Jonna Ahti
FT, pohjoismaiset kielet
Ammatti: Tuottaja, Sanoma Pro / Oppi&ilo

 

Kun lukion jälkeen pohdin jatko-opiskelumahdollisuuksia, oli vakaa aikomukseni opiskella jotain muuta kuin kieliä, sillä en halunnut opettajaksi tai kääntäjäksi. Vähänpä silloin tiesin kieliopintojen tarjoamista mahdollisuuksista! Hain aluksi Helsingin yliopistoon opiskelemaan biologiaa, mutten päässyt sisään, mikä lienee onni sekä minulle että biologian oppiaineelle. Niinpä vietin lukion jälkeen välivuoden Ruotsissa au pairina, ja koska ruotsi oli aina ollut minulle helppo ja miellyttävä kieli, ajattelin, että voisin päästä sisään yliopistoon pohjoismaisten kielten kautta. Varsinainen kiinnostukseni kohdistui sosiologiaan, mutta pääaineopiskelijaksi valtiotieteelliseen oli vaikea päästä. Olin suunnitellut opiskelevani sosiologiaa sivuaineena ja vaihtavani sen myöhemmin pääaineeksi. Sivuaineena se kuitenkin pysyi, sillä pohjoismaiset kielet ja kirjallisuus veivät sydämeni.

Maisterintutkinnon suoritin melko normaalissa tahdissa viidessä vuodessa, pääaineena pysyi pohjoismaiset kielet ja sivuaineina opiskelin sosiologiaa ja sukupuolentutkimusta. Pääaineessani opiskelin ns. yleisellä linjalla, sillä aiemman päätökseni mukaisesti en ollut kiinnostunut opettamisesta tai kääntämisestä. Suurissa elämänvalinnoissa tein puolisoni kanssa ratkaisun hankkia lapset jo opiskeluaikana, ilman työelämän paineita. Nuoremman tyttäreni kastejuhlassa kohotettiin siis malja myös hänen vastavalmistuneelle maisteriäidilleen loppuvuonna 2001.

Valmistumiseni jälkeen jatkoin vanhempainvapaata ja pohdin uravaihtoehtoja. Olisiko sittenkin kannattanut lukea opettajaksi? Päivät lasten kanssa olivat täynnä puuhaa, mutta aivot kaipasivat kipeästi jotain syvällisempää ajateltavaa. Olin kirjoittanut graduni ajankohtaisesta aiheesta eli kommunikaatiosta neljässä suomenruotsalaisessa chat-ryhmässä (Chattandet som kommunikationsform. Om språkliga drag i finlandssvenska ungdomars diskussioner på Internet. 2001). Pääsin esittelemään graduni tuloksia erääseen Svenska Litteratursällskapetin tilaisuuteen vuonna 2002, mikä lienee ollut syy siihen, että hieman myöhemmin sain puhelun kotilaitokseltani professori Jan Lindströmiltä, joka tiedusteli kiinnostustani lähteä tutkimusassistentiksi ruotsalais-suomalaiseen projektiin Samtalsspråkets grammatik. Suostuminen oli selvää, sillä tällaista mahdollisuutta olin odottanutkin. Projektityöskentelyn myötä aloin suunnitella omaa tutkimusta ja niin minusta tuli jatko-opiskelija.

Vuosina 2003-2009 työskentelin Helsingin yliopiston pohjoismaisten kielten laitoksella oman väitöskirjani parissa projektirahoituksella, apurahalla ja laitosassistentin nimikkeellä. Helposti innostuvana tyyppinä olin väitöskirjan näkökulmasta ehkä liiankin innostunut kasvattamaan osaamistani mm. opetuksessa ja erilaisissa hallinnollisissa elimissä ja luottamustehtävissä. Jälkikäteen katsottuna tämä oli kuitenkin järkevää, sillä ilman kaikkea kertynyttä osaamista olisi urani yliopiston ulkopuolella varmaankin muodostunut erilaiseksi.

Kun yliopisto vuonna 2009 ryhtyi säästökuurille eikä väitöskirjanikaan ollut valmis, oli tullut aika lähteä alma materin kanssa eri teille. Pääsin ammattikorkeakoulu Laurean Porvoon yksikköön viestinnän tuntiopettajaksi ja mm. ohjaamaan sairaanhoitajien lopputöitä tieteellisen kirjoittamisen näkökulmasta. Oli mukavaa päästä hyödyntämään omaa osaamista opetustyössä ja kehittää sitä aivan uudessa ympäristössä. Vuonna 2011 hain porvoolaisessa ammattioppilaitoksessa avoinna ollutta projektikoordinaattorin määräaikaista paikkaa ja sain sen. Työpaikkani, Östra Nylands yrkesinstitut Inveon, tarjosi mahdollisuuden syventää ammatillisen koulutuksen, ja samalla koko koulutuskentän, ymmärtämistä. Projekteja rahoitti Opetushallitus, joten taas hyödyin hallinnollisesta osaamisesta, aiemmasta hakemusten ja selvitysten kirjoittamisesta sekä käytännön opetuskokemuksesta. Bonuksena tietysti se, että oppilaitos oli ruotsinkielinen ja sain ylläpitää kielitaitoani työssäni.

Loppuvuonna 2012 näin Helsingin Sanomissa ilmoituksen, jossa oppimateriaalikustantamo Sanoma Pro haki ammatillisten kielten kustannustoimittajaa. Työnä olisi vastata ruotsin ja englannin oppimateriaalien toimittamisesta toisen asteen ammattioppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen tarpeisiin. Ajattelin, että tuo työ olisi minun kokemuksellani täydellinen: saisin yhdistää kielitieteellisen osaamisen opetuskokemukseen ja ammatillisen koulutuksen tuntemukseen. Sain paikan, aloitin kustannustoimittajana vuonna 2013 ja sillä tiellä olen edelleen, saman työnantajan palveluksessa. Työtehtävät ovat muutamaan otteeseen hieman muuttuneet vuosien varrella, mutta ytimessä ovat edelleen pedagogisesti laadukkaat materiaalit ja oppimisen ilo. Tällä hetkellä työskentelen tuottajana Oppi&ilo-tiimissä ja suunnittelen pienten lasten leikillisen oppimisen puuhatuotteita.

Entä miten kävi väitöskirjalle? Sen työstäminen jatkui vuosien varrella hitaasti, mutta varmasti. Ohjaajani, professori Jan Lindström ja professori emerita Anne-Marie Londen, jaksoivat uupumatta (tai ainakaan sitä näyttämättä) kannustaa minua jatkamaan. Kirjoitin iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. Välillä työ eteni kepeästi, kun taas välillä pelkkä tiedoston avaaminen tuntui tervanjuonnilta. Palkkatyön raskaat ja stressaavat kaudet eivät edesauttaneet väitöskirjan etenemistä, eikä tilannetta helpottanut jatkuva tietoisuus siitä, ettei työ etene, ellen kääri hihoja ja ryhdy siihen tosissani. Väitöskirja oli jatkuva jyskyttävä tunne takaraivossa, josta en päässyt eroon, mutta olin myös liian sisukas ja ylpeä luovuttaakseni. Jossain vaiheessa asetin itselleni takarajan ja päätin pysyä siinä.

Elokuussa 2017, syntymäpäivänäni, jätin esitarkastukseen väitöskirjani Konventioner, kommunikation och konflikter i ett finlandssvenskt chattrum. Maaliskuussa 2018 puolustin väitöskirjaani väitöstilaisuudessa, jossa vastaväittäjäni oli lehtori Karolina Wirdenäs Tukholman yliopistosta. Väitöskirjatyön aloittamisesta oli kulunut lähes 15 vuotta ja viisaampi olisi jo varmasti luovuttanut, mutta olen tyytyväinen, että vein projektin loppuun. Nykyisessä työssäni akateemisen maailman ulkopuolella en edes hyödy tohtorin arvosta ammatillisesti, mutta henkilökohtaisella tasolla se on eittämättä yksi elämäni suurimpia saavutuksia.

Selitä ekaluokkalaiselle lapselle, mitä teet työksesi.

Suunnittelen ja toteutan erilaisia puuhatuotteita lapsille, kuten pelejä, lastenkirjoja, puuhakirjoja ja puuhakortteja. Niiden avulla lapsi oppii esimerkiksi kirjaimia ja numeroita, ja myöhemmin lukemaan ja laskemaan. Työni on tosi kivaa ja on hauskaa saada suunnitella asioita, joiden parissa lapsi viihtyy, mutta samalla myös oppii asioita. Parasta työssäni ovat työkaverit, joiden kanssa tuotteita suunnittelen, mutta myös asiakkailta tuleva palaute. On ihanaa nähdä ja kuulla, että tuotteista pidetään. Se tekee omasta työstä entistäkin hauskempaa!

 

Julkaistu helmikuussa 2021 (LI).