Minun täytyy myöntää, olen Taneli Heikka -fani. Se on ehkä yllättävää. En nimittäin yleisesti ottaen jaa hänen julkisuudessa esittämää näkökulmaa maailmasta. (Taneli Heikka, jos ette tiedä, on vuonna -71 syntynyt toimittaja, joka on jenkkilässä tekemässä väikkäriä ja kirjoittelee räväkkää kolumnia Hesariin.)
Syy siihen, että fanitan Heikkaa on yksinkertainen. Hän osaa trollata tyylillä. Se ei nimittäin ole helppoa. (Addenda 31.3.2015: Ironiavaroitus — tässä kirjoituksessa on käytetty paljon ironisia tehokeinoja — kuten tämä edellinen lause. Täsmälleen saman pointin, kuin mitä minä tällä kirjoituksella haluan saada aikaan, sanoo huomattavasti järkevämmin ja paljon kauniimmin Tiina Raevaara Suomen Kuvalehden kolumnissaan “Trollaaminen on helppoa, todellinen vaikuttaminen hankalaa”. Suosittelen sen lukemista. Kysymykseen että onko Heikka todella trolli, yritän ottaa kantaa alta löytyvässä kommentissa.)
Wikipedia kertoo:
“Trolli on internet-slangisana, jolla tarkoitetaan viestiä tai henkilöä, jonka ensisijainen tarkoitus on ärsyttää ihmisiä, aiheuttaa ristiriitoja, turhien viestien kirjoittamista ja saada vastaukseksi fleimejä tai ennalta-arvattavia viestejä taikka peittää kirjoittajan puutteet käsiteltävänä olevan asian tuntemuksessa.”
Eli kolme piirrettä: (1) ärsyttää ja kärjistää ristiriitoja, (2) aiheuttaa fleimejä ja somepulinaa sekä (3) peittää asiantuntemuksen puutetta.
Heikan viimeisin Kolumni “Peruskoulu tuhosi Suomen – meillä on maailman parhaiten koulutetut idiootit” (HS 26.3.2015) täyttää kaikki nämä merkit. Se jos jokin on saavutus. (Heika tai HSn muu toimituskunta tosin editoi kirjoitusta hieman 27.3. ja sen paras terä ehkä hieman lientyi samalla).
Seuraavaksi analysoin Heikan kirjoituksen ja samalla osoitan, että se todella loistaa trolli-mittarilla.
Lähdetään liikkeelle otsikosta. Siinä on jo monta tunneladattua sanaa. Peruskoulu, Suomi (ja siihen anaforisesti viittaava “me”), tuho, idiootti, sekä käsite “maailman paras koulutus” ovat kaikki valmiiksi niin tunnetäyisiä sanoja, että jo yhden käyttäminen saa klikkaajat ja jakajat liikeelle. Itse asiassa ainoa sana, joka ei huou tunnetta on possessivinen “on” keskellä virkettä.
Bravissimo, tekee mieli nousta ja antaa aplodit seisaaltaan. Jo pelkkä otsikko on mestariluokan esimerkki trollauksesta.
Itse leipä alkaa sanoilla “Hyvinvointivaltio, hyvinvointivaltio.” Toisto on tyypillinen saarnan aloitus. Se kyseenalaistaa kyseenalaistamatta. Maistellaan sanaa. Samalla Heikka tuo uuden arvolatautuneen sanan lisää. Otsikko ja “hyvinvointivaltion” toistelu tähtää primaamiseen: lukija asetetaan tiettyyn mielentilaan. Heikka haluaa erityisesti, että hänen kanssaan erimieltä olevat kärjistyvät ja lukevat häntä pahalla asenteella. Tämä liittuu trollauksen perusasetelmaan: kärjistetään ristiriitoja ja ärsytetään, ja näin saadaan aikaiseksi fleimauksia (joista esimerkkinä vaikka tämä, joka oli mielestäni loisto fleimaus, vaikka itse sanonkin).
Seuraava tehokeino on uusi termi “peruskouluihminen”. Mitä Heikka tekee tässä, on määrittelyä: “Peruskouluihminen. Jos olet alle 45-vuotias, olet luultavasti sellainen. Olen pahoillani.” Tämä on jatkoa freimaukselle. Heikka antaa nimen ja leiman vastapuolelleen. Ja jos vastustat häntä, joudut kantamaan tätä leimaa. Tämä on ovela jippo. Tavallaan sanotaan, joko olet mun kanssa samaa mieltä tai sitten olet tampio. Ikään kuin muita vaihtoehtoja ei olisi. Jos lukija suostuu tähän asetelmaan, Heikka on jo voitolla.
