Katja Bergbacka
FT, romaaninen filologia
Neuvotteleva virkamies, opetus- ja kulttuuriministeriö

 

Väittelin vuonna 2004 aiheesta Deminutiivit keskiranskan kirjallisuudessa. Työn tarkoituksena oli tutkia deminutiivien käyttöä keskiranskan (1337­–1598) tärkeimpien kirjailijoiden ja runoilijoiden teoksissa. Keskiranskassa synteettisten deminutiivien (suffiksien avulla muodostettujen, esim. tyttönen ’pieni tyttö’) käytön on oletettu olevan vielä runsasta, mitä se ei enää nykyranskassa ole.

Hypoteeseja kumoamassa

Tutkimukseni keskittyi 1500-lukuun, koska tällä ajanjaksolla on yleensä luultu käytettävän erityisen paljon synteettisiä deminutiiveja. Tutkimusmateriaali koostui kahdesta korpuksesta: korpuksesta I, joka on Jyväskylän yliopiston keskiranskan korpus ja korpuksesta II, jonka itse kokosin 1500-luvun teoksista. Tutkimuksessa oletettiin, että kirjallisuuslaji, tematiikka ja kirjallisuustyyli vaikuttaisivat deminutiivien käyttöön. Lisäksi Pléiade-runoilijaryhmään kuulumisen ja sukupuolen odotettiin tekevän eron deminutiivien muodostuksessa. (1500-luvun puolivälissä seitsemän ranskalaisen runoilijan ryhmän tavoitteena oli luoda uutta kansallista runoutta ihanteenaan antiikin runous. Pléiade-ryhmää johti Pierre de Ronsard ja sen manifestin, La Défense et illustration de la langue française, kirjoitti Joachim du Bellay vuonna 1549.)

Tärkein tulos tarkasteltaessa kirjallisuuslajin tai tematiikan vaikutusta deminutiivien käyttöön oli se, että lyyrisessä kirjallisuuslajissa tai rakkaustematiikassa ei esiinny suurempaa määrää deminutiiveja kuin muissakaan korpuksien kirjallisuuslajeissa tai tematiikoissa. Hypoteesi kirjallisuustyylin vaikutuksesta deminutiivien käyttöön todentui ainoastaan Rabelais’n teoksessa, jonka kielelliset luomukset ja mielikuvituksellinen tyyli näyttävät suosivan deminutiivien muodostusta. Hypoteesi Pléiade-runoilijoiden erityisestä deminutiivien käytöstä ei todentunut: kaikki runoilijat käyttävät vähän omana aikakautenaan luotuja deminutiiveja teoksissaan. Hypoteesi, että naiset käyttäisivät enemmän deminutiiveja kuin miehet johtuen tunteellisesta lähestymistavastaan, kumoutui: Louise Labé runokorpuksessa II ja Marguerite de Navarre proosakorpuksessa II eivät osoita erityistä mieltymystä deminutiivien käyttöön.

1600-luvun klassisismi ei siis eliminoidutkaan synteettisten deminutiivien käyttöä, koska ne olivat hyvin harvinaisia jo 1500-luvun ja yleensä keskiranskan kirjallisuudessa. Tuona aikakautena analyyttiset deminutiivit (muodostettu adjektiivin avulla, esim. pieni tyttö) olivat jo yleisempiä kuin synteettiset deminutiivit. Synteettisten deminutiivien käyttö ei sovi ranskan kielen analyyttiseen ominaispiirteeseen, joka ilmaisee asiat mieluummin mm. adjektiivin kuin suffiksin avulla. Näin ollen synteettinen deminutiivimuodostus erotti jo 1500-luvulla ranskan kielen muista romaanisista kielistä, jotka käyttävät yhä runsaasti synteettisiä deminutiiveja.

Gradututkielmasta väitöskirjaan

Vuonna 1996 Jyväskylän yliopiston romaanisen filologian professori Outi Merisalo ehdotti pro gradu -tutkielmani aiheeksi deminutiiveja Pierre de Ronsard’n runoudessa. Pro gradu -tutkielmani jälkeen jatkoin suoraan lisensiaatin ja tohtorin tutkintojen valmistelua. Jatkoin gradututkielmani teemaa myös lisensiaatintutkielmassani. Professori Merisalon avustuksella sain viettää akateemisen vuoden 1998–1999 Burgundin yliopistossa työskennellen Catherine Chenier’n ohjauksessa ja seuraten mm. Magid Ali Bouachan seminaareja tutkimusmetodologiasta (Textes et discours: questions de méthode et de typologie).

