Hämmennys valtasi kaikki paikallaolijat. Nousimme ylös pöydistämme etsien sitä ihmistä, jolla olisi meidän ryhmämme juliste. Hetkeä aikaisemmin olimme laittaneet nimemme listoihin, sen otsikon viereen, josta olimme kiinnostuneita. Porukka löytyi, katselimme hetken ympärillemme keitä ryhmässä oli ja aloitimme heti työskentelyn. Otsikko, jonka saimme, oli erittäin mielenkiintoinen. Uutisen tärkeimpänä sanana korostui myötätunto. Kaikille erittäin tuttu termi jokapäiväisestä elämästä, mutta mietintä siitä, miten sitä saisi lapsille parhaalla tavalla opetettua ja jaettua on haasteellista.
Ryhmäkoko asetti omat haasteensa, sillä jokaiseen ryhmään valikoitui 10 ihmistä. Kaikilla ryhmäläisillä oli jaettavanaan omia näkemyksiä, kokemuksia ja tuntemuksia. Jaoimme rohkeasti erilaisia mielipiteitä siitä, miten tehtävään tulisi pureutua. Yksi meistä piirsi paperille, toinen luki ohjeita ja monella oli edessään kannettavat, johon sormet naputtivat sanoja vilkkaasti.
Myötätunto sanana herätti paljon tunteita, sen sijaan ryhmätehtävän kirjoittamisen ohjeet aiheuttivat paljon eripuraa ja kysymyksiä; Mistä lähdetään liikkeelle, aloitetaanko ihan alusta, kuka on kirjoittanut aiheen ja miksi? Erilaisia näkökulmia perusteltiin hyvin. Asiaa käsiteltiin pitkään ja hartaasti, kunnes tunnin kuluttua huomasimme, ettemme edes tunteneet toisiamme. Olimme olleet niin asiaan lumoutuneita, ettemme olleet muistaneet esittäytyä toisillemme.
Vietimme hetken yhdessä ja kerroimme itsestämme taustoja ja tietoja, jolloin kävi ilmi, että moni ryhmässä on lähihoitaja aiemmalta koulutukseltaan. Kaikille meistä on kuitenkin yhdistävänä seikkana se, että olemme varhaiskasvattajan opettaja-koulutuksessa mukana koko sydämestämme ja ylipäätään, että koulutus on kaikille tärkeää. Selkeästi huomasi, miten ilmapiiri rentoutui ja koimme olevamme yhdessä tämän tehtävän kanssa. Tosin moni yhä halusi tietää kuka ”oma” tutkijamme oli, sillä tietämättömyys kaivoi mieltämme. Sitä tietoa meille ei ollut vielä suotu, joten jouduimme vielä odottelemaan. Odotamme kurssilta tutkijan tapaamista ja oppivamme uutta erilaisista tutkimusmenetelmistä.
Ryhmäytyminen ja ryhmän toimiminen ylipäätään on prosessi. Tästä on hyvä aloittaa!
Hienoa, että osasitte jutella ryhmässä muustakin kuin tehtävästä ja työstä! Se, miten kohtelemme työtoveriamme, antaa mallin lapsille siitä, miten toista ihmistä kohdellaan arvostavasti ja kunnioittavasti. Aratkin lapset saadaan vähitellen tuntemaan olonsa turvatuksi ja he rohkaistuvat mukaan ryhmän toimintaan jossa he voivat oppia uusia ryhmätyötaitoja. Ja lähihoitajana tiedän, että olette jo nyt myötätunnon ja ihmissuhdetaitojen ammattilaisia. Aiheenne on todellakin kiinnostava ja vaativa, mutta varmasti myös antoisa!