Rastereiden parissa (Kurssikerta 4)

Neljäs kurssikerta alkoi ruudukon rakentamisella. Ruuduista onkin moneksi.

Ruutukartta on yksi tilastokartan muoto. Kuvattava tieto esitetään tasakokoisina ruutuina, jotka eivät seuraa mitään hallinnollista jakoa.

Toisin kuin koropleettikartassa, voidaan ruutukartassa esittää myös absoluuttisia arvoja. Arvothan on nimittäin jo ”suhteutettu ruutuun”. Ruudut ovat keskenään vertailukelpoisia, samankokoisia kun ovat. Jos lukumäärätietoja haluaa esittää keskenään erikokoisilla ruuduilla, tiedot on suhteutettava. (1)

Verrattuna tähän asti tekemiimme karttoihin ruututeemakartan etuna on, että sillä voidaan esittää tietoa välittämättä hallinnollisista rajoista ja näin ollen mm. vähentää hallintoaluerajoilla tapahtuvaa näennäistä lukuarvojen muutosta. Useinhan lukuarvojen muutos luokkarajoilla vaikuttaa suurelta, vaikka tosiasiassa kyseisen hallintorajan kummallakin puolella luvut olisivat samoja. Aineisto keskimääräistyy. Ruutukoko tulee kuitenkin valita oikein, ettei samaa ongelmaa siirretä hallintoalueista ruutuihin.

Ensiaskelet ruutuihin

Tässä kurssikerralla väkertämäni kartta ruotsinkielisten osuudesta pääkaupunkiseudulla. Mielestäni kartasta erottaa ihan kivasti ne alueet, joilla on ruotsinkielisen väestön keskittymiä, kuten Sipoolta Helsingille siirtyneet alueet idässä.

Edelleen häiritsee, että kunkin luokan ensimmäinen arvo on sama kuin edellisen viimeinen, mutta en tätä vieläkään osannut muuttaa. Samoin mietin, olisiko ollut hyvä nimetä alueita, joilla ruotsinkielisiä on paljon. Lisäsin karttaan tieverkon, jotta alueiden paikantaminen olisi helpompaa, mutta pitää olla kyllä kovin hyvä paikallistuntemus, jotta osaa tästä hahmottaa kaupunginosia. QGIS:n nimikyltti-työkalu on kuitenkin aika avuton, kun kylttejä ei voi raahata haluamiinsa paikkoihin (käsittääkseni). Nimien laatiminen tekstikentillä taas on hidasta (tai ainakaan en hahmottanut, mistä esimerkiksi kylttien asetukset voisi tallentaa siten, ettei muotoiluasetuksia tarvitsisi aina tehdä uudelleen). Karttoja on kuitenkin ihana visualisoida, tykkään värkätä värien ja muotojen kanssa.

Vaikka ruutukartalla on etunsa, kannattaa siihenkin suhtautua varauksella. Amanda Ojasalo kuvaa hyvin ruutukartan ongelmia omassa kurssikerta 4 blogissaan. On esimerkiksi huomioitava, etteivät ruudut kerro asukkaiden määriä – tummassa ruudussa saattaa asua vain muutama asukas,  ja heidän kielitaustansa olla sattumanvarainen. Suuret ruudut yleistävät, pienet taas voivat tehdä suhteellisista prosenttiosuuksista hämäävän jyrkkiä, kuten Amanda kirjoittaa. (2)

Sipoosta Afrikkaan

Oman ruutukarttaläksyni tein Afrikasta käyttäen hyväksi aiemman harjoituksen konfliktidataa. En tosin ole aivan varma, oliko tämä nyt ihan varmasti sellaista pistemäistä dataa, jota voi hyödyntää ruutukartan teossa. Olisi hyödyksi itselleni saada hieman vielä lisäohjausta erilaisten tietokantojen käyttömahdollisuuksiin ja rajoituksiin. No, karttoja tästä aineistosta kuitenkin tuli.

Tein kaksi erilaista karttaesitystä aivan samasta datasta hahmottaakseni sudenkuoppia.

Ensimmäisen kartan kanssa nimittäin putosin sudenkuoppaan:

Sudenkuopat johtuvat luokkaväleistä. Oli huono valinta ottaa ensimmäiseksi luokaksi 0-1 konfliktia. Hämäännyin itsekin ensin karttaa lukiessa luulemaan vaaleinta keltaista nollakonflikti-alueeksi, ja ihmettelin missä olen mennyt vikaan, sillä konfliktejahan on Afrikassa ollut paljon enemmän. Mutta nythän yksittäiset konfliktit eivät erotu alueista, joilla konflikteja ei ole ollut. Silmä on järkeä vahvempi elementti, ja kartan pitää tukea sitä.

Korjasin asian lisäämällä esitykseen luokan 0, ja tämä versiohan muistuttaa jo enemmän mantereen todellisuutta:

Olisin voinut vielä poistaa legendasta turhat desimaalit, mitä en innostuksissani huomannut tehdä.

