Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2019

Moniulotteinen vai yksiulotteinen?

Toiveikaista torstaita  kaikille!  Joululoman  alkuun  on  enää  reilu kuukausi aikaa,  eiköhän siis yhdessä  ahkeroida  opinnot hyvään  malliin  ennen  sitä. 

Haluamme  tänään jakaa tutkimusartikkelista  nousseita ajatuksia koskien vuorovaikutuksen pedagogista  merkitystä  sekä  tuoda  esiin  tutkijan havaintoja ryhmän aikuisten erilaisista  toimintatavoista vertaisvuorovaikutuksen vahvistamiseksi ohjatussa leikissä.

Nimikkotutkijamme Syrjämäki löysi tutkimusaineistostaan viisi erilaista aikuisen pedagogista toimintamallia vertaisvuorovaikutuksen vahvistamisen näkökulmasta varhaiserityiskasvatuksen ryhmissä tarkasteltuna. Tutkimusjoukosta erottui kaksi toimintatavaltaan erilaista ulottuvuutta jotka määriteltiin yksiulotteisiin ja moniulotteisiin ohjaustyyppeihin. Yksi uloitteisia  ohjaustyyppejä ovat  leikkikumppani,  havainnoija ja  kontrolloija.  Näissä  ohjaustyypeissä aikuinen  toimii  vain  yhden  näkökulman ja pedagogisen toimintatavan kautta. Moniulotteisina  toimintatapoina  nähtiin  mahdollistaja ja kannattelija. Aikuiset jotka toimivat tämän ohjaustyypin mukaan pystyivät yhdistelemään pedagogisia toimintatapoja tilanteen mukaan.

Tutkimus  herätti huomiomme oman  pedagogisen  toiminnan  merkityseen sekä sen ulottuvuuksiin  ohjatussa  leikissä. Lisäksi olisi  mielenkiintoista  tutkiskella näiden esille tulleiden ohjaustyyppien kautta  varhaiskasvatuksen  aikuisten  toimintaa   päiväkodin havainnointi tehtävässä OSTA 1  kurssiin liittyen.

Miten yhden ulottuvuuden ohjaustyylin omaavia varhaiskasvatuksen aikuisia voisi ohjata kohti moniulotteista ohjaustyyliä? Ja onko se hyödyllistä? Onko tiimissä hyvä olla erilaisen ohjaustyylin omaavia aikusia? Alla olevasta kaaviosta voit tarkastella mihin kohtaan sinä saattaisit tai haluaisit asettua työssäsi varhaiskasvatuksen ammattilaisena.

tuntematon.pngPedagogiset ohjaajatyypit ja niiden suhde vertaisvuorovaikutuksen vahvistamiseen.
Lähde: Syrjämäki, M. (2019). Leikkien, havainnoiden kannatellen. Vertaisvuorovaikutusta vahvistavaa pedagogiikka varhaiserityiskasvatuksen toimintaympäristössä.

Ryhmä 11/ Tiina ja Sara

 

 

 

Ryhmä 11 blogiviikon osa 3

3. SENSITIIVISYYS
Hyvää keskiviikkoa kanssaopiskelijat! Tervetuloa takaisin meidän blogin pariin! Kolmantena blogipäivänä käsittelyssämme on tutkimuksessa esiintyvä sensitiivisyys.
Aineistossa sensitiivisyys määritellään tietynlaisena herkkyytenä varsinkin erityistukea tarvitsevien lasten parissa. Jotta saavutamme kasvatuksessa sensitiivisyyden herkkyyden, kasvuympäristöön tulee luoda yhteisöllinen ilmapiiri. Olemme todenneet, että sensitiivisyys on todella merkittävä ominaisuus varhaiskasvatuksen ammattilaisella. Varsinkin erityislasten kanssa työskentelevillä, merkitys korostuu.

Suprize kuuluisalla vuorovaikutuksella eli millä tavalla aikuinen kohtaa enemmän tukea tarvitsevaa lasta,  on vaikutusta myös siihen, miten muut lapsen kohtelevat näitä tukea tarvitsevia lapsia, ja saavat aikuisilta käytösmalleja.
On kuitenkin tärkeää, että yleiselläkin tasolla aikuinen huomio sen, millä tavalla lapset yleisesti rakentavat vertaissuhteita, eli miten he käyttäytyvät yleensäkin toisiaan kohtaan.

Pidimme ryhmässä yhteisen aivoriihen asiasta ja löysimme sensitiivisyydelle uuden merkityksen noin miljoonan lukukerran jälkeen. Huomasimme, miten tärkeää on, että aikuinen uskaltaa heittäytyä lasten tasolle leikin aikana. Ei ole lapsen edun mukaista, että aikuinen istuu tuolillaan valvomassa lapsia ajatellen, ettei kyseisessä tilanteessa voisi muutakaan tehdä. On äärimmäisen tärkeää, että leikkiin uskalletaan heittäytyä mukaan, ja kannustetaan lasta luomaan ja kuvittelemaan uutta. Aikuinen ei saisi ajatella olevansa niin sanottuna ylivaltiaana verrattuna lapsiin.

On siis äärimmäisen tärkeää että varhaiskasvatuksen ammattilainen käyttää aikaa ja ajatusta sensitiivisyytensä kehittämiseen ja ylläpitoon, sillä maailma ja lapsuus muuttuu jatkuvasti, vaatien aina erilaista reagointikykyä hankalissa tilanteissa. Mikäli varhaiskasvatuksen ammattilainen tai kuka tahansa muu aikuinen kohtelee lasta ja tämän tunteita sensitiivisesti, voidaan sanoa toimittavan lapsen edun mukaisesti ainakin sensitiivisyyden osa-alueella.

– Ryhmä 11 ja vuorovaikuttajat 😀

Mitä ryhmä 15 on oppinut (3/5)

Jos joku ei sattunut huomaamaan, niin tämä on myös ryhmän 15, Hilipitappien blogiviikko. Kun lähdimme ryhmänä työstämään blogipostausta, keskustelimme ensin siitä, millaiseksi kukin oli kokenut blogin seuraamisen ja kommentoinnin. Olimme harvinaisen yksimielisiä siitä, että blogia on raskasta seurata, koska sinne ilmestyy joka viikko useita todella pitkiä kirjoituksia. Tuntui, että tärkeimmät oivallukset hukkuivat tekstimassaan eikä blogissa kaivattua keskustelua juurikaan syntynyt.

Otimme lähtökohdaksi blogin tehtävänannon ja sen, millaisen blogipostauksen kuka tahansa ehtisi lukea. Totesimme, että haluamme tehdä omalla viikolla blogiin jotain erilaista. Lähdimme keskustelemaan oppimastamme.

Kirsti Lonka puhui luennollaan Flow tilasta ja mainitsi, että ryhmätyöskentelyssä hyvän Flown merkki on nauru. Tuo keskustelu ja yhteistyö ryhmässämme oli Flowta parhaimmillaan. Tekstimuotoon kirjoitetun blogin sijaan työstimme kuvia, joihin oli kiteytetty oivalluksemme ja oppimamme. Halusimme ottaa riskin ja kokeilla jotain erilaista ja toivoimme, että se herättäisi blogissa keskustelua.

Nyt kysymmekin sinulta lukija, millaisia ajatuksia blogipostaustemme sisältö ja esitystapa sinussa herättää?

– Hilipitapit (ryhmä 15)

Analyysia aineistosta

Moi,

uusi yritys suoraan asiaan pääsemisessä.

Jotta voisimme käsitellä nimikkotutkijamme tutkimusta, meidän täytyy myös käsitellä tutkijan käyttämää aineistoa, joka tässä tapauksessa on Stella Vosniadoun ja William F. Brewerin (1992) ”Mental models of the Earth: A study of conceptual change in childhood”. Tämän aineistotutkimuksen aineistot on saatu haastattelemalla 1., 3., ja 5. luokkalaisia yhdysvaltalaisia koululaisia (koulu: Washington School, Urbanassa, Illinoisissa). Tähän tutkimukseen osallistui 60 lasta, kaikista eri luokista oppilaita osallistui 20. Tyttöjen ja poikien suhde tutkimuksessa oli noin 50-50. Yhden lapsen haastatteluun käytettiin aikaa 30-45 minuuttia ja haastattelussa on käsitelty 48 erilaista kohtaa.

