Kahden muuttujan koropleettikartat

Toisella kurssikerralla tutkailimme lisää MapInfosta löytyviä teemakarttatyyppejä. Kävimme läpi ja kokeilimme kartogrammeja pylväillä ja ympärädiagrammeilla, graduated-karttoja erikokoisine ukkeleineen, individual-karttoja luokkajakoineen, tiheyskarttaa, grid-karttaa, prismaattista esitystä ja vuorimaista 3D- karttaesitystä. Tunti laajensi käsitystäni teemakartoista ja MapInfolla oli mukava kokeilla kaikkea, vaikka luomieni kartografisten esitysten laadusta ja käytettävyydestä en menisi takuuseen. Loppukurssikerrasta pääsimme upottamaan kätemme saveen ja työstämään omaa karttaesitystä, jossa esitetään kaksi päällekkäistä koropleettikarttaa. Pointtina oli ymmärtää minkälaisten muuttujien esittäminen päällekkäin on ylipäätään järkevää ja onko niiden välillä nähtävissä korrelaatiota.

Anna Leonowiczin artikkeli “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” sukeltaa syvemmälle kahden muuttujan koropleettikartan teoriaan. Luokkien määrän todetaan heti alkuun olevan hyvä rajoittaa yhdeksään (3×3). Huomaan ensimmäisen karttani sisältävän yhteensä 25 luokkaa, ja ymmärrän kartan levottoman ilmeen johtuvan juuri siitä. Kuten Iisa Hyypiä toteaa blogikirjotuksessaan liian suuren luokkamäärän huonontavan luettavuutta ja pienenkin luokkamäärän kanssa rastereiden valinnassa on oltava tarkkana. Lisäksi rasterit ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi ja epäselvemmiksi blogiin tuotaessa. Uusiksi meni siis!

Korjattu kartta (Kuva 1.) tuo alueelliset erot esiin hyvin selvästi ja muuttujien yhteisvaihtelu on selvää. MapInfo -ohjelmassa pisterastereiden ero oli helposti luettavissa, mutta tuodessani kuvan blogiin rastereita on jostain syystä vaikea erottaa toisistaan. Luokkien vähentäminen paitsi selkeytti karttaa, se laittoi myös luokittelun uusiksi. Koulutuksen kuvaamiseen sopi luonnollinen luokkajako, mutta tulojen luokittelussa se ei toiminut. Yhden kunnan tulot olivat selvästi muita alemmat, mikä olisi luonut sille kokonaan oman luokan ja luokkamäärän rajoittuessa kolmeen tällainen jako olisi laskenut kartan informaatioarvoa. Päätin siis käyttää luonnollisen luokkajaon sijaan tasamääräistä jakoa, josta käy hyvin ilmi suhteessa korkeimmat ja matalimmat tulot. Myöhemmin tajusin, että kaikkien kuntien nimeäminen olisi ollut tärkeää näin rajatulla alueella. Saman toteaa Tanja Palomäki blogikirjoituksessaan “Toinen kurssikerta“.  Iisa Hyypiä ymmärtää nimistön esittämisen kartalla auttavan maantieteellistä hahmottamista ja analyysiä, etenkin jos alue on lukijalle ennalta tuntematon.

Kartalta (Kuva 1.) voidaan lukea korkeakoulutuksen ja korkeampien tulojen keskittyvän pääosin samoille alueille. Molemmat ovat korkeimmillaan Turun läheisyydessä. Koulutuksen osalta tämä todennäköisesti johtuu Turun laajasta yliopisto- ja korkeakoulu tarjonnasta. Tulojen osalta ilmiö voi johtua siitä, että hyväpalkkaisimmat työt keskittyvät kaupunkeihin ja lähikunnista pendelöidään Turkuun töihin. Ilmeisesti myös korkeakoulutuksen voidaan päätellä johtavan mahdollisuuksiin ansaista paremmin. Toisaalta kartalta nousee esiin Varsinais-Suomen luoteisosan Uusikaupunki, jonka tulot sijoittuvat korkeimpaan luokkaan, mutta koulutus on keskitasoa. Tilanne on toisin päin Turun lähellä Paimiossa ja Ruskossa, joissa on paljon korkeakoulutettuja, mutta tulot eivät sijoittuneet ylimpään kategoriaan. Pidemmälle meneviä tulkintoja varten olisi syytä perehtyä aineistoon tarkemmin ja tutkia todellisia lukuarvoja aineistosta, eikä turvautua pelkkään kolmijakoiseen luokitteluun.

Leonowiczin käsittelemä kahden muuttujan koropleettikartta on monimutkaisempi esitys kuin kaksi koropleettikarttaa päällekkäin, vaikka luokkia tai mahdollisia luokkayhdistelmiä tuleekin molempiin yhtä monta. Tälläisen kartan legenda on esim. 3×3 ruudukko, jonka halkoo diagonaalisesti lineaarisen korrelaation viiva ja sen yläpuolelle jäävät positiiviset poikkeamat ja alapuolelle negatiiviset. Eniten havaintoja osuu lähelle lineaarista akselia, mutta toisaalta myös suuret poikkeamat ovat mielenkiintoisia tapauksia.

Kahden muuttujan koropleettikarttoja on monimutkaisempaa lukea kuin yhden muuttujan vastaavia. Toisaalta mielestäni ne ovat myös kartografisesti mielenkiintoisempia, mahdollisesti niiden harvinaisemman esiintymisen takia. Kahden muuttujan kartta edellyttää lukijalta jonkinlaista kartografista hahmotuskykyä ja mahdollisesti aiempaa karttojenlukukokemusta. Väärintulkinnan vaara kasvaa muuttujien lisääntyessä ja kartan monimutkaistuessa, kuten myös Leonowicz toteaa tutkimuksessaan. Kahden muuttujan kartalta alueellinen yhteys muuttujien välillä on jopa helpommin luettavissa kuin kahdelta erilliseltä koropleettikartalta (Kuva 1.). Yhden muuttujan kartat taas kuvaavat paremmin ilmiöiden alueellista jakautumista, kuten Leonowicz todistaa artikkelissaan Varsovan yliopiston maantieteen opiskelijoilla teettäneet tutkimuksen avulla.

MapInfon teemakarttatyökalulla ei ollu mahdollista luoda Leonowiczin esimerkin tapaista kahden muuttujan värisävyjen muodostamaa koropleettikarttaa. Tämä selvästi rajoittaa kartografin mahdollisuuksia vain päällekkäisiin koropleettikarttoihin (Kuva 1.). Toisaalta kahden muuttujan koropleettikarttojakin on varmasti mahdollista luoda yhdistelemällä eri ohjelmia tai vaikka kehittämällä uuden. Moni nykyihminen, itseni mukaan lukien, on tosin sen verran laiska ja kiireinen, että jättää asian sikseen ja tyytyy valmiisiin, nopeisiin teemakarttatyökaluihin. Käyttämämme ohjelmat siis ohjaavat, millaisia karttoja tuotamme, mutta silti ihmiset ovat luoneet ohjelmat, eikä mikään rajoita kehittämästä uusia, rajoittamattomampia paikkatieto-ohjelmia.

Lähteet:

Anna Leonowicz: “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”, Kartografija, 2006

Iisa Hyypiä: “Päällekkäiset koropleettikartat: taloudellinen huoltosuhde ja eläkeläiset“, <https://blogs.helsinki.fi/hiisa/>, julkaistu 28.01.2017, luettu 30.01.2017

Tanja Palomäki: “Toinen kurssikerta “, <https://blogs.helsinki.fi/ptanja/>, julkaistu 29.01.2017, luettu 30.01.2017

Sotkanet: Verotulot, euroa/asukas 2014 <https://www.sotkanet.fi/sotkanet/fi>, luettu 25.01.2017

Suomen virallinen tilasto (SVT): “Oppilaitosten opiskelijat ja tutkinnot 2015”, <http://www.stat.fi/til/opiskt/index.html>, luettu 18.01.2017

 

Kuva 1. Teemakarttayhdistelmä korkea-asteen tutkinnon suorittaneista % (lähde: SVT, 2015) ja keskimääräisistä verotuloista € (lähde: Sotkanet, 2014) osoittaa koulutuksen ja keskimääräistä suurempien tulojen painottuvan samoille alueille Varsinais-Suomessa. Molemmat ovat korkeimmillaan Turun lähiseudulla. Selittäjänä voisi olla Turun yliopistot ja korkeakoulut.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *