Geoinformatiikan menetelmät 1-kurssi polkaistiin viime tiistaina oikein vauhdilla käyntiin! Ohjelman visualisoinnin mahdollisuuksista ja hyödyllisyydestä olen kuullut jo aikaisemmin, joten olin sekä innoissani että hieman kauhuissani, minä kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi. Oppitunti eteni sutjakkaasti seuraten opettajan esimerkin perässä ajoittain paniikinomaisesti, jotta pysyisin mukana ja pian neljä tuntia oli liukunut ohitse ennenkuin kerkesi kissaa sanoa. Ensikosketus QGIS-ohjelmaan oli hyvä, toiminnot käytiin läpi yhdessä opettajan kanssa, vaikka välillä ohjelma tuntuikin labyrintin omaiselta monine ikkunoineen. Tunnilla saatiin aikaiseksi koropleettikartta Itämeren typpipäästöjen lähtömaista (Kuva 1.) ja innostus oli valtaisa- ohjelmahan on siis jo melkein hallussa!
Kuva 1. Koropleettikartta Itämeren typpipäästöjen % määristä maittain.
Koropleettikartasta tuli mielestäni selkeä yleisilmeeltään. Jos karttaa olisi halunnut selkeyttää entisestään, olisi syvyyskäyrät ainakin voinut ottaa pois, ehkä jopa pienet järvet, sillä nämä tekevät yleisilmeestä sekavan. Myös muiden maiden puuttuvat järvitiedot (Esim Ranska, Sveitsi, Iso-Britannia) voivat tehdä tiedosta tulkitsijalle harhaanjohtavaa, joten jo tästä syystä ne voisi jättää pois. Havainnolistamisvärin olisi voinut vaihtaa hieman neutraalimmaksi, esimerkiksi keltaiseksi, jolloin vaikuttamiselta kartan tulkitsijaan välytyttäisiin. Kuitenkin olennaisin tieto eli osuus Itämeren typpipäästöistä maittain on helppotulkintaista, jonka myös kokematon kartanlukija saa selville. Pohjoisnuolen kokoa suhteutettuna karttaan on myös liioiteltu. Harjoitus oli todella mielenkiintoinen ja oli hauskaa päästä tekemään kartta oikeaa dataa hyödyntäen! Koropleettikartan teko tuntuikin huomattavasti nopeammalta kuin CorelDRAW-ohjelmassa. Ohjeetkin olivat tarpeeksi selkeät ja luennolta jäi positiivinen fiilis.
Keskiviikkona kävinkin itsevarmuutta uhkuen harjoitusten kimppuun. Ensimmäisessä harjoituksessa tuli visualisoida Suomen kunnista mieleinen muuttuja vuodelta 2015 ja valinnakseni päätyi väestöntiheys. Selkeät ohjeet auttoivat pitkälle ja systemaattisen etenemisen seurauksena sain koropleettikartan aikaiseksi (kuva 2.). Ohjelma tuntui intuitiiviseltä, jopa loogiselta ja käyttäjäystävälliseltä. Rintaa pöyhistellen ja henkseleitä paukuttaen päätin, että tässä oli tarpeeksi yhdelle illalle ihmettelemistä sillä ohjelman kanssa toimiminen sujui luonnostaan.
Kuva 2. Koropleettikartta Suomen Kuntien väestöntiheydestä vuonna 2015.
Yleisilmeeltä kartasta tuli selkeä ja luettava. Punainen väri on jälleen lukijan kannalta harhaanjohtava, sillä tummanpunaiset alueet suurten asutuskeskusten lähellä toivat itselleni mieleen hyvinkin tiiviisti asutetun urbaanin ympäristön. Kartan legendaa tarkastellessa, huomaakin että uhkaavasta väristä huolimatta, on asutusta kuitenkin alle 5200 neliökilometrillä ja tummimman haarukan skaala on hyvin laaja, useita tuhansia! Kartta ei siis anna kovinkaan tarkkaa kuvaa siitä, millaista asutusta näillä tummimmanpunaisilla alueilla on odotettavissa ja siten harhaanjohtavaa kartantulkitsijalle, tässä visualisointia olisi siis voinut parantaa entisestään lisäämällä porrastuksia tai käyttää QGIS:n tarjoamia porrastusvaihtoehtoja tehokkaammin hyödyksi. Visualisointi on kuitenkin selkeä ja eri alueiden väestömäärät nousevat hyvin esille, joskin alueellinen todellisuus jää peittoon.
Perjantaina päätin toistaa ensimmäisen harjoituksen toisella muuttujalla, tällä kertaa halusin visualisoida pohjoisen likkana saamenkielisten puhujien määrän väestöstä. Alkuviikon itseluottamus mureni kuitenkin äkkiä ja ohjelma palautti minut maanpinnalle ilmoittaessaan minulle error koodista. Liekö käyttäjäystävällisyys ollut vain alun vieraskoreutta? Ohjelman parissa ähkiessä, puhkiessa ja askarrellessa pääsi pari ärräpäätä ja taisipa yksi harmaa hiuskin ilmestyä silkasta turhautumisesta. Systemaattinen eteneminen sai jäädä syrjemmälle, kun päätin kokeile-erehdy lähestymistapaa, Googlen tietopankkia ja puhdasta tuuria yrittäessäni peitota tätä ongelmaa. Suurin ongelma oli ohjelman field calculator, joka ei suostunut tunnistamaan SUM kolumnia ja josta tämä uppiniskainen virhekoodi aina pongahti esille. Virhe oli luultavasti ihmislähtöinen, sillä virhe toistui muuttujaa vaihtaessa ja eihän tämä ollut kuin vasta kolmas kertani ohjelman parissa. Maanittelun, lepertelyn ja kikkailun jälkeen ei enää muu auttanut kuin lähettää SOS-viestiä opettajalle, jolta tulikin vahvistus että virhe oli kuin olikin käyttäjäperäinen. Ohjelman laskutoimituksia tehdessä olin ottanut ohjeet liiankin kirjaimellisesti ja kyseiset kirjaimet olisi saanut kokonaan jättää pois. Tulipahan opittua tämä ainakin juurta jaksain ja homma pääsi etenemään! Koropleettikartan tekeminen sujuikin jo huomattavasti verkkaisemmin ja ongelmitta tämän jälkeen (Kuva 3.).
Kuva 3. Koropleettikartta saamenkielisisten puhujien osuudesta kunnittain.
Saamenkielisten puhujien sijoittuminen kartalla ei yllättynyt itseäni. Kartan värisävyt olivat mielestäni onnistuneempia, sillä sinisen sävy on neutraalimpi ilmaistaessa asioita kartalla. Legendan info on kuitenkin puutteellista, sillä en tiennyt onko saamenkielenpuhujat suhteutettu kymmeniin, satoihin, tuhansiin vai kuntien väkilukuihin. Kartta siis on helppotulkintainen, mutta huomattavan puutteellinen. Paremman kartan saikin aikaseksi kurssitoverini Huttunen (2021), joka blogiinsa oli saanut jostain kaivettua tiedon, että kyseessä oli prosentuaalinen määrä kunnittain ja olipa hän saanut kaivettua jostain esiin kauniimman pohjoisnuolenkin.
Ensimmäisestä viikosta QGIS-ohjelman parissa jäi siis hyvin ristiriitaiset fiilikset. Koin onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta ohjelmalla on selvää arvoa mantsanosaajan taitopankissa sillä visualisoinnin tulokset olivat selkeitä, mikä sai minut innostumaan opinnoista lisää. Visualisointi kun on erinomainen esittämistapa, sillä se tarjoaa paljon infoa helposti luettavassa muodossa. Mieleeni pongahtikin USA:n äänestyskartta, COVID-19 etenemiskartta, sen esiintyminen kunnittain jne. Mahdollisuuksia on siis monia ja tämä toimii minulle motivaattorina kurssin edetessä. Taitojakin ensimmäiseltä kurssikerralta jäi mieleen, ja ensimmäisen viikon jälkeen osaan ainakin vaihtaa koordinaattijärjestelmän, tuoda tiedostoja ohjelmaan, vaihtaa kerrosten asetuksia, avata atribuuttikentän ja tehdä siinä laskutoimituksia, sekä saada viimeistellyn kartan JPEG- muodossa ulos ohjelmasta. Parantamisen varaa jäi kuten porrastamisen parantaminen, värisävyjen hionta visualisoinnissa, paremman pohjoisnuolen etsintä jne. Ohjelman loogisuudesta jäi positiivinen mielikuva ja odotankin innolla uuden oppimista nyt kun osaan joten kuten ohjelmassa navigoida.
Lähteet
Huttunen, M. (2021). Tästä se lähtee! https://blogs.helsinki.fi/humartta/2021/01/19/hello-world/. Viitattu 22.01.2021