- Oppimistehtävä
Käsittelemme oppimistehtävässämme nimikkotutkijamme Antti Rajalan artikkelin Lohdutustilanteet ja myötätuntokulttuuri alle kolmivuotiaiden päiväkotiryhmässä aineistoa. Rajalan artikkeli perustuu Helena Kontiolan pro gradu tutkielmaan sekä Kontiolan keräämään aineistoon.
Aineisto on hankittu pääkaupunkiseudulla sijaitsevasta kunnallisesta päiväkodista alle 3-vuotiaiden ryhmästä. Kyseisen päiväkodin ja ryhmän valinta johtui tutkijan arviosta niiden tyypillisyydestä. ‘’Koska aineistot ovat jonkin tuotantoyhteyden ehdollistamia, ne pystyvät kertomaan jotakin paitsi itse tutkittavasta aiheesta myös niistä instituutioista, organisaatioista ja käytännöistä, joista ne tulevat (Tutkimuksen voimasanat s.112)’’
Havainnointiryhmään kuului kahdeksan alle kolmevuotiasta lasta (iältään 18-26 kuukautta). Ryhmä koostui kahdesta pojasta ja kuudesta tytöstä. Lisäksi havainnoitiin ryhmää ohjanneiden varhaiskasvatuksen opettajan ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajan käytöstä. Kummallakin oli muutaman vuoden työkokemus päiväkodissa työskentelystä.
Helena Kontiola suoritti aineiston keruun marras-joulukuussa vuonna 2015. Havainnointijakso koostui kymmenestä aamupäivästä. Havainnointia tehtiin aamupäivisin noin kolme ja puoli tuntia, kello kahdeksasta puoli kahteentoista. (8.00-11.30)
Havainnointiaineisto koostuu tutkijan kenttämuistiinpanoista. Tutkija kirjasi muistiinpanoja tilanteista niiden tapahtuessa ja täydensi myöhemmin muistiinpanoja muistinvaraisesti. Aika, joka on jäänyt tilanteiden ja täydentämisen väliin, on voinut vaikuttaa siihen, mitä tutkija on muistanut tilanteista. Tutkija ei kirjannut havaintoja tilanteista, joihin kuului lapsia muista ryhmistä, koska heidän huoltajiltaan ei haettu lupaa tutkimukseen.
Havainnointiesimerkkinä: ”Esimerkki 1 (Ulkoilu, päiväkodin piha) Iida juoksee itkien. Ville huomaa Iidan ja juoksee vastaan hymyillen. Aikuinen käskee Villen pois häiritsemästä Iidaa. Toinen aikuinen ottaa Iidan syliin ja lohduttaa. Iida itkee vielä jonkin aikaa sylissä.”
Havainnointiaineiston keruussa käytettiin strukturoidun havainnoinnin menetelmää, jossa tutkittavasta aiheesta on jo ennestään tietoa (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006). Strukturoitu havainnointi ohjasi tutkijaa kiinnittämään huomioita ”helposti havaittaviin ja lyhytkestoisiin mielipahan ilmaisuihin, joihin vertaiset ja aikuiset vastasivat pääasiassa spontaanisti.”
Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten alle kolmivuotiaiden lasten mielipahan ilmaisuihin vastataan päiväkodin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa? Minkälaisia tulkintoja päiväkodin myötätuntokulttuurista voidaan tehdä havaittujen lohdutustekojen perusteella?
Aineistolla pyritään tekemään tulkintoja päiväkodin myötätuntokulttuurista. Tutkijat myöntävät, että tutkimusryhmän pienen koon vuoksi tulokset eivät ole tilastollisesti yleistettävissä. Heidän tavoitteensa on sen sijaan tehdä uuden teoreettisen keskustelunavauksen, sekä antaa empiiristä tukea esittämälleen sosiokulttuuriselle teorialla varhaiskasvatuksen myötätuntokulttuurista. Tutkijat nostavat myös esiin tarpeen jatkotutkimukselle.
Tutkija kertoo ryhmän valinnan perustuneen tulkintaan sen tyypillisyydestä, mutta ei selitä tarkemmin, mitkä faktorit vaikuttavat tähän tulkintaan. Ovatko päiväkotiryhmät usein näin sukupuolijakaumaltaan vinoutuneita? (2 poikaa, 6 tyttöä) Mihin muihin faktoreihin tulkinta tyypillisyydestä perustuu?
Tutkimuksesta olisi kenties saatu tarkempia tuloksia, jos olisi käytetty videointia ja litteroitu puheen sävyjä tarkemmin tilanteissa, joissa on ollut havaittavissa myötätuntoa. Kuten Tutkimuksen voimasanoissa mainitaan, jos analyysissa etsitään merkityksiä, litterointiin tarvitaan mukaan jo puheen sävyjen ulottuvuuksia.
Terveisin ryhmä 9: Sara, Liina, Milla-Riikka, Anna-Maria, Ella, Suvi, Salla, Emma, Tiia ja Kaisa.
Lähde:
Anita Saaranen-Kauppinen & Anna Puusniekka. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. <https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. (Viitattu 31.10.2019.)
Saatavissa: https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L6_4.html
Jo ensimmäinen lause herätti suurta mielenkiintoa tutkimustanne kohtaan, sillä alle 3 vuotiaiden ryhmä on lähellä sydäntäni.
Harmitukset kompastumisesta, ikävä äitiä ja isää kohtaan sekä naurun riemut vaihtelevat pienillä rajusti päivän aikana. Silloin aikuisen myötätunto taidot ovat koetuksella. Ne ovat myös erittäin tärkeitä varsinkin pienten lasten kanssa, sillä pieni lapsi ei osaa vielä suhteuttaa omia tunteitaan tapahtumiin.
Minua jäi kiusaamaan teidän havainnointi esimerkkinne. Miksi aikuinen patistaa toisen lapsen pois? Onko hän tehnyt jotain vai kuinka? Jo pienille lapsille tulisi opettaa taitoja lohduttaa ja pyytää anteeksi tarvittaessa. Jos taitoja ei ole puhua, voidaan aina halata tai esimerkiksi silittää anteeksi annon merkiksi. Hoitajana pienten lasten ryhmässä oli ihanaa nähdä hetkiä kun jollekkin lapsista tuli harmitus, ja ennen kuin aikuinen kerkesi mennä lähelle, oli toinen lapsi lohduttamassa ja kysymässä ”miksi itket?”. Kaverin läsnäolo rauhoitti ja leikit jatkuivat ennen kuin aikuisen antamaa taikapuhallusta oli annettu.
Haluaisin kuulla tutkimuksestanne vielä lisää ja yritinkin etsiä teidän aikaisempia blogi postauksia. En tiedä oletteko kirjoittaneet vai missasinko täysin, mutta en löytänyt muuta postausta, jossa käsitellään aihettanne.
Odotan innolla mitä kaikkea saatte tutkimuksesta irti ja aioin itsekkin tutustua aiheeseenne paremmin.
– Kaisa (ryhmä 14)
Hei,
Kiitos mielenkiinnosta! Aihe on meitäkin kiehtonut paljon kurssin aikana. Tutkijamme kiinnitti huomiota myös samaan, hän ehdotti esimerkissä Villen hymyilevän lohdutusyrityksenä. Tutkijat tuovat esiin, että aikuisten on tärkeää rohkaista lapsia myötätuntotekoihin. Kieltäminen taas saattaa vahvistaa ajatusta, että lohdutus on vain ja ainoastaan aikuisten vastuulla.
Onneksi aineistosta löytyi myös esimerkkejä, joissa lapsia rohkaistiin lohduttamiseen:
”Esimerkki 5 (Siirtymä, ulkovaatteiden riisuuminen, päiväkodin eteinen)
Emma kaatuu ja alkaa itkeä. Anton taputtaa Emmaa selkään muutaman kerran. Aikuinen
sanoo Antonille, ”Joo, hellästi” ja tulee halaamaan Emmaa. Anton liittyy halaukseen.
Aikuinen ja Emma siirtyvät Emman lokerikon kohdalle. Anton tulee silittämään Emmaa ja
sanoo ”mmm” (toteavasti, ei puhu vielä paljoa). Anton kävelee pois ja palaa takaisin
halaamaan Emmaa. Anton ja Emma halaavat noin puolen minuutin ajan.”
Tähän mennessä olemme kirjoittaneet vain lyhyen pätkän pohdintaa ensimmäisellä blogiviikolla. Tässä linkki, jos olet kiinnostunut: https://blogs.helsinki.fi/ktt-lto-2019/2019/09/13/pohdintaa-ja-suunnittelua/#comments
Ryhmämme blogiviikko on viikolla 47, tulemme silloin avaamaan aihetta enemmän!
Terveisin, Salla (Ryhmä 9)