Ruututeemakartat

Ajatuksia ruututeemakartoista

Tällä viikolla aiheenamme ovat ruututeemakartat. Ruututeemakartalla voi kätevästi yleistää hyvinkin tarkkaa aineistoa helpommin tulkittavalle tasolle. Keskeistä on säätää ruutujen kokoa niin, että suurimmat klusterit erottuvat selkeästi, mutta kartta ei ole liian raskas tai epäselvä lukea. Liian pienellä ruutukoolla yleiskuvaa ja spatiaalista jakaumaa on vaikea hahmottaa, mikä saa kartan vaikuttamaan sekavalta. Ensimmäinen tuottamani ruututeemakartta 250×250 metrin ruuduilla oli tällainen, eikä se siis täyttänyt tehtäväänsä havainnollistajana. Liian suuri ruutukoko taas tekee kartasta jäykän pikselimäisen ja tarpeeksi tarkkaa tulkintaa on mahdotonta suorittaa.

Ruututeemakartoilla voi esittää absoluuttisia arvoja, toisin kuin tavallisilla koropleettikartoilla. Ruutukartan pohjana on korologinen matriisi eli ruutujen koko on aina vakio, minkä johdosta absoluuttiset arvot ovat aina suhteutettu samaan pinta-alaan. Koropleettikarttojen pohjan taas on useimmiten hallinnollinen aluejako. Alueiden ollessa eri kokoisia olisi harhaanjohtavaa esittää absoluuttisia arvoja, vaan mielekkäintä on käyttää prosentteja tai tiettyyn pinta-alaan suhteutettua mittayksikköä. Aina ruututeemakartallakaan ei ole mielekästä esittää absoluuttisia arvoja. Ruudusta osa voi olla vesistöä tai muuta asumattomaksi kelpaamatonta aluetta ja tämä voi vääristää kartan lopputulosta laskemalla ruudun absoluuttista arvoa, vaikka osassa ruudusta tutkittava ilmiö olisi hyvin voimakas.

Ruututeemakartan antama informaatio on suurpiirteisempää kuin pisteteemakartan. Pisteteemakartta on tarkempi ja todenmukaisempi, sillä siinä osoitetaan asian absoluuttinen sijainti. Koropleettikartalla arvot koskevat tiettyä valmiiksi rajattua hallinnollista aluetta ja hallinnollisen alueen rajojen pysyessä muuttumattomina voidaan mittaustuloksia verrata helposti aiempiin. Ruututeemakartalla taas ruutujako on mielivaltainen, eikä aikaisempia vertailukohteita ole. Ruututeemakartan pienin yksikkö on ruutu, jota tarkempaa informaatiota kartalta ei saa. Tämän takia ruututeemakartat voivat vaikuttaa kököiltä ja vähemmän visuaalisesti kauniilta esityksiltä kuin esimerkiksi koropleettikartat. Toisaalta, kuten Vilja Jokinen kirjoittaa blogissaan, ruututeemakartalta informaatiota saa pienemmistä yksiköistä, kun taas koropleettikartan tiedot koskevat koko kuntaa tai muuta hallinnollista aluetta. Ruututeemakartat ovat kuitenkin erittäin käyttökelpoinen rautalankamalli yleistykseen ja informaation muuttamiseen helpommin tulkittavaan muotoon. Ruudut eivät noudata hallinnollisia rajoja tai ekologisia alueita. Niiden sattumanvaraisuus toimii sekä eduksi että haitaksi.

Kuva 1. Asukastiheys pääkaupunkiseudulla 2013 ruututeemakartalla kuvattuna, lähde: Tilastokeskus

Tämänkertainen tuotos

Kurssikerta oli osaltani varsin produktiivinen; käärin hihat heti aamutuimaan ja rupesin hommiin. Sain aikaan yhteensä 4 ruututeemakarttaa, joista pari päätyi tänne esittelyyn. Toteutimme ensin mallikappaleen yhdessä 500×500 metrin ruutukoolla. Esitys oli havainnollistava, mutta vaikutti hieman turhan jäykältä makuuni. Päätin kokeilla seuraavaksi 250×250 metrin ruutuja, todetakseni että suurempi ruutukoko toimi huomattavasti paremmin. Palasin siis takaisin lähtöruutuun ja pyöräytin kartan pääkaupunkiseudun asukastiheydestä 2013 (kuva 1.) Valmista karttaa katsellessani totesin, että lopputulos on melko ennalta arvattava, epäkiinnostava, eikä edes visuaalisesti kaunis.

Toisen kartan tein pääkaupunkiseudun opiskelija-ikäisen väestön (18-24-vuotiaiden) jakautumisesta (kuva 2). Ennakko-oletuksenani oli nuorien keskittyminen halvoille asuinalueille kauemmas keskustasta ja kampusten läheisyyteen rakennettuihin opiskelija-asuntoihin. Yllätyksekseni suurin keskittymä nuoria osui keskustan kalliille asuinalueille, mutta verratessani karttaa koko pääkaupunkiseudun väestön jakautumiseen, tulos ei olekaan enää yllättävä. Keskustan alueella on luonnollisesti tiheimmin rakennuksia, intensiivisintä maankäyttöä sekä eniten ihmisiä ja samalla myös eniten nuoria. Nuorten prosentuaalisten osuuden esittäminen olisi tässä tapauksessa siis ollut järkevämpää kuin absoluuttisten arvojen. Nuorten klusteroitumista kampusten ympärille on vaikea havaita, sillä kampusten lähettyvillä asuu muutenkin paljon ihmisiä. Olisi relevanttia lisätä myös ammattikorkeakoulut kartalle, mutta niiden runsauden vuoksi se voisi heikentää kartan luettavuutta. Lisäksi on otettava huomioon, etteivät kaikki 18-24 vuotiaat ole opiskelijoita.

Karttojen visuaalisessa ilmeessä olisi parannettavan varaa. Asukasmäärää kuvaava punainen väri toimii paremmin kuin nuoria kuvaava sininen. Kartta saa ryhdikkäämmän ilmeen ja sitä on miellyttävämpi katsoa ja lukea. Asukastiheyttä kuvaavasta ruututeemakartasta puuttuvat otsikko, tietojen keräämisvuosi ja sijaintitieto esimerkiksi indeksikartta tai vähintäänkin maininta alueesta. Olisi myös hyvä nimetä suurimpia asutuskeskittymiä: Helsingin niemi, Kallio/Sörnäinen, Vuosaari, Matinkylä… Kaupunkien rajojen tuominen teemakarttatason eteen tai teematason säätäminen hieman läpinäkyväksi voisi myös mahdollisesti helpottaa kaupunginosien tunnistamista kartalta. Kumpikaan kartta ei saavuta täyttä potentiaaliaan, mutta tästä se kehitys lähtee. Seuraavista kartoista tulee jo varmasti entistä parempia.

Kuva 2. Ruututeemakartta pääkaupunkiseudun 18-24 -vuotiaiden sijoittumisesta. Helsingin yliopiston kampukset merkitty karttaan mustin symbolein. Asukastietojen lähde: Tilastokeskus (2013).

Lähteet:

Vilja Jokinen, “Kurssikerta 4: Ruututeemakartan luominen ja ulkomaiden kansalaiset pääkaupunkiseudulla”, <https://blogs.helsinki.fi/jokinenv/>, julkaistu 08.02.2017, luettu 08.02.2017

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *