Kerta 3: Vettä kengässä :o

Olen palannut gis-maailmaan, ja tällä kertaa onnistuin melko kunniakkaasti. Harjoitustöistä valitsin ensin vaikeamman. Tämä tyssäsi siihen, etten osannut laskea järvisyysprosenttia oikein raakadatasta, joten egoni harmiksi luovutin.

Tein siis helpomman version tämän viikon harjoitustyöstä. Tehtävänä oli eri aineistoja ”Join” -toiminnolla yhdistellen luoda uutta dataa, jota hyödytäen luotiin kartta Suomen valuma-alueiden tulvaindekseistä.

Tässä on kaunis luomukseni:

Kuva 1. Kartalla kuvattuna Suomen järvien ja jokien valuma-alueet sekä niiden järvisyys.

Nyt jälkeen päin karttaa tarkastellessani, tajusin, että olen unohtanut otsikon. Noloa.

Ongelmaksi tämän kartan luomisprosessissa kehittyi järvisyyden vertailuun kuuluva palkki. En ohjeista oikein ymmärtänyt, oliko tarkoitus luoda legendaan järvisyyden maksimin (eli 100% järvisyys) kokoinen sininen palkki, vai kuvaavatko nuo palkit järvisyyttä suhteessa toisiinsa. Huomasin myös Vivillä olleen tätä samaa ongelmaa. Viviä epäsuorasti lainaten; tarkempia päätelmiä järvisyyden määrästä koko valuma-alueella ei voi tehdä, koska emme tiedä muuta kuin järvisyyden suhteellisuudesta toisiin valuma-alueisiin. Jätin asian sikseen, koska minulle tuli kova nälkä.

Nyt itse kartasta. Siitä voi huomata, kuinka suurimman tulvaindeksin omaavia alueita on Suomessa vain Varsinais-Suomessa. Tämä oli mielestäni outoa, sillä niiden valuma-alue on verrattaen esimerkiksi Vuokseen hyvin pieni. Pääasiassa kartasta voidaan huomata kuinka tulvinta on todennäköisintä Pohjanmaalla, jossa maasto on hyvin alavaa hyvin syvälle sisämaahan. Tämä alava maasto hidastaa veden virtaamaa, jolloin todennäköisyys tulvinnalle on suurempaa.

Korpelaisen Yle.fi -sivustolle 29.1.2018 kirjoittamassa uutisessa kerrotaan, kuinka Kokemäenjoen tulvavaaraa on pienennetty. Viime aikoina (tammikuun aikana) Kokemäenjoen tulvavaara on ollut nousussa päin, ja tulva on uhannut jopa asuinrakennuksia, mutta vaara kääntyy laskuun tulevan pakkasjakson aikana. Kokemäenjoen suu sijaitsee Porin kaupungin lähettyvillä Satakunnan maakunnassa. Tekemässäni kartassa tämän alueen tulvaindeksi on pienintä luokkaa. Tästä voi päätellä, että Kokemäenjoen viimeaikainen tulvavaara on melko harvinaista. Epänormaaliin tulvimiseen on todennäköisesti liittynyt normaalia lauhempi talvi.

Tämän kerran jälkeen voin kyllä sanoa, että olen oppinut joten kuten käyttämään QGis-ohjelmaa. Hyvin, hyvin monen toiston jälkeen ne alkavat sulautua osaksi hermoratojani, ja gis-velhoilusta on tullut entistä helpompaa. Konkreettisena esimerkkinä toimii kartan luominen kuvaksi, joka oli aluksi ihan järkyttävää, ja tänään sain tämän tehtyä noin viidessä minuutissa. Hyvä mä 🙂

Kuva 2. Minä, kun sain kartan kunnialla valmiiksi.

Lähteet:

Tarkka, V. 31.1.2018: Haloo! Tulvariski!

Haloo! Tulvariski!


Luettu 31.1.2018.

Korpelainen, L. 29.1.2018: Tulvavaara pienentynyt Porissa – valmiustasoa lasketaan.
https://yle.fi/uutiset/3-10047599
Luettu 31.1.2018.

 

Kerta 2: Mercator on kuraa

Astelin tälle kurssikerralle rinta rottingilla ajatellen, että kukistan QGIS:in samalla tavalla hakkeroiden kuin edellisellä kerralla. Toisin meni, kun lähdin luokasta puolituntia tunnin loppumisen jälkeen pidätellen huutoa ja itkua.

Tällä kerralla perehdyimme eri projektioiden aiheuttamiin virheisiin pinta-alassa. Tämän voin havainnollistaa kolmella eri kartalla, minkä sain aikaiseksi tunnin puolessa välissä.

Kuva 1. Vasemmalla Lambertin projektion mukainen Suomi, oikealla Mercatorin mukainen.

Kuten kuvasta 1 näkyy, Mercatorin projektion mukainen Suomi on hyvin erikoisen muotoinen. Tämä johtuu mercatorin oikeakulmaisuudesta, jolloin sen pinta-alat vääristyvät navoille päin. Lambertin projektio sen sijaan näyttää Suomen sen normaaliksi koetussa muodossaan.

Kuva 2. Mercatorin pina-alan virheprosentti verrattuna Lambertin projektioon.

Syyn Mercatorin virheelle on hienosti selitetty Roopen blogissa. Lisäksi hän on esittänyt ajatuksen siitä, kuinka Mercator on periaatteessa jäänne kolonialismin ja siirtomaavallan ajalta, mikä saa lukijan ajattelemaan, kuinka ihmisten mielikuva maapallosta on vääristynyt jo monta vuotta, kuten Aake näin sanoo.

Tässä vaiheessa meidän piti aloittaa kurssikerran varsinainen kotityö. Valitsin tehtävistä ”vaikeimman”, koska ajattelin, että oon jo jumalallinen gis-velho. Unelmani murskautuivat noin 30 minuutissa.

Tunnin häsellykseni jälkeen apua kysyessäni Paarlahden Arttu kertoi minulle, että tehtävän oikeaan toteuttamiseen tarvitsen aiemmin (kuva 2 tehtävään) tehdyt laskelmat. Minä, itsenäinen nainen, olin poistanut nämä heti virheprosenttikartan valmiiksi saatuani, ja viimeisen tunnin olin säheltänyt jotain omilla keskimilläni luvuilla.

Kuva 3. Itkin hieman.

Tässä vaiheessa pidin ruokatauon, ja ehkä kävin vähän itkemässä supan sohvalla. Vieressä oleva kuva kartoittaa fiiliksiäni älyttömän hyvin.

Ruokatauon jälkeen päätin tarttua härkää sarvista, ja suunnata takaisin A113 + A114 luokkaan. Avasin tehtävän ohjeet, ja aloitin työn alusta.

 

Kahden tunnin hiljaisen itkun jälkeen sain valmiiksi nämä kauneudet:

Kuva 4. Lambertin ja Mercatorin projektioiden mukainen väestöntiheys.

 

Kuten kuvasta 4 voi nähdä, eri projektiot näyttävät pinta-alasta riippuvaisen väestöntiheyden eri tavoin. Mercator näyttää Suomen olevan selkeästi harvemmin asutettu maa, kuin Lambertin projektio. Syy tähän eroon on Mercatorin virhe sen pinta-alassa. Mercator mittaa väestöntiheyden sen omien pinta-alatietojen mukaan, minkä takia syntyy virhe kartassa, vaikka kartat ovat mitattu samalla väestödatalla. Virhe voidaan huomata myös legendasta, jossa Lambertin mukaan kaikkein tiheimmin Suomessa väestöä on 2354 henkilöä per neliökilometri, kun taas Mercator sanoo saman luvun olevan 584. Oikeasti Suomen tiheimmin asutetussa kaupungissa Helsingissä väestöntiheys on keskimääräisesti 2741 henkilöä / km2.

Olen kovin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka sen saavuttamiseen menikin turhan monta kuppia kahvia ja noin millimetri kulunutta hammasta. Muiden karttoja tarkastellessani, omasta mielestäni yksi puute näissä kartoissa on niiden asettelu. Olisin voinut sijoittaa väestöntiheys kartat samaan tiedostoon, kuten Miia on tehnyt. Näin olisin säästänyt aikaa, koska ei olisi tarvinnut tehdä legendoja, mittakaavoja ja näitä muita pikkujuttuja kahteen kertaan ;–)

Tällä kurssikerralla opin, niin kuin kaikki muutkin, kuinka projektion valinta käyttötarkoituksen mukaan on tärkeää. Lisäksi, että karttoja tarkastellessa tulee  muistaa kriittisyys, kuten myös esim. artikkeleita lukiessa. Ai niin, ja että Mercator on melkein aina huono valinta karttaan.

Menetin hetkeksi uskoni GIS tulevaisuuteeni, mutta häviöiden kautta voittoon, vai miten se meni.

 

Lähteet:

Heinonen, R. 22.1.2018: Vääristynyt todellisuus.

22-01-2018 | Vääristynyt todellisuus


Luettu 30.1.2018.

Laine, A. 25.1.2018: Projektioiden vertailua (toinen kurssikerta).

Projektioiden vertailua (toinen kurssikerta)


Luettu 30.1.2018.

Farstad, M. 26.1.2018: Viikko 2: Projektioiden tärkeys.

Viikko 2: Projektioiden tärkeys


Luettu 30.1.2018.

Kerta 1: Ensimmäinen kurssikerta

Tällä kurssilla, eli Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssilla, meidän jokaisen tulee ylläpitää blogia, ja päivittää sitä kurssin edetessä. Tässä on nyt siis ensimmäinen merkintäni omaan blogiini, olkaa hyvät.

Tämä kurssikerta oli ainakin alkuun vanhan kertaamista, mikä on kovin ymmärrettävää, sillä alkuun on aina hyvä vähän muistuttaa itseään perusasioista. Odotan innolla seuraavien viikkojen kurssikertoja, sillä minusta idea blogin pitämisestä on todella hyvä, mutta tästä ensimmäisesta kurssikerrasta kirjoittaminen on kovin hankalaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi; kävimme nopeasti kerraten läpi paikkatiedon sisällön ja eri muodot, kuten myös teknisiä tietoja tiedostojen formaateista ja muodoista, ynnä muuta mukavaa.

Kun tästä kertaamisesta päästiin, loimme itse kartan yhdistelemällä jo olemassa olevia vektoriaineistoja ja luomalla niihin lisää dataa. Tässä on oma häsellykseni:

Kartassa on kuvattuna Itämeren rannalla sijaitsevien valtioiden osuudet Itämeren typpipäästöjen kokonaismäärästä. Typpi on siis Itämerta saastuttava aine, joka turhan suurina määrinä aiheuttaa meren rehevöitymisen. Rehevöitymisen myötä vesi sakenee ja pohjassa alkaa ilmetä happikatoa, mistä lopulta aiheutuu niiden lajien kuoleminen, jotka eivät uuteen ympäristöön sopeudu.

Kartasta voi huomata, kuinka Puola johtaa ylivoimaisesti Itämeren typpipäästöillään, mitä he sinne syöttävät jopa noin 34 % koko päästöjen määrästä. Merkittävää on myös, kuinka Venäjän typpipäästöt tippuvat toiseksi pahimpaan luokkaan, vaikka heidän rantaviivansa Itämerellä on häviävän pieni verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Ruotsin päästöjen määrä on ymmärrettävä, sillä heidän rantaviivansa on paljon muita pidempi.

Itämeri on edennyt rehevöitymisprosessissaan aikalailla tappiin asti, mikä on aiheuttanut melkein täyden hapettomuuden meren syvimpiin kohtiin. Tästä voimme syyttää ihmisten kymmeniä vuosia jatkunutta toimintaa meren kustannuksella. Itämeren tilanne on jo sen verran paha, että sen pelastaisi vain todella voimakas uuden hapekkaan veden virtaus Pohjanmereltä, mikä on maantieteellisesti aika epätodennäköistä.

Teksti alkaa kuulostaa kovin toivottomalta, mutta olen vain realistinen.

Etsin Itämeren kunnosta sopivaa artikkelia, ja törmäsin kirjoitukseen, joka on kopioitu uutissivustolta, josta se on jo poistettu. Tämä sivu kokoaa kaikkia Itämereen liittyviä artikkeleita ja uutisia yhdelle sivustolle. Artikkelissa haastateltu Kaliningradilainen pariskunta kertovat, kuinka heidän asuntonsa läheltä kulkeva joki vuorautuu kesäisin saasteilla ja ulosteilla vanhan viemäriongelman takia. Viemäriongelma tuli korjata vuoteen 2009 mennessä, mutta he edelleen joutuvat joinain päivinä sulkemaan ikkunat, ettei tunkkainen ulosteen haju leiju sisätiloihin. Tämä joki virtaa suoraan Itämereen, vieden mukanaan kaiken siihen pumpatun saasteen. Joten ei ihme, kun Itämeren tilanne on vuosien saatossa todettu kovin pahaksi.

Tästä kartasta olisi mielenkiintoista johtaa uusi kartta, missä kuvattaisiin typpipäästöjen prosenttimäärää suhteutettuna myös rantaviivan pituuteen. Tässä kartassa Suomi ja Ruotsi olisivat päästöjen määrässään vähän alempaa kastia, kun taas maat, kuten Venäjä ja Liettua, millä on vähän rantaviivaa, kohoaisivat päästöjen määrässään ylöspäin.

Teimme kartan QGIS-ohjelmalla, mikä oli uusi varmaankin kaikille. Sen käyttö oli onneksi samankaltainen kuin muutkin tähän mennessä käyttämämme ohjelmat. Moni asia jäi itselläni vielä hieman hämärän peittoon, sillä oppiakseni kaikki käskyt minun täytyy toistaa niitä monta, monta kertaa. Mutta eiköhän tää tästä.

Kartassa on mielestäni myös puutteita. Esimerkiksi rantaviivat ovat kovin sohjoisen näköisiä, sillä saarien reunaviivat tuhoavat näkymää. Tätä viivan väriä ei myöskään voitu muokata, sillä se olisi hävittänyt valtioiden rajat näkyvistä. Siinä pieni kehittämisidea ohjelmasta vastuussa oleville. Myös poistamatta jääneet syvyyskäyrät on tässä kontekstissa kovin turhat, ja lisäävät kartan turhaa sekalaisuutta.

Muuten olen kovin tyytyväinen karttaani 🙂 !

 

Lähteet:

Salihu, D. 2015: Baltic Sea is Dying. Luettu 17.1.2018
https://savethebaltic.wordpress.com/
2015/04/16/baltic-sea-is-dying/