Kertomusten kautta avautuu kokonainen maailma
Eerika Koskinen-Koivisto, tutkijatohtori

Yliopisto-opintojeni alussa olin vaikean valinnan edessä. Minut oli hyväksytty pääaineopiskelijaksi kahteen oppiaineeseen. Valitsin etnologian, vaikka erityisopettajana minua olisi odottanut varma työllistyminen. Muistan isäni kehottaneen minua opiskelemaan alaa, joka aidosti kiinnostaa minua. En ole katunut valintaani, eikä työllistymisenkään kanssa ole ollut vaikeuksia. Etnologiassa yhdistyy monta minua kiinnostavaa asiaa: kieli, kulttuuri, historia sekä ihmisläheisyys.

Etnologina minua kiehtovat erityisesti ihmisten kertomukset omasta elämästään, työstään ja ympäristöstään. Kertoessamme itsestämme peilaamme itseämme ympäröivään maailmaan. Kerromme elämästämme erilaisia versioita eri tilanteissa. Jokainen tarina on ainutlaatuinen, mutta samalla yhteydessä aiempiin kertomuksiin. Kertomusten kautta on mahdollista tutustua ihmisiin ja oppia ymmärtämään heitä ja heidän maailmojaan.

Tutkimustyö veti minut puoleensa pian valmistumiseni jälkeen. Tutkijan työn arki on ihanan monipuolista. Se koostuu muun muassa opettamisesta, kirjoittamisesta, toimittamisesta, haastatteluista, luennoinnista arkistovierailuista, tieteellisissä seuroissa työskentelystä ja yhteistyöstä monien erilaisten tahojen kanssa. Opinnot ja työni ovat vieneet minua myös maailmalle. Opiskelin aikoinaan sivuaineena Espanjan kieltä ja kulttuuria ja lähdin Erasmus-vaihtoon Madridiin. Jatko-opintojen aikana suuntasin Yhdysvaltoihin. Tutkijana pääsen matkaamaan konferensseihin mitä kiinnostavimmissa maissa ja kaupungeissa ja tapaamaan samalla kollegoja Israelista, Kiinasta tai Argentiinasta.

Tämän hetkisessä työssäni 1950-luvun arkea ja nostalgiaa tarkastelevassa tutkimusprojektissa olen päässyt työskentelemään museoammattilaisten kanssa ja vierailemaan uudelleen Yhdysvalloissa, tällä kertaa Wisconsinin yliopistossa Madisonissa. Seuraava tutkimusprojekti, johon osallistun, heittää minut Lappiin Inarin alueen kyliin. Maltan tuskin odottaa, että pääsen kuulemaan, mitä paikallisilla ihmisellä on minulle kerrottavana Lapin sodasta, poltetuista kylistä ja muuttuneista maisemista.

Haluan seuraavaksi haastaa Seurasaaren intendentin Mikko Teräsvirran kertomaan itsestään ja työstään kansatieteilijänä.

3 thoughts on “

Leave a Reply to S Katarina Koskiranta Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *