä pannulla öljyssä tai voissa muutama minuutti. Kun ne näyttävät vähän pehmenneiltä, mutta edelleen rapeilta, lisää sipulit ja chili. Kun sipulit ovat kuullottuneet, purista sitruunan mehu ja kaada se kasvisten joukkoon, sekoita hyvin.

Viipaloi tofu neljään osaan ja lisää viipaleet pannulle. Kasvikset voivat olla pannun toisella reunalla kun paistat tofut. Nostele valmiit tofut ja vihannekset kahdelle lautaselle ja revi tuoretta korianteria annosten päälle.

Parsarisotto

parsarisotto kuva

4-6 annosta

Nippu parsaa (450-500g)

Sitruuna

Salottisipulia tai kevätsipulia

Valkosipulia

Risottoriisiä

Voita tai oliiviöljyä

Kasvisliemikuutio

1 prk ranskankermaa, tai vegaanista vastaavaa, esim. Oatly iMat fraichea

(valkoviiniä)

Parmesania, tai vegaanista vastaavaa Prosocianoa

Pese parsat ja napsauta varren alaosan puinen osa pois. Kuori parsojen varret. Leikkaa parsat kolmeen tai neljään osaan. Paloittele sipulit ja halutessasi valkosipulit. Pese sitruuna ja raasta sen keltainen kuori. Purista sen jälkeen sitruunan mehu.

Kuullota parsoja voissa tai oliiviöljyssä pannulla hetki, kunnes ne pehmenevät vähän. Lisää sipulit (ja valkosipulit), ja kuullota ne. Ota parsat ja sipulit pois pannulta.

Keitä 9-10 dl vettä. Laita kuumalle levylle tyhjään kattilaan nokare voita tai oliiviöljyä ja n. 5 dl risottoriisiä. Lisää keittämääsi, kuumaa vettä vähitellen sekoitellen riisin joukkoon niin, että annat aiemmin lisäämäsi veden välillä imeytyä riisiin. Lisää sopivassa välissä kasvisliemikuutio, ja halutessasi korvaa osa vedestä kuivalla valkoviinillä. Anna riisin kiehua n. 15 minuuttia.

Kun kaikki nesteet on lisätty ja riisi on valmis, lisää joukkoon parsat, sipulit, raastettu sitruunankuori ja sitruunan mehu sekä ranskankerma. Sekoita hyvin.

Tarjoile raastetun parmesan-juuston tai vastaavan vegaanisen prosocianon kanssa.

Fuksisanasto

Fuksisanasto

Teksti: Emmi Rantanen

Minulla ei juuri ollut vanhempia yliopistotuttuja aloittaessani opintoni Helsingin yliopistossa ja Kontaktissa. Monet asiat ja käytännöt tulivat siis täysin uusina, tuntemattomina ja – varauksetta. Yksi totuttelemista vaatinut asia oli opiskelijaelämään liittyvä sanasto, eräänlainen “yliopistoslangi”. Tietenkin luennoilla ja tenttiaineistoa lukemalla oppii jatkuvasti uusia akateemisia sanoja, mutta tarkoitan nyt lähinnä muuhun opiskelijaelämään liittyvää sanastoa. Itseäni ainakin enemmän hämmensi juurikin luentosalien ulkopuolinen yliopistoslangi – tuntui että olin puolen aikaa fukfisyksystä pihalla siitä, mistä puhutaan. Mikä excu? Mikä Edari? Mitkä vujut?  Ajattelin, että voin nyt olla se ihana puuttuva yliopisto-isosisko, joka selittää sanat fukseille etukäteen ettei kenenkään tarvitse olla täysin ulapalla. Samalla sivuutan hieman kampusalueen tapahtumapaikkoja: niin opiskeluun kuin vapaa-aikaan tarkoitettuja. Fukseillakin pitää olla tasavertaiset puitteet uuteen lukukauteen  –  myös  heidän tulee tietää tämä mystinen sisäpiirin yliopistoslangi!

Alina = Alina-sali. Uuden ylioppilastalon A-rapun 3. kerroksessa oleva oleellinen tapahtumapaikka. Monien sitsien ja jatkojen kotipaikka. Kts. Uusi.
Allu = Oppimiskeskus Alexandria. Osa Helsingin yliopiston kirjastoa. Paljon tietokoneita, tulostus- ja skannausmahdollisuudet sekä ryhmätyötiloja.
Alumni = (Yleensä maisteriksi) valmistunut, työelämään siirtynyt ja yliopiston jo taakse jättänyt henkilö.