Minut hyväksyttiin valtakunnalliseen Langnet-tutkijakouluun. Sen kautta sain neljän vuoden rahoituksen väitöskirjan työstämiselle. Tutkijakoulun ansiosta minulla oli mahdollisuus keskittyä tutkimuksen tekemiseen pääosin täysipäiväisesti. Mm. vuosina 2000 ja 2002 sain mahdollisuuden työskennellä Pariisin kansalliskirjastossa sekä vuonna 2002 Rooman kansalliskirjastossa ja Vatikaanin kirjastossa. Vuonna 2001 sain mahdollisuuden osallistua Socrates-ohjelmaan ”Les quatre variations” Belgian Kentissä. Kaiken tämän mahdollisti neljän vuoden tutkijakoulurahoitus, kuten myös erilliset matka-avustukset. Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiön rahoitus mahdollisti väitöskirjani viimeistelyn viimeisen vuoden aikana.

Tukea väitöskirjan tekemiseen ohjaajalta, kollegoilta ja perheeltä

Suurimman tuen väitöskirjani tekemiseen sain ohjaajaltani, professori Outi Merisalolta. Väitöskirjaani kommentoivat Helsingin yliopiston romaanisen filologian professori Juhani Härmä ja Bordeaux’n III yliopiston professori Joëlle Ducos. Heidän ansiostaan vältin väitöskirjassani useat virheet ja liian nopeat johtopäätökset. Kielivirheiden välttämisestä saan kiittää Jyväskylän yliopiston lehtori Jean-Yves Malherbeä. Lisensiaatin tutkielmani kommentoinnista saan kiittää Helsingin yliopiston englantilaisen filologian professori Irma Taavitsaista sekä Jyväskylän yliopiston latinan kielen lehtori Anne Helttulaa.

Tutkimusta tehdessäni sain täyden tuen ja ymmärryksen mieheltäni ja muulta perheeltäni. Tuolloin kumpikaan kahdesta lapsestamme eivät olleet vielä syntyneet, tosin esikoisemme oli jo ilmoittanut tulostaan väitöstilaisuuteen mennessä. Tutkimuksen ohella vapaa-aikaa jäi siis myös omiin harrastuksiin ja matkusteluun, useimmiten Ranskassa ja Italiassa.

Mietteitä väitöskirjaprosessista ja väitöstilaisuudesta

Tutkimuksen tekemisessä antoisaa oli se, että tutkimukseen sai keskittyä täysipainoisesti ja perehtyä mielenkiintoisiin aiheisiin. Työtä pystyi johtamaan ja suunnittelemaan itsenäisesti ulkoisten aikatauluraamien puitteissa. Työ oli hyvin itsenäistä ja käsitti laajoja kokonaisuuksia, joita tuli kyetä koordinoimaan. Erittäin antoisaa tutkimuksen tekemisessä oli myös mahdollisuus työskennellä ulkomailla ja etenkin alan merkittävimmissä kirjastoissa ja opinahjoissa. Mahdollisuus perehtyä vanhoihin teoksiin ja aikakauden kulttuuriin oli erittäin mielenkiintoista.

Vaikeaa tutkimuksen tekemisessä oli hetkittäinen sopeutuminen ulkoisiin aikatauluihin, jotka välillä jopa hidastivat oman tutkimukseni etenemistä. Viimeisenä tutkimusvuotenani en myöskään enää työskennellyt yliopistolla, mikä aiheutti toisinaan sosiaalisen vuorovaikutuksen vajetta, sillä kasvokkainen vuorovaikutus muiden tutkijoiden kanssa puuttui.

Väitöskirjatutkimukseni teossa tai jatko-opintojeni suorittamisessa en koe kohdanneeni yllätyksiä. Jatkoin jatko-opintojani suoraan maisterin tutkinnon jälkeen, ja ne tuntuivat luontevalta jatkumolta aikaisempiin opintoihini nähden. Jatko-opinnoissa on oltava valmis ottamaan oma vastuu tutkimuksen etenemisestä ja omaa työtä on johdettava, jotta aikataulussa ja tavoitteissa on mahdollista pysyä.

Väitöstilaisuudestani alkaa olla jo niin kauan, etteivät siihen liittyvät kaikki yksityiskohdat enää täysin muistu mieleen. Kyseessä on kuitenkin yksi elämäni kohokohdista, joten tietyt tunnelmat ja tilanteet ovat jääneet ikuisesti mieleen. Muistan hetken, jolloin odotin väitössaliin astelua. Muistan itse astelun Jyväskylän yliopiston Paulaharjun salin käytävää pitkin, kaikki kutsutut vieraat ja läheiset käytävän vierustalla istumassa. Muistan lectio praecursorian pitämisen; silloin käytössä olivat vielä kalvot, joita vaihtelin piirtoheittimelle. Väitöstilaisuus on juhlallinen huipennus väitöstutkimukselle. Tilaisuuden merkityksellisyydestä huolimatta en itse muista jännittäneeni sitä erityisesti, onhan tutkimusta tuohon mennessä jo tehnyt vuosikausia ja oman aiheensa tuntee läpikotaisin. Karonkan pidin jyväskyläläisessä Pöllöwaari-ravintolassa, josta mieleeni muistuu lämminhenkisyys, kiitollisuus ja rentous akateemisten kutsuvieraiden ja läheisten läsnä ollessa ja väitöstilaisuuden oltua ohi.

Vinkkejä väitöskirjatutkijoille

Aikatauluta oma työsi ja aseta pitkän ja lyhyen ajan tavoitteita eri työkokonaisuuksille. Pidä myös kiinni vapaa-ajasta ja lomista. Tutkimuksen jumittaessa tai ongelmatilanteiden edessä itseäni ovat auttaneet juoksu- tai hiihtolenkit, joiden aikana ajatukset selkenevät ja ratkaisut löytyvät kuin itsestään. Muista, että kyseessä on prosessi: työ kehittyy eri vaiheiden kautta eikä heti tarvitse olla valmista. Uskalla tiivistää tarpeeksi laajan materiaalin pohjalta. Nauti ajasta, jolloin saat keskittyä syvällisesti itsellesi tärkeään aiheeseen!

Ura väitöksen jälkeen

Olen tehnyt opettajan pedagogiset opinnot ja opintojen aikana teinkin lyhyitä opettajan sijaisuuksia. Vuodesta 2004 lähtien toimin kielten opettajana yläkoulussa ja lukiossa. Koska olin jatkanut jatko-opintoja suoraan maisterin tutkinnon jälkeen, eikä tiedossa ollut varsinaisesti tutkijan työn jatkoa, ajattelin kokeilla opettajan työn mielekkyyttä. Pidin työstä lasten ja nuorten kanssa, mutta aloin kaivata myös työtä, jossa voisin laajemmin hyödyntää väitöstutkimukseni aikaista kokemusta. Sitä kautta päädyin kunnallisen opetustoimen johtotehtäviin n. 11 vuodeksi. Tällä hetkellä olen työskennellyt noin neljä vuotta opetus- ja kulttuuriministeriössä lapsi- ja perhepalvelujen kehittämisen sekä nuorisopolitiikan saralla. Etenkin ministeriön virkamiehenä koen, että väitöskirjatutkimuksestani on hyötyä työni menestyksellisessä hoitamisessa mm. laajojen materiaalien pohjalta tehtävien nopeiden synteesien, oman työni johtamisen ja koordinoimisen näkökulmasta.

Väittelyn jälkeisessä työssäni olen hyödyntänyt tutkimuksen aikana hankkimaani taitoa koordinoida laajoja kokonaisuuksia, johtaa omaa työtäni sekä tehdä nopeasti tiiviitä synteesejä laajoista materiaaleista. Hyvästä kielitaidosta ja eri kulttuurien tuntemuksesta on kaikissa tehtävissäni ollut hyötyä, sillä jokaisen organisaation työhön kuuluu nykyään myös kansainvälisten asioiden hoitaminen. Erityisesti hoitamassani nuorisotyön ja -politiikan EU-yhteistyössä ja -valmistelussa kielitaidosta ja kulttuurien tuntemuksesta on ollut suoranaista hyötyä.

Työssäni olen ajoittain kaivannut syvempää oikeus- tai hallintotieteellistä osaamista, mutta siltä osin taitoja on tietysti mahdollista päivittää jatkuvan oppimisen näkökulmastakin.

Selitä ekaluokkalaiselle, mitä teet työksesi

Valmistelen ministereille asioita, joiden pohjalta he tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat lapsiin ja nuoriin. Päätökset vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten mielipiteesi otetaan koulussa tai harrastuksissa huomioon.

Julkaistu huhtikuussa 2021 (AL)