Nyt se on sitten tehty! Tutkijatentti on ohi, viimeistä blogia viedään, paljon ollaan keskusteltu ja kehitystä on tapahtunut. No mites meillä sitten on mennyt näin ihan alusta loppuun?

Kuten ensimmäisistä blogiteksteistä voi ehkä päätellä, alkua voisi niin sanotusti kuvailla kuoppaiseksi. Kun kurssin sisältö ja itse tutkimus eivät tahtoneet avautua ei sitten millään. Artikkeli tuntui kaukaiselta tehtävänannoista ja hyvin erilaiselta muihin artikkeleihin nähden. Blogin kirjoittaminen ja muiden blogien tutkiminen tuntuivat jäävän oman tutkimuksen ymmärtämisen jalkoihin, sekä myös muiden opiskeluvelvollisuuksien alle. Kurssin aikana on ollut monenmoista vääntöä, mistä ikinä vaan keksiikin vääntää.

Silti näin jälkikäteen ajatellen koemme kurssin olleen erittäin kehittävä ja loppupeleissä myös meitä ryhmäläisiä lähentävä kokemus. Tutkimus, jonka saimme oli hyvin erilainen siihen, mihin oltiin totuttu, ja se pakotti ajattelemaan asioita ihan uudella tavalla. Tämä myös avasi uusia ajattelun väyliä. Erityisesti haluamme kuitenkin painottaa ryhmätyötaitojen kehitystä kurssin aikana. Olemme kurssin aikana pikkuhiljaa rakentaneet yhteistä säveltä, ja blogia kirjoittaessamme totesimmekin, että ilman jokaisen panosta, ajatuksia ja huomioita, emme ikinä olisi selviytyneet kurssista – joten kiitämme jokaista ryhmäläistämme hyvästä työstä! Yhden ryhmäläisemme sanoin: ”Yhteistyö kyllä löytyy, kun sitä tarpeeksi yrittää!”

Ennen tutkijatenttiä tunsimme jo olomme huojentuneeksi, vaikkakin stressaantuneeksi tentistä, sillä tunsimme vihdoin olevamme perillä tutkimuksesta, löytäneemme yhteisen ymmärryksen sekä ajatuksen.

Mites se tentti sitten sujui? Kauan sitä pelättiin ja stressattiin ja nyt sekin on sitten ohi. Melkein uskaltaisimme sanoa, että tentti meni hyvin, vaikka tietysti Juuti sanoo viimeisen sanan asiaan. Sen voimme kuitenkin varmaksi sanoa, että tentti ei missään nimessä ollut yhtä pelottava, kuin mitä olimme sen päässäämme kuvitelleet.

Tenttiin saimme raskaan prosessin jälkeen kehiteltyä mielestämme oikein hyvät kysymykset, ja koimme, että pääsimme tutkimuksen ytimeen kiinni. Juutin laajoja, hieman pirstaleisia ja omalaatuisia ajatuksia oli erittäin mukava kuunnella, vaikkei siitä aina kaikesta saanutkaan koppia. Hän sai myös vastattua kysymyksiimme, vaikka toivomme, että onnistuimme antamaan myös Juutille hieman ajateltavaa. Varjoryhmämme huomauttikin palautteen annossa, että olimme selkeästi räätälöineet kysymyksemme juuri juutille.

Noh, siinä se nyt sitten oli, ja loppukevennykseksi voimmekin nyt kysyä teiltä: tarvitseeko maan muotoa edes ihmisen tietää? Heittäkäähän kommenttia.

Ryhmä 8: Vieno Kolsi, Elli Huitu, Samu Mononen, Katriina Hovio, Taru Ojaranta, Mikko Mehtälä, Vilhelmiina Kuusisto, Jyrki Murtomäki, Roosa Kilpinen, Suvi Pekkonen

Monilukutaidon ulottuvuuksia 

Mikä ihmeen monilukutaito? Sana, joka koostuu kolmesta osasta moni-luku-taito. Mutta mitä se tarkoittaa, vieläpä oleellisena osana kurssitutkimuksen sisältöä? Joukolla pureuduimme aiheeseen ja suurimmalla osalla meistä lähikehitysvyöhykkeen alaraja väijyi ahterissa, mutta onneksi yhteistyön voima toimi, ja ryhmän tiedollisesti kehittyneemmät jäsenet tunnollisesti valistivat aiheesta ja ryhmämme oli valmis siirtymään aiheessa eteenpäin. 😀 