Casa = Casa Academica. Osakuntia ja tapahtumapaikka, jossa järkätään esim. sitsejä.
Domma= Domus Academica. HYY:n opiskelija-asuntola. Kts. HYY.
Domus Gaudium= Kolmantenakin ylioppilastalona tunnettu rakennus, jossa kerhotiloja ja kattosauna Sivistys.
Edari= HYY:n ylintä päätösvaltaa käyttävä 60-jäseninen edustajisto. Kts. HYY.
Excu = Ekskursio. Vierailu yritykseen, teatteriin tai vastaavaan. 


FTK = Fuksitoimikunta. Jokaisesta ainejärjestöstä valitaan 1 fuksi toimikuntaan. FTK hankkii kaikille haalarit ja järkkää bileitä sekä sitsejä.
Fuksi = Ensimmäisen vuoden opiskelija.
Halloped = Hallinnon opintoedustaja. Opiskelijoita, jotka HYY valitsee edustamaan erilaisiin yliopiston toimielimiin. Kts. HYY.


HOPS= Henkilökohtainen opintosuunnitelma, jonka jokaisen pitää tehdä (mielellään ensimmäisen vuoden aikana 😉 ).
HY = Helsingin yliopisto.
HYY = Helsingin yliopiston ylioppilaskunta.
Kaisa = Kaisa-talo. Helsingin yliopiston pääkirjasto.
Kannu = Kannunvalajat. Valtsikan tiedekuntajärjestö.


Kannuklusteri= Kannunvalajien ja sen alaisten järjestöjen omistamia tiloja Uuden ylioppilastalon A-rapun kolmannessa kerroksessa. 

Klixi= Kts. U35.
Kopo = Koulutuspolitiikka.
Kuppala = Kannunvalajien omistama legendaarinen biletyspaikka. Nimi tulee kuppa-sukupuolitaudista, sillä tilat kuuluivat vielä 1990-luvulle asti Lääketieteelliselle tiedekunnalle ja sukupuolitauteihin erikoistuneelle erikoisyksikölle.


Kv- = Kansainvälis-, kansainvälisyys-
Metsis = Metsätalo. Luentosaleja ja UniCafe.
Noppa= Opintopiste.
PMF = Paskan Musan Festarit. Kontaktin legendaarisimmat bileet, järjestetään joka syksy.

Portsu = Porthania. Luentosaleja, UniCafe ja UniSport.
Proffa = Professori.

Pääkkäri = Päärakennus. Luentosaleja ja UniCafe.
Sillis = Silliaamiainen. Vuosijuhlia seuraavana aamuna kokoonnutaan yhteen syömään aamiaista. Mahdollisesti silliä mukana. Kts. vujut.
Sitsit = Akateeminen pöytäjuhla. Syödään, juodaan ja lauletaan yhdessä pitkissä pöydissä.
Snellu = Snellmania, kts. U37.
Speksi = Interaktiivinen musiikki/tanssitäyteinen opiskelijateatteri. Monilla tiedekunnilla omansa, Valtsikalla myös.


Synnäri = Aka synnytyshuone, Kontakti ry:n kerhohuone. Sijaitsee U35:ssa. Kts. U35.
Tedari = Tiedekuntatentti. Tiedekunnan useiden aineiden samanaikainen tentti, jossa ko. aineiden kirjatenttejä on mahdollista suorittaa.
TVT= Tieto- ja viestintätekniikka.
Uusi = Uusi Ylioppilastalo. Ainejärjestöjen, osakuntien ja kerhojen tiloja. Sekä A että B rappu. Mannerheimintie 5 A & B.

U35= Unioninkatu 35. Aka Klixi. Sosiologian oppiaineen henkilökunnan tilat sekä synnäri ovat täällä. Myös muutama opetustila. Hyvä ja tilava aulatila jonne voi myös mennä opiskelemaan.
U37= Unioninkatu 37. Aka Snellmania. Valtiotieteellisen tiedekunnan päärakennus.
Valtsika, valtsikka = Valtiotieteellinen tiedekunta.
Vaihtari = Vaihto-oppilas.


Vanha/Wanha = Vanha ylioppilastalo.
VTK, VTM ja VTT = Valtiotieteen kandidaatti, maisteri ja tohtori.
Vujut = Vuosijuhlat. Ainejärjestön syntymäpäivät. Yleensä normaalia hienommat sitsit, tasavuosia täyttäessä todella hieno tapahtuma.

Väikkäri = Väitöskirja.
Yolo, jolo = Ylioppilasaukion UniCafe.

Kontaktin ekskursio Suomen Unicefille

KONTAKTIN EKSKURSIO SUOMEN UNICEFILLE

Teksti: Senja Peltola

Aurinkoisena maaliskuun päivänä noin kaksikymmentä sosiologian opiskelijaa suunnisti Sörnäisiin UNICEFin toimistolle. UNICEF ei usein ota vastaan ryhmiä, joten Kontaktin työelämävastaavien järjestämä ekskursio oli hieno mahdollisuus. Paikalla meidät otti vastaan viestintätehtävissä työskentelevä Petteri Numminen, joka oli lupautunut kertomaan järjestön toiminnasta sekä työllisyysmahdollisuuksista.

UNICEF on YK:n lastenjärjestö, jonka tavoitteena on taata kaikille maailman lapsille perusoikeudet, eli oikeus terveyteen, koulutukseen ja suojeluun. UNICEF tekee ohjelmatyötä 155 maassa. Suomen UNICEF on niin sanottu kansallinen komitea, eli sen tehtävänä on kerätä varoja sekä tehdä vaikuttamistyötä Suomessa. Suomen UNICEFilla työskentelee vakituisesti noin kuusikymmentä työntekijää.

Nummisen kerrottua järjestön toiminnasta hän kannusti läsnä olevia esittämään kysymyksiä. Keskustelua ekskursiolla herätti esimerkiksi Suomen UNICEFin tulevaisuus hallituksen toimeenpanemien kehitysavun leikkausten jälkeen. Nummisen mukaan hallituksen leikkaukset kehitysavusta osuvatkin kipeästi järjestöön. Suomen yleistuesta leikataan noin 70 % vuonna 2016. Tämä onkin ristiriidassa hallituksen asettamien painopisteiden, lasten ja naisten aseman parantamisen, kanssa. Tähän mennessä kuukausilahjoitukset ovat kuitenkin estäneet sen, ettei järjestön työntekijöitä ole tarvinnut irtisanoa.

Toisena keskustelua herättäneenä teemana oli pakolaiskriisi. Ensimmäistä kertaa moneen kymmeneen vuoteen Euroopan sisällä on tarvittu hätäapua lapsille. Useat eurooppalaiset UNICEFin toimistot ovatkin Suomen tapaan kansallisia komiteoita, jotka ovat keskittyneet vaikuttamis- ja varainhankintatyöhön. UNICEF on kuitenkin ottanut aktiivisesti kantaa pakolaiskriisiin ja yhteistyössä UNHCR kanssa perustanut tukikeskuksia pakolaisten reittien varrelle. Kuitenkin reagoiminen kriisin on paikoin ollut hidasta, kuten monilla muillakin tahoilla.

Ekskursion aikana puhe kääntyi tyypillisesti opiskelijoita kiinnostavaan aiheeseen: työllistymiseen. Nummisen mukaan erilaisten projektien tiimoilta Suomen UNICEFiin haetaan harjoittelijoita ja vaihtuvuus työntekijöissä on melko suurta. Kuitenkin myös hakijoita löytyy paljon ja taso on korkeaa. Toinen vaihtoehto on hakeutua harjoitteluun tai töihin ulkomaille. Tyypillisesti tätä on rajoittanut vaatimus englannin lisäksi toisen YK:n virallisen kielen osaamisesta. Kuitenkin työ- tai harjoittelupaikkana UNICEF sopisi varmasti monelle sosiologian opiskelijalle.

inaidstackUNICEFblk-blue

 

Raportti Jyväskylän Sosiologipäivistä

Raportti Jyväskylän Sosiologipäivistä

Teksti: Oskari Lappalainen
Kuvat: Sini Järnström ja Oskari Lappalainen

Yksi kolmasosa Kontaktin päätoimituksesta lähti suorittamaan osallistuvaa havainnointia Sosiologipäiville.

Matkani Sosiologipäiville alkoi keskiviikkona noin puolenpäivän aikaan Helsingistä. Olin päättänyt suosia rautateitä bussikyydin sijasta. Junailussa on tunnelmaa, eikä hinta hävinnyt kovin merkittävästi bussivaihtoehdolle alennusten jälkeen. Junamatkalla tajusin pitkästä aikaa, kuinka harvaan asuttu maa Suomi on. Noin muutoin matkan alkupuoli ei virittänyt kovin paljoa sosiologista mielikuvitustani. Tilanne kuitenkin muuttui noin kahden ja puolen tunnin istuskelun jälkeen.

Koska en ollut ikinä asioinut ravintolavaunussa päätin poistua junareissulta yhtä kokemusta rikkaampana. Ravintolavaunussa nauttiessani pullaa ja kaakaota vaunuun saapui Petri Ylikoski, eräs päivien pääpuhujista. Olin ollut joillain Ylikosken vetämillä kursseilla, ja olin ilmeisesti jäänyt hänelle mieleen. Päädyimme juttelemaan loppumatkan mitä erinäisimmistä teemoista kuten omista tieteellisen kiinnostuksemme kohteista sekä Ruotsin yhteiskunnan henkisestä tilasta. Saavuttuani Jyväskylään siirryin varsin ripeästi erään kaverini asunnolle, jossa myös yövyin päivien ajan. Retropelien lumot veivät uuvuttavan junamatkan jälkeen voiton varjo-ohjelmasta ja kulttuuriravintola Ylä-Ruthin tarjonta jäi itselleni mysteeriksi.

