Kurssi alkaa olla lopuillaan ja viimeinen konkreettinen tehtävä on käsillä. Kokonaisuutta ajatellen koemme, että olemme suoriutunut tehtävistä kunnialla. Olemme kaikki sitoutuneet kurssin tehtäviin ja motivaatio on ollut korkea. Tähän varmasti vaikuttaa osaltaan se, että saimme valita aiheen kiinnostuksemme mukaan, mutta ei sovi vähätellä kuitenkaan myöskään ryhmämme jäsenille luontaista vastuuntuntoa sekä motivaatiota oppia uutta ja kehittyä. Toisinaan tuo palo uuden oppimiseen ja kehittymiseen on johtanut ryhmämme erilaiset temperamentit jopa törmäyskurssille.
Näin suureen ryhmään mahtuu monta erilaista oppijaa. Tämä tosiasia on luonut ryhmällemme haasteita heti alusta lähtien. Kehitysehdotuksena tulevia kursseja silmällä pitäen, olisikin hyvä harkita, josko olisi mahdollista, että ensimmäinen ryhmätapaaminen painottuisi ryhmän tutustumiseen; vahvuuksien ja heikkouksien sekä etenkin ryhmässä työskentelyyn kohdistuvien odotusten kartoittamiseen. Tällainen ryhmäytyminen olisi ainakin meidän ryhmämme kohdalla voinut auttaa luomaan tasapainoisempaa pohjaa työskentelylle. Tutustuminen ja vuorovaikutus on kuitenkin aina prosessi ja koemmekin, että ryhmämme toiminta kehittyi kerta kerralta helpommaksi. Ryhmässä on ollut mahdollista saada aikaiseksi monipuolista asioiden tulkintaa ja erilaisia näkökulmia aiheiden käsittelemiseen ja lopulta ryhmämme dynamiikka ja innostus nousikin hyvin esiin tutkijatentissä.
Haasteista huolimatta, olemme yksimielisiä siitä, että olemme suoriutuneet annetuista tehtävistä kiitettävästi ja sen myötä myös oppimista on tapahtunut. Ryhmätyöskentelyn osalta korostuivat selkeän viestinnän merkitys ja työnjaon tärkeys. Omien ajatusten perusteleminen osoittautui ryhmätyöskentelyssä keskeiseksi taidoksi, koska mielipiteitä oli useita ja karsintaa oli tehtävä, jotta tehtävät eivät olisi paisuneet. Tutkimuksen peruskäsitteet tulivat meille kaikille tutuiksi ja tutkimustyön kokonaisuuden hahmottaminen on helpottunut huomattavasti. Ongelmanasettelun haastavuuden ja tutkimuksen rajaamisen vaikeudet saimme kokea omakohtaisesti, ja sen myötä oppi menikin hyvin perille. Tämän kaiken ymmärryksen myötä tutkimuksen lukeminen ja tulkitseminen on helpottunut, mutta toki tällä saralla on vielä paljon tehtävää, jotta toimintaa voisi luonnehtia sujuvaksi ja helpoksi. Kurssin myötä opimme myös näkemään aivan uusin silmin tutkimuksen merkityksen suhteessa käytännön työhön – tutkimus ja käytäntö tarvitsevat toisiaan, jotta toimintaa voitaisiin kehittää. Opimme myös muiden ryhmien töiden sekä blogikirjoitusten myötä esimerkiksi tiedeyhteisön laaja-alaisesta yhteistyöstä.
Kuten aiemmassakin blogikirjoituksessamme totesimme, tämä kurssi on ollut hyvä pohja myös yliopisto-opiskelulle. On ollut palkitsevaa huomata myös muiden kurssien kohdalla kuinka eri näkökulmien huomioon ottaminen ja kriittinen ajattelu on tullut osaksi opiskeluamme. Opintojakson tehtävänannot onnistuivat myös tekemään konkreettiseksi oman aktiivisuuden merkityksen mielekkäässä oppimisprosessissa – tyydytkö siihen, mitä sinulle on annettu, ja laitat sen riittämään, vai otatko kysymysmerkeiksi jäävistä asioista selvää, vaikka se vaatiikin ekstraa? Tasaisesti eteenpäin puksuttavassa prosessissa joutuu kuitenkin onneksi toteamaan, että välillä on myös hyvä olla realisti ja miettiä kahdesti, kuinka syvälle kaninkoloon haluaa sukeltaa. Kokonaisuutta ajatellen meidän sukelluksemme on osoittautunut juuri sopivan syväksi – motivaatio on pysynyt kohdillaan läpi koko kurssin, haastavuusaste on ollut optimaalinen ja ryhmämme on pysynyt lähikehityksen vyöhykkeellä.
Lopuksi haluaisimme kiittää tutkija Jonna Kangasta aidosti innostuneesta tavasta jakaa ja kehittää tietämystään kutkuttavan ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta; osallisuudesta varhaiskasvatuksessa.
Terveisin: Ryhmä 8 – Ympäristöönsä vaikuttava lapsi