Kolmannessa kappaleessa tulee väite: “Kerron tässä kolumnissa, kuinka [te peruskouluihmiset] tuhositte Suomen.” Loistava kärjistys, jälleen kerran. Se jättää oikeastaan vain kaksi reaktion mahdollisuutta: toinen puuskuttaa, että “hiton Heikka ei tiedä mistään mitään, ja kuinka se kehtaa…” Ja toinen hieroo partaansa hymisten: “näin se menee, olisimpa uskaltanut itse tuon sanoa”. Ja molemmat painavat jakonappia kuin koulutetut lampaat (ja lampaita tunnetusti on vaikea kouluttaa).
Kappaleet neljä ja viisi esittävät argumentin. Se vaikuttaa tahallaan kömpelöltä, ja Heikka aloittaakin sen ironiseen sävyyn. Hän esittää, että on “peruskouluihmisen” logiikkaa, että yhteiskunnan menestys on johtunut peruskoulujärjestelmästä. Siitä voisi vetää reduktio ad absurdumin, että peruskoulujärjestelmä on myös syypää kaikkeen siihen, mikä on mennyt pieleen. Jos Heikka ei olisi trolli, hän olisi lopettanut näin. Hän olisi todennut, että eihän se noin mene, vaan koulujärjestelmä yksistään ei voi mitenkään määrittää kaikkia yhteiskunnallisia seikkoja.
Ei. Trolli ei osaa lopettaa. Heikka jatkaa, ilman että on selvää uskooko hän todella tähän järjettömään logiikkaan, että peruskoulujärjestelmä on syypää talouden lamaan. Onko hän ironinen vai tosissaan? Vaikutelma on, että hän on tosissaan kirjoittaessaan:
“Peruskoulun käynyt sukupolvi on kasvanut päättäjien ikään, ja se näkyy. Hirveää on tuho. Politiikka on sekaisin kuin seinäkello. Suomen talouskehitys on Euroopan häntäpäätä. Koulutettu väki pakenee. Peruskoulun tehtävä oli juurruttaa Suomeen tasa-arvo. No, tässä sitä ollaan yhdessä kaivon pohjalla, pääsisimmekö kaikki yhdessä kaivamalla vielä vähän syvemmälle?”
Seuraavaksi Heikka käy todistamaan tätä argumenttia lisätuin. Ensiksi hän freimaa vasemmistolaisen peruskouluidean “sosialisoimiseksi”. Sitähän se tavallaan on, mutta kannattaa kiinnittää huomiota, miten taitavasti Heikka kärjistää. Tätä vielä seuraa peruskoulun arvojen kääntäminen päälaelleen. Se myös on retorisesti taitavaa akrobatiaa:
“Peruskouluihmisestä haluttiin kasvattaa niin moniarvoinen, sivistynyt ja suvaitsevainen, että kaikki muihin arvoihin perustuva opetus eliminoitiin suvaitsevaisuutta häiritsemästä. Suomen yli pyyhki jättimäinen yhdenmukaistamisen aalto, joka jyräsi sukupolvien mittaiset arvet suomalaisiin asenteisiin, poliittiseen kulttuuriin ja elinkeinorakenteeseen.”
Kannattaa ottaa ja lukea kappale vielä uudelleen. Se on ehkä yksi vuoden taitavimmin kirjoitetuista virkepareista. Moniarvoisuus, sivistys ja suvaitsevaisuus käännettiin juuri päälaelleen. En väitä, etteikö Heika voisi osin olla tässä oikeassakin. Peruskoulu oli suuri yhdenmukaistaja. Se poisti kaksoisjärjestelmän, jossa kansa– ja oppikoulu olivat rinnakkain, ja jossa osa kansasta sai huomattavasti kapeamman oppivelvollisuuden määräämän koulutuksen kuin loput. Se oli järjestelmä, jossa osalla ei ollut mahdollisuutta palata opintoihin, uusiutua. Vanha järjestelmä ei ollut hyvä. Mutta on tärkeä kysymys, olisiko peruskoululle voinut olla jotain toista vaihtoehtoa. Heikka ei sellaista esitä, hän vain haukkuu peruskoulua yhdenmukaistamisesta.
Heikka lähtee seuraavaksi uudelleen määrittelypuuhiin:
“Peruskouluihminen on hyvinvointivaltion soturi, maailman parhaiten koulutettu idiootti.
Hyvin harvoin tapaan ihmisiä, joilla olisi kehittyneempi kyky elää maailman realiteettien ulkopuolella kuin peruskouluihmisellä, kenties uskonnollisia kultteja lukuun ottamatta.”