Itse päivät alkoivat torstaina armollisen myöhään ja rekisteröinti jatkui kello kahteentoista asti. Olin varsin varhain liikenteessä ja kävelin Jyväskylän yliopiston kampukselle. Jyväskylän keskusta oli varsin kompakti ja moderni. Paikalliset tuttuni olivat antaneet kaupungista ehkä hieman turhankin pikkukaupunkimaisen kuvan. Agora-rakennuksen löytäminen osoittautui haastavaksi, ja kaupungin ilmeisen autokeskeinen liikennesuunnittelu sekoitti pakkaa entisestään. Jouduin ottamaan sosiaalista kontaktia paikallisiin ja he osoittautuivat varsin avuliaiksi ja puheliaiksi. Massiivinen kahden henkilön otos ei kuitenkaan anna minulle oikeutta tehdä suuria päätelmiä jyväskyläläisten kansanluonteesta.

väkijoukko

Agorassa oli jo täysin vilinä päällä sinne saapuessani. Rekisteröitymisen yhteydessä sain oloni hyvin viralliseksi saavan nimikyltin lisäksi paperikassillisen, jossa oli ohjelmiston lisäksi mm. kynä ja suomenkielisen Le Moden Diplomatiquen numero. Löydettyäni helsinkiläiset kanssasosiologit siirryimme lounaalle, jossa totesimme Jyväskylän opiskelijaruokatarjoilun Helsinkiä paremmaksi! Sijoitin itse hieman ylimääräistä rahaa, ja nautin paistopisteen(!?) antimista: herkullisista karitsanmurekepihveistä. Ravintolatason annos vitosella! Aterioinnista ja ravitsemuksellisesta kateudesta selvittyäni siirryin kirjakojujen tarjonnan pariin. Vastapainon tarjonnasta tarttuikin mukaani ostoksena Verkostot yhteiskuntatutkimuksessa-niminen kirja. Sosiologipäivät ovatkin erinomainen (tai kamala) tilaisuus kuluttaa rahaa itsensä sivistämiseen sillä paikalla oli hyvin laaja kattaus sosiologeja varmasti kiinnostavaa kirjallisuutta.

Aloituspuheenvuoron aikana tuli pääasiallisesti ilmi se, että Jyväskylän yliopiston rehtori ei oikein ymmärtänyt sosiologisen mielikuvituksen käsitettä. Hän ei liene ainoa, ja syynä ei välttämättä edes ollut hänen luonnontieteellinen tausta. Tämä viritti osallistujat jonkinlaiseen itsepohdintaan, joka pulpahteli pinnalle muiden esitysten kommenttien aikana.

Ensimmäisenä pääesiintyjänä ollut Brooke Harrington piti eräänlaisen laadullisen tutkimuksen puolustuspuheen ja kertoi määrällisen tutkimuksen mahdollisista sokeista pisteitä. Harrington oli itse tehnyt varsin kiinnostavaa tutkimusta ihmisistä, joita hän nimitti vaurasmanagereiksi, harvalukuiseksi globaaliksi ammattikunniksi jonka vastuulla on verojen kiertäminen. Harrington oli tutkimustaan varten itse kouluttautunut vaurausmanageriksi, ja pääsi tätä kautta heidän piireihinsä. Hänen esittelemänsä tutkimus avasi globaalin tulonjaon ja veroparatiisien teemoja todella kiinnostavasta perspektiivistä.

Toisena pääesiintyjänä ollut Marja Ylönen kertoi riskienhallinnasta, ja siitä, kuinka riskienhallinta kaipaisi depolitisoiviksi koettujen käsitteiden sijasta enemmän sosiologista otetta. Monet riskienhallinnassa käytetyistä tulevat termit kun ovat lähtöisin insinööritieteistä, ja niiden soveltamista ihmisyhteisöjen toimintaan ei ole ehkä mietitty loppuun asti. Tässä vaiheessa rohkaistuin, ja kysyin häneltä tarvitsisimmeko kenties jonkinlaista kriisien tai katastrofien sosiologiaa. Minua oli viime sosiologipäiviltä jäänyt kalvamaan se, etten ollut uskaltanut kysyä kysymyksiä esiintyjiltä. Nyt en antanut tilaisuuden lipua ohitseni. Sosiologiahan on pitkälti kiinnostunut jonkinlaisesta rutiininomaisesta yhteiskunnan toiminnasta tai melko hitaista muutoksista. Ylösen mielestä emme kuitenkaan tarvitsisi varsinaista kriisien sosiologiaa.