 Pääsimme siirtymään luovaan ja älykkääseen toimintaan, josta edelleen ryhmävirtauksen tilaan. Selvitimme aiheemme monilukutaitoon liittyvän tulkinnan, ja tyytyväisinä suoritimme tutkijan tenttimisen. Tuli varjoryhmämme vuoro ja heidän tutkimuksensa käsitteli myös monilukutaitoa. Silloin valkeni, kuinka suppeasti olimme käsittäneet monilukutaidon laajan merkityksen. Tutkimuksemme Sara Sintonenkin esitti paljon puhuvan kommentin käsitteen laajuudesta sanoessaan, että tutkimusta tehdessäkin monilukutaito-käsite kehittyi tutkimuksen aikana ja myös sen jälkeen. Emme siis pelkästään me opiskelijat kamppailleet käsitteen oivaltamisen ja ymmärtämisen kanssa.  

Opittavaa aiheesta on siis vielä paljon. Eikä vähimpänä se, miten lasten monilukutaitoa voidaan käytännössä tukea. Siis lusikka käteen ja etsimään tietoa lisää.  

Tutkimuksemme liittyi laajaan MOI-hankkeeseen, jota myöten tutustuimme http://www.monilukutaito.com/ -sivustoon. Sieltä löytyy tietoa hankkeesta ja monilukutaidosta, julkaisuja sekä hyviä hyödynnettäviä materiaaleja kasvattajille ja lapsille. Kannattaa ehdottomasti kurkata, mitä uusia vinkkejä sivustolta voi saada monilukutaidon hyödyntämiseen varhaiskasvatuksessa! 

Toinen kurkattava kohde, jonka haluamme teille jakaa, on loistava ja aiheesta kaiken selventävä videoluento Kristiina Kumpulaiselta: Lukutaitoinen Suomi – Pienten lasten monilukutaidon edistäminen. Se löytyy esimerkiksi osoitteesta https://vimeo.com/299870196 Lämpimästi suosittelemme, katsokaa, oppikaa ja ihailkaa oman yliopistomme asiantuntijoiden osaamista aiheesta. 

 Uusia oivalluksia ja ideoita toivottaen,

Sari & Heini

Mukavaa torstaipäivää! 

On ryhmämme ja samalla koko kurssimme toiseksi viimeisen blogipostauksen aika!

Luomme tässä postauksessa katsauksen Sintosen tutkimuksessa merkittävää roolia näytteleviin graafisiin ohjeisiin, joita lapset siis pääsivät itse keksimiensä musiikillisten fraasien pohjalta luomaan. Heille ei annettu mitään suuntaa sille, kuinka nämä fraasit pitäisi toteuttaa. Vapaus johti monipuoliseen ja kiehtovaan kokonaisuuteen. Liitämme mukaan muutaman kuvan havainnollistamaan kertomaamme. 

Kuten kuvista huomaa, lapset ohjeistivat piirustuksillaan lukijaa monin eri keinoin. Toiset piirsivät TIPSIT-soittimen tai soittajan, toiset kirjaimia tai numeroita ja osa taas jäljitteli nuottikirjoitusta. Lukusuunnat vaihtelivat ohjeesta riippuen ylhäältä alas, vasemmalta oikealle ja osa taas ei ollut määritellyt lukusuuntaa lainkaan. Suurin osa ohjeista oli selvästi esittäviä, mutta myös muutama abstrakti piirros syntyi. 

Abstraktit piirrokset olivat mielenkiintoisia muutamasta syystä. Ensikatsomisella helposti tuntuu siltä, ettei niissä olisi päätä eikä häntää. Kuitenkin abstraktien teoksienkin takana oli jokin logiikka, mikä aukesi tekijän selittäessä erilaisten symbolien merkitystä. Abstraktimmat työt ovat myös mielenkiintoisia, koska niiden merkitys on varmasti todella erilainen lapsen silmissä. Nuorilla lapsilla ei ole samanlaista abstraktia ajattelua kuin aikuisilla, joten heidän pitää jotenkin konkretisoida nämä abstraktit symbolit. Miten? Se olisi mielenkiintoista kuulla. 

