Aineistonamme oleva Alisa Alijoen, Eira Suhosen, Mari Nislinin ja Nina Sajaniemen tutkimus Lasten temperamentin ja tuen tarpeiden yhteys lasten kognitiivisiin toimintoihin päiväkotien erityisryhmissä on osa laajempaa tutkimushanketta nimeltä Lasten stressin säätely oppimisen turvana varhaiskasvatuksessa – pedagoginen sensitiivisyys lapsen intentioiden tunnistamisen ja toiminnan rohkaisemisen välineenä, joka koostuu useista eri tutkimuksista. Suunnitteilla on jatkotutkimus, jossa tutkittavana ryhmänä olisi niin sanottu “tavallinen” päiväkotiryhmä, jossa ei ole havaittu erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia.  

Miten tutkimuksen aineisto on hankittu? 

Aineistoa hankittiin puolentoista vuoden ajan kolmella eri aineistonkeruukerralla. Ensimmäinen otos kerättiin huhtikuussa 2012 ja viimeinen otos marraskuussa 2013. Aineisto kerättiin 24 helsinkiläisestä päiväkotiryhmästä, joista 20 oli integroituja ja 4 erityisryhmiä. Tutkittavia lapsia oli yhteensä 289 (167 poikaa ja 122 tyttöä). Temperamenttia mittaavia kyselylomakkeita jäi kuitenkin palauttamatta 32 lapsesta, joten lopulliseksi lapsimääräksi tuli 257, joista poikia oli 153 ja tyttöjä 104. Hallinnollinen päätös erityisen tuen tarpeesta oli 107 lapsella; loput 150 lasta olivat vertaislapsia, joilla ei ollut diagnosoitua erityisen tuen tarvetta. Iältään lapset olivat 3-7-vuotiaita. Aineisto kerättiin niin, että vanhemmat täyttivät temperamenttilomakkeet ja opettajat tekivät lapsille kognitiivisia testejä tutkijoiden avustuksella. Lisäksi sekä opettajat että vanhemmat täyttivät lapsista taustatietolomakkeen.  

Tutkimusaineiston muodostuminen 

Tutkimusaineisto muodostuu temperamenttikyselystä, kognitiivisista testeistä ja taustatiedoista. Erityislastentarhanopettajat antoivat taustatietolomakkeella lausunnon lapsen diagnoosista sekä kuvauksen hänen toiminnastaan ryhmässä. Myös vanhemmat täyttivät taustatietolomakkeen, jossa kysyttiin lapsen tuen tarpeen lisäksi vanhempien koulutuksesta, ammatista ja tuloista. 

Lasten kognitiivisia toimintoja arvioitiin käyttämällä yleisen kognitiivisen kyvykkyyden arvioimiseen tarkoitettua menetelmää (WPPSI-II) sekä lasten neuropsykologista tutkimusmenetelmää (NEPSY-II).  Testaaminen toteutettiin kynä-paperitehtävillä. Temperamentin arvioinnissa puolestaan käytettiin lasten vanhempien täyttämää kyselylomaketta (The Children’s Behavior Questionnare eli CBQ). 

Tutkimusongelmat 

Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan neljään tutkimusongelmaan. Ensinnäkin siinä etsittiin vastausta siihen, miten poikien ja tyttöjen temperamenttipiirteet eroavat toisistaan. Toiseksi selvitettiin sitä, millaisia temperamenttipiirteitä erityisryhmien vertaislapsilla ja erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on. Kolmanneksi kysyttiin, millaisia erityisryhmien lasten kognitiiviset toiminnot ovat, ja neljänneksi pohdittiin millainen yhteys lasten temperamentilla ja mahdollisella erityisen tuen tarpeella on heidän kognitiivisiin toimintoihinsa. 

Tutkimuksessa käytetyistä lomakkeista ja testeistä tarkemmin

The Children’s Behavior Questionnaire eli CBQ on yksi eniten käytetyistä mittareista lasten temperamenttiin liittyvissä tutkimuksissa. Se on tarkoitettu 3-7-vuotiaiden lasten temperamentin arviointiin. CBQ:n avulla arvioidaan erilaisia arkipäivän tilanteissa ilmeneviä käyttäytymispiirteitä, kuten esimerkiksi ujoutta, turhautuneisuutta, impulsiivisuutta, aktiivisuutta sekä hymyilyn ja naurun määrää (Mary Rothbart 2001). Yhteensä tarkasteltavia piirteitä on 15. Kysely koostuu 94 kohdasta, jotka pisteytetään 7-pykäläisellä asteikolla. Itse lomake on tilattavissa vain tutkimuskäyttöön, joten emme valitettavasti päässeet tutustumaan kysymyksiin yksityiskohtaisemmin. 

