Keskiviikon geokoodausta

Kuva 1. Maanjäristykset ja tulivuoret samalla karttapohjalla kuvattuna. Kartalta hahmottuvat selvästi litosfäärilaattojen reunat, joten niiden merkitseminen ja nimeäminen kuvaan voisi tuoda kartalle lisää informatiivistä arvoa.

Tämän viikon kurssikerralla opettelimme liittämään koordinaattipisteitä kartalle MapInfossa. Aivan ensiksi saimme harjoitella itse keräämällä aineistolla, sillä meidät tungettiin armottomaan talven tuiskuun heti aamutuimaan. Oli tosin motivoivaa huomata, että aineiston kerääminen alusta alkaen itse toimi, kunhan Arttu ensin korjasi virheet 🙂 On melko ihmeellistä, miten numerosarjat (koordinaatit) saadaan muuttumaan pisteiksi pohjakartalle muutaman metrin tarkkuudella. Totta kai onnistuakseen pitää tietää mitä koordinaattijärjestelmää käytetään ja miten päin koordinaatit syötetään, mutta loppujen lopuksi prosessi oli melko simppeli ja voitiin toteuttaa vain yksinkertaisen Excel-tiedoston pohjalta. Loppujen lopuksi kyse on numeromuotoisen sijaintitiedon esittämisestä karttapohjalla, mikä ei olekaan sen kummempaa taikuutta, mutta havainnollisuuden suhteen ero on suurempi kuin yöttömällä yöllä ja valottomalla päivällä. Pitkät numerosarjat on hyvin vaikea mielessään sijoittaa minnekään päin Helsinkiä, vaikkakin numerot sisältävät tiedon etäisyydestä päiväntasaajasta ja keskimeridiaanista, mutta ovat vaikea käsittää sinällään, kun taas sijoitettaessa ne Helsingin karttapohjalle asia valkenee yhdellä silmäyksellä.

Myöhemmin teemakarttoja luodessamme hyödynsimme samaa tekniikkaa, mutta latasimme vain valmiiksi kerätyn laajan tai itse haluamallaan tavalla rajatun aineiston netistä. Pienten muokkausten jälkeen siitä sai luettavan Excel-tiedoston et voilà -dataa pystyttiin havainnollistamaan teemakartoilla.

Kuva 2. Informatiivisempi karttaesitys maanjäristyksistä; litosfäärilaatat näkyvissä ja nimettynä, subduktiovyöhykkeet korostettu ja erkanemissaumat merkattu, maanjäristysaktiivisuus näkyvissä. Kartta yhdistää fiksusti useamman tiivisti toisiinsa liittyvän ilmiön samaan karttaan, mikä tukee laajempaa ymmärrystä.
Kuva 3. Karttaraakile tulivuorista maapallolla. Kartan värimaailma ja symboliikka melko rauhaton, mihin olen tyytymätön. Olisin halunnut kuvata Tyynenmeren tulirengasta saman tyylisesti kartalla, mutta sopivaa taustakarttaa ei löytynyt enkä itse osaa sellaista vielä luoda.

Hieman monimutkaisempaa oli geokoodaus. Eli muuten sama homma, mutta koordinaattien sijaan sijaintitietona on epätarkempi osoitetieto, joka voidaan sitoa kartalle Street- tietokannan avulla. Geokoodauskin onnistui moitteettomasti ja sen myötä on mahdollista havainnollistaa dataa hyvin monipuolisesti, sillä osoite on yksi perustiedoista ja sen tarkan ja kätevän paikannuksen myötä voidaan kuvata vaikka keskimääräistä kotitalouden kokoa kaupunginosassa tai miljoonaa muuta asiaa.

Harjoitusten jälkeen tavoitteena oli tehdä opetuskäytössä toimivia teemakarttoja hasardeista. Aineistojen lataaminen netistä sujui melko mutkattomasti, mutta hankalinta oli miettiä, mitä tietoa esittäisi kartalla maksimoidakseen sen informaatioarvon ja havainnollistavuuden ja mahdollisesti vielä antaakseen Heureka!- elämyksiä opiskelijoille kartan avulla. Tässä en koe onnistuneeni karttojeni kanssa. Halusin harjoitella kaikkien tietokantojen lataamista, sillä oloni oli hieman epävarma siitä aluksi, joten tein kartan eri aiheista (kuvat 3, 4 ja 5) ja lopuksi vielä halusin verrata maanjäristysten sijaintia tulivuorten sijaintiin (kuva 1) visualisoidakseni ilmiöiden päällekkäisyyttä ja vulkaanisuuden suurta määrää tektonisesti aktiivisilla litosfäärilaattojen rajapinnoilla. Vain yhtä ilmiötä esittävät kartat (3, 4 ja 5) ovat liian yksinkertaisia ja informaatioarvoltaan melko suppeita. Robinsonin projektiolla esitettyjen karttojen (3 ja 5) visualisointikin meni pieleen, sillä taustaväri on aivan liian hyökkäävä. Meteoriitteja kuvaava kartta taas on hieman irrallinen ja turha, vaikka visualisointi miellyttää enemmän silmääni.

Kuva 4. Suurimpien meteoriittien putoamispaikat. Yksinkertaisuudessaan kartan informaatioarvo on matala, sillä näkyvissä ei ole esim putoamisvuosia.

Karttaesitys, jollaisen olisin halunnut tehdä muistuttaa kuvaa 2. Ajatuksenani oli kuvata Tyynenmeren tulirenkaan tektonista ja vulkaanista aktiivisuutta, mutta taustakartoissa ei ollut vaihtoehtoa, joka olisi esittänyt Tyynenmeren kokonaisena (kuten kuva 2) enkä osannut luoda itse omaa taustakarttaa, joten jouduin tyytymään siihen, mitä sain aikaan valmiilla pohjalla (kuva 1).  Kuvassa 2 litosfäärilaattojen merkitseminen ja nimeäminen auttaa hahmottamaan ilmiötä laajemmin. Alueiden nimeäminen on keskeinen osa kartografista esitystä, sillä ilmiön alueellisuudesta on vaikea puhua, mikäli alueita ei ole nimetty kartalle. Enemmän maanjäristyksiä olisi voinut merkitä kartalle, tässä mielessä oma karttani on havainnollistavampi ja väreissäkin voisi olla kohentamisen varaa. Toisaalta mantereiden harmaa väri suuntaa huomion juuri esitettävään ilmiöön, mikä on hyvä. Maanjäristyksiä kuvattaessa olisi relevanttia huomioida myös niiden ihmisille aiheuttamat riskit, kuten Vilja Jokinen toteaa blogissaan, kartalle voisi merkitä suurimmat miljoonakaupungit ja arvioida niiden haavoittuvaisuutta maanjäristysten suhteen.

Kuva 5. Kohtuullisen voimakkaat maanjäristykset vuoden 2002 jälkeen. Järistykset noudattelevat selkeästi litosfäärilaattojen rajoja.

Mielestäni pedagogisesti hyödyllisintä on esittää paria toisiinsa kiinteästi liittyvää ilmiötä samanaikaisesti kartalla (kuten juuri vulkaanisuutta ja maanjäristyksiä) ja pohjalla vielä syy (litosfäärilaatat), joka ovat molempien prosessien taustalla. Näin opiskelija saa kokonaisvaltaisemman ja eheämmän käsityksen ilmiöistä ja voi visuaalisesti todeta niiden päällekkäisyyden ja voimakkuuden yhteisvaihtelun. Saara Varis kirjoittaa blogissaan aiheeseen liittyen: “Hahmottaessaan samalta kartalta litosfäärilaatat, maanjäristykset ja vielä tulivuoretkin –, oppilaiden on helpompi luoda kokonaiskuva maanjäristyksistä ilmiönä ja liittää ne laajempaan kontekstiin.” Visuaalinen esitys pureutuu muistiin ja kartalta voi itse tehdä omia tulkintojaan ilmiön alueellisuudesta ja voimakkuudesta. Asioiden esittäminen samalla kartalla herättää parhaimmillaan Ahaa- elämyksiä, mutta kartan selkeydestä ja luettavuudesta on huolehdittava, ettei esitys sekoita opiskelijaa ja ilmiöiden välillä on oltava yhteys. Lisäksi useat erilliset karttaesitykset voivat mennä mielessä sekaisin, eikä opiskeltavasta asiasta saa silloin yhtä kokonaisvaltaista kuvaa, onhan maantiede holistinen tieteenala, jonka tehtävistä yksi on yleistäminen.

Lähteet:

Kuva 2: Introduction to Earthquakes and Volcanoes <https://www.slideshare.net/kgphipps/introduction-earthquakes-and-volcanoes-presentation>, luettu 22.02.2017

Vilja Jokinen “Kurssikerta 6: GPS-paikannusta, pistekarttoja ja hasardeja“, julkaistu 22.02.2017, luettu 24.02.2017

Saara Varis, “Geokoodausta ja hasardikarttoja“, <https://blogs.helsinki.fi/saavaris/>, julkaistu 23.02.2017, luettu 24.02.2017

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *