Prof. emerita Sirkka Ahosen 80-vuotisjuhlaseminaari 6.9.

Professori emerita Sirkka Ahosen 80-vuotisseminaari

Perjantaina 6.9.2019 klo 13–16 (Siltavuorenpenger 3, Athena, sali 302)

Seminaarin järjestäjinä Helsingin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta sekä Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura

OHJELMA

13.15 Avaus: Jukka Rantala, Jan Löfström ja Jari Salminen

13.20–14.35 Esitelmät

Näin jälkeenpäin katsottuna (Professori emerita Sirkka Ahonen)

Sirkka kansanomaisen historian tulkkina (Professori emeritus Jorma Kalela)

Sirkka koulutuspolitiikan tutkijana (Professori Risto Rinne)

Sirkka Mostarin United World Collegen opettajana (Dosentti Pilvi Torsti)

Sirkka vaikean historian käsittelijänä (Kansanedustaja Erkki Tuomioja)

14.35–15.10 Juhlakahvit

15.10–15.40 Muistikuvia Sirkasta

Sirkka opettajana (Kirjailija Markus Nummi)

Sirkka historian opetusta kehittävänä kollegana (KT Pauli Arola)

Sirkka slalom-kerholaisena (Lehtori Maija Saksala)

15.40–16.00 Keskustelua päivän teemoista ja päätössanat

18.00– Vapaamuotoinen iltatilaisuus Päivälehden museossa (Ludviginkatu 2–4)

Tarjoilun vuoksi pyydämme ilmoittautumaan 15.8.2019 mennessä sähköpostilla Jari Salmiselle (jari.salminen@helsinki.fi). Ilmoittautumisessa pyydetään ilmoittamaan aikooko osallistua seminaariin, iltatilaistuuteen vai molempiin.

Iltatilaisuuden järjestelyjen vapaaehtoisen tukimaksun (20 euroa) voi halutessaan maksaa 15.8. mennessä Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran tilille, tilinumero FI91 8000 1100 0653 59, Danske Bank, tiedonannoksi Sirkka Ahonen 80 v.

Terveisin järjestelytoimikunta

Hannele Pitkäsen väitös 29.5.

Tervetuloa KM Hannele Pitkäsen väitöstilaisuuteen, joka järjestetään Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan Athena-rakennuksen salissa 302,Siltavuorenpenger 3A, keskiviikkona 29. toukokuuta 2019 klo 12.

Väitöskirjan nimi on: Arviointi, tieto ja hallinta. Peruskoulun paikallisen arvioinnin genealogia.

Vastaväittäjänä toimii professori Leena Koski Itä-Suomen yliopistosta.

Väitöskirja on  luettavissa E-thesis –palvelussa.

Prof. emerita Elina Lahelman juhlaseminaari 22.5.

Lämpimästi tervetuloa keskiviikkona 22.5. professori emerita Elina Lahelman juhlaseminaariin klo 12-16! (Huomioi, että seminaari alkaa tasan kello 12.)

Alla seminaarin ohjelma.

Elina Lahelman juhlaseminaari 22.5. klo 12.00-16.00
Helsingin yliopisto, Athena 302 (Siltavuorenpenger 3 A, 3. krs)

12.05–12.10   Seminaarin avaus ja tervetulotoivotukset, Ulla-Maija Salo
12.10–12.15   Dekaanin tervehdys, Johanna Mäkelä
12.15–13.00   Muistelmia ja pohdintoja koulutuksen sukupuolitutkimuksen vuosikymmeniltä, Elina Lahelma
13.00–13.15   Kiihdyttävä tasa-arvo kiihdyttävässä yliopistossa, Kristiina Brunila
13.15–13.30   Oppimassa Tasukossa, Annukka Jauhiainen
13.30–13.45   Aivojen kutittelua Bulevardin kellarista Katajanokan olkkariin: yhdessä kirjoittamisen käytännöistä, Reetta Mietola
13.45–14.00   Virallisia, informaaleja ja fyysisiä tarinoita Elinan tutkijanuralta, Tarja Tolonen
14.00–16.00   Malja Elinalle ja feministiselle kasvatustutkimukselle! Kakkukahvit, vapaata seurustelua ja spontaaneja puheenvuoroja.
Parhain terveisin

Järjestelytoimikunta

Ulla-Maija Salo, Penni Pietilä ja Liisa Tainio

Professori Hannu Simolan jäähyväisluento

Muistattehan kaikille avoimen professori Hannu Simolan jäähyväisluennon “Koulun muuttamisen rajoista ja mahdollisuuksista – koulutussosiologinen näköala” pe 26.4. klo 12:00-14:00 (EDU1 – Assistentinkatu 5, Turku). Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan! Luento pidetään kaksikielisenä suomeksi ja englanniksi. Luentoa voi seurata myös etäyhteydellä https://echo360.org.uk/section/e829d5e5-bf69-4a79-94e4-c35fba7633b6/public

Lue Martti Hellströmin raportti täältä.

Onko koulutus irrallaan maailmasta?

HS 15.3.2019
Yhä useammin kasvatustieteen avautuvia professuureja suunnataan vaivihkaa niin, että yhteiskunnalliset ja filosofiset näkökulmat saavat väistyä psykologisen painotuksen tieltä.

 

Pitääkö olla huolissaan, kun nuoret villiintyvät koululakkoilemaan ilmastonmuutoksen vuoksi?

Ehkä on syytä. Mutta ei sen vuoksi, mitä nuoret tekevät. Enemmän pitää olla huolissaan meistä varttuneemmista, jos jatkamme samaa rataa kuin ennenkin.

Nuorten ympäristöahdistus ei ole taudin syy vaan oire. Syy on kestämätön elämäntapamme. Kulutamme luonnonvaroja kaksi kertaa enemmän kuin planeettamme kestää.

Toivoa kuitenkin on. Optimismiin on aihetta vain, jos ensin tunnustetaan tosiasiat. Sen jälkeen on mahdollista muuttaa suuntaa.

Yksi muutoksen avaimista on koulutus. Kouluille ja opettajille pitää antaa välineitä ekologisen sivistyksen edistämiseen.

Opettajankoulutus on tässä ottanut jopa takapakkia. Yhä ­vähemmälle huomiolle jää, että koulutus tapahtuu aina tietyissä historiallisissa ja ideologisissa kehyksissä. Sen ei ole mahdollista olla neutraalia asioiden oppimista tai osaamisen kehittämistä, koska se on perin juurin poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa.

Yksilöpsykologisen näkökulman vahvistuessa piiloon jää yhteiskunnallisia rakenteita, vallan mekanismeja ja itsestään selvinä pidettyjä uskomusjärjestelmiä. Yksi aikamme vaarallisimmista ideologioista on sokea luottamus teknologiseen ja taloudelliseen kasvuun.

Opettajankoulutuksen irtoaminen yhteiskunnallisista yhteyksistään – dekontekstualisoituminen – on ollut havaittavissa opettajankoulutuksen opetussuunnitelmissa. Mutta vielä enemmän tapahtuu pinnan alla.

Piilo-opetussuunnitelma ilmenee muun muassa professuurien tehtävänalan muuttumisena. Yhä useammin kasvatus­tieteen avautuvia professuureja suunnataan vaivihkaa niin, että yhteiskunnalliset ja filosofiset näkökulmat saavat väistyä ­psykologisen painotuksen tieltä. Psykologia näyttää nykyisillä tieteen mittareilla myös tuottavammalta kuin laajoja kokonaisuuksia kehittelevät sosiologia ja filosofia.

Ekokriisiin vastaaminen edellyttää, että opettajankoulutuksesta tehdään yhteiskunnallisen, filosofisen ja ekologisen kasvatusajattelun foorumi, jossa pyritään tunnistamaan kasvatuksen historiallisia ja ideologisia ehtoja.

Opettajankoulutus voisi ottaa mallia koululakkoilevista nuorista. Ekologinen sivistyneisyys punnitaan tekojen, ei sanojen kautta.

Hannu L. T. Heikkinen

Jyväskylän yliopisto

Katariina Holma

Oulun yliopisto

Risto Rinne

Turun yliopisto

Hannu Simola, emeritus

Helsingin yliopisto

Veli-Matti Värri

Tampereen yliopisto

kasvatustieteen professoreita

Kasvatussosiologian vuosikirjan toinen osa on ilmestynyt

Suomen kasvatustieteellinen seura sekä Helsingin ja Turun yliopistot tiedottavat 12.11.2018

Koulutuksen lupaukset ja koulutususko

Kasvatussosiologian vuosikirjan toinen vuosikerta ilmestyy 15.11.2018. Koulutuksen lupaukset ja koulutususko -teos analysoi 2010-luvun koulutususkoa 23 kirjoittajan voimin.

1900-luku oli koulutuskasvun vuosisata. Vuosisadan alkupuolella nuoret ikäluokat saatettiin Suomessakin koulupakon piiriin kirjaamalla oppivelvollisuus lakiin. Vuosisadan lopulla uudet sukupolvet eivät enää tyytyneet pelkkään oppivelvollisuuskouluun, vaan lähes kaikki nuoret hankkivat sen lisäksi toisen asteen tutkinnon. Järjestelmän korkeimmallekin portaalle, yliopistoihin, riittää hakijoita tungokseksi asti. Teknologian kehitys, talouskasvu ja keskiluokkaistuminen ovat käyneet käsi kädessä väestön koulutustason nousun kanssa. Usko koulutuksen hyvää tekeviin vaikutuksiin omaksutaan itsestäänselvyydeksi jo lapsuudessa. Ammattiin pätevöittävä koulutus on kansalaisen normaaliuden osoitus ja välttämätön pääsylippu työmarkkinoille.

Viime vuosisadalla koulutus totuttiin näkemään kaikille yhteisenä toiveiden tynnyrinä, josta riittää ammennettavaksi kaikille tasaisesti menestystä, osallisuutta ja muita yleisesti tavoiteltuja resursseja. Nyttemmin on käynyt selväksi, että koulutuksen lupaukset täyttyvät vain osittain, eikä koulutuksellinen hyvä jakaudu väestössä yhdenvertaisesti.

Kilpailukykylupauksen januskasvot

Osana ylikansallisen koulutuspolitiikan markkinaliberalistista käännettä koulutus näyttäytyy ennen kaikkea kilpailukyvyn, taloudellisen kehityksen ja voitontavoittelun välineenä.

– Yksilöiden kilpailukykyä korostavan politiikan ohjastama koulutus ei pysty lunastamaan lupausta esimerkiksi asuinpaikasta, etnisestä taustasta tai vammaisuudesta riippumattomista mahdollisuuksista kehittää itseä ja toteuttaa omia potentiaaleja, toteaa professori Heikki Silvennoinen, yksi teoksen toimittajista.

– Puhumattakaan siitä, että koulutus takaisi kaikille tutkinnon suorittaneille yhtäläiset mahdollisuudet menestyä työmarkkinoiden sijoittumiskilpailussa.

Väestön eriytyessä ja yhteiskunnan eriarvoistuessa koulutus luo osalle kansalaisista entistä enemmän tilaisuuksia räätälöidä omasta koulutuspolusta osa tarkoin harkittua, yksilöllisten valintojen biografiaa. Myös koulutuksen lupaukset yksilöllistyvät ja eriytyvät: yksille koulutusponnistukset ovat lupaus tavallisesta, tutusta ja turvallisesta ja toisille lukuisista valinnanmahdollisuuksista, mutta joillekin koulutuskilpailu lupaa vain huonosti menestyneen leiman. Koulutuksen kilpailukykylupaus on eittämättä ongelma perinteisesti tasa-arvoa ja inkluusiota tavoittelevan koulutuspolitiikan jatkuvuudelle.

Lisätiedot:

  • Professori Heikki Silvennoinen, puh. 02 333 8853, heikki.silvennoinen@utu.fi
  • Dosentti Mira Kalalahti, puh. 050 318 2207, mira.kalalahti@helsinki.fi
  • Dosentti Janne Varjo, puh. 050 318 2205, janne.varjo@helsinki.fi

Teoksen tiedot

Koulutuksen lupaukset ja koulutususko. Kasvatussosiologian vuosikirja 2. Heikki Silvennoinen, Mira Kalalahti & Janne Varjo (toim.). 2018. Teos on julkaistu Suomen kasvatustieteellisen seuran Kasvatusalan tutkimuksia -sarjassa numerolla 79.

Teoksen voi tilata verkkokaupasta:

https://webshop.jyu.fi/julkaisut/suomen-kasvatustieteellinen-seura

Mediakappaleita voi tiedustella julkaisusarjan toimittaja Anu Keinäseltä, puh. 040 835 3976, sähköposti anu.j.keinanen@jyu.fi

Koulutuksen lupaukset ja koulutususko

Heikki Silvennoinen (TY), Mira Kalalahti (HY) & Janne Varjo (HY)

Kasvatustieteen päivät, Tampere 15.−16.11.2018

Väestön ja erityisesti nuorten ikäluokkien koulutususkon on osoitettu pysyvän korkealla oloissa, joissa koulutuksen lupaukset realisoituvat hyvinä jatkoopintopaikkoina, mielekkäinä työpaikkoina ja korkeana yhteiskunnallisena asemana. Koulutuksen lupaukset ja koulutususko -symposiumin esitykset haastavat käsitystä koulutuksesta yleisenä, yhteisenä ja jaettuna toiveiden tynnyrinä, josta riittää ammennettavaksi menestystä, osallisuutta tai jotain muuta kulloinkin tavoiteltaviksi katsottua asiaa. Ne myös kuvaavat, miten kiristyvän kilpailun oloissa joidenkin koulutususko on joutunut koetteille.

Symposiumin puheenvuorot syventävät syksyllä ilmestyvän Kasvatussosiologian vuosikirjan (vol. 2.) teemoja.

Symposiumin ohjelma

  • Mitä koulutus lupaa? (Heikki Silvennoinen & Janne Varjo).
  • Yliopistojen yrittäjyyskasvatus eurooppalaisen tietotalouden palvelijana (Hanna Laalo, Heikki Kinnari & Heikki Silvennoinen).
  • Maahanmuuttajataustaiset nuoret ja koulutuksen lupaus (Tuomas Zacheus & Mira Kalalahti).
  • Koulutusyhteiskunnan reunamerkintöjä – Syrjäseuduilla asuvat nuoret ja koulutukseen hakeutuminen (Päivi Armila & Mari Käyhkö).
  • Koulutususkon rajoilla: koulutuksen julma lupaus vaikeimmin vammaisille opiskelijoille (Aarno Kauppila & Anna-Maija Niemi).