Kurssikerta 7

Viimeinen kurssikerta oli pääasiassa itsenäistä työskentelyä. Muilla kurssikerroilla karttojen tekemistä käytiin usein vaihe vaiheelta läpi, mutta nyt oli tarkoitus tehdä kartta tähän asti kerätyn oman osaamisen sallimissa rajoissa. Tietenkään emme joutuneet täysin sokkona liikenteeseen, vaan saimme tätäkin kurssikertaa varten hyviä ohjeita sekä linkkejä, joista voisi olla hyötyä. Ohjeista huolimatta, tehtävä ei ollut helppo. Meidän oli tarkoitus tuottaa omaa paikkatietoaineistoa, eli meidän tuli hankkia aineisto, josta halusimme paikkatietoa. Lisäksi meillä tuli olla paikkatietoaineistoa (kartta ja siihen liitetyt tiedot) johon uudet tiedot saadaan lisättyä. Toinen, mutta haastavampi vaihtoehto oli etsiä itse kartta, joka kiinnitetään koordinaatistoon. Itse valitsin ensimmäisen vaihtoehdon, koska MapInfossa itsessään on muutenkin minulle jo haastetta.

Outi Seppälä teki blogissaan huomion, joka sai minut ajattelemaan: paikkatietoa on saatavilla uskomattoman paljon jo ilmaiseksikin! Olen kurssin aikana tarkastellut lähinnä ilmaisia suomenkielisiä aineistoja. Olen siis tuskin nähnyt raapaisuakaan paikkatiedon määrästä.

MapInfon käytössä on monta asiaa, jotka tulee osata ennen kuin kartta saadaan tuotettua. Ensinnäkin tulee tietää mitä haluaa tehdä ja miten sen haluaa esittää. Tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta se ei aina ole helppoa. Toiseksi tulee tietää, miten ongelmaa tulee lähteä selvittämään, jotta saa aikaiseksi haluamansa tiedot ja esityksen. Kolmanneksi pitää vielä tietää, miten nämä asiat saa teknisesti tehtyä MapInfolla. Edellä mainitsemani osuus on minulle selvästi vaikein. En ilmeisesti pysty ymmärtämään MapInfon logiikkaa, vaan monet toiminnot ovat minulle automatisoituneita. Usein kyllä ymmärrän mitä olen tekemässä, mutta jos minun pitäisi tehdä jotain hiemankin uutta, olen hämmentynyt. MapInfossa on niin paljon toimintoja, että minun on hankalaa hahmottaa edes suurin piirtein mistä ne löytyvät tai mitä ne ovat. Tähän ongelmaan ei varmaankaan auta muu kuin sinnikäs toimintojen ja painikkeiden kokeileminen ja useat hikiset työtunnit. Roosa Puumalainen osuukin nappiin sanoessaan blogissaan, että “Hyvään kurssiin kuuluu myös turhautuminen ja eteenpäin pääsy…”. 

Päädyin siis omien taitojeni puitteissa tuottamaan kaksi karttaa, joissa molemmissa on kaksi päällekkäistä teemaa. Koska opiskelen pääaineenani kasvatustieteitä, halusin tehdä kartan kouluaiheesta. Esitän kartoissani Lapin kuntien erityisopetuksessa olevien koululaisten osuuksia. Tiedot erityisopetusta saavista oppilaista ovat peräisin THL:n tilasto- ja indikaattoripankista SOTKAnetistä. Karttani on siis valmiiksi paikkatietoaineisto, johon olen laskenut peruskoululaisten osuuden kuntien asukkaista sekä erityisoppilaiden osuuden peruskoululaisista. Lisäksi olen eritellyt, kuinka suuri osa kuntien erityisoppilaista saa erityistä tukea ja kuinka suuri osa kuuluu tehostetun tuen piiriin.

KK7_erityistätukea_tehostettuatukea_lopullinen

Kuva 9. Lapin kuntien kouluikäiset lapset ja erityisopetuksen piirin kuuluvat oppilaat.

Ensimmäisestä kartasta (kuva 9) voi tulkita, ettei erityisoppilaiden määrä ole suhteessa kouluikäisten määrään kunnissa. Esimerkiksi Kolarissa on kunnan väkilukuun nähden vähän koululaisia, mutta koululaisista suhteellisen moni kuuluu erityisopetuksen piiriin. Rovaniemellä koululaisia on kunnan väkilukuun suhteutettuna paljon, mutta heistä erityisopetuksessa on prosentuaalisesti lähes puolet vähemmän kuin Kolarissa. Kartan perusteella on vaikea arvioida, mistä suuret vaihtelut johtuvat.

KK7_erityistätukea_tehostettuatukea2

Kuva 10. Lapin kuntien erityisoppilaiden määrä ja erityistä- ja tehostettua tukea saavien määrä kaikista koululaisista.

Toisessa kartassa (kuva 10) näkyy, että useimmissa kunnissa on enemmän erityistä tukea saavia, kuin tehostettua tukea saavia koululaisia. Huomattava poikkeus on Pelkosenniemi, jossa lähes kaikki erityisopetuksessa olevat oppilaat kuuluvat tehostetun tuen piiriin. Tuen muodolla ei näyttä olevan yhteyttä erityisoppilaiden määrään kunnissa. Susanna Saukkonen on tehnyt kartan samasta aihesta kuin minä. Hän kuvaa kartassaan maakunnittain Suomen lapsiperheiden osuutta sekä erityistä- ja tehostettua tukea saaneiden määrää. Hänen karttansa perusteella voi sanoa, että Lapissa on suhteellisen vähän lapsiperheitä sekä erityisoperusta saavia lapsia. Susannan kartta löytyy hänen blogistaan.

Lähteet:

Puumalainen, R. Roosan blogi, Kurssikerta 7 <https://blogs.helsinki.fi/roosapuu/> luettu 13.3.2015

Saukkonen, S. Susannan matka paikkatiedon maailmaan, 7. ja viimeinen kurssikerta, itsenäistehtävä <https://blogs.helsinki.fi/susannsa/> luettu 13.3.2015

Seppälä, O. Outin Pak-blogi, Viimeistä viedään, huh <https://blogs.helsinki.fi/outisepp/> luettu 13.3.2015

SOTKAnet, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Kurssikerta 6

Kuudennella kurssikerralla tavoitteemme oli tehdä kolme hasardeihin liittyvää karttaa, joita voisi käyttää oppimateriaalina opetuksessa. Koska pääaineeni on kasvatustiede ja valmistun siis luokanopettajaksi, päätin tehdä sellaiset kartat, jotka sopivat peruskoulun ja erityisesti alakoulun opetukseen. Ensimmäisessä kartassa (kuva 7) olen yhdistänyt kaksi teemaa, jolloin se vastaa kahta karttaa. Siinä havainnollistan maanjäristysten ja tulivuorenpurkausten samankaltaista sijoittumista litosfäärilaattojen saumakohtiin. Toisessa kartassa (kuva 8) näytän, kuinka meteoriittien törmäämiskohdilla ei ole samanlaista säännönmukaisuutta. Nämä teemat saattavat tuntua itsestään selviltä, mutta aihetta ensikertaa käsiteltäessä se ei välttämättä tunnu yhtä yksinkertaiselta.

Vuoden 1964 jälkeen tapahtuneet maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset.

Kuva 7. Vuoden 1964 jälkeen tapahtuneet maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset.

Vuoden 1964 jälkeen tapahtuneet yli 59 kilogramman kokoisten meteoriittien törmäykset.

Kuva 8. Vuoden 1964 jälkeen tapahtuneet yli 59 kilogramman kokoisten meteoriittien törmäykset.

