Syventyminen kansallistunteeseen

Viime viikolla esittelimme tutkimuksemme aiheen ja kysymykset muille ryhmille. Aiheenamme kansallistunne on osoittautunut hankaliksi tutkia, sillä kaikilla on varmasti oma käsityksensä kansallistuneesta sekä mitä se merkitsee kullekin. Hyvän saamamme vinkin sekä oman nimikkotutkijamme (Jaana Pesonen) kautta tutustuimme Tatun ja Patun Suomi -kirjaan. Kansallistunne rakennetaan lapsille hyvin Suomen luonnon, eläinten sekä nimikkohenkilöiden ja historian myötä. Kun me aluksi mietimme kansallistunnetta sekä miten rakentaa sitä lapsille sopivaksi nämä asiat eivät tulleet mieleen, vaikka varhaiskasvatuksessa juuri keskitytään opettelemaan Suomen eläimiä ja kasveja sekä tärkeitä henkilöitä kuten Aleksis Kiveä ja Tove Janssonia. Lähdimme liikkeelle ehkä liiankin abstrakteista asioista emmekä keskittyneet konkreettisiin lapsille sopiviin asioihin, jotka mielletään suomalaisiksi, yhtenäistä kansallistunnetta rakentavaksi.

Lähdemme pohtimaan mikä voisi olla lasten yhtenäinen kansallistunne? Miten saada se rakentumaan lastenkirjallisuuden kautta? Rakentaisiko juuri Tatun ja Patun Suomi -kirja lapsille yhtenäistä kansallistunnetta, sillä löytyyhän kaikille kirjasta jotain, johon voisi samastua; jääkiekkoa, eläimiä, luontoa, muumeja, sauna ja salmiakkia. Tutkijamme tekstin kautta päädyimme myös aiemmin mainitsemiin lastenkirjallisuuden stereotypioihin sillä, Tatu ja Patu -kirjan päähenkilöt ovat vaaleaihoisia lapsia ja eri ihonvärit ovat edustettuina sivurooleissa. Voisikohan kirjaan mahdollisesti lisätä monimuotoisuutta antamalla Veeralle esim. ystävän näkyvämpään rooliin, kuka ei edusta vaaleaa ihonväriä. Tämä ongelma ei kosketa ainoastaan Tatu ja Patu -kirjaa vaan myös suurta osaa suomalaista lastenkirjallisuutta. Tatu ja Patu -kirjan ensimmäisessä painoksessa 2007 näkyy kylläkin vähän muutosta perinteiseen perhemalliin, sillä siihen on lisätty enemmän vähemmistön sekä laajemmin erilaisten kulttuurien rooleja, mutta kysymyksemme yhä on, että jäävätkö nämä pienempiin rooleihin, ns. koristeiksi taustalle.

Toni/arvotyhjiö mainitsi kommenteissa, että professorimme Dervin, oli viitannut, että kansallistunne on konstruktio, joka muuttuu ajassa. Tietyt asiat varmasti muuttuvat, mutta jos lapsille rakennetaan yhtenäistä kansallistunnetta, niin tapahtuisiko se pysyvillä asioilla kuten luonto, eläimet ja historian merkkihenkilöt.

Aleksi, Fanny, Janette, Kirsikka, Mia, Mirva ja Paula/Satuilijat

15 thoughts on “Syventyminen kansallistunteeseen

  1. Vilhelmiina I M Kuusisto

    Hei Satuilijat,
    Kansallistunteen määritteleminen on vaikeaa, sillä jokaisella on varmasti oma mielikuvansa kansallistunteesta. Kansallistunne ei ole synnynnäinen, vaan syntyy kasvatuksen ja yhteisön ajattelutapaan sopivaksi. Suomalainen kirjallisuus on oiva tapa tutkia kansallistunnetta yhteisön tasolla. Monet lapset lukevat ja heille luetaan suomalaista kirjallisuutta, juuri esimerkiksi Tatua ja Patua, mikä muokkaa heidän mielikuviaan kansallistunteesta.

    Monikulttuurisuus tulisi huomioida myös suomalaisessa kirjallisuudessa, sillä Suomessa asuu myös paljon ulkomaalaistaustaisia lapsia. Kansallistunteen yhteydessä voidaan myös puhua yhteenkuuluvuuden tunteesta. Miten siis voitaisiin lisätä ulkomaalaistaustaisten lasten ja aikuisten yhteenkuuluvuuden tunnetta suomalaiseen yhteiskuntaan? Kansallistunne varmasti muuttuu yhteiskunnan muutosten myötä, mutta olen samaa mieltä kanssanne siitä, että voisiko siihen kuulua myös jotakin pysyvämpää, kuten juuri ainutlaatuinen luontomme.

    T. Vilhelmiina/Ryhmä 8

    Vastaa
  2. Sauli I Kivekäs

    Moi Satuilijat!

    Mielenkiintoista, mutta ymmärrettävää toisaalta, että vastaukset löytyvät lasten kirjoista. Kansallistunnetta on mahdotonta määritellä yksiselitteisesti. Vastauksia siihen ei tarvitse lähteä etsimään liian monimutkaisten reittien kautta, vaan ihan arkipäiväisistä asioista. Esimerkiksi taitava varhaiskasvatuksen opettaja pystyy joka viikko syventämään lasten kansallistunnetta erilaisissa opetustuokioissa ja lapsi voi sitä kautta valita itselleen tärkeitä asioita. Jos opetuksen ja vaihtoehtojen kirjo on laaja, jokaiselle muodostuu omanlainen tunne, jossa on yhtymäkohtia muiden kanssa.

    Vanhemmissa suosituissa kirjallisuuden julkaisuissa ei vielä näy monikulttuurisuus niin vahvasti, sivurooleissa, kuten mainitsitte. Lähivuosina varmasti tehdään enemmän kuvallisia teoksia, joissa on jokaiselle samaistuttavia henkilöitä. Mutta kuten pohditte lopussa, mielestäni jokainen tarvitsee tukipilarit kansallistunteen pohjalle, kuten luonto, eläimet ja merkkihenkilöt/kulttuuri.

    T. Sauli / Digittäjät

    Vastaa
  3. Ella, Jasmiina, Rosa, Jonna, Anni, Julia, Saara, Jenna, Tuula, Jonna, Vilma

    Hei Satuilijat!

    Hyvää pohtivaa tekstiä! On otettu huomioon hyvin erilaisia seikkoja jotka vaikuttavat tutkimusaiheeseenne. Oletteko vielä kerenneet pohtimaan tutkimusmenetelmiä ja sitä miten toteuttaisitte sen konkreettisesti?
    Emme nähneet esitystänne, koska ryhmämme olivat eri huoneissa, ja siksi jäimme kaipaamaan lisätarkennusta menetelmien suhteen. Blogiteksti voisi olla kirjakielisempää ja kiinnittäkää jatkossa huomiota oikeinkirjoitukseen.
    Mukavia syysterveisiä ryhmä kuudelta

    Vastaa
    1. Satuilijat

      Hei,

      Tutkimuksen toteuttaisimme puolistrukturoidulla haastattelulla historiallisesta näkökulmasta, mm. kyselylomakkeella. Kyselyyn voi osallistua 5-vuotiaasta vanhukseen. Tarpeen vaatiessa on mahdollisuus avustavaan henkilöön kyselylomakkeen täyttämisessä. Yksi kysymyksistä esimerkiksi oli ”luitko/luetko paljon kirjoja lapsena?”
      Kiitos palautteestanne ja mukavaa syksyn jatkoa ryhmä kolmoselta!

      Vastaa
  4. Elisa Martikainen

    Moikka!
    Aihe kuulostaa ehkä helpolta, mutta juuri kansallistunteen määrittäminen voi olla se haasteellisin osa. Kansallistunne on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen aihe miettien tätäpäivää. Ilo huomata, että olette löytäneet keinon, jolla alatte kansallistunnetta määrittämään, sillä esityksenne oli ehkä hieman sekava juuri kansallistunteen määritelmän uupumisen vuoksi.
    Tatu ja Patu -kirjat voivat olla tähän juuri oivallinen työkalu, sillä ne ovat melko suosittuja sekä opettavaisia kirjoja. Toki esimerkiksi juuri mainitsemanne monikulttuurisuus ei näy kyseisissä kirjoissa tämänpäivän mukaisena. Oletteko miettineet olisiko lastenkirjallisuuden lisäksi joitain muitakin näkökulmia, joiden pohjalta käsitettä voisi lähteä määrittämään?
    Ryhmä 1

