Yhteinen matkamme kohti tutkivaa työtapaa alkoi jo muutama kuukausi sitten. Ryhmämme aiheeksi valikoitui Jenni Vartiaisen artikkelista neljäs luku; ENSIMMÄINEN AALTO: PIENTEN LASTEN TUTKIMUKSELLINEN OPISKELU NON-FORMAALISSA OPPIMISYMPÄRISTÖSSÄ. Aloitimme tekemällä yhteisen whatsapp-keskusteluryhmän, jotta ryhmäytyminen ja tiedonkulku sujuisi ongelmitta.
Ensimmäinen oppimistehtävä oli laatia tutkimussuunnitelma artikkelimme pohjalta. Mietimme miten lähteä tutkimaan aihetta mahdollisimman selkeästi. Ideoita ja erilaisia näkökulmia syntyi useita, ja yhteisen linjan löytäminen vei aikaa. Käsitimme tehtävänannon eri tavalla, jonka seurauksena lähdimme esittelemään yhtä tutkimusmenetelmää. Ideana oli kuitenkin laatia tutkimussuunnitelma.
Toisena oppimistehtävänä oli arvioida tutkimussuunnitelma. Tehtävä tuotti haasteita, koska ymmärsimme ensimmäisen oppimistehtävän väärin. Tutkimussuunnitelma arvioitiin virallisen arviointilomakkeen (Application evaluation form 2015 Academy Project)avulla.Arvioimme realistisesti suunnitelmaamme ja löysimme tärkeimmät asiat.
Tapasimme nimikkotutkija Jenni Vartiaisen 2. Lokakuuta Minervassa. Yhteistyö Vartiaisen kanssa sujui moitteettomasti. Olimme laatineet kysymykset valmiiksi, mutta annoimme myös keskustelulle tilaa. Tilanteena tapaaminen oli rento ja herätti mielenkiintomme tutkimusta kohtaan. Vartiainen kertoi lähtökohdista tutkimuksen tekoon. Hän törmäsi jatkuvasti siihen, että yläkoululaiset ovat tehneet jo usein valintansa suhtautumisesta ja kiinnostuksesta luonnontieteitä kohtaan. Tutustuminen aiheeseen pitäisi siis aloittaa jo aiemmin, mutta kuinka paljon?
Kolmannessa oppimistehtävässä oli tarkoitus löytää artikkelin keskeiset käsitteet ja teoreettinen näkökulma. Laadimme pienen esityksen, jonka pohjalta pääsimme keskustelemaan muiden ryhmien kanssa aiheesta. Valitsimme esittelytavaksi Pretzin, joka osoittautui hyväksi menetelmäksi. Tutkimusnäkökulmaksi valitsimme yhteiskunnallisen näkökulman, jossa katsotaan tulevaisuuteen ja erityisesti ihmiskunnan kohtaamiin haasteisiin. Käsitteiksi valikoitui tiedekasvatus, non-formaali oppimisympäristö ja tutkimuksellinen opiskelu.
– Ryhmä 10
Hienosti kerroitte toimintavaiheista liittyen kurssin tehtäviin. Osa tehtävistä on ollut haastavia itse kullekin, mutta herätelleet kohti tutkivaa ajattelutapaa.
Oliko blogitekstin otsikko peräisin nimikkotutkimuksestanne? se ei käynyt ilmi tekstissä. Olisi ollut mielenkiintoista päästä kuulemaan enemmänkin teidän nimikkotutkimuksestanne, koska aihe on ajankohtainen.
Kilisee, kilisee kulkunen, loistehessa kampuksen, 🙂
Siispä hyvää joulun odotusta!
Terveisin, Dialogit -ryhmä
Hei Dialogit –ryhmä!
Otsikko on itse asiassa peräisin kurssin alussa saamestamme lööpistä ”Maailmaan lisää tieteen ja teknologian osaajia! Lapset tulee tutustuttaa luonnontieteisiin jo varhaislapsuudessa. (Tehokkuusajattelu lisääntyy?!)”. Nimikkotutkijamme Jenni Vartiaisen väitöskirja taas on nimeltään ”Kehittämistutkimus: Pienten lasten tutkimuksellisen luonnontieteiden opiskelun edistäminen tiedekerho-oppimisympäristössä”. Siitä saimme luettavaksemme neljännen luvun.
Totta, aihe on ajankohtainen. Kysyimme nimikkotutkijaltamme heti ensimmäisessä tapaamisessamme, mitä mieltä hän on lööpissä mainitusta tehokkuusajattelusta. Hän käänsi sen osuvasti niin päin, että maailmaa uhkaavat monenlaiset ympäristöongelmat, joten tarvitsemme ihmisiä, jotka haluavat ja kykenevät tekemään asialle jotain. Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan ihmisiä, jotka ajattelevat yli tieteen rajojen. Luonnontieteiden ja teknologian osaaminen ovat avainasemassa, kun etsitään ratkaisuja esimerkiksi ilmastonmuutokseen. Jos mitään ei tehdä, saattaa tarinamme maapallolla olla lopussa jo 200 vuoden päästä.
