Miten ja miksi on päädytty tilanteeseen, jossa lastentarhanopettajan tehtävissä toimivista vähemmistöllä on lastentarhanopettajan koulutus ja enemmistöllä sosiaalialan koulutus? Tätä pohtivat Eeva-Leena Onnismaa, Marjatta Kalliala ja Leena Tahkokallio artikkelissaan Koulutuspoliittisen paradoksin jäljillä -Miten varhaiskasvatus muotoutui sosiaalialan koulutuksia suosivaksi. Artikkelissa keskitytään tutkimaan henkilöstörakenteen muotoutumista peilaten sitä lainsäädännön muutoksiin, hallinnollisiin ratkaisuihin ja kehittämishankkeisiin, joiden avulla tutkijat ovat hakeneet vastaksia tähän tutkimuskysymykseen.
Tutkimuskysymys on ohjannut sekä lähteiden valintaa että tutkijoiden käyttämää analyysitapaa. Heidän käyttämänsä aineisto koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä kokonaisuudesta. Näistä ensimmäinen muodostuu päiväkodin henkilöstörakenteeseen vaikuttaneista säädöksistä ja asiakirjoista sekä varhaiskasvatuksen ja sosiaalialan arviointia ja kehittämistä koskevista raporteista ja lehtikirjoituksista, merkittävimpänä Eeva Hujalan, Elise Lujalan, Johanna Heikan ja Riitta-Liisa Korkeamäen Varhaiskasvatuksen ydinosaaminen -Opetussuunnitelmien sisältöalueiden analyysi kasvatustieteen kandidaattien ja sosionomien koulutuksista (OAJ, 2003). Toinen aineistokokonaisuus muodostuu kehittämishankkeiden raporteista, jotka aikaisemman tutkimuksen (esim. Pirkko Niiranen ja Jarmo Kinos, Suomalaisen lastentarha- ja päiväkotipedagogiikan jäljillä (2001)) mukaan ovat merkittävällä tavalla muokanneet suomalaista varhaiskasvatusta.
Artikkelissa on analyysimenetelmänä käytetty laadullista tekstianalyysia, jolla on haettu aineistona käytetyistä teksteistä lausumia, joissa perustellaan sosiaalialan koulutuksen soveltuvuutta lastentarhanopettajan tehtäviin. Tutkijat ovat myös haastatellet Opetusalan ammattijärjestön edustajana erityisasiantuntija Auli Setälää ja Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan edustajana koulutussuunnittelija Tanja Steineria. Haastattelut on saatu vuonna 2017, joten näkökulma on edelleen ollut tuore ja relevantti.
Pidämme tutkimustavan valintaa erinomaisena, koska tutkimus on kattava, eikä objektiivisen tai arvottamattoman aineiston kerääminen varhaiskasvatuksen kenttätyön tekijöiltä itseltään olisi ollut mahdollista. Tutkijat ovat löytäneet samansuuntaista sisältöä useista eri lähteistä ja aineistoista, joka lisää tutkimuksen luotettavuutta ja vahvistaa tutkimushypoteesia. Tavattuamme nimikkotutkijamme Eeva-Leena Onnismaan saimme tietää, että lakimuutosta suunniteltaessa artikkelin kirjoittamiseen oli varhaiskasvatuksen tiedeyhteisössä sisäsyntyinen motivaatio, ja hän henkilökohtaisesti luonnehtiikin kysymystä sosiaalialan koulutusten suosimisesta lähes puhtaasti järjestöpoliittiseksi.
Hei!
Olen lukenut jo teidän edellisiä postauksia niin oli mahtavaa taas saada lukea lisää kiinnostavasta ja puhuttavasta aiheesta, jota käsittelette. Tämä postaus oli helppolukuinen ja ihanan selkeästi sekä tarkasti kerrottu mistä kaikki koostuu. Viimeinen lause jäi mietityttämään minua, että mitä sillä tarkoitetaan? Olin kuuntelemassa teidän esitystänne myös ja siellä puhuttiin enemmän valtataistelusta, niin liittyykö tämä nyt siihen asiaan?
Hurjasti tsemppiä vielä loppurutistukseen!
-Iida/ryhmä 14
Hei Iida,
Kiitos kommenteistasi! Kiva, että olit myös kuuntelemassa esitystä. Kuten jo todettu, varhaiskasvatuksen lähtökohtia määrittää edelleen ambivalentti tilanne, jossa lasten tarvetta varhaiskasvatukselle katsotaan kahdesta eri tulokulmasta: sen voi nähdä työllisyyspoliittisena sosiaalihuollon palveluna, joka mahdollistaa vanhempien töissäkäynnin, tai lapsen oikeutena laadukkaaseen kasvatukseen ja koulutukseen jo ennen oppivelvollisuusikää. Näitä asioita viime kädessä sääntelee varhaiskasvatuslaki, josta vastaa eduskunta. Politiikka siis on vahvasti läsnä myös varhaiskasvatuksessa, vaikka päiväkodin arjessa asiaa harvemmin ajatellaan. Eri järjestöt, erityisesti ammattiliitot, ajavat toki keskustelussa jäsentensä asiaa: esimerkiksi sosionomeja on koulutettu niin paljon viime vuosina, että ilman heidän sijoittumistaan ammatillisesti myös varhaiskasvatukseen, valtava määrä näitä korkeakoulutettuja saattaisi jäädä vaille koulutusta vastaavaa työtä. Voidaan kuitenkin olla monta mieltä siitä, onko oikein, että lasten kasvatus on poliittisista syistä sellaisten ihmisten käsissä, joiden opinnoissa pääpaino on muussa kuin pedagogiikassa. Tässä siis pieni pintaraapaisu siitä, mitä uskomme Onnismaan lausumallaan tarkoittaneen.
Mirva/ Sivuraide
Kuvaatte tekstissä kivan napakasti, mutta samalla kattavasti aineistoja, joita tutkimuksessa on käytetty. Tulkitsinko oikein (itse tutkimusta lukematta), että käytetyt asiakirjat, säädökset ym. olivat luonnollista aineistoa ja haastattelut tutkimuksen synnyttämää aineistoa? Vai miten te tuon näitte?
Sofia / Ilmiöoppijat
Asiakirjat ja säädökset ovat nimeomaan luonnollista aineistoa ja haastattelut ovat tutkimuksen synnyttämää materiaalia. 🙂 Eli juuri näin. Kiitos Sofia kommentistasi. Teidän kirjoittamanne teksti on myös helposti ymmärrettävää ja napakkaa. 🙂
Sari, Sivuraide
Onnismaa on oma tuutoriopettaja, joten artikkelia on luettu Opettajuus ja viestintä-kurssilla artikkelin lukenut aikaisemmin. Kuitenkin nyt olen saanut uutta näkökulmaa artikkeliin teidän analyysinne perusteella. Artikkeli tuntui helpommalta lukea ja siitä sai uutta näkökulmaa. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe!