Jos joku ei sattunut huomaamaan, niin tämä on myös ryhmän 15, Hilipitappien blogiviikko. Kun lähdimme ryhmänä työstämään blogipostausta, keskustelimme ensin siitä, millaiseksi kukin oli kokenut blogin seuraamisen ja kommentoinnin. Olimme harvinaisen yksimielisiä siitä, että blogia on raskasta seurata, koska sinne ilmestyy joka viikko useita todella pitkiä kirjoituksia. Tuntui, että tärkeimmät oivallukset hukkuivat tekstimassaan eikä blogissa kaivattua keskustelua juurikaan syntynyt.
Otimme lähtökohdaksi blogin tehtävänannon ja sen, millaisen blogipostauksen kuka tahansa ehtisi lukea. Totesimme, että haluamme tehdä omalla viikolla blogiin jotain erilaista. Lähdimme keskustelemaan oppimastamme.
Kirsti Lonka puhui luennollaan Flow tilasta ja mainitsi, että ryhmätyöskentelyssä hyvän Flown merkki on nauru. Tuo keskustelu ja yhteistyö ryhmässämme oli Flowta parhaimmillaan. Tekstimuotoon kirjoitetun blogin sijaan työstimme kuvia, joihin oli kiteytetty oivalluksemme ja oppimamme. Halusimme ottaa riskin ja kokeilla jotain erilaista ja toivoimme, että se herättäisi blogissa keskustelua.
Nyt kysymmekin sinulta lukija, millaisia ajatuksia blogipostaustemme sisältö ja esitystapa sinussa herättää?
– Hilipitapit (ryhmä 15)
Hei Hilipitapit,
koemme olevamme samalla viivalla blogin seuraamisen suhteen; kirjoitusten jatkuva seuraaminen ei tunnu luontevalta ja niitä joutuu lukemaan useita kertoja, jotta pääpointti jää mieleen.
Kuva oli hyvä lisä blogikirjoitukseen, se herätti heti lukijan huomion ja siksi luimmekin juuri teidän blogi-tekstin.
Meitä jäi kuitenkin hieman mietityttämään kuva, sillä koimme, että näin ulkopuolisena kuvaa olisi voinut vielä selittää tarkemmin auki.
Haluaisimme vielä tietää, mikä johdatti teidät flow tilaan?
– Ryhmä 1
Hei ryhmä 1
Minä näkisin, että Flow tilaan meidän johdatti se, että olimme niin yksimielisiä siitä, että halusimme tehdä erilaisen blogipostauksen ja lähdimme kaikki yhdessä innostuneesti työstämään ideaa.
Kaipaatteko selvennystä koko kuvaan vai tarkoitatteko emojia kuvan keskellä?
Minusta juuri emoji keskellä kuviota kuvaa erinomaisesti useimpien meidän oppimista tällä kurssilla! Muistelen Vakavakokeen valmennuskurssilla virkettä ”kun työ tuntuu kaikkein raskaimmalta, silloin tapahtuu oppimista”. Ehkäpä tuo raasu emoji on juuri oivaltamassa jotakin hyvin oleellista tuossa hankalassa tunnetilassaan! 🙂
Sari, Sivuraiteella
Heippa,
Selailin äsken blogia ja katseeni kiinnittyi tähän teidän postaukseenne. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että blogia on hieman raskasta lukea kun on paljon pitkiä tekstejä. Tämä postauksenne sai minut katsomaan myös teidän muut postaukset. Mielestäni niissä asia on esitetty lyhyesti ja ytimekkäästi, eikä niissä ole mitään ”ylimääräistä”. Parasta niissä on se, että ne erottuvat muista blogipostauksista!
Ihanaa, että lähditte toteuttamaan blogia vähän eri tavalla!
– Julia/Ryhmä 14
Moikka!
Luimme blogitekstiänne ja ilahduimme teidän rennosta tavasta kirjoittaa blogia. Olemme myös samaa mieltä, että blogitekstien määrä on suuri, ja siksi välillä hieman haastavaa seurata uusia postauksia. Teidän tekstinne oli helposti lähestyttävää ja kuvien ansiosta ainakin meidän mielenkiintomme pysyi hyvin yllä!
Terkuin Janika, Elisa ja Elsa / Ryhmä 11