Näille väitteille ei nimittäin esitetä perusteita… tai no, kyllä Heikka esittää, trollauksen perusteen sijaan. Hän nimittäin on onnistunut huomaamaan, että peruskoulun idean taustalla olevat periaatteet kuulostavat vähän samanlaisilta kuin jotain mitä Pohjois-Korean hallinto on joskus sanonut. Tämä olisi noloa, jos kyseessä ei olisi trollaus — ns. Pohjois-Korea -kortti, sukua perinteikkäälle Natsi-kortille! Ihailtavaa siis.
Seuraavaksi Heikka on perustelevinaan lisää, mutta perusteet joko ovat tahallisesti ontuvia (kuten trollauksessa yleensä) tai sitten hän aidosti uskoo Suomen talous- ja turvallisuuspolitiikan olevan jossain 70-luvulla. Suomi on ollut kaksi vuosikymmentä Euroopan Unionissa, jos Heikalta on tämä asia jäänyt huomaamatta. Toisaalta, hän ei paljasta kirjoituksessaan, onko hän myös yksi “peruskouluihminen” ja näin ollen “maailman parhaiten koulutettu idiootti”…
Käymme nyt kohtaan, jossa olen Heikan kanssa enemmän kuin samaa mieltä. “Miksi yhteiskunnan oikea moniarvoisuus sitten olisi tärkeää? Siksi, että uusi tieto syntyy variaatioista ja erilaisuudesta.” Kyllä! Tätä viestiä ei voi toistaa liikaa. Missä näkökulmani eroaa, on tulkinnassa. Voiko peruskoulu tukea variaatiota ja erilaisuutta? Kyllä se voi, siinä määrin kun variaation piiriin ei kuulu näkökulmat, jotka vastustavat peruskoulun perusarvoja, Heikankin mainitsemia moniarvoisuutta, sivistystä ja suvaitsevaisuutta.
Tässä nimittäin pääsemme trollauksen pyhän kolminaisuuden kolmanteen pykälään, asiantuntemuksen puutteeseen. Heikka on toimittaja. Hän ei ole opetusalan asiantuntija. Hän ei vetoa kirjoituksessaan asiantuntijoihin. Koko juttu (ja eritoten tämä lause “Tämä tietoa synnyttävä variaatio on 40 vuoden ajan kitketty juurineen suomalaisesta yhteiskunnasta”) on kirjoitettu trollin röyhkeydellä sekä mutu-tuntumalla. Jälleen kerran, bravo!
(Kaikki nimittäin kuvittelevat olevansa opetuksen asiantuntijoita, ihan vain siltä pohjalta, että ovat olleet joskut koululaisia tai ovat koululaisten vanhempia. Mutta monet tutkijat, esim. Arthur Propat, ovat osoittaneet, että oppilas ei ole oman oppimisensa asiantuntija.)
Heikan kolumni päättyy itse pääpointtiinsa: leimaamiseen. “Peruskouluihminen, koulumaailman amissi, palaa kotiin kultin lempeään syliin.”
Trollauksen kolminaisuus siis täyttyy Heikan kolumnissa kauniisti ja ylitsevuotavasti. Heikka kärjistää ja ärsyttää niitä, joiden kanssa on erimieltä. Hän tähtää (jo otsikoinnilla) siihen, että kolumni herättää fleimaavaa keskustelua niin somessa kuin kolumnin “keskustelu” -osassa. Ja viimeiseksi, räväkkä tyyli hämärtää lähestulkoon kokonaan sen, että kyseessä on perustelematon poliittinen mielipide. Lisäksi on täysin mahdotonta sanoa kirjoituksen pohjalta, onko Heikka tosissaan (jolloin Pohjois-Korea heitot ja puhe suomalaisesta turvallisuus- ja talouspolitiikasta vaikuttavat vähintäänkin hieman heikolta toimittamiselta) vai onko kyse ironiasta. Teksti sallii nimittäin molemmat tulkinnat.
Toivon, että Heikka jaksaa trollata! Hän on ehdottomasti paras lukemani trollaaja vuosiin. Hänen trollauksensa synnyttävät monipuolista ja entisestään kärjistävämpää keskustelua (kuten tämän artikkelin, jota en nyt olisi kenestä tahansa pikkupeikosta kirjoittanut). Kohta emme kuule toisiamme huutomme takaa, mutta onko sillä väliä, kun kerran huudetaan tärkeästä asiasta. Mitä muuta tässä voi enää sanoa, kuin nousta rukoukseen:
Trolli vetää mutkia suoriksi. Trolli yleistää. Trolli ei petä. Trolli ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii… Aamen