Luonnon (ja QGIS:n) armoilla (Kurssikerta 6)

Tämä olikin mukava kurssikerta. Harjoitukset sujuivat ongelmitta, hädin tuskin onnistuin hillitsemän haluni häiritä opetusta tuulettelemalla vastoinkäymisten puuttumista. Myös Epicollect-sovelluksen käyttö oli mielenkiintoista, ja ulkoilu aurinkoisessa pakkassäässä virkistävää vaihtelua istumiseen.

Tein kolme karttaa hasardeista. En käyttänyt näissä interpolointia, sillä koen pistemäisen esitystavan kyseisissä ilmiöissä mielekkäämmäksi esitystavaksi. Toki interpoloinnilla saa lisättyä kartan visuaalista tehoa ihan vaikuttavasti, kuten Elina Huhtinen päätyi harjoituksissaan tekemään – vaikutelma näissä kartoissa todella on, että maa voi liikkua alta milloin tahansa (1). Tämän voisi toki varmasti toteuttaa muillakin ”visuaalisilla tehokeinoilla” kuin interpoloimalla. Karttatoteutusten vertailu on mielenkiintoista ja opettavaa.

Reikäinen taivas

Ensimäinen karttani käsittelee meteoriittilöydöksiä. Käytin värejä ja kokoja meteoriittilöydösten kokoluokan esittämiseen.

Meteoriittilöydöksiä maailmalta painoluokittain.

Aineistosta ei itselleni selvinnyt, minkä vuosien tilastoja tässä oli, tämä tieto olisi toki hyvä olla näkyvissä.

Kartassa on minusta olennaista hahmottaa, että kyse ei ole pudonneista meteoriiteista sinänsä, vaan tilastoiduista meteoriittihavainnoista. Voisi ajatella meteoriitteja putoavan maapallolle suhteellisen tasaisesti. Kuitenkin meteoriittihavaintoja on tehty runsaasti esimerkiksi Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja vaikkapa Omanissa. Sen sijaan merialueilta tai vaikkapa päiväntasaajan Afrikasta ei havaintoja ole. Esimerkiksi Oman vaikuttaa astrofyysikkojen keskuudessa olevan erinomainen havainnointipaikka, sillä ”siellä on runsaasti tasaista, vaaleansävyistä, hiekatonta ja kasvillisuudetonta pintaa”. (2)

Tarkistin myös varmuuden vuoksi y- ja x-koordinaattien osumisen oikeaan hakemalla kartalta muutamia pisteitä ja vertailemalla niitä attribuuttitaulukon paikkamainintaan – loogista oli.

Mannerlaattojen kitkaa

Toinen karttani esittää yli 6 richterin suuruisia maanjäristyksiä Etelä-Amerikassa vuosina 1950-2000. Hyödynsin tiedon välittämisessä värejä ja kokoja, kuten meteoriittihavaintojakin yllä esittäessä. Mannerlaattojen rajat piirtyvät hyvin esiin niin tässä Etelä-Amerikkaa kuvaavassa kartassa kuin koko maailmankin esiintymiä kuvaavassa kartassa (ei karttaa).

Voimakkuudeltaan 6 Ricterin asteikolla ylittäneet maanjäristykset Etelä-Amerikassa vuosina 1950-2000.

Viimeiseen karttaani valitsin erityisen voimakkaat (yli 8 ricterin asteikolla) maanjäristykset 1950-2000. Nämäkin luonnollisesti löytyvät mannerlaattojen reuna-alueilta.

Seismologian instituutin mukaan yli 8 Ricterin maanjäristyksiä tapahtuu maailmalla vuosittain keskimäärin enintään 1, yli 7 Ricterin järistyksiä 18 ja yli 6 Ricterin järistyksiä n. 120. (3)

Olisi ollut kiva lisätä karttaan paikannimet, mutta näitä ei ollut tietokannassa, toki ne olisi tällä osumamäärällä voinut hakea erikseen muualtakin. Tällaiseen tietoon olisi voinut liittää myös lukeman Ricterin asteikolta. Joukossahan olisi kuuluisia järistyksiä, kuten:

  • Kamtchatkan niemimaa 11.4.1952 (9,0)
  • Valdivia, Chile 22.5.1960 (9,5)
  • Prince William Sound, Alaska, Yhdysvallat 27.3.1964 (9,2).

Tuhothan eivät toki ole verrannollisia järistyksen suuruuteen. Esimerkiksi Alaskan järistys aiheutti vain vähän tuhoja tapahtuessaan harvaan asutulla alueella. Valdivian järistys tappoi tuhansia ihmisiä ja sen aiheuttamat tsunamit aiheuttivat tuhoja Uudessa-Seelannissa ja Alaskassa asti. (4)

Tässä vaiheessa huomasin, että osa näistä kuitenkin puuttuu aineistosta, ainakin Valdivia 1960 ja Kamtchatka 1952. Aineistoni on haettu kurssiohjeen mukaiselta sivulta http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html.

Näistä laadittu kartta näyttää tältä, arvoitukseksi itselleni kuitenkin jäi, miksi merkittäviä järistyksiä puuttuu joukosta:

Voimakkuudeltaan 8 ricteriä ylittäneet maanjäristykset vuosina 1950-2000.


Lähteet:

  1. Hoffman, B., Knos, E., Al-Kathriri, A. 2004. Harvesting meteorites in the Omani desert: Implications for astrobiology. European Space Agency, (Special Publication) ESA SP. http://adsabs.harvard.edu/full/2004ESASP.545…73H
  2. Huhtinen, E. Viikko 6 – auringonpaistetta ja onnistumisen tunteita. 22.2.2019.
    https://blogs.helsinki.fi/huhelina/2019/02/22/viikko-6-auringonpaistetta-ja-onnistumisen-tunteita/ (Luettu 23.2.2019)
  3. Seismologian instituutti, Perustietoa maanjäristyksistä. https://www.helsinki.fi/fi/seismologian-instituutti/maanjaristykset/perustietoa-maanjaristyksista-0 (Luettu 23.2.2019)
  4. Wied, E. 2014. Historian voimakkaimmat maanjäristykset. Tieteen kuvalehti. https://tieku.fi/luonto/luonnonkatastrofit/maanjaristys/maanjaristykset-katso-videopatkia-voimakkaimmista-jaristyksista (Luettu 23.2.2019)