Bufferoinnin alkeet ja itsenäistä analyysiä

Tällä kurssikerralla opettelimme nopeasti bufferi-toiminnon käyttöä ja sen jälkeen pääsimme omin (ja Artun) avuin tehtävien kimppuun. Bufferointi on uusi, kätevä analyysin työkalu, jolla voi tutkia erityisesti aluekohteiden, kuten ostoskeskuksen, moottoritien tai koulun, vaikutuksia ympäristöönsä. Työkalulla voidaan määrittää halutun bufferin suuruus eli vaikutusalue tai vertailla erikokoisia buffereita keskenään. Ideana on tutkia nimenomaan puskurivyöhykkeen sisä- tai ulkopuolelle jäävää osuutta ja miten ne mahdollisesti eroavat toisistaan. Puskurivyöhykkeitä voisi hyödyntää selvittämään esimerkiksi kaivosten tai voimaloiden vaikutusalueita, erilaisia luonnonsuojelu vyöhykkeitä, joukkoliikenteen saavutettavuutta tai uusien toimintojen sijoittelun optimointia. Kaiken kaikkiaan työkalu on hyödyllinen ja monipuolinen, sekä melko yksinkertainen käyttää. Edellisiin oppimiimme analyysimenetelmiin bufferointi tuo aivan uusia ulottuvuuksia ja monipuolistaa tutkimusmahdollisuuksia.

Käytännön tehtäviä oli mukava päästä pohtimaan, vaikka jotkut tekniset seikat aiheuttivatkin aluksi päänvaivaa. Näppituntuman saavutettuani tehtävät sujuivat melko sutjakasti kunhan piti itsensä kärryillä mitä oli kulloinkin tekemässä. Query eli valintatyökalu on mielestäni yksi kätevimpiä, yksinkertaisimpia ja mukavimpia ominaisuuksia käyttää. Sen avulla voi rajata haluamansa joukon koko aineistosta, jotka täyttävät tietyt ehdot ja mukaan voi liittää useita muuttujia ja alueellisia rajauksia. Kaikki perus piirtotyökalut ja teemakartat ovat nopeita ja helppokäyttöisiä ja jo pelkästään niiden avulla voi saada paljon aikaan. Teemakartat ovat käteviä visualisoimaan ilmiöiden alueellista voimakkuutta ja esittämään tilastotietoa helpommin käsitettävässä muodossa. Piirtotyökaluilla voi korostaa ja merkitä kartalle haluamiensa kohteiden sijaintia ja tämä täydentää hyvin esimerkiksi teemakarttaa.  Sigma-toiminnolla esiin saatavat taulukot ovat myös hyviä tiedonlähteitä, josta voi tulkita haluamiaan lukuja.  Monimutkaisimmalta vaikuttaa useiden taulukoiden ja tietokantojen yhdisteleminen ja samanaikainen hyödyntäminen hieman sekavassa ikkunameressä. Vielä se vaatii täyden keskittymisen ja enemmänkin, sillä aina ei muista mille tasolle tuli tehtyä ja mitä. Tietokantojen hallintaan tottuu varmasti vain harjaannuttamalla taitojaan. Toinen ärsyttävä ominaisuus on Ctr+Z pikanäppäinkomennon puuttuminen. Tämä nostaa verenpainettani ja harmaannuttaa hiuksiani. Tanja Palomäki kuvaa blogissaan saman puutteen aiheuttavan hänellekin epävarmuutta ja peruuttamattomuuden tunteen, eikä sen takia uskalla kokeilla kaikkia toimintoja, sillä takaisin ei ole paluuta. 

Kurssikerran harjoituksia ja niihin saamiani vastauksia voi tutkiskella seuraavan linkin takaa: https://helsinkifi-my.sharepoint.com/personal/kosokoso_ad_helsinki_fi/_layouts/15/guestaccess.aspx?docid=1d5f5c6a9a224422798f60952bfce3f1e&authkey=AbqorbUh5vbyDOdApRjobGw

Tehtävien lisäksi tein kartan uima-altaiden sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla, mutta tälläkertaa kartasta ei tullut mielestäni julkaisukelpoinen ja Unicafen ruokala huusi nimeäni liian kovaa, että olisin jäänyt viimeistelemään karttaa.

Lappalaisen Jouko tarjoaa uusimmassa blogipostauksessaan antoisaa pohdintaa siitä, miksi vastaukset näyttävät juuri siltä miltä näyttävät. Lappalainen toteaa asutuksen olevan harvaa lentokenttien lähistöllä johtuen meluhaitoista ja rakennusmääräyksistä (Maankäyttö ja rakennuslaki, 2016). Tässäkin yhteydessä bufferointia on varmasti käytetty hyödyksi ja luotu suojapuskurivyöhyke meluisimmille alueille. Ei siis ole sattumaa, että Helsinki-Vantaan lentokentän ympäristössä yli 65 dB melusta kärsii vain 31 asukasta. Pyry Lehtonen huomauttaa omassa kirjoituksessaan lentokoneiden muuttaneen nousu- ja laskeutumissuuntaan, jotta Tikkurila säästyisi suuremmilta meluhaitoilta. Asiaa on siis maantieteilijöiden ja muiden asiantuntijoiden toimesta kartoitettu ja sen perusteella tehty päätöksiä, jotka tähtäävät miellyttävämpään elinympäristöön.

Taitavalla MapInfon käyttäjällä on käsissään hyvät keinot ongelmanratkaisuun. Ohjelman rajoituksia on sinällään hieman hankala pohtia, sillä en tiedä minkälaisia työkaluja muut paikkatieto-ohjelmat tarjoavat samoihin tarkoituksiin. Heikkouksia varmasti löytyy itse ohjelmastakin, mutta kattavilla taidoilla pääsee varmasti pitkälle. Paljon riippuu pohja-aineistosta, sen tarkkuudesta, keräämisajankohdasta, luotettavuudesta ja laadusta. Laaja, ajantasainen ja tarpeeksi tarkka ja luotettava aineisto on ennakkoedellytys hyvään ongelmanratkaisuun. Totta kai vajavaisia tietokantoja voi täydentää muualta saatavilla tiedoilla, mutta niiden yhteensovittaminen ei aina ole mutkatonta. Kuntarajat tai tilastointitapa ovat voineet esimerkiksi muuttua, mikä haittaa aikasarjojen rakentamista.

Lähteet:

Tanja Palomäki: “5. Kurssikerta“, julkaistu 15.02.2017, luettu 20.02.2017

Jouko Lappalainen: “Osa 5 – “Älä Hinkki masennu – sä et sentään asu Vantaalla”“, julkaistu 17.02.2017, luettu 20.02.2017

Maankäyttö ja rakennuslaki, 2016 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132, luettu 20.2.2017

Pyry Lehtonen: “Kurssikerta V Law and Order edition”, <https://blogs.helsinki.fi/lepylepy/2017/02/15/kurssikerta-v-law-and-order-edition/>, julkaistu 15.02.2017, luettu 20.02.2017

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *