Valtakunnallinen tohtorikoulutuspäivä järjestettiin tänä vuonna Turussa.

Muutama asia tuli harvinaisen selväksi. Megatrendit vyöryvät myös tohtorikoulutuksessa. Monialaisuus, digitalisaatio, ilmiöpohjaisuus ja avoimuus koskevat kaikkia. Ura yhden työnantajan palveluksessa ei ole enää todennäköinen. Kansainvälinen täytyy olla, mitä se sitten tarkoittakaan (OKM:n tutkijanuratyöryhmän johtopäätökset).

Tilastot kertovat, että tällä hetkellä alle prosentti työvoimasta on tohtoreita. Noin kolmasosalle vuonna 2016 valmistuneista tohtoreista ennustetaan pysyvää työpaikkaa akateemisella uralla. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi kolmesta tohtorista saa hakea työtä muualta kuin yliopistolta.

Valtioneuvoston uunituore Tutkimus- ja innovaationeuvoston tiekartta luo visiota tulevasta. Sen mukaan sivistys, osallisuus ja merkityksellisyys halutaan Suomen vahvuuksiksi. Liikkuvuus halutaan tavaksi. Tohtoreita halutaan työllistää lisää niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille. OKM:ssa tehdään jo vuoden 2030 visiota. Silloin halutaan ”enemmän osaajia” ja ”uudenlaista osaamista”.

Turussa kuultiin paljon suuria sanoja tohtorien merkityksestä yhteiskunnassa.

Puheenvuoroissa toistui se, että väitöskirjatutkijoiden ajattelutapoja halutaan muuttaa.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa yksittäisen tutkijalle, joka yksinkertaisesti haluaa väitöskirjansa valmiiksi ja töitä sen jälkeen(kin)? Miten tuleva tohtori voi ”muuttaa ajattelutapojaan” ja valmentaa itseään työelämään?

Jonkinlaisia ohjeita voi löytää esimerkiksi Sivistystyönantajilta marraskuussa tulossa olevasta selvityksestä.

Kohtaa ihmisiä yliopiston ulkopuolelta, etenkin yrityksistä. Tee juttuja yhdessä heidän kanssaan. Tee tätä jo jatko-opintojen alusta lähtien, ei vasta sitten kun väitöksen jälkeen työttömyys häämöttää. Tiedosta oma osaamisesi: todennäköisesti sinulla on esimerkiksi kyky tarkastella ongelmia analyyttisesti ja toimia pitkäjänteisesti. Hanki mentori. Uskalla astua oman ydinosaamisen ulkopuolelle.

Tässäpä pohdittavaa vaikka tutkijaseminaariin.