Maantieteen aiheita käsitellään alakoulussa oppiaineessa nimeltä ympäristöoppi. Siihen kuuluu myös biologian, fysiikan, kemian ja terveystiedon aiheet. Maapallon rakennetta käsitellään luokkien 3-6 aikana ja tässä yhteydessä voidaan myös perehtyä litosfäärilaattoihin ja hasardeihin. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, s. 226.) Tekemäni kartat ovat siis pääasiassa suunnattu alakoulun opetukseen. Kuvien käyttö on hyvin suotavaa opetuksessa, sillä ihmiset oppivat eri tavoilla. Jollekkin jää parhaiten mieleen luettu, jollekkin kuultu. Yksi tarvitsee asioita nähdäkseen ja toinen haluaa tehdä käsillään. Kuvien käyttö kuuluu siis olennaisesti osaksi opetusta. Tätä pohtii myös Tiia Salminen blogissaan Biologin seikkailut Kumpulassa. Hän itse toteaa, että kuvat ovat hänen oppimiselleen havaitsemiselleen olennaisia.

Tekemäni kartat ovat mielestäni ihan käyttökelpoisia opetukseen. Meteoriittien osumiskohtia esittävä kartta on ehkä siinä mielessä puutteellinen, että siinä ei näy mereen osuneet meteoriitit. Toki on ymmärrettävää, ettei mereen osuneiden meteoriittien paikoista ole niin tarkkaa tietoa kuin maahan osuneiden. Eihän osumakohtaan tietenkään jää samanlaista jälkeä todisteeksi.  The Guardian esittelee blogissaan samasta aiheesta tehdyn kartan. Siinä on nähtävillä kaikki tiedetyt maapallolle pudonneet meteoriitit ja niiden kokoa havainnollistetaan eri kokoisilla ympyröillä ja putoamispaikkojen keskittymistä kuvataan keltaisen ja punaisen sävyillä. Tämä kuva on erittäin havainnollistava, mutta siitäkin puuttuvat mereen pudonneet meteoriitit. Tuure Takala esittelee blogissaan karttansa, jotka havainnollistavat suurien ja pienien maanjäristyksien yleisyyden. Nämä kartat sopisivat mielestäni oikein hyvin opetukseen. Minusta on tärkeä havainnollistaa lapsille, että maanjäristykset voivat olla hyvin pieniäkin ja sellaisia, ettei niitä koidu suuria vahinkoja. Usein maanjäristyksistä puhutaan ja uutisoidaan silloin kun ne ovat suuria ja niitä on seurannut mittavia vahinkoja.

Löysin myös hetken kestäneen etsinnän jälkeen hyvän kartan tulivuorten ja maanjäristysten sijoittumisesta laattojen reunakohtiin. Kartta löytyy Green Spear Design –sivustolta. Tässä kartassa näkyy hyvin tulivuorten ja maanjäristyksien lisäksi laattojen rajat sekä Tyynenmeren tulirenkaaksi kutsuttu alue. Vaikka koenkin, että tekemäni kartat ovat käyttökelpoisia opetukseen, niin on myönnettävä, että muualta löytämäni kartat ovat parempia sekä visuaalisestikin kauniimpia. Tekemieni karttojen etuna on tosin se, että niissä selitteet ovat suomeksi, mikä on parempi alakoulun opetusta ajatellen.

Tekemiäni karttoja voisi käyttää myös hasardi-aiheen ulkopuolella. Kartat voisivat olla esimerkiksi osa kartografiaan liittyviä aiheita. Ne voisivat toimia esimerkkinä yhdenlaisesta tavasta (projektio) kuvata maailmaa kartalla. Niiden avulla voisi käsitellä myös pituus- ja leveyspiirejä. Näiden aiheiden yhteydessä voisi käsitellä myös tsunameja ja niiden syntyä, kuten Sara Todorovic pohtii omassa blogissaan.

Lähteet:

Green Spear Design: <http://www.greenspeardesign.com/illustration.html> luettu 3.3.2015

Opetushallitus: Perusopetuksen opintosuunnitelman perusteet 2014, s. 266. <http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/perusopetus> luettu 3.3.2015

Salminen, Tiia. Biologin seikkailut kumpulassa, Kurssikerta 6 <https://blogs.helsinki.fi/tiisalmi/> luettu 13.3.2015

Takala, T. Takalan PAK-blogi, Kurssikerta 6 <https://blogs.helsinki.fi/tevtakal/> luettu 13.3.2015

The Guardian, Data Blog: <http://www.theguardian.com/news/datablog/interactive/2013/feb/15/meteorite-fall-map> luettu 3.3.2015

Todorovic, S. Saran blogi, Kurssikerta 6 – geokoodausta ja pisteitä. <https://blogs.helsinki.fi/stodorov/> luettu 13.3.2015

Kurssikerta 5

Viidennellä kurssikerralla emme tuottaneet karttaesitystä, vaan teimme itsenäistehtäviä, joiden avulla pääsimme kokeilemaan ongelmanratkaisutaitojamme MapInfon kanssa. En koe, että taitoni MapInfon käytössä ovat kovinkaan hyvät, joten tämä tehtävä vaati minulta erityisen paljon keskittymistä ja aikaa. Harjoitusten punaisena lankana oli erilaisten puskureiden tekeminen ja niiden avulla tiedon hankkiminen. Puskurit ovat paikkatietoa sisältävän kartan päälle piirrettäviä alueita, joiden avulla voidaan saada numerotietoa puskurialueesta tai alueen ulkopuolelta. Puskureiden avulla voidaan esimerkiksi selvittää kuinka moni ihminen asuu 500 metrin säteellä vaikkapa koulusta tai lähikaupasta. Kurssiharjoituksissa tutkimme puskureiden avulla esimerkiksi lentokenttien melualueilla asuvien ihmisten altistumista tietyille desibelivoimakkuuksille ja taajama-alueiden sisä- ja ulkopuolella asuvien ihmisryhmien jakautumista. Lisäksi harjoituksiin sisältyi taulukoiden tietojen ja sarakkeiden päivittämistä ja niiden avulla uusien tietojen laskemista. Linkistä löytyy harjoituksista saamani vastaukset.

Mielestäni tällä hetkellä tärkein tai ainakin tutuin toiminto MapInfossa on juuri taulukoiden päivittäminen. Jos johonkin taulukkoon ja sen tietoihin on liitetty kartta, ovat taulukon tiedot silloin paikkatietoa, eli tietoa, jolla on kartalla tietty sijainti ja paikka. Tällöin tähän taulukkoon on mahdollista lisätä uutta tietoa, joka silloin muuttuu paikkatiedoksi. Esimerkiksi jos on kunnittain merkittyä tietoa Suomesta, voi kuntakohtaista tietoa lisätä toisesta lähteestä. Tiedot tulee vain osata yhdistää kuntanimikkeen perusteella niin, että ne yhdistyvät MapInfossa automaattisesti oikean kunnan tietoihin. Tällainen taulukon päivittäminen lisää siis paikkaan liitetyn tiedon määrää. Uutta tietoa voi lisätä tällä tavoin runsaasti ja paikkatiedon avulla voi tuottaa uutta tietoa sekä karttaesityksiä. Ruut Uusitalo sanoo blogissaan, että puskurointi on tärkeä osa paikkatietojärjestelmien hyödyntämistä. Uskon, että näin varmasti on. Puskureiden avulla voidaan valita tiettyjä alueita tarkasteltavaksi tai sulkea nämä alueet pois muusta aineistosta.

Taitoni MapInfon käytössä ovat aika suppeat, eivätkä tietoni ohjelman rajoituksista tai mahdollisuuksista ole riittävät. Ymmärrän kuitenkin, että tiedon sitominen paikkaan ja koordinaatteihin antaa mahdollisuuden tarkastella niitä alueellisesti, jolloin on mahdollista selvittää esimerkiksi alueellisia eroja tai yhtäläisyyksiä. Ymmärtääkseni MapInfolla pystyy selvittämään vain paikkatietoon liittyviä tietoja. Jos tiedot tai kartat eivät ole muutettavissa paikkatiedoksi, niin MapInfo ei ole silloin oikea työkalu tietojen käsittelemiseen. MapInfoon liitettyjä tietoja on myös ymmärtääkseni vaikea tarkentaa. Jos tietoa on esimerkiski listattu Suomesta kunnittain, vois sitä olla vaikea tarkentaa esimerkiksi kaupunginosien tarkkuudelle. En toisaalta ole tästä varma, sillä MapInfo tuntuu tällä hetkellä sen verran ihmeelliseltä, etten epäile jos joku väittäisi, että sen avulla saisi kuunkin taivaalta. Vaikka uskon yleensä ymmärtäväni, mitä MapInfolla olen ohjeistetusti tekemässä, en osaa käyttää sitä kovinkaan hyvin itsenäisesti. Tarvitsisin siis harjoitusta ohjelman toimintojen löytämisessä ja niiden oikeanlaisessa käyttämisessä. MapInfossa on niin paljon pieniä yksityiskohtia ja ruksien pois ja päälle naputtelua, että jopa tutuimmat asiat menevät helposti pieleen. Sonja Pekkola toteaa blogissaan, että MapInfon mahdollisuudet ovat suuresti yhteydessä käyttäjän taitoihin. Olen hänen kanssaan hyvin paljon samaa mieltä. Tarkimmatkaan aineistot eivät hyödytä, jos niille ei osaa tehdä mitään.

Lähteet:

Pekkola, S. Sonjan blogi, Kurssikerta 5 <https://blogs.helsinki.fi/sonjapek/> luettu 14.3.2015

Uusitalo, R. Ruutin Geoinformatiikka-blogi, 5. Harjoituskerta: Bufferointia ja itsenäistehtäviä <https://blogs.helsinki.fi/ruutuusi/> luettu 14.3.2015

Kurssikerta 4

Kurssikerralla neljä, laadimme eri aiheista ruututeemakarttoja. Kurssikerran tehtävänä oli tehdä kartta yhdestä teemasta, mutta uhkarohkeasti uskoin pystyväni esittämään kolme teemaa päällekkäin. Laatimani kartan ruutukoko on 500×500 m. Valitsin isohkon ruudukon, koska halusin kokeilla yhdistää karttaani kolme päällekkäistä teemaa. Kokeiluni (kuva 6) seurauksena muodostunut kartta on hyvä esimerkki epäselvästä ja vaikeasti luettavasta kartasta. Tämän kartan piirtäminen oli kuitenkin opettava kokemus. Niin kuin olen jo aiemmin tämän kurssin aikana huomannut, huonon kartan piirtäminen opettaa ainakin sen mitä ei kannata tehdä. Huomasin, että kolmea teemaa ei kannata laittaa samaan karttaan, silloin kun ne esiintyvät kaikki lähes samoilla alueilla ja tästä syystä teemoja edustavat rasteripinnat sijoittuvat päällekkäin.

Pääkaupunkiseudun 5-, 10- ja 15-vuotiaiden asuinpaikat.

Kuva 6. Pääkaupunkiseudun 5-, 10- ja 15-vuotiaiden lasten asuinpaikat.

Kartallani esitän 5-vuotiaiden, 10-vuotiaiden ja 15-vuotiaiden lasten asumispaikkojen jakautumisen pääkaupunkiseudun alueella. Kartta on sekavan näköinen, mutta se voisi mielestäni olla huonompikin. Pienemmällä ruutukoolla esitettynä kartta näytti huomattavasti sekavammalta. Kartastani näkyy selkeimmin ne alueet, joilla asuu vain yksi ikäryhmä. Eli jos jollain alueella asuu vain viisivuotoaita, mutta ei 10- tai 15-vuotiaita, niin se on helposti luettavissa. Myös ne alueet, joilla asuu kaksi ikäryhmää päällekkäin erottuvat suhteellisen hyvin muista. Karttapohja on hyvin yksinkertainen. Siinä ei näy kulkuväyliä eikä asuinalueita, joiden perusteella esitettyjen teemojen sijaintia olisi helpompi hahmottaa. Kartta ei siis todellisuudessa ole kovinkaan informatiivinen, vaikka teemat pystyykin juuri ja juuri toisistaan erottamaan. Karttaan olisi voinut lisätä ainakin kehätiet, junaradat ja suurimmat tiet sekä keskukset, mutta silloin teemojen erottaminen olisi vaikeutunut ja kartta näyttäisi huomattavasti sekavammalta.

Kartallani näkyvät ilmiöt ovat tasaisesti asuinalueille jakautuneita. Tämä tietysti johtuu siitä, että esitän eri-ikäisten lasten asuinalueita. Lapset harvoin saavat vaikuttaa asuinalueeseensa ja lapsiperheet usein asuvat asutuskeskuksissa tai niiden lähellä, koska koulujen läheisyys on usein vanhemmille tärkeää. Jos olisin esittänyt eri-ikäisten aikuisten sijoittumista, olisi kartasta voinut tulla erinäköinen. Esimerkiksi voidaan olettaa, että nuorten, keski-ikäisten ja vanhojen ihmisten toiveet asuinaluetta koskien olisivat erilaisia ja näin ollen heidän asuinalueensa eroaisivat selkeämmin. En näin jälkeenpäin osaa sanoa miksi valitsin nämä aiheet esitettäväksi tai miksi halusin laittaa ne päällekkäin. Taustalla oli ennemmin kokeilunhalu kuin loogiset syyt. Olli Rantanen oli keksinyt huomattavasti loogisemman tavan esittä eri ikäisren ihmisten jakautumista pääkaupunkiseudulla. Hän esittää kartallaan 25-29-vuotiaiden asumispaikkojen jakautumista. Kartalla on vain yksi muuttuja, jota on paljon helpompi tulkita kuin esikerkiksi kolmea päällekkäistä muuttujaa. Myös hänen karttansa väritys auttaa huomaamaan helposti, että suurin osa 25-29-vuotiaista asuu suuremmissa asutuskeskuksissa ja kulkuyhteyksien varressa. Ollin kartta löytyy hänen blogistaan ollranta´s blog.

Ruututeemakartassa olisi voinut esittää vain yhtä ilmiötä, jonka vaihtelua olisi voinut esittää eri rasteripinnoilla. Minun kartastani ei kuitenkaan voi tulkita yhden ilmiön vaihtelua, vaan siitä näkyy vain onko kyseistä ilmiötä ollenkaan alueella. Eli kartastani ei näy yhteen ikäryhmään kuuluvien ihmisten määrän vaihtelua, vaan ainoastaan asuuko yhtään ikäryhmään kuuluvaa henkilöä alueella. Kartallani näkyvät asukasmäärät ovat absoluuttisia arvoja, eli ihmisten lukumääriä. Toinen vaihtoehto olisi esittää suhteellisia arvoja, jolloin esitetyt luvut olisivat prosentteja. Absoluuttisten arvojen esittäminen sopii jonkin tyyppisiin karttaesityksiin paremmin kuin toisiin. Ruututeemakartalla on mielestäni hyvä esittää absoluuttisia arvoja. Niissä tietyn ilmiön (kuten asukkaiden lukumäärä) arvo lasketaan kunkin ruudun alueelta ja esitetään omalla rasteroinnillaan. Koska jokainen ruutu on saman kokoinen, on absoluuttisilla arvoilla esitetyn ilmiön tiheyttä helppo tulkita. Myös Eveliina Ikonen esittää blogissaan, että ruututeemakartta sopii hyvin absoluuttisten arvojen esittämiseen, koska tieto saadaan tarkasti kiinnitettyä paikkaan.

Ruututeemakartat sopivat mielestäni hyvin ilmiön keskittymisen ja tiheyden esittämiseen. Koropleettikarttoihin verrattuna ruututeemakartat näyttävät paremmin ilmiön alueellisen sijoittumisen, kun taas koropleettikarttojen avulla ilmiöiden voimakkuutta on helpompi vertailla. Koropleettikarttojen ilmiöt usein esitetään hallinnollisten tai muiden yhtenäisten alueiden avulla. Ruututeemakartta esittää jokaiselle ruudulle oman arvonsa, jolloin esimerkiksi hallinnollisilla rajoilla ei ole merkitystä. Pisteteemakartta ja ruututeemakartta ovat taas enemmän toistensa kaltaiset esittämismahdollisuuksiltaan. Molemmissa voi esittää mitattavan ilmiön voimakkuutta ja keskittymistä.Pisteteemakartat ovat kuitenkin paljon tarkempia, koska ne esittävät ilmiön täsmällisen sijainnin. Muihin teemakarttatyyppeihin verrattuna hyvä ruututeemakartta on mielestäni yksi helpoimmin luettavista. Myös hyvien koropleettiteemakarttojen lukeminen on usein helppoa. Vaikka ruututeemakartta on esittämisominaisuuksiltaan samantyylinen kuin pistekartta, on minusta ruutukarttaa helpompi tulkita. Pisteteemakartat saattavat olla sekavan näköisiä erityisesti silloin kun pisteitä on useita eri kokoja. Myös erikokoisten pisteiden vertailu on vaikeampaa kuin esimerkiksi ruutukartan värisävyjen. Jaakko hutunen esitti blogissaan jaahuttu´s blog mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että ruutukartta saattaisi alueellisesta tarkkuudestaan johtuen olla uhkana yksityisyyden suojalle. En itse tullut ajatelleeks tällaisia haittoja tai uhkia ruutukartan käyttämiseen informaation välittämisessä. Tämä näkökulma saattaa olla tarpeellinen käsiteltäessä herkkiä aiheita, joissa tietyt yksilöt ja heidän asuinalueensa ilmenevät selvästi.

Lähteet:

Huttunen, J. jaahuttu´s blog, Ja taas mennään – neljäs kurssikerta, 3.2.2015 <https://blogs.helsinki.fi/jaahuttu/> luettu 13.3.2015

Ikonen, E. Even PAK-blogi, Kurssikerta 4 <https://blogs.helsinki.fi/eveliiik/> luettu 13.3.2015

Rantanen, O. ollranta´s blog, Kurssikerta 4 <https://blogs.helsinki.fi/ollranta/> luettu 13.3.2015

Kurssikerta 3

Tehtävä A

Oppitunnin alussa kävimme läpi, miten tietoa liitetään tietokannasta toiseen. Tämän havainnollistamiseen käytettiin tietokantaa, jossa oli Afrikan kartta, josta löytyi tiedot Afrikan valtioista. Tähän tietokantaan yhdistettiin tietoa Afrikassa esiintyneistä konflikteista ja niiden laajuudesta sekä tiedot öljylähteistä ja timanttikaivoksista. Silmämääräisesti näiden tietojen avulla syntynyttä karttaa (kuva 4) tarkastellessa voi huomata, että timanttikaivosten ja öljylähteiden esiintymisellä näyttäisi olevan jokin yhteys konfliktien kanssa. Erityisesti useat timanttikaivokset näyttävät sijaitsevan konfliktialueiden läheisyydessä. Kartan avulla voi siis esimerkiksi päätellä, että osa konflikteista on voinut johtua joko timanteista tai öljystä. Aura Törmä esittelee blogissaan karttaansa, jonka hän teki aiheesta. Siinä näkyy mielenkiintoisesti yhteys timanttikaivosten ja öljykenttien yhteys Facebookin käyttäjien määrään. Ne Afrikan maat, joissa oli suuria timanttikaivoksia tai öljykenttiä, oli selvästi enemmän Facebookin käyttäjiä.

https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/files/2015/01/Afrikka.png

Kuva 4. Kurssikerralla tulkittu kartta Afrikan konflikteista sekä timanttikaivosten ja öljylähteiden esiintymisalueet (Paarlahti, A, 2015).

