Driving Home for Christmas

 

 

Äiti ajaa sinisen maiseman läpi. Istun vieressä, kumpikaan ei puhu mitään.

On aikaista, pakkaspäivä nousemassa, tumma yönpeite rakoilee juovia kirkkaansinistä taivasta. Autossa ei ole muita, äiti on herännyt aikaisin hakemaan mua. Me ajetaan tyhjiä teitä ja hiljaisia pellonaavoja kotiin päin, koko maailma hetken ajan tyhjää vain meitä varten.

Olen saapumassa jouluksi kotiin viimeistä kertaa. Äiti ei kertonut mitään päätöksestä myydä talo, kai se halusi vain olla pilaamatta mun lomaa, vaikka parempi näin kuin että pankki olisi lunastanut paikan. Pikkusisko lipsautti salaisuuden vahingossa. Ajattelin että kaikki olisi vaikeaa, koko pitkän matkan yritin kehitellä jotain selviytymisstrategiaa, keinoja väistellä surua. Mutta loppumatkasta nukahdin, ja herätessä juuri ennen asemaa, pakatessa nopeasti tavaroita, koskematon lumi ja autio asemalaituri junan jälkeen, äiti myöhässä, lyhyt aika odotusta rasahtelevassa hiljaisuudessa… En mä oikeastaan osannut ajatella mitään, hiljaisuus oli tyhjää ja pehmeää.

Kytken puhelimen autoradioon ja laitan soimaan jonkin kappaleen, hiljaista ambient-avaruutta, en ajattele mitään erityistä. Olo on painoton. Äiti ajaa hiljaa, katselee tietä, ajattelee jotain mitä minä en näe. Sinisyys ikkunoiden takana avautuu. Äiti on vieressä ja kuitenkin kaukana.

Selaan satunnaisia kappaleita eteenpäin, kunnes vastaan tulee tuttuja virsiä, Kirkkaat riemun äänet soivat ja Jeesuksesta laulan. Kumpikin alkaa laulaa, ensin hiljaa ja sitten kirkkaasti. Äiti naputtelee sormella rattiin ja poikkeaa välillä johonkin toiseen ääneen, laulu etenee omalla painollaan, karkailee erilaisia virtoja ja palaa joskus takaisin. Haluaisin nojata äidin olkapäähän ja kuulla laulun samalla tavalla kuin lapsena, turvallisena värinänä omassa rinnassa asti, mutta en osaa, en tiedä miten tällaisten asioiden pitäisi tapahtua, mitä äiti sanoisi, olisiko se kiusallista. Katson äitiä, ja jossain rintakehän alla tuntuu kipeää tyhjää.

Laulu loppuu, hetken humiseva hiljaisuus. Sitten musiikki vaihtuu. Bluesin tasainen rytmi täyttää auton, eteenpäin polkevia sointuja kuin matka jonnekin, virtaavaa aikaa jota ei tarvitse tietää tarkasti.

I’m driving home for Christmas
Driving home for Christmas
With a thousand memories
I take a look at the driver next to me
He’s just the same
Just the same

Keskityn katsomaan ja kuuntelemaan laulavaa äitiä, keskityn muistamaan tämän hetken, sanattoman tunteen että kaikkien kuorien ja etäisyyksien läpi me ollaan aina samaa laulua.

Haluaisin sanoa: äiti, mä oon tosi onnellinen just nyt. Äiti, voitaisko me jatkaa vielä. Voitaisko ajaa vaan.

 

 

 

 

Driving Home for Christmas – lyrics (c) Chris Rea.