Kerta 6: Pisteaineistoa ja tulivuoria

Tämä kurssikerta alkoi kylmissä merkeissä, kun ensimmäinen tehtävämme oli kerätä pistemäistä dataa puhelin sovelluksen avulla Kumpulan läheisyydestä. Käsittelimme mm. erilaisten paikkojen turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Koululla toimme tämän pisteaineiston QGissiin ja analysoimme sitä hieman.

Loppu tunti vierähtikin muun pisteaineiston parissa. Opettelimme tuomaan aineistoa sen eri muodoissa suoraan netistä. Moni aineisto tulee ensin viedä johonkin toiseen ohjelmaan, esim. Exceliin, muokattavaksi ennen kuin sitä pystyy QGississä hyödyntämään. Tässä excel vaiheessa ehdin menettää hermoni, koska se muuttaa tietoa päivämääriksi, eikä turhia pilkkuja saa poistettua (???), mikä on rasittavaa. 🙁 Lisäksi opettelimme interpoloimaan aineistoa, eli luomaan eri pisteiden välille arvoja, joita ei oikeasti ole mitattu, jotta saamme mahdollisimman monipuolisesti kuvaavaa tietoa. Wikipedian interpolaatio -sivu määrittelee sen näin: ”Interpolaatio eli interpolointi on numeerisessa matematiikassa menetelmä, jossa lasketaan uusia arvoja tunnettujen arvojen väliin jollakin menetelmällä”. Kuvaa asiaa oikein näppärästi.

Näihin pisteaineistoihin, mitä lopputunnin käsittelimme, liittyi myös tämän kerran itsenäistehtävä. Tein tehtävän maanjäristyksistä, niiden eri magnitudeista sekä sijainnista. Tässä ensimmäinen aikaan saamani kartta:

Kuva 1. Kaikki yli viiden magnitudin maanjäristykset maailmankartalla vuodesta 2002 lähtien mitattuna.

Kuvassa 1 kuvataan siis kaikki yli 5 magnitudin maanjäristyksiä vuodesta 2002 lähtien. Aineistoa ladatessa ja käsitellessä huomasimme kohteita olevan yli 27 000. Yleisesti maanjäristykset ovat selkeästi painottuneet mannerlaattojen kohtaamisvyöhykkeille, etenkin Tyynenmeren reunoille ja Atlantin keskelle. Tämä kartta on siitä huono, että se ei kerro mitään muuta tietoa, kuin sen, että missä maanjäristyksiä yleisesti tapahtuu. Tämän tiedon välittämiseen se on kyllä varsin hyvä, mutta minä en tyydy siihen.

Päätin luokitella aineistoa värien avulla. Jokainen kuvassa 1 olevista pisteistä omaa tietoa juuri kyseisestä maanjäristyksestä, ja kuvan 2 kartassa olen siis määritellyt eri magnitudiarvoiset järistykset näkymään eri värisenä.

Kuva 2. Kaikki yli 5 magnitudin maanjäristykset vuodesta 2002 lähtien luokiteltuna värein.

Tämä kartta (kuva 2) on parempi kuin edellinen (kuva 1), koska se näyttää sijainnin lisäksi myös voimakkuuden, jolloin voidaan havaita voimakkaimpien maanjäristyksien sijaitsevan samoilla alueilla keskenään. Kuitenkin, pienemmän magnitudin omaavat jäävät suurien alle. Päätin siis, että eri magnitudeja on parempi esittää eri kartoilla, jolloin niidenkin sijoittuminen tulee selväksi. Lisäksi tässä kartassa (kuva 2) tuntuu, että suurimmankin magnitudin omaavat järistykset ikään kuin hukkuvat massaan, eivätkä saa tarpeeksi huomiota kaiken tietotulvan seasta. Seuraavissa kartoissa otin aineistoa vuodesta 2008 lähtien, jotta sain karsittua tietomäärää edes hiukan.

Kuva 3. Kaikki 1-5 magnitudin järistykset vuodesta 2008 lähtien.

Kuvassa 3 on kuvattuna kaikki suhteellisen pienet maanjäristykset vuodesta 2008 lähtien. Kartasta voi huomata, kuinka edelleen Tyynenmeren tulirengas on täynnä järistyksiä. Järistykset ovat alueella siis arkipäivää, ainakin nämä suhteellisen pienet järistykset.

CNN:n uutisoi 17.2.2018 Walesissa tapahtuneesta maanjäristyksestä. Tämä maanjäristys tapahtui lauantai aamuna, ja oli richterin asteikolla 4,4 magnitudia. Tämänkin kokoinen järistys on hyvin poikkeuksellinen tapahtuma, sillä kuvasta 3 voi nähdä, ettei Iso-Britanniassa ole tapahtunut yli 1 magnitudin järistystä viimeiseen kymmeneen vuoteen. Britannian geologinen tutkimuslaitos on kuvaillut tapahtumaa harvinaisena. Vastaavan kokoista maanjäristystä ei ole alueella tapahtunut yli sataan vuoteen.

Kuva 4. 1-5 ja 5-6 magnitudin järistykset vuodesta 2008 lähtien.

Kuvan 4 kartassa olen pienten järistysten päälle lisännyt keltaiset pallot kuvaamaan 5-6 magnitudin järistyksiä. Tästä kartasta huomataan, että järistykset Atlantin keskiselänteellä ovat huomattavasti useammin 5-6 magnitudin kokoisia, kuin pienempiä. Ero on selkeästi nähtävillä näiden kahden kartan välillä (kuva 3 ja 4). Yleisesti muutkin meressä sijaitsevat laattareunat kokevat huomattavasti enemmän suurempia järistyksiä, kuin pieniä. Länsi-Eurooppaan näin isoja järistyksiä ei olla viime vuosina saatu, mikä johtuu rauhallisesta sijainnista mannerlaatalla.

Kuva 5. 5-6 ja 6-7 magnitudin järistykset vuodesta 2008 lähtien.

Kuvassa 5 on edelliseen 5-6 magnitudiin lisätty 6-7 magnitudin järistykset. Eipä oikeastaan uusia mainittavia huomioita.

Kuva 6. 6-7 ja 7-8 magnitudin järistykset vuodesta 2008 lähtien.

Nyt ollaan jo hyvin suurissa järistyksissä. Kuvasta 6 huomaa, kuinka näin suuret järistykset ovat hyvin painottuneita Tyynenmeren tulirenkaan ympärille ja Indonesiaan, erityisesti 7-8 magnitudin järistykset.

CNN:n uutisoi Meksikossa 16.2.2018 tapahtuneesta järistyksestä, joka putoaa myös tähän karttaan. Järistys oli 7,2 magnitudia, ja tapahtui kaakkois Meksikossa Oaxacan maakunnassa. Järistys aiheutti ainoastaan taloudellista vahinkoa, eikä ihmisuhreja syntynyt. Alueella tapahtui myös 5,2 magnitudin jälkijäristys myöhemmin saman päivän iltana.

Kuva 7. 7-8 ja yli 8 magnitudin järistykset vuodesta 2008 lähtien.

Kuvasta 7 voi huomata, kuinka oikeasti suuria maanjäristyksiä tapahtuu oikeastaan aika harvoin, varsinkin yli 8 magnitudin järistyksiä. Yli 8 magnitudin järistyksiä viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut hankkimieni aineistojen mukaan yhdeksän. Näin suuret järistykset, kuten myös kuvassa 6, ovat painottuneet Tyynenmeren äärelle ja Indonesiaan. Mainitsemani Meksikon Oaxacan järistys on näkyvillä myös kuvan 7 kartassa, mistä voi päätellä järistyksen olleen suhteellisen harvinainen.

Jälkeenpäin ajatellessa, olisin voinut lisätä kaikkiin, tai varsinkin kahteen viimeiseen, karttaan taustalle vielä mannerlaattojen reunat (kuva 8). Tämä olisi antanut lisää kuvaa siitä, kuinka maanjäristykset oikeasti sijoittuvat maapallolla. Jos opettaisin näiden kuvien avulla maanjäristyksistä oppilaille, joutuisin siis jälkeenpäin näyttämään kuvan mannerlaatoista, jolloin joillekkin asia saattaa jäädä epäselväksi.

Kuva 8. Tähän olisin pyrkinyt, jos olisin aikaisemmin tajunnut. (Lähde: Geocoops)

Lisäksi täytyy sanoa, että näyttäisin nämä powerpointteina, jolloin niiden läpikäyminen on paljon nopeampaa, ja mukaan saataisiin visuaalinen puoli, kun kuvat tulisivat peräkkäin. Olisin myös tietysti tästä voinut sulavasti siirtyä tulivuorten maailmaan, ja miksi niitä syntyy juuri sinne kuin syntyy, niin kuin esimerkiksi Sini oli suunnitellut. Tulivuorten sijainnit olisi helposti voinut lisätä viimeisiin karttoihin, ja siitä luoda keskustelua eri mannerlaattojen kohtaamistyypeistä.

Aiheeseen liittyen googletellessani asioita, löysin tällaisen hauskan sivun (Earthquake-Report.com), missä näkyy viimeisimmät maanjäristykset Euroopassa; niiden aika, sijainti ja magnitudi. Tätä katsellessa voisin todeta, että Euroopassa maanjäristyksiä tapahtuu jota kuinkin +/- 10 vuorokaudessa, ja magnitudi pyörii useimmiten jossakin 3-5 hujakoilla. Eurooppa ei näillä tekemilläni kartoilla kauheasti välky, joten tämä määrä järistyksiä oli minulle pieni yllätys. Oli aika hauska huomata, kuinka Islannissa on tapahtunut lähemmäs 50 järistystä maanantain aikana (19.2.2018), joista jokainen on ollut yli 3 magnitudia. Suomalaisen silmin tämä vaikuttaa aika hurjalta, mutta se näyttää olevan täysin arkipäivää, koska siitä ei ole uutisoitu mitenkään.

Tässä on vastaavanlainen sivu (volcanodiscovery.com), mutta tarkastelee koko maailmaa. Jännää!!

 

Lähteet:

Wikipedia: Interpolaatio, 2017.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Interpolaatio
(Luettu 21.2.2018)

Andone, D. 2018: Wales earthquake is the biggest ’onshore UK event’ in 10 years. CNN.
https://edition.cnn.com/2018/02/17/europe/wales-earthquake/index.html
(Luettu 21.2.2018)

Ellis, R. & Cuevas, M. 2018: Magnitude 7,2 earthquake jolts southeastern Mexico. CNN.
https://edition.cnn.com/2018/02/16/americas/earthquake-jolts-southeastern-mexico/index.html
(Luettu 21.2.2018)

Geocoops: Earthquakes.
http://www.geocoops.com/earthquakes1.html

Virtanen, S. 2018: Maailma vaarallinen, Kumpula turvallinen.

Maailma vaarallinen, Kumpula turvallinen


(Luettu 21.2.2018)

Earthquake-Report

Latest earthquakes in Europe


(Luettu 21.2.2018)

Volcano Discovery
https://www.volcanodiscovery.com/earthquakes/today.html
(Luettu 21.2.2018)

Kerta 5: Itsenäistehtävät ovat liikaa QGIS:lle

Tällä kurssikerralla pääasiallisena tehtävänä oli itsenäistyöskentely ongelmanratkaisutehtävien parissa. Oletin selviytyväni tehtävistä joten kuten kunnialla, mutta olin väärässä. Yritin ensimmäistä kertaa työstää tehtäviä omalla koneellani kotoa käsin, mutta tästä QGis vihastui. Koin QGis:n jumittumisen tai kaatumisen noin kaksi kertaa tunnissa. Pidin kuitenkin pintani ja työstin tehtäviä sen verran kun QGis:n kaatuilulta pystyin. Nyt jälkeen päin voin sanoa, että olen hyvin kaukana siitä osaamistasosta, missä haluaisin olla.

Tehtävät koskivat mm. viime kurssikerralla työstämäämme Pornaisten karttaa, pääkaupunkiseudun lentokenttien meluhaittoja sekä pääkaupunkiseudun taajamien asukkaita. Jo aikaisemmilla kurssikerroilla käytettyjen työkalujen lisäksi opettelimme käyttämään ”Buffer”, eli puskurointityökalua. Puskurointityökalu on tehokas esimerkiksi juuri meluhaittojen tutkimiseen, tai vain vyöhykkeen luomiseen jonkin tekijän ympärille.

Ensimmäinen tehtävä liittyi Pornaisten karttaan. Loin 100 metrin puskurivyöhykkeen kuuden päätien ympärille, ja selvitin asukkaiden määrää tällä alueella. Tämä onnistui minulta lopulta, pienien vaikeuksien kautta. Analyysissa ja tiedon keräämisessä hyödynnettiin myös ”Attributes by location” -työkalua sekä ”Statistics” -paneelia.

Seuraavassa tehtävässä, joka koski lentokenttien meluhaittoja, tuli tutkia asiaa samalla tavalla; luomalla ensin puskurointivyöhyke, ja laskemalla siitä asukkaiden määrää. Malmin lentokentältä sain luotua, oikein kauniin, kartan luonnoksen (kuva 1). Kuvassa on siis Malmin lentokenttä ja sen kahden kilometrin puskurointivyöhyke. Pinkit pisteet merkkaavat asuinrakennuksia, sinivihreä alue Malmin lentokenttää, ja lila vyöhyke sen puskurointivyöhykettä.

Kuva 1. Malmin lentokentän kahden kilometrin puskurointivyöhyke.

Kuten tästäkin (kuva 1) kuvasta jo huomaa, että kahden kilometrin säteellä asuu hyvin paljon ihmisiä, jotka saattavat kärsiä meluhaitoista. Tästä johdetut luvut asukkaiden määrässä alueella, minulla syntyi virheitä. En tiedä johtuiko ne laskutavoistani, vai oliko ongelma jotenkin tavassani ne hankkia QGis:n kautta. Vertasin omia saamiani lukuja Miran ja Rosannan kyseisiin tuloksiin, ja omani näyttivät heittävän monilla tuhansilla. Yritin kyseisiä laskuja ja tehtäviä uudelleen, mutta sain lopulta vain samat väärät vastaukset. En siis lopulta saanut selville missä oli vika, mutta tekninen puoli puskuroinnissa tuli suhteellisen selväksi.

Malmin lentokentän liikenne ei kuitenkaan ole mitään verrattuna Helsinki-Vantaan lentokentän liikenteeseen, jota pääsimme seuraavaksi tarkastelemaan.

Tässä kohtaa kohtasin ongelmia, sillä jostain syystä eri tietojen yhdistäminen eri tietokannoista ei onnistunut. Myöskään spatiaalisen sijainnin avulla tehty tietojen yhdistäminen (join attributes by location) ei toiminut. Kuvassa 2 kuitenkin näkee suuntaa antavasti asuinrakennuksien määrää Helsinki-Vantaan yli 65 dB melualueella. Kuvassa pinkit pisteet merkkaavat taas asuinrakennuksia ja vihreä alue merkkaa yli 65 dB melualuetta.

Kuva 2. Yli 65 dB melualue sekä asuinrakennuksia.

Melu on kasvava haittatekijä Helsingin alueella. Väkiluku ja liikenne lentokentillä kasvaa, kun kaupungistuminen ja matkustelu kiihtyvät. Asuinalueiden pääkaupunkiseudulla tulee kasvaa johonkin suuntaan, jolloin myös rakentaminen lentokenttien läheisyyteen lisääntyy. Näin myös meluhaitat kasvavat. Tässäkin kuvassa (kuva 2) on huomioitu vain yli 65 dB meluhaitat, kun jo pienemmästä jatkuvasta melusta aiheutuu pitkällä ajalla ongelmia.

Meluhaitoista on kirjoitettu esimerkiksi Tiede -lehdessä. Lehden nettisivuilla on julkaistu artikkeli koskien meluhaittoja, ja siinä melu määritellään jatkuvana äänenä, ”joka ei vaurioita kuuloa mutta ärsyttää ja ottaa päähän.” Artikkelissa kerrotaan jatkuvan melun aiheuttavan pahimmillaan kuoleman. Kuulovaikeudet ja -sairaudet ovat siis vain jäävuoren huippu meluhaitoissa. Siksi meluhaittojen tutkiminen ja niiden estäminen on nyky-yhteiskunnassa hyvin tärkeää. Melua voidaan estää esimerkiksi infrastruktuurilla, kuten meluvalleja.

Meluongelmien pohtimisen jälkeen työstin samaa puskurianalyysia ja sillä leikkimistä juna- ja metroasemien sijainnista sekä taajamien asukkaista. Nämä tehtävät kulkivat suurin piirtein samoin tavoin kun edellinenkin. Ongelmia kohtasin edelleen samoissa asioissa, ja niiden lisäksi vielä ”Field calculatorissa”, eli ohjelman laskimessa. Laskeminen suuresta tietokannasta ei minulta onnistunut, koska QGis oli päättänyt pienimpienkin laskujen olevan liikaa. Monet laskutehtävät eri tietojen välillä jäivät siis osaltani tekemättä tällä kertaa 🙂 (olen pettynyt).

Viimeisen itsenäistehtävän päätin tehdä uima-altaiden ja saunojen sijainnista pääkaupunkiseudulla. Kaikki muut, paitsi itse kartan teko tehtävä onnistui minulta helposti, sillä samoja juttuja oli jo harjoiteltu edellisissä kohdissa. Kartan teossa taas kohtasin ongelman, nimittäin kahden vektoriaineiston yhdistäminen. Jumitin tämän kanssa noin kaksi tuntia, ja sitten annoin periksi. Jostain syystä ennen tekemäni ”Join” -toiminto ei millään toiminut, eikä myöskään ohjelmasta löytämäni ”Merge vector layers”, sillä vektoritasot olivat erilaista dataa (toinen piste ja toinen alue). Harmi sinänsä, koska palkit uima-altaiden määrästä ja sijainnista olisin ehkä voinut tehdä, sillä ne olen tehnyt jo kerran aikaisemmin.

Tästä koko päiväisestä itsenäisharjoitus rytäkästä selvisin juuri ja juuri, mutta en todellakaan ilman vastoinkäymisiä. Nämä tehtävät olivat hankaluudestaan huolimatta aika mukava tehdä, sillä opin selvästi enemmän (esim. bufferointi) miettimällä asiaa itse, kuin lukemalla suoraan ohjeista. Olen samaa mieltä, kun Kim-Henrik on blogiinsa kirjoittanut: ”Ohjeiden olemassaolo monesti saa aikaan sen, ettei tule sisäistäneeksi kaikkia asioita, vaan tekee vain ohjeiden mukaan sen enempää miettimättä.”
Tämä tehtäväkasa oli hyvä herätys todellisuuteen, nimittäin siihen, että en oikeastaan osaa QGis:stä pätkääkään. Osaan perus hommat, mutta vähänkin enemmän syvällinen tarkastelu, analysointi ja laskeminen menee näköjään yli hilseen. Tarvitsen siis harjoitusta ja paljon. 😭😭😭😭😭

Kiitos.

 

Lähteet:

Rantanen, K. 2010: Melu vie hengen ja hermot. Tiede.fi.
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/melu_vie_hengen_ja_hermot

Kylliäinen, M. 2018: Buffereita ja uima-altaita.

Buffereita ja uima-altaita 12.2.2018

Lindgren, R. 2018: Iki ihanat itsenäiset tehtävät eli kurssikerta 5.

Iki ihanat itsenäiset tehtävät eli kurssikerta 5.

Helanne, K. 2018: Vaikeuksien kautta vähitellen kohti.

GIS 5 –  Vaikeuksien kautta vähitellen kohti….

Kerta 4: Vastoinkäymisiä, mutta ei voittoja

QGis on murtanut mut. Ensinnäkin, minun käyttäjällä on jonkinlainen henkilökohtainen ongelma QGissiä vastaan, koska minun työkalupalkista puuttuu muutama hyvin merkittävä työkalu. Tämän lisäksi, tänään kauan työstämäni tunnilla tehty ruutukartta tuhoutui tai jotain muuta vastaavaa. QGis avaa tallentamani kuvakaappausta vaille valmiin projektin, mutta ei näytä siellä mitään. 🤔

Kääntääkseen vielä veistä haavassa, näen QGissin aloitusnäytöllä tallentamani projektin sen oikeassa valmiissa olomuodossaan, mutta avaus on ohjelmalle liian työlästä.

Kuva 1. QGis aloitusnäyttö, olen surun murtama.

 

 

 

 

 

 

 

 

Suunnitelmani oli siis työstää ruutumatriisin avulla koropleettikartta Suomen pääkaupunkiseudun eläkeläiskeskittymistä. Tämä tehtiin rakennuspisteaineiston avulla. Tämän tyyppinen pisteaineisto, jossa dataa on hurjia määriä, on kätevintä esittää ruutumatriisin kautta, jolla datan määrää saadaan karsittua. Kerrankin olin tunnilla suhteellisen perillä asioista. Koen itse, että nämä tilastolliset jutut ja dataan liittyvät hommat on helpompia, kuin esimerkiksi toisen kurssikerran projektioiden kanssa säätämiset. Siksi olen entistä murtuneempi QGissin tuhotöistä.

Päätin tutkia eläkeläisten määrää alueella, sillä eläkeläisten määrä Suomessa on kasvussa teknologian ja lääketieteen kehittyessä, sekä suurien ikäluokkien vanhetessa. Huolena tässä on se, että kuka tulee maksamaan suurenevan eläkeluokan eläkkeet, kun työntekijöiden prosentuaalinen määrä koko väestöstä samalla vähenee. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa yleinen huoltosuhde (eli kuinka monta valtion huollettavaa on sataa työssäkäyvää kohden) vuonna 2015 oli 143, kun taas vuonna 2014 luku oli 141. Huoltosuhde on siis todistetusti nousussa.

Kuva 2. Huoltosuhteen kehittyminen Suomessa. (Lähde: Tilastokeskus)

Kuitenkin, Helsingissä huoltosuhde on parempi, kuin kunnissa, joista nuori väestö muuttaa pois. Nuori väestö vie mukanaan potentiaalisen työvoiman, ja jättää jälkeensä vanhenevat ikäluokat. Tulevaisuudessa kunnassa ei tule olemaan näiden eläkeläisten eläkkeiden maksajia.

Ensimmäinen aikaansaamani kartta pääkaupunkiseudun yli 65-vuotiaista oli tämä:

Kuva 3. Ensimmäinen eläkeläisten määrää prosentteina kuvaava kartta.

Tässä kartassa on siis eläkeläisten (yli 65-vuotiaiden) määrä suhteutettuna kokonaiseen asukasmäärään 500 x 500 metrin ruuduissa. Ongelmana tässä kartassa oli tietenkin se, että myös pääkaupunkiseudulla on haja-asutusalueita, joissa 500 x 500 metrin alueella saattaa olla vain yksi asukas. Joissain paikoissa tämä yksi asukas sattuu olemaan eläkeläinen, ja tällöin suhteutettu prosenttiluku eläkeläistenmäärässä on 100 %, jolloin kartalla ruutu näkyy tummanpunaisena. Tämä antaa virheellisen kuvan eläkeläisten sijoittumisesta.

Huomasin Marita Selinin tehneen samasta aiheesta karttaa. Selinillä on kartta blogissaan (kuva 2), jossa kuvataan eläkeläisten määrää neliökilometrin ruudukossa. Selinin kartasta voi huomata, että pääkaupunkiseudulla on hyvin paljon alueita, joissa eläkeläisten määrä on jopa yli 40% asukkaista. Myös hänen karttansa on mielestäni hieno, kun meri on nostettu ruudukon päälle, jolloin rantaviiva on näkyvissä. Kuitenkin, suhtaudun karttaan kriittisesti, sillä en jotenkin voi uskoa noin hurjia lukuja (*). Tilastokeskuksen mukaan koko Helsingin kunnassa eläkeläisiä on kuitenkin vain 16,7 %.

*Ps. Hups, huomasin vasta nyt että Selin ei ollut laskenutkaan prosentteja!

Muokkasin karttaani ja valitsin, että vain ruudut, joiden alueella on yli 50 asukasta, ovat näkyvissä, ja tein samanlaisen gradienttivärityksen jäljelle jääneihin ruutuihin.

Tällöin tuloksena sain kuvassa 1 pienenä näkyvän kauniin kartan. Tuossa kartassa prosenttivälit olivat jaettu viiteen luokkaan. Jos katsoo pientä kuvan 1 karttaa, niin esimerkiksi Käpylän sekä Töölön alueet paistavat tummanpunaisena kartalla.

Tässä vaiheessa tallensin työni, ja palatessani se oli poissa 🙁
Arttukaan ei tässä osannut auttaa joten tein kompromissin ja lähdin nauttimaan koululounasta.

Teimme tunnilla töitä myös rasterikartoilla. Loimme esimerkiksi rasteridatasta topografisen kartan hienoilla väreillä sekä korkeuskäyrillä. Nämä tekemämme topografiakartat yhdistettiin alueen maastokarttaan, ja ensituntia varten karttaa tuli hieman digitoida. Tämä ei onneksi asettanut itselleni kamalia vaikeuksia, sillä digitointi oli tuttua viime periodilta. Siitä, mitä tuolla kartalla sitten tehdään, jää nähtäväksi ensi viikolle.

 

Lähteet:

Selin, M. 2018: Väestödata laittaa QGis:n polvilleen eli neljäs kurssikerta
https://blogs.helsinki.fi/selkala/
(Luettu 7.2.2018)

Tilastokeskus, 2017: Kuntien avainluvut.
https://www.stat.fi/tup/alue/kuntienavainluvut.html#?year=2017&active1=091&active2=049%20Luettu%205.2.2018
(Luettu 7.2.2018)

Tilastokeskus, 2017: Taloudellinen huoltosuhde oli 143 vuonna 2015.
https://www.stat.fi/til/tyokay/2015/03/tyokay_2015_03_2017-02-17_kat_001_fi.html
(Luettu 7.2.2018)