Tutkimus on tuotettu 1992, jolloin tiedon hankkiminen oli vaikeampaa, sillä se piti etsiä kirjaston kirjoista. Nykyajan teknologian voimiakas merkitys saattaisi muokata tutkimuksen tuloksia – vuonna 1992 ja 2019 lapsilla on hyvin erilaiset lähtökohdat tiedon hakemisen helppouden suhteen. Myös opetuksen ja opetussuunnitelmien muutokset voivat vaikuttaa tuloksiin.

Koska kaikki oppilaat ovat samasta koulusta, opetus on ollut samankaltaista kaikille oppilaille. 60 lasta kaikki eri kouluista tai maista saattaisivat vastata kysymyksiin hyvinkin eri tavalla. Lisäksi lasten perheiden sosioekonominen asema saattaa hyvinkin vaikuttaa siihen, miten perheissä on käsitelty maata ja astrologiaa yleensä. Toisaalta tasainen jakauma sukupuolten välillä on tutkimustulosten yleistettävyyden kannalta hyvä asia ja keskittyy tutkimaan enemmän ikätasoista ymmärrystä ilmiöstä.

Haastattelu on malliltaan puolistukturoitu eli teemallinen haastattelu eli liki kaikki kysymykset ovat vähintäänkin samansuuntaisia. Haastattelijoilla on myös valmiit ajatukset siitä, mitä he ovat lähteneet haastattelulla hakemaan. Lasten kokemuksen tutkiminen on itsessään vaikeaa nimikkotutkijammekin mielestä. Saattaa olla jopa mahdotonta haastatella lasta johdattelemattta häntä vastaamaan tietyllä tavalla. Jos tutkimus olisi tehty avoimella mallilla, olisiko mahdollista vähentää kysymysten johdattelevuutta? Toisaalta taas aiheessa pysyminen vaikeutuisi. Kaikki lapset eivät edes välttämättä olleet ajatelleet maan muotoa aikaisemmin, joten johdattelu aiheeseen on tarpeellista ajatusten syntymiseksi ja vastausten saamiseksi. Täysin strukturoitu kyselomakkeella tehty tutkimus taas ei juuri antaisi tilaa lapsen omalle ajattelulle.

Aineistolla pyritään erottamaan tutkimusnäkökulma teorian ja kokemuksen tarkasteluun eli tuomaan esille maan kokemuksellisuutta. Lapsen kokemusmaailma on erilainen verrattuna aikuisen kokemusmaailmaan. Juutin tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, miten kysymykset muodostetaan. Tulisiko luonnontieteisiin tutustua tukivalla otteella päiväkodista alkaen, ja lisäisikö se myöhempiä valmiuksia ymmärtää luonnontieteellisiä ilmiöitä? Juuti myös pohti tutkijahaastattelussa sitä, onko lasten ymmärryksellä maapallon muodosta merkitystä heidän elämäänsä, ja onko luonnontieteiden opetus ajautunut liian kausas arkisesta elämästä.

Kuinka hyvin sitten tällä aineistolla ollaan päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön? Fenomenologia on aiheena laaja ja monitulkintainen, ja täydellisiä vastauksia sen kysymyksiin tuskin löytyy. Yksi Juutille esittämistämme kysymyksistä liittyi juurikin siihen, että miten haastattelun kysymykset olisi pitänyt esittää, jotta tuloksiin ei vaikutettaisi – hänkään ei tähän osannut vastata. Yksistään se, että fenomenologista aihetta on onnistuttu tutkimaan millään tasolla saaden havainnollistavaa materiaalia aiheesta on aiheuttavaa.

