Helsingin yliopisto
Tässä blogissa on puhuttu aikaisemminkin siitä, miten vaikea aihe kulttuureista puhuminen on koulutuksessa ja kasvatuksesta. Aihepiiri tuntuu jakavan tutkijoitakin: toiset korostavat stereotypioiden vaaraa, toiset taas kulttuurisokeuden vaaraa. Jos kulttuuri nähdään tärkeänä moninaisuuden osatekijänä, sillä saatetaan selittää liikaakin ihmisten käyttäytymistä, leimata ja muilla tavoilla pakottaa stereotyyppisiin odotuksiin. Jos taas kulttuurin merkitystä vähätellään, pidetään itsestäänselvyytenä, että muiden kokemus maailmasta on samanlainen kuin minun itseni. Monikulttuurisissa ympäristöissä työskentelevät tuntuvat korostavan sekä yksilönä kohtaamisen että kulttuurisen tiedon tärkeyttä. Toinen niistä saattaa kuitenkin korostua heidän omassa tavassaan puhua työstään ja nimetä periaatteitaan.
KuKaS-hankkeessa on päädytty korostamaan sitä, että tulisi tiedostaa kummankin kulttuurinäkemyksen riskit. Sen sijaan, että kulttuureja tai katsomuksia kohdeltaisiin selkeärajaisina, yhdenmukaisina ja muuttumattomina, niitä koskeva tieto voi kuitenkin muodostaa repertuaarin, jonka avulla opettaja voi tulkita ja ratkoa eteen tulevia tilanteita. Jotta vältettäisiin koulun henkilökunnan kesken turhia ristiriitoja siitä, minkä on oikea tapa puhua kulttuurisesta moninaisuudesta, puhetapoja on hyvä käsitellä.
Opettajankoulutuksen tarpeisiin KuKaS-hankkeessa on käytetty oheista harjoitusta Kulttuuridiskurssit-harjoitus. Se jaetaan tässä nyt kaikkien kouluttajien käyttöön ja muokattavaksi, kunhan tekijä ja lähde mainitaan.