Kolmantena esiintyjänä oli Petri Ylikoski, joka esitteli analyyttistä sosiologiaa sekä tietokonesimulaatiota. Ylikoski toivoi, että mekanismien selittämisen kautta voisimme välttää tilanteen, jossa sosiologian tulokset ovat liian vaikeaselkoisia. Lisäksi huomion suuntaaminen mekanismeihin saattaisi yhdistää sosiologiaa ja luoda yhteyksiä muihin tieteenaloihin. Nyt sosiologian kenttä on hyvin hajanainen, ja paluuta vanhan ajan suuriin teorioihin ei ole. Samaan aikaan pitäisi kyetä ottamaan huomioon muiden tieteenalojen tulokset. Tietotekniikkaa voidaan käyttää apuna näiden sosiaalisten mekanismien toiminnan simuloinnissa ja hahmottamisessa.

aloitusluento2

 

Älyllisesti stimuloivista pääpuheista oli hyvä hajaantua työryhmiin. Työryhmissä niihin esiintyjiksi ilmoittautuneet ja valitut esittelevät tutkimuksiaan, ja yleisö pääsee tutustumaan uusiin tutkimuksiin sekä esittämään kysymyksiä. Itse päätin suosia yhden työryhmän strategiaa, enkä katunut valintaani. Valitsin ryhmäksi Muotoiltu yhteiskunta-työryhmän, joka oli sijoitettu liikuntatieteellisen laitokselle. Matka ylikasvaneen liikuntasalin oloisen kompleksin läpi oli itselleni hyvin uusi kokemus.

Työryhmää piti samanniminen tutkijaverkosto, jonka kiinnostuksen kohteena on ihmisen ja materian välinen yhteiselämä. Työryhmässä oli yhteensä viisi esitystä. Mikko Jauho oli tutkinut henkivakuutusten, vielä tarkemmin vakuutuslomakkeiden, yhteiskuntaa muotoilevaa voimaa. Henkivakuutukset olivat vieneet lääkäreiltä autonomiaa, mutta tuoneet tuottavan, joskin byrokraattisen tulonlähteen. Vanha systeemi joka perustui vakuutuksen hakijoiden maineeseen ja lääkäreiden lausuntoihin ei enään toiminut kun hakemusten määrä alkoi kasvamaan. Katri-Maria Järvinen pohti kyselymittarin roolia toimijaverkostona, sekä määrällisen tutkimuksen taustalla olevia mahdollisia piileviä ongelmia.

Kaisa Kuurne (ent. Ketokivi) oli tutkinut hyvän elämän edellytyksiä kolmella eri asuinalueella Suomessa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Maantieteellisesti erillään olevilta alueilta löytyi yllättäviä yhtenäisyyksiä, ja joitain mekanismeja jotka ajoivat yhteen ”hyvän elämän ideologiaa” kannattavia ihmisiä gentrifikaation läpikäyneille asuinalueille. Riikka Matala pohti puettavan teknologian roolia ihmisten toimijuuden muokkaamisessa. Merja Kinnunen esitteli toimistotilojen muutoksia vuosikymmenten varrella, ja sitä kuinka nämä muutokset olivat muokanneet työntekijöiden käytöstä.

Olimme Kontaktin hallituksen kanssa sopineet, että käymme piipahtamassa tiedekunnan vastaanotolla ennen kuin siirrymme varjo-ohjelman sitseille. Matkalla törmäsin akatemiaprofessori Mianna Meskukseen, jonka kursseja olin suorittanut, ja jolta olin pyytänyt lyhyttä näkemystä sosiologian tulevaisuudesta Kontaktin viime numeroon. Päädyimme keskustelemaan Sosiologipäivistä noin yleisesti. Ilmeisesti sosiologien piirit ovat pieniä ja pitämällä itsestään (fiksua?) ääntä luennoilla jää mieleen. Vastaanotto oli yliopiston avarassa, modernissa ja miellyttävässä Ruusupuisto-rakennuksessa. Eteläisten rannikkoseutujen viikinkeinä kävimme ruokatarjoilun kimppuun hyvin nopeasti – tämän voisi käsitteellistää osallistuvaksi tutkimukseksi kehtaamisesta.

Tarjoilut olivat herkullisia, mutteivät niin herkullisia ettemme olisi siirtyneet sitseille. Valitettavasti jyväskyläläinen sitsikulttuuri rangaistuksineen ei oikein vakuuttanut itseäni ja hintaan kuuluneen pitsan syötyäni painelin takaisin kaverin kämpille. Päätökseen vaikutti myös se että joutuisin perjantaina heräämään aikaisin. Matkalla kohti keskustaa onnistuin eksymään ja päädyin näkemään siivun keskustan ulkopuolista Jyväskylää.