NEPSY-II ja WPPSI-III –testit koostuvat useista osatesteistä, joista on mahdollista valita ja koostaa tutkimuksen kannalta relevantti testisarja. NEPSY-II on 3–16-vuotiaille tarkoitettu neuropsykologinen testi, jonka avulla voidaan arvioida lapsen kognitiivisia ja käyttäytymiseen liittyviä heikkouksia ja vahvuuksia. Sen osatestit liittyvät kuuteen kehityksen osa-alueeseen: tarkkaavuus ja toiminnan ohjaus, kielelliset osatestit, muisti ja oppiminen, sensomotoriset osatestit, sosiaalinen havaitseminen sekä visuospatiaaliset osatestit. WPPSI-III puolestaan mittaa yleisesti lapsen kognitiivisen suoriutumisen osa-alueita. Testiin kuuluu kaksi osaa, joista toinen on tarkoitettu nuoremmille (2 v 6 kk – 3 v 11 kk) ja toinen vanhemmille (4 v 0 kk – 7 v 3 kk) lapsille. 

Neuropsykologian erikoispsykologi valitsi näistä kahdesta tehtäväpatteristosta (WPPSI-III ja NEPSY-II) tutkimukseen viisi tehtävää, jotka olivat: 

• Merkintunnistus (WPPSI-III): Lapsi ratkaisee visuaalisen haun avulla, onko mallikuvio muiden samalla rivillä olevien kuvioiden joukossa vai ei. Osiossa on aikarajana 120 sekuntia. 
• Merkkikoetehtävä (WPPSI-III): Lapsi kopioi lomakkeelle merkkejä, jotka kuuluvat pareittain yhteen yksinkertaisten geometristen kuvioiden kanssa. Lapsi piirtää mallin mukaisesti kunkin kuvion sisään siihen kuuluvan merkin. Osiossa on aikarajana 120 sekuntia. 
• Visuaalinen tarkkaavaisuus (NEPSY-II): Testissä arvioidaan lapsen kykyä ylläpitää valikoivaa visuaalista tarkkaavuutta. Tehtävässä lapsi seuraa ärsykejonoa ja merkitsee kysytyt ärsykkeet niin nopeasti ja tarkasti kuin pystyy. 3–4-vuotiailla ja yli 5-vuotiailla lapsilla on eri tehtävä. Molempien ikäryhmien tehtävässä aikaraja on 180 sekuntia. 
• Kuvioiden keksiminen (NEPSY-II): Tehtävä mittaa ei-kielellisen tuottamisen ja keksimisen sujuvuutta. Lasta pyydetään piirtämään mahdollisimman monta erilaista kuviota tietyn ajan kuluessa. Tämä tehtävä on tarkoitettu vähintään 5-vuotiaille lapsille. 
• Kopiointitehtävä (NEPSY-II): Tehtävässä arvioidaan lapsen visuospatiaalista ja visuomotorista kykyä hahmottaa ja piirtää kaksiulotteisia geometrisia kuvioita. Lapsi kopioi tehtävävihkossa esitettyjä kuvioita ilman aikarajaa. 

Tehtävissä tarvittiin havaintojen ja toimintojen sujuvuutta, joustavuutta, tarkkaavaisuutta sekä toiminnanohjausta, ja ne oli valittu siten, että ne voitiin tehdä kolmen–neljän lapsen pienryhmissä. 

Tutkimusaineistossa käytettyjen testien sopivuus tutkittavaan ilmiöön 

Tutkimusta syvemmin tarkasteltuamme meillä heräsi kysymys, miksi valitut testit mittasivat suurelta osin juuri sellaisia kognitiivisia taitoja, jotka liittyvät vahvasti tahdonalaisen hallinnan piiriin (joka on yksi kolmesta tarkastellusta temperamenttiulottuvuudesta). Tällöin luonnollisesti on odotettavaa, että testeissä menestyisivät heikommin ne lapset, joilla tahdonalaiseen säätelyyn liittyvät temperamenttipiirteet olivat heikoimpia. Olisikin ollut mielenkiintoista nähdä, miten temperamentti olisi korreloinut muiden kognitiivisen suoriutumisen osa-alueiden, kuten muistin tai kielellisen oppimisen, kanssa. Yleisesti ottaen käytetyt testit soveltuivat tähän tutkimukseen kuitenkin hyvin – ovathan ne juuri tähän tarkoitukseen suunniteltuja ammattimaisia työkaluja – ja niiden avulla tutkittava ilmiö on saatu käytännöllisesti havainnoitavaan muotoon. Myös päätös pyytää taustatietoihin opettajan kuvaus kunkin lapsen toiminnasta ryhmässä oli mielestämme hyvä ja perusteltu, sillä sen ansiosta tutkijat saivat paremman käsityksen tuen tarpeessa olevien lasten erityishaasteista kuin pelkän diagnoosin perusteella. Tutkimusaineistossa käytetyt tiedonkeruumenetelmät olivat siis kokonaisuutena tutkimuksen kannalta oleellisia ja mahdollistivat saadun datan analysoinnin, jonka avulla tutkijat pystyvät tekemään päätelmiä tutkimuskysymyksistä.  

Anni Ilkka, Jenna Lepistö, Ella Halkosalmi, Rosa Schmelzer, Tuula Vilva, Jasmiina Heikkinen, Saara Kekkonen, Julia Lind, Vilma Rissanen, Jonna Kaffka // Ryhmä 6