Minusta ruutukartan edut tulevat hyvin esiin, kun tarkastelee esimerkiksi Uganda, Ruandan, Burundin ja Kongon alueen konfliktiesiintymiä. Konflikteja on nimenomaan tietyillä alueilla yli valtiorajojen. Tämä alueellisuus saattaisi hävitä, jos konflikteja kuvaisi suhteutettuna valtioihin. Pistekarttana taas konfliktien määrä on joillain alueilla niin suuri, ettei päällekäisestä pisteryppäästä saa oikein mitään tolkkua. Ruutukartta peittoaa nämä vaihtoehdot. Tein Afrikan konflikteista karttoja myös harjoituskerralla 3, ihan kiva verrata nyt niitä ruutupohjalla toteutettuihin karttoihin.

Haasteita ruutukartan teossa: projektio ja ruutujen mittakaava

Koetin hyödyntää kartan teossa projektioista aiemin oppimaani. Meni kuitenkin taas päin mäntyä. Yllä olevat kartat on tehty ”Pseudo-Mercatorin projektiolla (WGS-84), eli lähtökohtaisesti ihan väärin. Tämä johtuu siitä, että projektion muuttaminen osoittautui TAAS käytännössä hankalaksi.

Koska ruutukartassa tarkastellaan asioita suhteessa ruutujen kokoon, pitäisi valita sellainen projektio, jossa ruutukoko ei  projektiovalinnan vuoksi vääristy joillain alueilla. Valitsin Mollweiden projektion, sillä se on oikeapintainen projektio (3). Onnistuin tallentamaan käyttämäni tasot uudessa projektiossa, ja ohjelman uudelleen avautuessa projekti ja sen tasot olivat nyt Mollweiden projektiossa (en kylläkään tiedä, miksi kartan muoto ei muuttunut, vaikka sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt ”vääntyä”, eli jotain hämärää tässä taas kerran oli). Ongelmana Mollweiden projektiossa oli, että konfliktidata ei suostunut avautumaan samaan näkymään muiden tasojen kanssa, se sinkoutui ties minne, vaikka tallensin tietokannan samaan projektioon ja suljin ja availin ohjelmaa moneen kertaan, ja kaikki tasot olivat Molweiden projektiossa. Kartalla näkyi joko konfliktidata tai muut tasot, riippuen kumpaan zoomasi.

Tunnen itseni ääliöksi näiden projektioiden kanssa.

Aloitin alusta Mercatorilla, jotta saisin harjoituksen tehtyä, ja nyt tiedot avautuivat samaan näkymään.

Loin ruudukon koko Afrikan yli. Tässä mittakaava hämäsi. Olin ollut tarkistavinani, että projektion mittayksikkö on metri, mutta tosiasiassa mittayksikköä ei ole määritelty (+proj=longlat +datum=WGS84 +no_defs).

Laitettuani ruudun kooksi 1,0 sain järkevän kokoisia ruutuja. Mittaustyökalulla mitattuna yhden ruudun reuna oli n. 100 km, mutta ensimmäisellä mittauskerralla se oli 1000 metriä, mikä ei voi pitää paikkaansa. Paljonko se oikeasti on ja miksi se vaihtelee, en tiedä. Pitää harjoitella enemmän sitä, miksi projektiot eivät ole sitä miltä näyttää. Samoja projektio-ongelmia kohtasin aiemminkin.

Korkeuskäyrien vertailua

Vertasin vielä lopuksi ilmakuvista tekemiämme korkeuskäyriä (kartassa vihreällä) peruskartan käyriin (kartassa ruskella).

Vaikka tekemämme käyrät antavat ihan hyvän kuvan alueen korkeusvaihteluista, jää niistä joitakin tasoja kokonaan pois. Käyrät eivät ole aivan yhtenäisiä, mutta suhteellisen hyvän kuvan ne alueen korkeusvaihteluista antavat.

Oppimista ja ohjeita

On kiva huomata, että vaikka QGIS:ssä riittää haasteita, alkaa sen käyttäminen ja myös vastaantulevien ongelmien ratkominen tuntua jo vähän helpommalta. QGIS:n omasta ohjepankista ja youtubesta löytyy paljon hyvää rautalankaa. Niitä pitää vain lukea ja katsoa paljon, että kokonaisuuden saa haltuun.

Kaikkein hankalin asia itselleni on tuo projektio-asia, harmittaa tehdä harjoituksia ”väärälle pohjalle”, kun en saa projektioita menemään oikein.

 

  1. Tilastokeskus: Tilastokoulu, Ruutukartta. https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?page_type=sisalto&course_id=tkoulu_teemak&lesson_id=4&subject_id=3 (Luettu 8.2.2019)
  2. Amanda Ojasalo (2019). Amandan GIS-blogi, Ruutuja. https://blogs.helsinki.fi/amandaoj/2019/02/08/ruutuja/ (Luettu 9.2.2019).
  3. QGIS.org, Training material: A gentle introduction to GIS: Coordinate Reference Systems
    https://docs.qgis.org/testing/en/docs/gentle_gis_introduction/coordinate_reference_systems.html (Luettu 8.2.2019)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *