Tutkijatentti on ohi ja kokoonnuimme yhdessä miettimään kurssin antia. Yhteistyömme on ollut hedelmällistä, vaikka alussa kauhistelimmekin ryhmän kokoa. On ollut ilo työskennellä yhdessä kurssin ajan. Vaikka omasimme kaikki eri taustat tutkimuksen teon suhteen ja lähdimme työstämään aihetta eri lähtökohdista, olemme oppineet paljon toisiltamme ja jokainen on tuonut ryhmään omaa osaamistaan.
Aiheenamme oli toimijuus ja tutkimusmenetelmänä leikkimaailmapedagogiikka. Aihe oli kiinnostava ja herätti paljon keskustelua ryhmässämme. Leikkimaailmapedagogiikka oli meille aikaisemmin vieras käsite, eikä meillä ollut aikaisempaa kokemusta asiasta. Tutkimuksen kautta toimijuus ja varsinkin leikkimaailmapedagogiikka on tullut läheisemmäksi ja saimme kipinän kokeilla sitä tulevaisuudessa, jos saamme siihen mahdollisuuden. Haluaisimme kiittää nimikkotutkijaamme Anna Rainiota kannustavasta tuesta tutkimuksen suhteen. Hänen oma innostuksensa aiheesta sai meidätkin kiinnostumaan entisestään aiheen tutkimisesta. Lähetimmekin Rainiolle henkilökohtaiset kiitokset kurssista sähköpostitse.
Keskustelimme ryhmässä tutkimusten jakaantumisesta. Kun olimme kuunnelleet ja keskustelleet muiden kanssa, koimme, että meille on sattunut tuuri tutkimuksemme suhteen. Tutkimuksemme oli hyvin tehty, kattava ja ennen kaikkea valmis. Osa ryhmistä olivat joutuneet ponnistelemaan kielen tai tutkimuksen keskeneräisyyden kanssa, eivätkä olleet ehkä niin tasa-arvoisessa asemassa suhteessa muihin ryhmiin. Toivottavasti kaikki ovat kuitenkin saaneet työkaluja tuleviin tutkimustöihinsä.
Mietimme myös, että olisi ollut innostavaa kuulla enemmänkin muiden tutkimuksista ja näkemyksistä. Nyt keskityimme enimmäkseen omaan tutkimukseemme. Koimme, että esimerkiksi sekaryhmät, joissa kaikki saivat kertoa omista tutkimuksistaan, olivat mielenkiintoisia. Keskustelimme myös ryhmässämme siitä, että olisiko ollut mahdollista esimerkiksi videokuvata tutkijatentit, että tutkijoiden tuoma asiantuntijuus jakautuisi kaikkien kesken. Kaiken kaikkiaan koemme, että kurssi on tuonut tutkimusmaailmaa lähemmäksi työelämää ja käytäntöä.
Blogiin kirjoittaminen oli ryhmämme mielestä hyvä työkalu kurssin sisällön käsittelemiseen. Se tarjoaa loistavan alustan tämän kaltaiseen työskentelyyn ja kaikki saivat jakaa työnsä edistymistä muillekin. Ryhmässämme syntyi kriittistä keskustelua tehtävänannoista ja niiden selkeydestä. Olisimme esimerkiksi toivoneet blogiteksteiltä enemmän tieteellistä lähestymistapaa, jotta olisimme oppineet enemmän tutkimuksen tekemisestä, kasvatustieteen tutkimusaiheista ja käsitteistä.
Lööppimme oli pedagogiikan hukkaamat – Lasten toimijuuteen keskittyminen suuntaa opettajan huomion pois siitä, mikä ei näy, kuulu tai muuten herätä huomiota. Keskustelimme siitä, saimmeko ratkaisun lööpin väittämään. Lähdimme alussa purkamaan toimijuutta, mitä se oikeastaan on, ja päädyimme siihen, että se on ristiriitainen käsite, jota on hankala määrittää. Siihen liitetään usein osallisuus, joka mielletään aktiivisena toimintana. Tämä taas suuntaa ajatuksen siihen, että esimerkiksi hiljaiset, vetäytyvät lapset jäävät paitsioon, jos ryhmässä painotetaan toimijuutta. Tutkimuksen ja Rainion kanssa käytyjen keskustelujen myötä käsityksemme muuttui niin, että osallisuus ja toimijuus ovat eri asioita. Osallisuus on kuulumista johonkin, kun taas Rainion sanoja lainataksemme:
“Toimijuus on sitä, että lapsi kokee se mitä minä teen, on väliä.”
Olemme saaneet kurssilta välineitä tutkimuksen tekemiseen, työkaluja tulevaan, käsityksen erilaisista kasvatustieteen tutkimusaiheista, kokemuksen itseohjautuvasta työskentelytavasta sekä ryhmätyöskentelystä ja olemme tavanneet alan asiantuntijoita. Kiitos Lipposelle ja Hilppölle kurssin toteutuksesta.