    Vastaa
  5. Elisa L J Martikainen

    Moikka!
    Aihe kuulostaa ehkä helpolta, mutta juuri kansallistunteen määrittäminen voi olla se haasteellisin osa. Kansallistunne on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen aihe miettien tätäpäivää. Ilo huomata, että olette löytäneet keinon, jolla alatte kansallistunnetta määrittämään, sillä esityksenne oli ehkä hieman sekava juuri kansallistunteen määritelmän uupumisen vuoksi.
    Tatu ja Patu -kirjat voivat olla tähän juuri oivallinen työkalu, sillä ne ovat melko suosittuja sekä opettavaisia kirjoja. Toki esimerkiksi juuri mainitsemanne monikulttuurisuus ei näy kyseisissä kirjoissa tämänpäivän mukaisena. Oletteko miettineet olisiko lastenkirjallisuuden lisäksi joitain muitakin näkökulmia, joiden pohjalta käsitettä voisi lähteä määrittämään?

    Ryhmä 1

    Vastaa
    1. Sari/ KTT

      Hei!
      Tosiaan kansallisuuden ja kansallistunteen käsitteiden määrittäminen. Konstruktio vaatiikin aina destruktiota purkamaan olemassa olevia käsitteistöjä näin varmistetaan että aiheen näkökulma ja merkitys on kaikille sama. Onkin huolta kerrakseen kun kansallistunteen syntyminen ja sen vahvistaminen ei ole nopeaa tilaustavaraa vaan vaatii aikaa, vuorovaikutusta ja ympäristön joka koetaan yhteiseksi kaikille. Kiinnostava onkin mainitsemanne lähestymistapa aiheeseen perheen kautta ja siellä olevat asiat jotka vahvistavat kansallistunnetta omista lähtökohdista ja siitä syntyvä vuorovaikutus.

      Vastaa
  6. Nea Schildt

    Heippa!
    Aiheenne on hyvä juuri siksi, että mielestäni se on suhteellisen haastava ja vaatii siksi pohdintaa, jotta päädytään oikeanlaisiin ratkaisuihin. Kansallistunteen määrittäminen ei ole helppoa, eikä sille löydy yhtä oikeaa vastausta. Etenkin lasten kohdalla kansallistunteen määrittely on haastavaa ja aluksi ehkä olittekin hieman hakoteillä asian suhteen. Aika pitkälti lastenkirjoista löytää vastauksia lasten kansallistunteen määrittämiselle ja keksittekin mielestäni hyvän esimerkin, että Tatu ja Patu- kirjassa voitaisiin kiinnittää huomiota ihonväriin. Lapsen lähestyessä aihetta nimenomaan kirjan avulla, hänen on helpompi alkaa ymmärtämään lähes vierasta käsitettä. Ymmärrys ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaan oppiakseen kansallistunteen merkityksen, tarvitaan aikaa ja sosiaalista vuorovaikutusta. Olisi kiinnostavaa tietää, miten mainitsemanne perhemallit vaikuttavat lapsen käsitykseen kansallistunteesta.

    Vastaa
    1. Satuilijat

      Kirjoitimme blogissa vähemmistöjen ja niin kutsuttujen ydinperheiden välisestä kuilusta. Erilaisia perheitä voisi sisällyttää kirjaan enemmän, jotta ydinperheistä ei jäisi niin ylikorostettu vaikutelma. Lapset, jotka tulevat erilaisista yhteisöistä saisivat näin ollen hyväksytymmän mielikuvan erilaisemmista perheistä. Tämä on vain yksi osa isoa kokonaisuutta.

      Vastaa
  7. Toni Miikka Roopertti Kirsikkapuu

    Kansallisuustunteen rakentaminen ei välttämättä ole päiväkodin tehtävä. Lapsen koti kulttuuristaa lasta ja sekundaariryhmät, kuten kaverit ja harrastukset sekä media tuovat aivan tarpeeksi kultturituotteita lapsen elämään. Uudessa vasussakin todetaan, että kasvatus ei saa johtaa uskonnollisiin, filosofisiin tai poliittisiin sitoumuksiin (Poulterin tutkimus arvoista.) On normaalia että ”kulttuuriin kuuluvat representaatiot” ovat mukana rakentamassa päiväkodin arkea: olen ollut suunnittelemassa päiväkodin itsenäisyyspäivänjuhlia, leikeissä voidaan käyttää kannelta ja kalevalahattuja jne. Tärkeää tässä on tunnistaa ja hyväksyä myös kulttuuripluralismi: uuden vasunkin mukaan tulee ymmärtää ja tutustua myös uudempiin kultuurisiin asioihin. Oma nimikkotutkijamme Poulter puhui esim. vierailuista moskeijaan ja valtakunnansaleille, korostaakseen esimerkillään sitä, että elämme moninaisuuden kulttuurissa, ja se on muutakin kuin kaksi kansankirkkoa ja ruisleipä.

