Kriisi, SPR ja mediayhteiskunta

Suomen Punaisen Ristin organisoituminen kotimaisissa kriiseissä

Tässä tutkimuksessa olemme tutkineet viimeaikaisia suomalaisia kohdanneita kriisejä Suomen Punaisen Ristin kontekstissa. Keskeisenä teoreettisena ajatuksena on ollut katsoa avustusjärjestön toimintaa medialisoituneessa yhteiskunnassa (Cottle & Nolan 2007). Olemme myös analysoineet millaisia auttamisperiaatteita kriisitilanteissa viranomaiset ja SPR:n toimijat ovat noudattaneet (Comfort, Ko, Zagorecki 2004).

Kriisijohtamismallit ovat aikaisemmin olleet keskusjohtoisia. Tämä tutkimus on osoittanut, että kriisien keskus on siirtynyt organisaatioilta mediaan. Viimeistään tsunami ja Jokelan koulusurmat osoittivat, että internet yhdessä uuden viestintäteknologian kanssa muodostaa kriisissä globaalin median, jonka kautta ihmiset saavat yhteyden, hakevat tietoa ja jakavat kokemuksia.

Organisaatiot joutuvat kriiseissä ottamaan huomioon kaikkialla läsnä olevan median. Nykyään media omii valtaa aiemmin vaikutusvaltaisilta instituutioilta. Kaikki yhteiskunnan auktoriteetit ovat tulleet riippuvaiseksi mediasta. Tämän medialogiikan mukaisesti myös SPR on medialisoitunut. Katastrofit, kriisit ja onnettomuudet nostavat SPR:ää toistuvasti mediajulkisuuteen, mikä auttaa sitä toteuttamaan humanitaarista tehtäväänsä. Toisaalta vastaamalla medialogiikan vaatimuksiin avustusjärjestöt samalla vähentävät mahdollisuuksiaan edistää globaalia humanitaarisuutta.

Tsunami, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat, Naantalin tulipalo ja Sellon surmat ovat olleet äärimmäisen vakavia kriisejä niille ihmisille, jotka menettivät henkensä tai loukkaantuivat sekä heidän läheisilleen, kouluille, työtovereille ja yhteisöille.

Tsunamissa Suomen Punainen Risti nousi valtioneuvoston tarvitsemaksi organisaatioksi, jolla oletettiin olevan pelastustyöhön vaaditut valmiudet. Näin tsunami muodostui murroskohdaksi suomalaisessa kriisijohtamisessa. Koulusurmat aiheuttivat toisenlaisen vakavan yhteiskunnallisen kriisin Suomessa. Sen enempää SPR:ssä kuin valtion kriisinjohtamisessakaan ei ollut varauduttu tällaiseen kansainväliseen ilmiöön. Tutkimuksemme osoittaa, että kriisitilanteessa yhteisesti jaettu tilannetieto on tärkeää uhrien pelastamiseksi ja auttamiseksi. Yhteiskuntatutkimuksen kontekstissa kriiseissä ei ole kyse vain kriisijohtamisesta ja kriisien hallinnasta, vaan ilmiöistä, joita yhteiskuntarakenteet, sosiaaliset suhteet ja media tuottavat.

Tutkimusraportti:
Minttu Tikka, Salli Hakala, Maarit Pedak:
Kriisi, SPR ja mediayhteiskunta. Suomen Punaisen Ristin organisoituminen kotimaisissa kriiseissä