Hermot koetuksella

Kurssilla aletaan selvästi lähestyä sellaisia harjoituksia, joissa tahti kovenee, komennot ja tavoitteet monimutkaistuvat ja aina ei enää ymmärretä, miksi asioita tehdään kyseisellä tavalla. Olen edelleen sitä mieltä, että QGIS olisi oikea kultakaivos karttojen tuottamiseen tulevaisuudessa esimerkiksi opetusta varten, mutta vaatisi todella säännöllistä käyttöä ja paljon harjoittelua. Aika näyttää mille tasolle tämän kurssin jälkeen ollaan päästy.

Kolmannella kurssikerralla selkein tarkoituksemme oli oppia yhdistelemään eri tietokantoja, mikä oli hyödyllistä mutta pienen tuskan takana. Muistamista oli paljon, tarkkana sai olla koko ajan, eikä ohjelma välttämättä silti heti toiminut halutulla tavalla. Tai sitten se ei toiminut, koska itse menin ja sössin huomaamattani sitä sun tätä. Onneksi on kärsivällinen opettaja ja kurssikaverit apuna!

Konkreettisina harjoituksina saimme ensin eteemme Afrikan mantereen tietokannan ja tietoa siellä esiintyvistä öljy- ja timanttialueista sekä konflikteista [1]. Oli erittäin hyvä, että harjoittelimme tietokantojen yhdistämistä ennen lopullista karttaharjoitusta, sillä komentojen ja niiden järjestysten muistamisessa oli silti ongelmia. Sitten paneuduimme Suomen tulvaindeksin laskemiseen ja järvisyysprosentin esittämiseen (Kuva 1).

Kuva 1. Tulvaindeksi ja järvisyysprosentti esitettynä Suomen valuma-aluekartalla. Tulvaindeksi on saatu laskemalla keskiylivirtaama (MHQ) jaettuna keskialivirtaamalla (MNQ). Järvisyysprosentti havainnollistaa eri alueiden järvien määrää. (Kuva: Laura Ahola, QGIS).

Ensin meidän tuli yhdistää eri järvisyys-, valuma-alue- ja virtaamatietokantojen tietoja samaan tietokantaan ja laskea attribuuttitaulukkoon tulvaindeksi. Saaga selittää asian ytimekkäästi blogissaan: ”Tulvaindeksin laskeminen onnistuu monella tavalla, mutta kyseisen  kartan teossa käytimme kaavaa MHQ/MNQ, eli jaettiin keskiylivirtaama keskialivirtaamalla. Kaavalla lasketaan tulvahuppujen ja kuivien kausien pienimpien arvojen keskiarvon suhde. Järvisyys tarkoittaa järvien osuutta koko valuma-alueen pinta-alasta.” [2]

Lopputuloksesta tehtävä kartta oli tähänastisista kartoista vaikein visualisoida sen useiden tasojen vuoksi. Kaikkia tasoja, kuten esimerkiksi jokia, en edes ottanut mukaan lopulliseen karttaan selvemmän lopputuloksen saamiseksi – tietoa kun piti esittää niin paljon samassa kartassa. Samoin kapinoin järvisyysprosentin esittämistä pylväsdiagrammeina, koska kartan luettavuus kärsi siitä todella paljon. Siksi järvisyysprosentti on kartassani esitettynä vaaleanpunaisin palloin. Pallot on myös pyritty sijoittamaan selvyyden vuoksi esiintymisalueen keskelle, ei alueen järvisyyden painopisteen mukaan, mikä saattaisi muussa tapauksessa olla hyödyllisempää.

Kuten Emilia toteaa, alueilla, joissa järvisyysprosentti on suuri, tulvaindeksi on matala [3]. Syy ilmiöön on esimerkiksi pinnanmuodoissa. Mitä tasaisempi maasto, sitä pienempi tai vähäisempi virtaama. Lisäksi jos alueilla on enemmän järviä, virtavedet varastoituvat niihin eikä tulvaindeksi ole korkea. Länsi-Suomessa Pohjanmaalla myös maankohoaminen, meren läheisyys ja suuremmat joet yhdessä tasaisten pinnanmuotojen kanssa vaikuttavat tulvaindeksin olevan keskimäärin korkeampi kuin muualla Suomessa.

lähteet
[1] https://www.prio.org/ (luettu 30.1.2019)
[2] https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/ (luettu 31.1.2019)
[3] https://blogs.helsinki.fi/ihem/ (luettu 31.1.2019)

Yksi vastaus artikkeliin “Hermot koetuksella”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *