Tämän linkin takaa löytyy blogikirjoituksemme, jonka kirjoitimme Tutkittua varhaiskasvatuksessa -blogiin.

Miten tukea myötätunnon laajenevia kehiä varhaiskasvatuksessa?

Tämän linkin takaa löytyy uusin artikkelimme hankkeen tuloksista ja hankkeessa kehitetystä myötätuntokulttuurien mallista! Lukuiloa!

https://jecer.org/fi/kohti-elavaa-myotatuntokulttuuria-paivakotien-myotatuntokaytannot-liikkeessa/

Myötätuntoinen toimintakulttuuri on tutkimusten mukaan tärkeä osa toimivaa organisaatiota. Kasvatuksen kentällä ei kuitenkaan ole juurikaan mallinnettu sitä, miten myötätuntoiset kasvatusyhteisöt rakentuvat ja kehittävät kulttuuriaan. Tässä artikkelissa esittelemme osana Opetushallituksen rahoittamaa hanketta ”Empatian ja myötätunnon laajenevat kehät varhaiskasvatuksessa” (2019–2020) kehittämämme pedagogisen mallin. “Kohti elävää myötätuntokulttuuria” -mallin avulla päiväkotiyhteisöjä voidaan tukea oman myötätuntokulttuurinsa tiedostamisessa, tunnistamisessa ja kehittämisessä ja sitä kautta elävän myötätuntokulttuurin saavuttamisessa. Myötätuntokulttuurilla tarkoitamme yhteisön vakiintuneita ja toistuvia tapoja huomata jäsentensä mielipaha ja kärsimys ja myötäelää näissä tilanteissa. Tavoitteemme on, että pedagogisen mallin avulla päiväkodit voivat arvioida ja kehittää itse omaa myötätuntokulttuuriaan. Tähän pohjautuen kuvaamme artikkelissa mallin syntyprosessia ja ideaa, sekä hankkeessamme esiinnousseita mahdollisia kehittämiskohteita varhaiskasvatukseen liittyen. Artikkelimme tuottaa lisää ymmärrystä päiväkotien toimintakulttuurien piirteistä ja käytännöistä, jotka vahvistavat empatiaa ja myötätuntoa varhaiskasvatusyhteisöissä.

Tätä tekstiä varten kävimme haastattelemassa musiikkiterapeutti Maarika Luopajärveä Sävelavain Oy:stä. Halusimme kuulla, mikä merkitys musiikilla voi olla silloin, kun muuta yhteistä kieltä ei ole ja miten musiikki auttaa synnyttämään vuorovaikutusta kahden tai useamman ihmisen välillä.

 Musiikkiterapeutti Maarika Luopajärvi on harrastanut musiikkia monipuolisesti pienestä pitäen. Harrastus muuttui ammatiksi, kun Maarika opiskeli kirkkomuusikoksi ja myöhemmin laaja-alaiseksi musiikkiterapeutiksi Sibeliusakatemiassa. Maarikan yritys Sävelavain Oy  on toiminut vuodesta 2001 ja on laajentunut vuosien varrella Tampereelta Pohjanmaalle ja viimeisimpänä Kouvolaan. Sävelavain Oy tarjoaa sekä musiikkiterapiaa että musiikin opetusta musiikkikoulun puolella kaikenikäisille ja -taitoisille.

Musiikkiterapeutti Maarika Luopajärvi

 Musiikki ja vuorovaikutus

Aitous, avoimuus ja toisen ihmisen kunnioitus ovat asioita, jotka luovat Maarikan mukaan perustan uskallukselle ja luottamukselle ihmisten välillä. Näihin asioihin panostamalla saa luotua hyvän pohjan yhteiselle toiminnalle ja vuorovaikutukselle. Maarikalla on myös näkemys, että toisen ihmisen ajatusmaailmaan ei voi mennä väkisin, vaan ajan antaminen ja sopivan hetken odottaminen ovat tärkeitä asioita. Osittain pohja Maarikan näkemyksille on luotu jo opiskeluaikana ja niihin on vaikuttanut muun muassa edesmennyt suomalainen musiikkiterapian isä Petri Lehikoinen.  Maarikan mukaan musiikki terapiavälineenä on erinomainen, sillä se antaa paljon tilaa ja mahdollisuuksia, mutta ei pakota mihinkään. Musiikki voi lisäksi kasvattaa lapsen ja nuoren itsetuntoa.

Maarikan mukaan vuorovaikutuksen luomisessa musiikki toimii inspiroivana tekijä, mutta kaikille omalla tavallaan. Jollekin väline vuorovaikutukseen voi olla esimerkiksi musiikkiliikunta tai musiikkimaalaus, toiselle taas soittaminen, lorut tai runot. On tärkeää havainnoida, mihin näistä lapsi/nuori tarttuu ja suuntaa mielenkiintonsa. Havainnoinnista saadun ymmärryksen kautta tulee mahdolliseksi luoda kullekin sopiva musiikki-ilmapiiri ja tukea yhteistä vuorovaikutusta. Maarikan mukaan esimerkiksi piano, akustinen kitara ja rummut ovat sellaisia soittimia, mitkä pysähdyttävät monet lapset.

Vinkkejä päiväkotiin

Maarika rohkaisee kaikkia lasten kanssa toimivia käyttämään musiikkia rohkeammin, sillä musiikki toimii välineenä vuorovaikutuksen luomisessa, silloinkin jos yhteistä kieltä ei muuten ole. Lisäksi laulu ja musiikki toimivat monesti laukaisevana tekijänä kielen oppimiselle.  Monesti ajatellaan, että käyttääkseen musiikkia työvälineenä esimerkiksi päiväkodissa, täytyy aikuisella olla erityistaitoja ja lahjakkuutta. Maarikan mukaan kuitenkin myös yksinkertainen on riittävää ja kaunista, kuten kitaran yksittäiset äänet näppäiltynä. Myös yksinkertaiset laulut pianolla soitettuna toimivat siinä missä vaikeammatkin teokset.

Pixabay 

”Jos osaa kävellä, täytyy olla rytmitajua”

Maarikan mukaan musiikin ja liikkeen yhdistäminen, kuten tanssiminen, on oiva väline luoda vuorovaikutusta, silloinkin kun yhteistä kieltä ei ole. Rohkaistakseen kaikkia lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä käyttämään enemmän musiikkia, Maarika muistuttaa lauseesta, jonka hän on opiskeluaikanaan kuullut musiikkipsykologin sanoneen: ”Jos osaa kävellä, täytyy olla rytmitajua.”

Erilaisten tilanteiden läpi käyminen laulaen on myös toimiva tapa tukea lapsen kielenkehitystä ja luoda vuorovaikutusta. Esimerkiksi pukemis -ja riisumistilanteet ovat hyvä tilaisuus sanoittaa lapselle tapahtumia laulaen. Tuttuihin melodioihin voi liittää uudet sanat tilanteesta riippuen, hetkessä improvisoiden.

Myös musiikin ns. pysäyttäminen on yksi keino luoda vuorovaikutusta. Kun opettaja tai muu aikuinen laulaa ja/tai soittaa lapselle tuttua laulua, mutta lopettaakin laulun juuri ennen loppua, monesti lapsi vaistomaisesti jatkaa laulua laulaen, rytmittäen tai jollain muulla tapaa reagoiden.

Maarika kertoo huomanneensa, että nykyään pienten lasten elinympäristö saattaa sisältää useita, kolmea, jopa neljää eri kieltä. Tällöin esimerkiksi suomen kielen oppiminen päiväkodissa voi viedä pitkänkin ajan ja oppimiselle tulee antaa aikaa, tilaa ja runsaasti tukea.  Monet lapset osaavat tänä päivänä esimerkiksi laulaa lastenlauluja englannin kielellä, ilman että he osaavat vielä sanaakaan suomea. Näihin lapsen englanniksi laulamiin lauluihin aikuinen voi vastata laulamalla saman laulun suomenkielellä. Tällöin syntyy sekä vuorovaikutusta ja ymmärrys siitä, että aikuisella ja lapsella on yhteinen ”leikki” meneillään.

Teksti: Linda Nurhonen