Ryhmä 8: Vieno, Roosa, Elli, Taru, Vilhelmiina, Katriina, Suvi, Mikko, Jyrki ja Samu

Ryhmä 11 blogiviikon osa 2

Hei ja hyvää tiistaita teille kaikille! 😊 Toivottavasti teillä on ollut yhtä mieluinen päivän aloitus, kuin meilläkin. Päivämme lähti käyntiin minervan kahvikupposilla ja keskustelulla aiheesta vuorovaikutus.
Meitä on pysäyttänyt monet negtiiviset asiat, mitä tapahtuu varhaiskasvatusympäristössä. Olemme jotkut joutuneet itse lapsena negatiivisen vuorovaikutuksen kohteeksi tai kohdanneet tätä itse työelämässä. Olemme kuitenkin löytäneet näkökantaa positiivisesta vuorovaikutuksesta, jonka tehtävänä on edistää lasten välistä vuorovaikutusta. Koemme kaikki, että aikuisen tuki ja turva on tärkeää. Artikkelissamme on kyse integroidusta ryhmistä, mutta pidämme tärkeänä, että jokaisessa varhaiskasvatuksen yksiköissä otetaan huomioon positiivinen vuorovaikutus ja nähdään lapset positiivisessa valossa. Blogikirjoitusten kautta toivomme teidänkin saavan uutta näkemystä teidän tuleviin töihinne.
Kun saimme artikkelin, olimme ensin negatiivisella asenteella leikin kontrollia kohtaan. Kiinnitimme huomiota enemmänkin leikin vaikutukseen, kuin vuorovaikutukselliseen suhteeseen. Onnistuneen vuorovaikutuksen pohjana on aikuisen ja lapsen välinen luottamussuhde, sillä ilman luottamussuhdetta ei voi syntyä pintaa syvempää vuorovaikutussuhdetta. Alalla työskennelleet voivat pitää vuorovaikutusta itsestäänselvyytenä, mutta jokaisen tulisi kuitenki pysähtyä miettimään omaa tapaa kohdata lapset yksilöinä ja nähdä, kuinka suuri merkitys sillä on. Omien kokemustemme pohjalta pystyimme vahvistamaan tätä ilmiötä.
Aika on vierähtänyt ja joudummekin lopettelemaan tältä kertaa, mutta ei siinä kaikki. Keskustelu jatkukoon kommenttikentällä!
-Ryhmä 11, Aada, Nicole, Janika ja Elisa.

Ryhmä 11 blogiviikon osa 1

Vihdoin, tätä on odotettu. Nimittäin ryhmä 11 blogi viikko starttaa tästä tänään käytiin. Tervetuloa kaikki matkaamme!

Olemme saaneet artikkeliksi mielenkiintoisen aiheen, jota oli innostavaa lähteä tutkimaan ja päästä jakamaan sitä teille hyvät opiskelija kumppanit.
Marja Syrjämäen tutkimuksen Enhancing peer interaction during guided play in Finnish integrated special groups tutkimuskohteena on lasten välinen vuorovaikutus ja sen vahvistaminen. Monissa aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että joukkoon kuulumisen kokemus on olennaista ja lapset, joilla on haasteita sosiaalisissa- ja vuorovaikutustaidoissa niin aikuisen tuki on tärkeää. Tutkimuksen kohteena on aikuisten pedagoginen toiminta ja pedagogisten toimintamallien löytäminen, joita voisi käyttää ryhmissä, joissa on tuen tarpeen lapsia (integroidut ryhmät).
Syrjämäen tutkimuksessa on pyritty vastaamaan useampaan tutkimusongelmaan. Tutkimuksessa käsiteltiin muun muassa sitä miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset kykenisivät parantamaan ja tukemaan lasten keskinäistä vuorovaikutusta joilla on tai ei ole erityisen tuen tarpeita ohjatussa leikissä. Samalla tutkimus halusi myös selvittää miten aikuinen vuorovaikutuksellaan ohjaa leikkiä ja mikä rooli hänellä on, ja miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset soveltavat pedagogisia käytäntöjä ohjatussa leikissä.

Ensimmäiselllä blogin kirjoituskerralla lähdimme liikkelle ajatuksia herättävän lööpin siivittämänä, joka kuului “Varhaiskasvatuksen ammattilaiset kontrolloivat leikkiä”. Tästä otsikosta lähdimme tutkimaan ilmiötä leikistä. Kun saimme tutkimusaineiston käsiimme, sen keskeinen ilmiö koskikin vuorovaikutusta lasten välillä, jota aikuiset tukivat pedagogisin keinoin. Olimme siis kääntäneet kurssia alusta toiseen suuntaan, kohteena vuorovaikutus.

 

 

 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa toivottaa ryhmä 11.

4 oppimistehtävä Ryhmä 12

Tenteistä on selvitty ja niistä ehkä jotain opittu. Pakkanenkin on vain hidasteena, kun tulinen ryhmämme pääsee tositoimiin. Nyt onkin aika tarkentaa tutkimuksemme pääkohtia.
Sintonen keräsi itse aineiston tutkimustaan varten. Hänen apunansa toimi tutkimusavustaja, joka videoi tutkimussessiot. Aineisto on hankittu vuosina 2017-2018. Aineisto hankittiin kahdesta eri ryhmästä: toinen ryhmä oli esikoululaisia ja toinen oli ekaluokkalaisia. Tutkimukseen osallistui koko ryhmä, taustoista riippumatta. Sintonen ei halunnut saada iän lisäksi muita ennakkotietoja tutkimukseen osallistujista. Tutkimus suoritettiin koulun omissa tiloissa kesken koulupäivän. Tutkimukseen valittiin 11 ihmistä, mutta itse tutkimukseen osallistui useampia. Lapsille annettiin tutkijan keksimä soitin nimeltä tipsit. Lapset laittoivat sormeensa tipsit-soittimen ja saivat sen avulla luoda ääniä koputtamalla tipsiä sormensa päässä johonkin luokan pintaan. Sen jälkeen heidän tuli kirjoittaa oma keksimänsä soitto-ohje paperille. Lapset suoriutuivat tehtävästään odotettua paremmin ja saivat aikaiseksi tehtyä omia musiikillisia kuvioitaan paperille.

Tässä tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1. Minkälaisia ratkaisuja lapset keksivät itsenäisesti luomiinsa äänijaksoihin?
2. Miten hyvin merkit ja symbolit resonoi monilukutaidon kanssa?
Tutkimuskysymyksiin saatiin vastaukset.

Tutkimus selvitti varsin kattavasti vielä lukemaan ja kirjoittamaan opettelevien lasten merkityksen muodostamista moninaisten symbolien ja merkkien avulla. Tutkimuksessa ilmeni, että lapset ovat varsin taitavia ilmentämään musiikillisia kuvioita ja sarjoja paperille.
Tutkimus antaa kuitenkin viitteitä, että lisätutkimusten tarve on olemassa ja tutkimuksessa kerätyn aineiston (videointi) mutta tässä käyttämättömäksi jäänyt materiaali olisi hyvä hyödyntää. Lisäksi artikkeliin valittiin tutkimusaineistosta vain 11 lapsen tuotokset, joten laajemmalle tutkimukselle olisi myös käyttöä paremman kattavuuden saavuttamiseksi.

Tutkimuksen aineiston hankinnassa käytettiin instrumentteina kameraa tutkimustilanteen tallentamiseen. Videomateriaalia ei kuitenkaan hyödynnetty lopullisessa versiossa. Lapset käyttivät tutkijan kehittämää tipsitiä äänen aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen lapset käyttivät kynää ja paperia soitto-ohjeiden luomiseen.

Tehdyn tutkimuksen kannalta käytetty aineisto oli riittävää. Mielestämme olisi kuitenkin ollut mielekästä vielä nähdä lasten luomien graafisten ohjeiden käyttöä käytännössä; olisiko niiden sisältöä ollut mahdollistaa toistaa? Tutkimuksessa olisi voitu myös haastatella lapsia heidän tekemiensä soitto-ohjeiden jälkeen tiedustelemalla, miten lapset selittäisivät luomiansa soitto-ohjeita.

Emil, Keshika, Samuli, Aida, Minna, Haini, Jesse, Sari ja Antti