Perjantaina siirryin havainnoinnista osallistumiseen. Olin pitämässä alustusta Digitaalinen yhteiskunta-työryhmässä. Tämä oli itselleni aivan uusi ja varsin voimauttava kokemus. Suosittelen kaikkia sosiologeja rohkeasti ylittämään pelkonsa ja tuomaan itseään esille! Automaatioteknologian vaikutuksia työmarkkinoihin vuosien 1980-2015 välillä käsitellyt esitykseni sai kiinnostuneen vastaanoton. Digitaalinen Yhteiskunta-työryhmä oli todella antoisa myös kuuntelija roolissa, ja oli hienoa, että siellä oli myös uusia tutkimusmenetelmiä hyödyntäviä tutkijoita. Aika ei vain meinannut riittää kaikille esityksille!

ikkunasta

Lounaalla Otin Kontaktia™ työryhmässä mukana olleeseen tamperelaiseen opiskelijaan, ja vaihdoimme näkemyksiämme mm. kaupunkiemme sosiologian skenestä. Sosiologipäivät olivat tässä vaiheessa vienyt veronsa ja istuin Westermarck-seuran vuosikokouksen ja noin puolet Sosiologia ja maahanuutto-paneelikeskustelusta puolitehoilla. En ollut kuitenkaan ehkä aivan yhtä poikki kuin jotkut muista osallistujista sillä osalla oli ollut ilmeisen riehakas ilta sitsien jälkeen.

Päätin kuitenkin nuokkumisen sijasta painua kaverini luokse. Lähtö takaisin Helsinkiin odotti jo saman päivän iltana, ja halusin alkaa valmistautua lähtöön ajoissa. Jaksoin kuitenkin colajuomien voimin tavata vielä kahta paikallista kaveriani kevyen kaljoittelun merkeissä ennen astumista S94-pendoliinoon ja paluumatkaan Helsinkiin.

Sosiologipäivistä jäi mielikuva erinomaisena tilaisuutena päästä käsiksi siihen, mikä on sosiologiassa juuri nyt tärkeää ja pinnalla. Lisäksi päivillä on mahdollista tutustua uusiin kiinnostaviin tyyppeihin, mikäli uskallus riittää. Päivät voivatkin olla asiasta kiinnostuneille erinomainen tilaisuus verkostoitua. Lisäksi kyseisen verkostoitumisen voi hoitaa juhlavien bileiden tai opiskelijaohjelman yhteydessä. Olisi kuitenkin tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan, sillä kaksipäiväinen suhteellisen tiivis tapahtuma saattaa käydä yllättävän raskaaksi ilman kreisibailaustakaan. Päiviltä löytyy aivan varmasti jokaiselle sosiologiasta kiinnostuneelle jotain, ja niille osallistuminen kannattaakin aivan ehdottomasti.

Mistä opiskelija saa apua?

Mistä opiskelija saa apua?

Teksti ja kuvat: Jenni Tuhkanen

Helsingin yliopistolla on tarjolla erilaisia palveluita, joiden tarkoituksena on tukea opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Esittelemme kaksi keskeistä apua tarjoavaa toimijaa, joiden puoleen yliopistomme opiskelijat voivat kääntyä tarpeen vaatiessa. Älä jää yksin omaa hyvinvointiasi varjostavan asian kanssa, vaan hakeudu avun piiriin Opiskelijoiden tukikeskus Nyytin ja Helsingin yliopiston opintopsykologien palveluiden kautta.

Nyyti ry. Opiskelijan tukikeskus

Nyyti edistää ja tukee korkeakouluopiskelijoiden henkistä hyvinvointia ja elämänhallintakykyä. Yhdistys tarjoaa palveluita, jotka auttavat opiskelijoita oman henkisen hyvinvoinnin sekä elämänhallintataitojen parantamisen sekä ylläpitämisen kanssa. Nyytin toiminta pyrkii edistämään opiskelijoiden mielenterveyttä ja vähentämään yksinäisyyttä.

Nyytin palveluihin kuuluu vuorovaikutteinen verkkotoiminta, johon sisältyy vertaistukeen perustuvat keskustelufoorumi, chat ja suljetut nettiryhmät. Vertaistuen lisäksi kyseisissä verkkopalveluissa on mukana aina ammattitaitoinen ohjaaja, Nyytin työntekijöiden lisäksi myös ohjaajia esimerkiksi Väestöliitolta. Keskustelufoorumilla voi keskustella avoimesti kaikista omaa henkistä hyvinvointia askarruttavista asioista, ja suljetuissa nettiryhmissä idea on sama, paitsi että niihin haetaan (helposti sähköisesti) ja ne järjestetään yksityisinä siten, että keskustelut näkyvät vain pienryhmän jäsenille sekä ryhmän ohjaajalle. Esimerkiksi vuoden 2016 keväällä pidetään ainakin kaksi suljettua nettiryhmää, joista ensimmäinen käsittelee perheellisyyden ja opiskelun yhdistämisen haasteita, ja jälkimmäinen puolestaan jännittämiseen liittyviä haasteita niin opiskelun kuin myös muidenkin elämän osa-alueiden kannalta.

Teemallisia ryhmächatteja järjestetään torstai-iltaisin, ja niissä on paikalla keskustelemassa aina ammattitaitoisia ohjaajia, joilta voi kysyä apua teeman puitteissa. Tänä keväänä chattien teemoja ovat muun muassa opiskelu ja ADHD, sukupuolen moninaisuus, raha-asioiden ongelmat, seksuaaliterveys ja syömiseen liittyvät ongelmat.

Nyyti järjestää myös elämäntaitokursseja sekä kasvokkain että verkossa. Elämäntaitokurssilla tarjotaan apua ja neuvoja arjessa jaksamiseen, stressin- ja tunteidenhallintaan, itseluottamuksen parantamiseen, omannäköisen elämän rakentamiseen sekä moneen muuhun. YTHS on mukana järjestämässä Nyytin elämäntaitokursseja, ja kasvokkain pidettäviä kursseja järjestetään keväällä 2016 ainakin Turun, Tampereen, Vaasan, Oulun ja Rovaniemen YTHS:n toimipisteissä.

-> https://www.nyyti.fi/

IMG_4966

Helsingin yliopiston opintopsykologit

Helsingin yliopiston opintopsykologit tarjoavat ryhmä- ja yksilöohjausta perustutkinto-opiskelijoille. Yksilöohjauksessa opiskelija voi kehittää opiskelutaitojaan, miettiä omia tavoitteitaan tai käsitellä muita oppimiseen, jaksamiseen tai opiskeluympäristöön liittyviä asioita, esimerkiksi motivaatio-ongelmia, tenttiahdistusta, ajankäyttöä sekä gradun tai kandin teossa ilmeneviä vaikeuksia.

Opintopsykologit esittävät, että mikäli vastaat kyllä johonkin alla olevista kysymyksistä, kannattaa sinun varata aika opintopsykologin vastaanotolle.

Stressi vaivaa, uupuminen uhkaa?

Jännittäminen haittaa opiskelua?

Paluu yliopistolle askarruttaa?

Syrjintää tai kiusaamista?

Mikään ei riitä?

Oppimisvaikeus esteenä?

Opiskelutaidot hukassa?

Ajankäytön ongelmia?

Motivaatio kateissa?

Gradu/kandi tökkii?

Opintopsykologien sähköinen yhteydenottolomake löytyy Flammasta. E-lomakkeella voi varata yksilöohjausajan sekä ilmoittautua pienryhmäohjaukseen. Odotusaika yksilöohjaukseen on keskimäärin 6-8 viikkoa. Kesäisin ohjausta ei järjestetä, ja yhteydenottolomake tulee jälleen käyttöön viimeistään syyskuun alussa. Opintopsykologi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä yksilöohjauksen varanneeseen ja pienryhmäohjaukseen kutsu tulee puolestaan viikkoa ennen ensimmäistä tapaamista.

joki

Opintotukileikkaukset uhkaavat meritokratiaa

Opintotukileikkaukset uhkaavat meritokratiaa

Teksti: Oskari Lappalainen
Kuva: Sini Järnströn

Tämän hetken istuva hallitus on ehtinyt suurella innolla touhuta monenlaisia sittemmin kaatuneita projekteja talouskasvun auttamiseksi. Ainoaksi kestäväksi kärkihankkeeksi näyttävät jääneen leikkaukset koulutukseen ja opintotukiin. Tämä siitä huolimatta että kyseiselle projektille on varsin vaikea löytää kannattajia. Opintoleikkausten mahdollisia negatiivisia vaikutuksia onkin jo käsitelty monesta tulokulmasta. On kritisoitu niiden niin sivistystä kuin taloutta rapauttavia vaikutuksia. Tässä artikkelissa käsittelenkin aihetta vähemmän käsitellystä näkökulmasta eli koulutusleikkausten, tarkemmin opintotukileikkausten, vaikutuksesta meritokratian toteutumiseen.

Meritokraattisessa yhteiskuntaihanteessa ihmisten taidot, ei syntyperä tai muut henkilökohtaiset ominaisuudet, määrittävät yhteiskunnallisen aseman. Kuten hyvin monet muutkin asiat meritokratia on ideaali, josta ollaan varsin kaukana. Voidaan kuitenkin sanoa, että maa jossa vähävaraiset mutta kyvykkäät pääsevät opiskelemaan ja kehittämään taitojaan on lähempänä meritokratiaa kuin maa jossa näin ei ole.
Nyt vähävaraisten mahdollisuuksia osallistua opiskeluun ollaan heikentämässä. Opiskelijoiden opintoraha laskee 250,88 euroon 337 eurosta per kuukausi. Opintolainan valtiotakauksen märää kuitenkin nousee 650 euroon, eli opiskelusta halutaan tehdä velkavetoisempaa. Samaan aikaa tukikuukausin määrä vähenee 64 kuukaudesta 54 kuukauteen. Leikkauset tulevatkin todennäköisesti savustamaan vähävaraiset opiskelijat ulos järjestelmästä, tai ajavat opiskelijoita työskentelemään palkkatöissä opiskelun sijasta entistä enemmän.

Opintotuilla ja panostuksella koulutukseen on ollut meritokratiaa lisäävä vaikutus, sillä koulutuksen periytyvyys laski huomattavan paljon 1900-luvun varrella. Tässä valossa opintotukileikkausten perusteleminen koulutuksen periytyvyydellä on hyvin kummallista. Opintotukijärjestelmän osittainenkin purkaminen tuleekin väistämättä kasvattamaan koulutuksen periytyvyyttä entisestään.

Koulutuksen periytyvyyteen on liittynyt argumentti siitä, että opintotuet ovatkin vain investointi jo valmiiksi varakkaille. Opintotuet ovat kyllä investointi, ja osa opiskelijoista toki tulee varakkaista taustoista. Ennen kaikkea opintotuet ovat kuitenkin investointi meritokratian toteutumiseen. Vaikka jotkut toisin ajattelevat vanhempien varallisuus tuskin määrittää jälkikasvun taitoja.

Puutteellisellakin meritokratialla on valtava merkitys yhteyskunnan henkiselle tilalla ja yleiselle ilmapiirille. Opintoleikkauksilla annetaan viestiä siitä, että mikäli tule köyhästä taustasta niin sinun ei edes kannata yrittää kehittää itseäsi.

koulutustasaarvonedelltytys

Ei liene yllätys jos tämä viesti herättää tulevaisuudessa aina vain suurempaa turhautumista kansalaisten keskuudessa. Suomessa tyytymättömyyttä ehdittiin jo purkaa viime vaalien alla, mutta kansa ei tainnut aivan saada mitä se tilasi. Turhautumista onkin alettu ilmaista politiikan ulkopuolella. Tähän mennessä tyytymättömyys on purkautunut ennen kaikkea jo valmiiksi heikossa semassa olevia kohtaan. Ei kuitenkaan ole mahdotonta seuraavaksi vihan joutuisivat kohtaamaan hyvin toimeentulevat.
Eriarvoistumiskehitys ja meritokratian murentuminen saattaakin lopulta haitata jopa niitä henkilöitä jotka ovat siitä näennäisesti hyötyneet. Esimerkiksi Yhdysvalloissa politiikan mannerlaatat ovat järisseet vaalien alla järkyttävän nopeasti, ja vakiintuneita poliittisia asemia haastavat Donald Trump ja Bernie Sanders ovat saaneet paljon huomiota ja ääniä esivaaleissa. Trump vastustaa globaalia vapaakauppaa joka on hyödyttänyt talouden eliittiä, Sanders taas kutsuu itseään avoimesti sosialistiksi. Republikaanieliitti onkin erityisen tuskissaan Trumpin näkemysten kanssa.

Suurin uhka on kuitenkin lopulta pidemmällä tähtäimellä uhkaava, jos ei ihan kirjaimellinen niin henkinen ja sosiaalinen, sisäsiittoisuus. Miten yhteiskunta pystyisi sopeutumaan uusiin haasteisiin tai kehittämään uusia innovaatioita jos sen kaikki jäsenet ovat samasta puusta veistettyjä ja ennalta valmiisiin asemiin pakotettuja? Meritokratia on ollut länsimaiden menestyksen moottori, ja nyt se halutaan rikkoa.

Mikäli Suomen koulutusmenoissa haluttaisiin säästää niin se tulisi toteuttaa tavoilla jotka edesauttavat meritokratian toteutumista. Jos opiskelijoiden määrää pitää vähentää niin tiukennetaan pääsykoevaatimuksia. Jos tutkimuksen laatua halutaan parantaa, niin puretaan tohtoritehtailuun yllyttävät rahoitukselliset mekanismit ja ohjataan resursseja pienemmälle joukolle henkilöitä.

Ylipäätään valtion budjetin (54mrd€/v) keventämisen kannalta korkeakoulutus (3,2mrd €/v) on myös hyvin kyseenalainen kohde. Ainakin maassa, jossa kuntien tukeminen (9mrd €/v) on suurin yksittäinen menoerä samalla kun sote-alueiden määrä kasvaa kesken asian käsittelyn puolella. Myös se, että maataloustuet (1,86mrd €/v) ovat noin kaksinkertaiset opintotukiin (0,93mrd €/v) kertonee suomalaisten omalaatuisista prioriteeteistä. Toivokaamme siis että kuntasektori- ja biotalous työllistäisi tulevaisuudessa myös sosiologeja.