Kohti hutkivaa työtapaa?

Sekavaa, outoa, ihmeellistä, uutta. Ryhmätyömme on edennyt alun kaaoksesta työskentelyvaiheen kaaokseen. Valitsimme aiheeksi lööpin ”Opiskelijat hämmentyneitä tutkijan väitteestä – maa ei sittenkään ole pallo”. Aiheen valitseminen sujui yhteisymmärryksessä, koska tuo kyseinen lööppi oli kaikkien ryhmäläisten mielestä sopivan humoristinen ja kiinnostava. Tutkimussuunnitelma saatiin kasaan ryhmätapaamisessa alun sekasorron ja ajatusten pallottelun (pun intended) jälkeen, ja menetelmäksi valikoitui muutamien vaihtoehtojen kautta kenttätutkimus. Halusimme tarttua itse lööppiin ja todistaa väitteen vääräksi – vaikka väkisin!

Koko työtavan lisäksi myös blogin kirjoittaminen oli meille uutta. Tehtävään lähdettiin uteliaasti, vaikka ryhmäblogin tekeminen vaatiikin henkilökohtaista blogia enemmän suunnittelua ja työnjakoa. Aihetta pohdittiin ensin isona ryhmänä, tekstin sisältö jaettiin aihealueiden mukaan karkeasti kappaleisiin ja ideoita heiteltiin brainstorming-tyylisesti. Selkeät ohjeet toki helpottivat työtä ja toimivan suunnitelman sekä hyvän yhteistyön pohjalta kirjoittaminen lähti etenemään hyvin. Toiseen blogiin ei ollut selkeää aihetta, mikä tavallaan vaikeutti hommaa, mutta myös jätti tilaa lentäville ajatuksille. Vastuun ja vapauden tematiikka jatkui siis tässäkin. Ensimmäistä blogia löyhemmän rajauksen sisällä toimiminen antoi kuitenkin hienon tilaisuuden päästä harjoittelemaan yhteistyötä ja ryhmässä työskentelyä.

Tavoitteena Kohti tutkivaa työtapaa -kurssilla on kehittyä tutkimuksen suunnittelussa ja tekemisessä. Toistaiseksi tutkiva työtapa tuntuu pikemminkin hutkivalta työtavalta. Kehitystä kuitenkin tapahtuu – hitaasti, mutta epävarmasti. Keskustelimme siitä, millaisin keinoin ryhmätyötä voidaan parantaa kulkiessamme kohti tutkivaa työtapaa ja jättäessämme sen hutkimisen vähemmälle. Näitä keinoja on ainakin tehtävänannon huolellinen lukeminen, yhteisen sävelen löytäminen ja aiheessa pysyminen sekä ryhmän jäsenten erilaisten vahvuuksien tehokkaampi hyödyntäminen. Lähiopetuskerroilla opimme koko ajan uusia menetelmiä ja työtapoja, joita voimme kukin tahoillamme hyödyntää myöhempien opintojen aikana esim. kandityötä tehdessä. Tärkeää on myös oppimaan oppiminen, joka mahdollistaa itsenäisen kehittymisen akateemisten tekstien ja tutkimusten parissa.

Päivä päivältä karttuu ymmärryksemme siitä, mitä tieteellinen tutkimus on ja mitä se meiltä vaatii. Matkaa on, mutta ryhmässä sen taittaminen on hetkittäin jopa sangen mukavaa.

Ryhmä 8: Jyrki, Suvi, Katriina, Elli, Vieno, Vilhelmiina, Roosa, Taru, Samu ja Mikko.

5 thoughts on “Kohti hutkivaa työtapaa?

  1. Anni Ilkka

    Värikkäitä lauserakenteita ja hyvin rakennettu blogiteksti. Kuvailette osuvasti sitä, miten ryhmässä työskentely, töiden jako ja tutkimuspohjainen suunnittelu ei ole ihan niin simppeliä. Ryhmätehtävän aikana ilmenee paljon mielipiteitä, joita punnitaan ja pohditaan niin että saadaan yhtenäinen ajatus. Kommunikoitte, jaatte tehtäviä ja rakennatte ryhmänne dynamiikkaa jatkuvasti paremmaksi.

    On virkistävää lukea tekstiänne, koska kuvailette realistisesti tehtävän tuomia haasteita ja sen luoman kaaoksen hallintaa. On kiinnostavaa nähdä miten teidän ryhmän matka etenee.

    Vastaa
  2. Outi Kuusela

    Tämän viikon blogitekstinne on varmasti ytimessä sen suhteen, millaisia ajatuksia monissa muissakin ryhmissä on herännyt ryhmätöiden tekemisestä näin opiskelun alkuvaiheessa. Kirjoitatte rohkeasti, kuinka alku on tuntunut kaaokselta ja kuvailette hienosti uuden ryhmän yhteisen sävelen etsintää. Ajatustyylinne on kuitenkin mielestäni positiivinen, kun se henkii toiveikasta suhtautumista oppimista ja kehittymistä kohtaan. Lisäksi aistin ”yhdessä olemme enemmän”-asennetta, kun olette myös pohtineet kaikkien ryhmäläisten vahvuuksien tehokkaampaa hyödyntämistapaa ja kuinka yhdessä on mukavaa oppia aluksi vaikealtakin tuntuvia asioita. Kuulostaa siltä, että ryhmästänne voi kasvaa kurssin aikana varsin toimiva ja vahva ryhmä, kun kiinnitätte näihin asioihin taitavasti huomiota heti alusta alkaen.

    Terveisin: Outi / Ilmiöoppijat

    Vastaa
  3. Anita Sippola

    Olipa osuva teksti teiltä blogiin, koska tuntemukset ryhmätyöskentelystä on itsellä melko samanlaiset. Uskoisin, että useimmat muutkin ryhmät ovat kokeneet samantyyppisiä haasteita. Alussa on haastavaa työskennellä uusien ihmisten kanssa ja aikataulutus sekä yhteisen sävelen löytyminen saattaa olla hankalaa. Kun ryhmäläiset oppivat tuntemaan toisensa, työnjakokin on jotenkin helpompaa ja ryhmä hioutuu ajan kanssa yhteen. Anita/Pedagogiikan hukkaamat

    Vastaa
  4. Jasmiina, Rosa, Ella, Jonna, Jenna, Tuula, Anni, Julia, Saara, Vilma,

    Moikka hutkivat tutkijat!

    Blogitekstinne oli todella hauskasti kirjoitettu ja omaperäinen. Pisteet myös siitä, että jaksatte yhdessä ahkerasti pohtia eri näkökulmia, koska aiheenne (ainakin meistä) tuntuu olevan hyvinkin haasteellinen verrattuna muihin aiheisiin.

    Mietimme vinkkejä, joita voisimme antaa teille ryhmätyön edistämiseksi ja tehtävän helpottamiseksi: oletteko kokeilleet jakaantua pienempiin ryhmiin, tai ottaneet jokainen tahoillanne selvää erilaisista näkökulmista, joilla ongelmaa voisi lähestyä? Tällaista tuli meille mieleen!

    Just keep rolling 😉 T. ryhmä 6

    Vastaa
  5. Tiina H Salminen

    Hei huikeeta, että ootte oikeesti menny sinne ruohonjuuri tasolle miettimään oikeesti ensin sitä ryhmätyöskentelyä! Se kuitenkin on meidän tulevaisuuden työn kannalta tärkeää! Niin tärkeää, että ootta hiffanu ton asian, kun ootte lähteny tekemään tätä projektia.

    ”Aikuiset pahiksia lasten leikeissä?” Tiina

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Jasmiina, Rosa, Ella, Jonna, Jenna, Tuula, Anni, Julia, Saara, Vilma, Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *