Yhteenvedon aika

KuKaS-hankkeen syksy on ollut tulosten kokoamisen ja julkaisemisen valmistelun aikaa. Yhdessä kahden muun hankkeen, DivEd ja Itä-Helsingin uudet Suomen kielet, pidettiin loppuseminaari marraskuun alussa. Kaksi tieteellistä artikkelia on vielä vertaisarvioinnissa, mutta opettajille ja opettajankouluttajille suunnattu yleistajuinen julkaisu julkaistaan nyt.

Marraskuun alun kaksipäiväisessä loppuseminaarissa ”Matkalla kielellisesti, kulttuurisesti ja katsomuksellisesti vastuulliseen pedagogiikkaan” keskusteltiin ensin hankkeiden toimijoiden kesken kielelliseen, kulttuuriseen ja katsomukselliseen moninaisuuteen liittyvästä käsitteistöstä. Yleisölle avoimeen osuuteen oli kutsuttu laajasti opettajia, opettajankouluttajia, tutkijoita, opetuksen järjestäjiä, opetushallintoa ja muita yhteistyökumppaneita. Paikalla oli vierailevia luennoitsijoita, esittelimme hankkeiden käytännöllisiä ja tutkimuksellisia tuloksia sekä keskustelimme paneelissa tulevaisuudesta. Lisää seminaarin sisällöstä täällä. Näin taakse päin katsottuna voi todeta, että vaikka matkan määränpää määrittyi kulttuurisesti ja katsomuksellisesti vastuulliseksi opetukseksi vasta matkan aikana, se on ollut kiinnostava ja innostava. Matka myös jatkuu vielä, kun viimeiset tutkimustulokset saadaan julki, ja kun seuraava hankkeemme, USKALLUS, etenee.

Marraskuun lopussa tuloksia esiteltiin Opettajankoulutusfoorumin tilaisuudessa. Ympyrä siis sulkeutui siinä mielessä, että KuKaS-hanke on yksi Opettajankoulutusfoorumin laatimaan kehittämisohjelman mukaisesti rahoitetuista hankkeista. Opettajankoulutusfoorumissa myös solmimme yhteydet DivEd-hankkeeseen, joista on ollut monentasoista hyötyä: olemme päässeet mukaan puhumaan katsomuksellisesta moninaisuudesta joihinkin heidän koulutuksistaan ja tehneet myös tutkimukseen liittyvää yhteistyötä.

Esitystä lopettelemassa Sauli Puukari ja Anuleena Kimanen, puheenjohtajana Armi Mikkola Opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Onkin ilo saada julkaista tässä blogissa KuKaS-hankkeen loppujulkaisu, joka keskittyy erityisesti tapauskeskustelumenetelmän ohjaamiseen, mutta kokoaa myös muut keskeiset tutkimustulokset. Julkaisussa löytyy toivottavasti luettavaa kenelle tahansa, jota kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden kysymykset koulussa kiinnostavat. Toiveena on, että tätä materiaalia hyödyntäisivät opettajien perus- ja täydennyskoulutusta järjestävät tahot, mutta myös koulut järjestäessään sisäistä koulutusta tai muuta osaamisen kehittämistä.

Tapauskeskustelumenetelmä on helposti järjestettävä pienryhmäkeskustelutyöpaja, jonka tarkoituksena on lisätä reflektiivisyyttä kulttuuriseen ja katsomukselliseen moninaisuuteen liittyviin tilanteisiin. Samaa ideaa voi toki käyttää myös muunlaisen moninaisuuden kohtaamisen pohdinnassa. Tarvitaan vain hieman aikaa ja tilaa yhteiselle, luottamukselliselle jakamiselle ja pohdinnalle, joka toivottavasti samalla lisää opettajan hyvinvointia ja katalysoi keskusteluja koulun yhteisistä linjauksista. Lisätietoja saa Anuleena Kimaselta ja Tapani Innaselta vielä kevään 2020 ajan.