Luonnontieteisiin tutustuttaminen jo varhaislapsuudessa on tärkeä tulevaisuuden motivaation ja osaamisen kannalta. Esimerkiksi luonnontieteellisten termien opettelu on helpompaa kielellisen kehityksen herkkyyskauden aikana, ja tutkimuksellinen opiskelu antaa valmiuksia tutkimisen taidoille. Nimikkotutkimuksemme oli kehittämistutkimus, jossa kehitettiin pienille lapsille suunnattu, aikaan ja paikkaan sitomaton tiedekerho-oppimisympäristö. Kehittämistuotoksena syntyi teoreettinen malli siitä, millainen tällaisen oppimisympäristön tulisi olla.
Ryhmässämme tutkimuksen aihe herätti paljon ajatuksia. Ajatus pienten lasten luonnontiedekerhoista herätti meissä myös huolta, esimerkiksi liittyen mahdolliseen eriarvoistumiskysymykseen, ajatukseen kerhojen valjastamisesta pienten lasten valmentamiseen ”Singaporen tyyliin”, sekä sen myötä leikillisyyden unohtumiseen. Näistä uhkakuvista huolimatta aiheen tärkeys vakuutti meidät, ja voimmekin yhtyä nimikkotutkimuksemme tausta-ajatukseen: ”Lapset tulee tutustuttaa luonnontieteisiin jo varhaislapsuudessa”.
”No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle, ja laitetaankos pesä, myös pikkulinnuille?”
Iloista joulun odotusta myös teille! 🙂
Terveisin: Luonnontiederyhmä
– – –
Nimikkotutkimuksemme:
Vartiainen, J. (2016). Kehittämistutkimus: Pienten lasten tutkimuksellisen luonnontieteiden opiskelun edistäminen tiedekerho-oppimisympäristössä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto: Unigrafia. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/168314
Viitattu: 23.11.2018.
Hei Dialogit –ryhmä!
Otsikko on itse asiassa peräisin kurssin alussa saamestamme lööpistä ”Maailmaan lisää tieteen ja teknologian osaajia! Lapset tulee tutustuttaa luonnontieteisiin jo varhaislapsuudessa. (Tehokkuusajattelu lisääntyy?!)”. Nimikkotutkijamme Jenni Vartiaisen väitöskirja taas on nimeltään ”Kehittämistutkimus: Pienten lasten tutkimuksellisen luonnontieteiden opiskelun edistäminen tiedekerho-oppimisympäristössä”. Siitä saimme luettavaksemme neljännen luvun.
Totta, aihe on ajankohtainen. Kysyimme nimikkotutkijaltamme heti ensimmäisessä tapaamisessamme, mitä mieltä hän on lööpissä mainitusta tehokkuusajattelusta. Hän käänsi sen osuvasti niin päin, että maailmaa uhkaavat monenlaiset ympäristöongelmat, joten tarvitsemme ihmisiä, jotka haluavat ja kykenevät tekemään asialle jotain. Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan ihmisiä, jotka ajattelevat yli tieteen rajojen. Luonnontieteiden ja teknologian osaaminen ovat avainasemassa, kun etsitään ratkaisuja esimerkiksi ilmastonmuutokseen. Jos mitään ei tehdä, saattaa tarinamme maapallolla olla lopussa jo 200 vuoden päästä.
Luonnontieteisiin tutustuttaminen jo varhaislapsuudessa on tärkeä tulevaisuuden motivaation ja osaamisen kannalta. Esimerkiksi luonnontieteellisten termien opettelu on helpompaa kielellisen kehityksen herkkyyskauden aikana, ja tutkimuksellinen opiskelu antaa valmiuksia tutkimisen taidoille. Nimikkotutkimuksemme oli kehittämistutkimus, jossa kehitettiin pienille lapsille suunnattu, aikaan ja paikkaan sitomaton tiedekerho-oppimisympäristö. Kehittämistuotoksena syntyi teoreettinen malli siitä, millainen tällaisen oppimisympäristön tulisi olla.
Ryhmässämme tutkimuksen aihe herätti paljon ajatuksia. Ajatus pienten lasten luonnontiedekerhoista herätti meissä myös huolta, esimerkiksi liittyen mahdolliseen eriarvoistumiskysymykseen, ajatukseen kerhojen valjastamisesta pienten lasten valmentamiseen ”Singaporen tyyliin”, sekä sen myötä leikillisyyden unohtumiseen. Näistä uhkakuvista huolimatta aiheen tärkeys vakuutti meidät, ja voimmekin yhtyä nimikkotutkimuksemme taustalla olevaan ajatukseen: ”Lapset tulee tutustuttaa luonnontieteisiin jo varhaislapsuudessa”.
”No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle, ja laitetaankos pesä, myös pikkulinnuille?”
Iloista joulun odotusta myös teille! 🙂
Terveisin: Luonnontiederyhmä
– – –
Nimikkotutkimuksemme:
Vartiainen, J. (2016). Kehittämistutkimus: Pienten lasten tutkimuksellisen luonnontieteiden opiskelun edistäminen tiedekerho-oppimisympäristössä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto: Unigrafia. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/168314
Viitattu: 23.11.2018.