Olisi myös mielenkiintoista tietää, kuinka paljon ohjeen toteutustapaan on vaikuttanut esimerkiksi lapsen musiikillinen tai kuvataiteellinen tausta. Kuvataiteellinen tausta näkyy selvemmin visuaalisesti yksityiskohtaisempien ohjeiden kautta. Omatekemien nuottien käyttö taas ei väkisin osoita musikillista luovuutta tai taustaa. On älyttömän epätodennäköistä, ettei lapsi olisi 6-8 vuoden iässä törmännyt nuotteihin, joten varmasti monella tulee musiikista mieleen nuotit.  

Sukupuolen merkitystä on toisaalta myös vaikea jättää pohtimatta, koska muiden tutkimusten mukaan esimerkiksi tyttöjen hienomotoriset taidot ovat hieman poikia edellä ja he myös käyttävät usein piirroksissaan enemmän yksityiskohtia. Ei olisi siis yllättävää, jos samanlainen kuvataiteen painotus näkyisi tässä tutkimuksessa. Se ei kuitenkaan ollut relevanttia tässä tutkimuksessa, joten tutkimustuloksissa ei löydy mitään tähän viittaavaa.  

Hauskaa ohjeiden monipuolisuudessa oli tutkailla erilaisia yksityiskohtia, ja pohdiskella mitä ne kertovat tekijästä. Ryhmässä on syntynyt keskustelua tästä aiheesta ja utelimme myös tutkijatapaamisessa muutamasta ohjeesta. Esimerkiksi “hanapaikka” (kuva löytyy jutun alussa) tarkoittaa paikkaa missä sen alla oleva melodia soitetaan eli vesihanan äärellä. Joku meistä oli ennen tätä veikannut, että hanapaikka pitäisi laulaa tai melodia soittaa samalla tavalla kuin hanapaikka tavutetaan.  

Kuten aina taiteessa, myös näiden piirrosten kohdalla tutkija ja muut lukijat voivat tehdä omat johtopäätöksensä graafisten ohjeiden johdonmukaisuudesta. Lopulta kyse on kuitenkin katsojan omasta tulkinnasta. Aikuisten tekemän tulkinnan ja tekijän oman tulkinnan rinnakkainen vertailu avaisi kenties toisenlaisen näkökulman ohjeiden luettavuuteen ja toistettavuuteen. 

Minkälaisia kokemuksia tai ajatuksia sinulla herää näitä kuvia katsoessa? Tuntuvatko ne selkeiltä? 

Terveisin Antti ja Minna ryhmästä 12.

Hyvää keskiviikko päivää kaikille! Toivottavasti lumettomuus ei liikaa ole latistanut joulumieltänne. Pääsemme taas syventymään nimikkotutkijamme Sara Sintosen tutkimukseen ääreen. 

Olemme ajatelleet kertoa postauksessamme hieman Sara Sintosesta itsestään. Hän on syntynyt Tampereella. Sintonen on musiikin tohtori ja väitellyt vuonna 2001 aiheena mediakasvatus.  Hän toimii  tällä hetkellä helsingin yliopiston ja turun yliopiston lehtorina ja dosenttina. Hän  korostaa aiheissaan monesti monilukutaitoa sekä tykkää käyttää tutkimuksissaan myöskin musiikkia apuvälineenä. Lukutaidosta hän puhuu esim MTV:n haastattelussa, joka kertoo lukutaidosta ja sen heikentymisestä. Hän on kirjoittanut kymmeniä artikkeleita eri kasvatusalan aiheista. Meidän tutkimusartikkelimme ”Children’s produced graphical instructions in music as a multiliteracy act” oli yksi hänen englanninkielisistä tuotoksistaan. Tämä artikkeli julkaistiin Musiikkikasvatus- lehteen (joulukuu 2018). Hänen uusimpia artikkeleitaan on esim. ”Varhaiskasvatus puhuttaa: havaintoja Twitterissä jaetuista näkemyksistä” ja ”Et ne tietää, et toi on hyvä ihminen”. 

Aiheet  liittyvät yleensä nuoriin, lapsiin, musiikkiin tai monilukutaitoon. Sintonen kertoi tutkijatentissä jännittävänsä hiukan, että kaikki menisi hyvin. Hänen mielestään rauhassa tekeminen auttaa aina.   

Joulun odotuksilla terveisin Keshika ja Aida! 🙂