Kurssikerta 4

Neljännellä kurssikerralla käsittelimme aluksi perutietoja piste- ja ruutuaineistoista. Pisteaineistojen avulla pystytään luomaan ruutuaineistoja, jotka ovat tehokas tapa alueellisen tiedon keräämiseen ilman valmista aluejakoa. Suomessa ruutuaineistoja käytetään yleensä kuvaamaan erittäin laajoja tietoaineistoja, esimerkiksi väestömatriisin muodossa.

Tunnin päätehtävänä oli luoda kartta pääkaupunkiseudun asutuksesta. Alkuperäinen tietokanta oli hyvin suuri, jonka takia karttaan rajattiin asukastietoja kielen mukaan siten, että tietokantaan jäi tiedot ruotisnkielisten, muunkielisten sekä ulkokansalaisten määristä. Kurssikerran aikana muodostimme tästä ruutumuotoisen kartan, joka kuvasi muunkielisten suhteellisia määriä pääkaupunkiseudulla (Kuva 1). Kurssikerran aikana teimme kartan ruudukosta 1 km x 1 km kokoisen.

Kurssikerralla tehdyn kartan lisäksi saimme tehtäväksi tehdä toisen ruututeemakartan kotona (Kuva 2). Toisen ruututeemakartan tein samasta muunkielisten määrää kuvaavasta aineistosta, mutta käytin tällä kertaa kartassa 500m x 500 m kokoisia ruutuja. Kartta on siten kuvaavampi, että pienemmät ruudut kuvaavat alueita yksityiskohtaisemmin. Toisaalta ensimmäisen kartan (Kuva 1) suuremmat ruudut pitävät kartan selkeämpänä, sillä hyvin pienet ruudut tekevät kartasta myös vaikeammin hahmotettavan.

Vaikka molemmat kartat ovat tehty saman aineiston pohjalta, täytyy kuitenkin myös huomioida, että niitä ei voi suoraan verrata keskenään. Ensimmäinen kartta (Kuva 1) kuvastaa muunkielisten suhteellista määrää verrattuna alueen kaikkiin asukkaisiin, kun taas toisessa kartassa (Kuva 2) kuvataan absoluuttisia määriä. Tämän takia toisen kartan tulkintaan vaikuttaa myös se, kuinka paljon asuinalueella ylipäätään asuu ihmisiä. Siten ensimmäinen kartta on kuvaavampi, koska suhteellinen osuus kuvastaa muunkielisten osuutta muuhun väestöön kuvaavammin.

Samaan asiaan on kiinnittänyt huomiota myös Liina Leisola blogissaan (2024). Hän on tehnyt ensin ruotsinkielisten absoluuttista määrää kuvaavan kartan ja seuraavaksi muodostanut suhteellista määrää kuvaavan kartan. Hän myös korostaa blogissaan, kuinka molemmat kartat ovat hyödyllisiä niiden käyttötarkoituksesta riippuen. Tämä on erittäin tärkeä huomio ja karttaa tehdessä kannattaa aina huomioida sen käyttötarkoitus, jotta siitä saa mahdollisimman paljon hyötyä.

Molemmista kartoista nähdään, että muunkielisten määrä sekä suhteellisesti muiden asukkaiden määrään verrattuna sekä absoluuttisesti on suurinta nimenomaan Helsingin alueella. Kartta kuvaa koko pääkaupunkiseutua joten siihen on sisällytetty myös Espoo ja Vantaa. Myös Espoossa on huomattavasti muunkielistä väestöä, mutta erityisesti kartasta erottuu alueen luoteisosa Vantaalta, jossa muunkielistä väestöä on vähemmän. Kuitenkin erityisesti ensimmäisestä kartasta (Kuva 1) nähdään, kuinka joissain tietyissä pisteissä muunkielisen väestön osuus on hyvinkin suuri. Voidaan siis päätellä, että tällä alueella muunkielinen väestö on hyvin jakautunutta ja asuu tietyissä keskittymissä, toisin kuin muualla alueella, jossa väestö on tasaisemmin jakautunutta.

Toisaalta absoluuttisia määriä kuvaavasta kartasta (Kuva 2) nähdään, että absoluuttisesti muunkielisiä asuu tällä alueella todellisuudessa vain vähän ja suuri suhteellinen määrä johtuu siitä, että tällä alueella väestöä ei asu yhtä paljoa kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Tämä korostaa molempien esitystapojen tärkeyttä tietyissä olosuhteissa sekä kuinka niitä vertailemalla saadaan todenmukaisin kuva oikeasta tilanteesta.

Lähteet: 

Leisola, L. (2024). Neljäs kurssikerta. https://blogs.helsinki.fi/liinalei/ Viitattu: 27.2.2024