    Toni / Arvotyhjiö

    Vastaa
    1. Hanna Kärki

      Hei Satuilijat!

      Mielestämme kansallistunteen vahvistaminen kuuluu varhaiskasvatuksen tehtäviin. Lapsen tutustuttaminen omaan kulttuuriseen pääomaan yleissivistävällä tavalla on tärkeä osa lapsen kasvatusta. Kansallistunteen omaaminen on lapsen oikeus, eikä se ole uhka kulttuuriselle moninaisuudelle. Siinä missä meidän on arvostettava muiden erilaisia kulttuuritaustoja, on myös tunnettava oman kansan kulttuuriin vaikuttavat tekijät, jotta osaa arvostaa omaa kansalliskulttuuria. Se on kuitenkin niin olennainen osa identiteettiä ja sen muodostumista.

      Vielä ehkä kannattaisi pohtia tutkimuksen tarkoitusta ja tavoitteita, eli mitä tutkimuksella tarkalleen kysytään. Tutkimusongelmaa on hieman vaikea hahmottaa tekstistänne.

      Valitsemanne tutkimusmenetelmän eli haastattelun haasteena on vastaajan näkökulmasta vaikeus erotella kirjallisuudesta tuleva vaikutus kansallistunteeseen ja muusta kulttuurisesta pääomasta tuleva piilovaikutus (esim, musiikista). Usein kulttuurin eri osa-alueet ovat toisiaan tukevia.

      Tsemppiä kovasti urakkaanne, teillä on ihan todella haastava tutkimusaihe! Kuten muutkin ovat huomanneet, kansallistunnetta ja sen muodostumista on todella vaikea määrittää.

      Seuraamme mielenkiinnolla, miten etenette ja millaisiin ratkaisuihin päädytte.

      Hanna ja Sisko / Hilipitapit

      Vastaa
      1. Toni Miikka Roopertti Kirsikkapuu

        Olen eri mieltä tuosta mielipiteestänne, että kansallistunne ei ole uhka kulttuuriselle moninaisuudelle. Sekä Euroopan poliittinen historia, että nykypäivä puhuu aivan toista. Tietenkin kyseessä on myös muissa maanosissa tapahtuva ilmiö.

        Toni / Arvotyhjiö

        Vastaa
      2. Toni Miikka Roopertti Kirsikkapuu

        Heippa!

        Laitan vielä mielenkiintoisen linkin

        https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/

        ”Lapsen oikeudesta kansallistunteeseen” ei puhuta ko. dokumentissa laisinkaan, koska kansallistunne on lapselle ulkopuolelta annettu epämääräinen joukko asioita, jotka ovat joko kytkyssä esim. Suomalaiseen ”kulttuuriin” tai sitten eivät (Vrt Derwinin luento.) Sen sijaan dokumentissa, jonka useat YK:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet, puhutaan lapsen oikeudesta mm. nimeen ja kansallisuuteen. Paljon puhutaan myös lapsen oikeudesta omaan kulttuuriinsa ja uskontoonsa, riippumatta mikä syntymä- tai kasvumaan vallitseva kulttuuri tai uskonto (myös uskonnottomuus tai sekulaari kulttuuri) on.

        Toni / Arvotyhjiöt

        Vastaa
  8. Satuilijat

    Hei,

    Kiitos kaikille kommenteistanne! Kuten moni teistä nosti esille, kansallistunteen määritteleminen on hankalaa. Suurin osa kansallistunteesta muokkautuu lähtökohtaisesti perheissä ja heidän omista arvoistaan. Päiväkodit, koulut ja yhteisöt tukevat tätä omalla ammatillisella toiminnallaan. Ensi viikon maanantaina tapaamme meidän tutkijan Jaana Pesosen ja pääsemme syventymään aiheeseen enemmän. Kuulumisiin!

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Nea Schildt Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *