Saksa
Saksan ensimmäiset kumppanuustilat syntyivät 80–luvulla. Kumppanuustilojen määrän kasvu oli olematonta, kunnes vuonna 2011 perustettiin kumppanuusmaataloutta edistävä verkosto ja määrä alkoi kasvaa jyrkästi. Nykyään kumppanuusmaatalous on Saksassa todella suosittua – kasvukautena 2020 Saksassa toimi yhteensä noin 300 kumppanuustilaa. Tilojen koko vaihtelee muutamasta aarista satoihin hehtaareihin.
Saksassa kumppanuusmaataloutta kutsutaan “solidaarisuusmaataloudeksi” (Solidarische Landwirtschaft). Saksan kumppanuustiloista käytetään usein nimestä johdettua lyhennettä SOLAWI. Esimerkiksi Weinheim-nimisessä kaupungissa toimivan kumppanuustilan nimi on Solawi Weinheim.
Saksan kumppanuusmaatalousverkoston mukaan solidaarisuus tarkoittaa seuraavia asioita: vastuunkantamista luonnon, eläinten ja seuraavien sukupolvien hyvinvoinnista, globaalia reiluutta, kaikkien tasa-arvoista mahdollisuutta osallistua kumppanuusmaatalouteen sekä tuottajien ja kuluttajien kohtaamista silmästä silmään ilman hierarkiaa.
Paikallisen ja ekologisesti kestävän maatalouden vaaliminen kumppanuusmaatalouden avulla on verkoston mukaan keskeinen ratkaisu näiden solidaarisuusperiaatteiden toteutumiseen yhteiskuntien sisällä ja globaalilla tasolla.
Solidaarisuusperiaatteet näkyvät selvästi siinä, miten saksalaiset kumppanuustilat toimivat käytännössä. Perusehtona on, että tuottajat ja kuluttajat keskustelevat avoimesti tuotantotavoista ja sen kustannuksista. Viljelyn riskit jaetaan yhdessä (sato voi joskus olla huonompi tai parempi). Tuottajalle varmistetaan reilu toimeentulo ja turvallisuudentunne. Jäsenet osallistuvat siis aktiivisesti kumppanuusmaatalouteen jakaessaan riskejä ja viestiessään enemmän tai vähemmän ahkerasti muiden jäsenten ja tuottajien kanssa. Tällöin toteutuu vastaa solidaarisuusmaatalouden tarkoitus tuoda tuottajat ja kuluttajat lähemmäs toisiaan ilman hierarkiaa.
Saksassa kumppanuusmaataloudessa käytetään yleisesti osallistavaa budjetointia, kun määritetään tuotteista maksettava hinta. Tällä tavalla mahdollistetaan kaikkien kuluttajien mahdollisuus osallistua kumppanuusmaatalouteen tasa-arvoisesti.
Osallistavassa budjetoinnissa kaikki kumppanuustilan jäsenet kokoontuvat yhteen ja käyvät läpi, mitä kustannuksia ruoantuotannosta tulee tulevalla kaudella aiheutumaan. Tämän jälkeen jokainen miettii, kuinka suuren osuuden hän omantuntonsa ja elämäntilanteensa mukaan kykenee noista kustannuksista maksamaan ja tarjoaa tätä summaa anonyymisti. Summat lasketaan yhteen.
Mikäli ensimmäisellä kierroksella saadaan tarvittava summa kerättyä, kierros onnistui ja asia on sovittu. Jos summa jää liian pieneksi, käydään uusia tarjouskierroksia niin kauan, kunnes tarvittava summa saadaan kerättyä. Näin myös pienituloiset voivat liittyä kumppanuustilojen jäseniksi, kun taas vauraammat henkilöt kantavat suuremman vastuun kumppanuustilan tuotannon rahoittamisesta.
Saksassa on kehitteillä mobiilisovelluksia ja muita verkkoalustoja osallistavan budjetoinnin sujuvaan käyttämiseen, jotta satojen jäsenten suuruiset kumppanuustilat voisivat sujuvasti hyödyntää metodia.
Lähde: Saksan kumppanuusmaatalousverkoston verkkosivut
Norja
Kumppanuusmaatalous on Norjassa suosittua. Kasvukautena 2020 aktiivisia kumppanuustiloja oli noin 90. Määrä on suuri verrattaessa Norjan väkilukuun, joka on vain 5,3 miljoonaa. Osa kumppanuustiloista on hyvin pieniä ja niillä voi olla vain noin 15 jäsentä. Osa kumppanuustiloista puolestaan tuottaa jopa kahdellesadalle jäsenelle, kuten esimerkiksi Øverland Andelslandbruk Oslon liepeillä.
Norjalaiset kumppanuustilat tuottavat usein vihanneksia, mutta myös kananmunat, liha, juusto ja hunaja ovat suosittuja tuotteita, joita kumppanuustilat tarjoavat jäsenilleen. Lähi- ja luomutuotteiden saatavuus on Norjassa ollut heikkoa ja hinnat korkeita. Kumppanuusmaatalous on pystynyt vastaamaan tarpeeseen kuluttajien etsiessä yhä enemmän paikallista, tuoretta ja kestävästi tuotettua ruokaa sekä mahdollisuutta osallistua ruoantuotantoon sitoutumatta omaan puutarhaan tai palstaan.
Kumppanuusmaatalouden nykyiseen suosioon on vaikuttanut voimakkaasti myös Norjan luomuliiton projekti Andelslandbruk Norge. Projekti on vuodesta 2014 lähtien edistänyt kumppanuusmaataloutta Norjassa tiedottaen toiminnasta kuluttajille, järjestäen verkostotapaamisia ja neuvontaa sekä kursseja aloitteleville kumppanuustilallisille.
Norjassa mielenkiintoista on, että jopa noin puolet kumppanuustiloista on niin sanotusti kuluttajavetoisia. Kuluttajavetoisuus tarkoittaa, että tilan perustivat kuluttajat joko ryhtymällä viljelemään itse tai palkkaamalla oman puutarhurin tai muun tuottajan.
Sekä kuluttaja- että tuottajavetoisilla norjalaisilla kumppanuustiloilla on myös yleistä, että jäsenyyteen kuuluu määrätty määrä talkootyötunteja tilalla. Työ voi olla esimerkiksi kitkemistä tai muita yksinkertaisia tehtäviä. Osalla norjalaisista kumppanuustiloista jäsenet korjaavat sato-osuutensa itse esimerkiksi tulemalla tilalle kerran viikossa korjaamaan omat vihanneksensa puutarhurin etukäteen antaman ohjeistuksen mukaan.
Norjassa kumppanuusmaatalous on siis hyvin sosiaalista. Kumppanuusmaatalous näyttää vastaavan siis muihinkin tarpeisiin kuin lähi- ja luomutuotteiden heikkoon saatavuuteen tavanomaisissa ruokakaupoissa. Myös tuottajien kannalta kumppanuusmaatalouden sosiaalinen puoli on tutkitusti yksi keskeinen syy, miksi norjalaiset viljelijät ryhtyvät kumppanuusmaatalouteen (Hvitsand 2016).
Lue lisää kumppanuusmaatalouden kasvusta Norjasta.
Lähteet:
Norjan kumppanuusmaatalouden (Andelsjordbruk Norge) verkkosivut norjaksi ja englanniksi
Hvitsand, C. 2016. Community supported agriculture (CSA) as a transformational act-distinct values and multiple motivations among farmers and consumers. Agroecology and Sustainable Food Systems, 40:4, 333–351.
Sivu täydentyy…