Tarkemman kuvan yhteyksistä saisi jos tietokantaan saisi liitettyä seuraavat tiedot: konfliktien tapahtumavuodet ja niiden laajuudet/säteet kilometreinä, timanttikaivosten löytämisvuodet, kaivausten aloitusvuodet ja tuottavuusluokittelut sekä öljykenttien löytämis- ja poraamisvuodet ja tuottavuusluokittelut ja lisäksi Internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina. Edellä mainittujen tietojen pohjalta olisi helpompi yhdistää tapahtumia toisiinsa. Alustavasti päättelyä voisi tehdä jo konfliktien tapahtumavuosien sekä öljykenttien ja timanttikaivosten löytämisvuosien ja kaivaus- ja porausvuosien perusteella. Jos esimerkiksi tietyllä alueella samoihin aikoihin on löytynyt öljyä ja syntynyt konflikti, voisi arvella näiden tapahtumien mahdollisesti liittyvän toisiinsa. Tausta-ajatuksena tällaisten arveluiden takana on tietysti se, että timantteja on käytetty konflikteissa aseiden ostamiseen ja öljystä on käyty useita kiistoja, joita on selvitetty asein. Internetin käyttäjät maata kohden kertoo välillisesti ihmisten hyvinvoinnista ja elintasosta.

 

Tehtävä B

Kolmannen kurssikerran varsinainen tehtävä oli Suomen valuma-aluekartan piirtäminen. Olen aika tyytyväinen tekemääni karttaan (kuva 5). Suurin ongelma oli järvisyysprosenttia esittävän pylvään sijoittelu. Päädyin asettelemaan osan pylväistä valuma.alueiden ulkopuolelle. Muuten ne olisivat peittäneet alleen useita valuma-alueita ja niiden rajoja. Jälkikäteen ajatellen pylväät olisivat voineet olla kapeampia. Silloin kartta näyttäisi vähän vähemmän sekavalta. Mielestäni kartan värit ovat onnistuneet ja koropleettikartassa on sopivan veran luokkia.

LopukkinenKK3kartta

Kuva 5. Suomen vesistöjen valuma-alueet ja niiden järvisyysporosentit.

Vaikka kaikki tämän kurssin opiskelijat tekivät kartan Suomen valuma-alueista, ei se tarkoita sitä että kartoistamme olisi tullut samanlaisia. Yleisestikin karttoja tehtäessä ja piirrettäessä tekijä joutuu monien visuaalisten valintojen eteen. Jenny-Maria Bergmanin kartta muistuttaa ulkonäöllisesti paljon omaa karttani, mutta suurin ero on järvisyys-prosentteja kuvaavien pylväiden sijoittelu. Jenny-Marian kartassa ne kaikki ovat aseteltu valuma-alueiden päälle. Hänen karttaansa pääset katsomaan hänen blogissaan. Toni Ruikkala on myöskin pohtinut blogissaan järvisyysprosenttipylväiden sijoittelua kartalle. Hän päätyi lopulta Jenny-Marian tavoin asettelemaan ne valuma-alueiden päälle. Tonin kartta poikkeaa kuitenkin minun ja Jenny-Marian kartoista siinä, että hän on valinnut sinisen värisävyn lisäksi punaisen järvisyyttä kuvaamaan.

Näin maallikkona kiinnitän aluksi huomiota siihen, että rannikolla on useita pieniä valuma-alueita ja sisämaassa valuma-alueet ovat kooltaan moninkertaisia. Myös rannikkoa reunustavilla pienillä valuma-alueilla on suurempi tulvaindeksi, mutta keskimäärin ehkä hieman pienempi järvisyysprosentti kuin sisämaan valuma-alueilla. Rannikon vedet näyttävät valuvan mereen ja sisämaan valuma-alueilla vedet valuvat luultavasti suuriin järviin ja jokiin. Sisämaan valuma-alueiden keskuksina luultavasti ovat Keski- ja Itä-Suomessa Saimaa, Päijänne, Oulujärvi, Järvi-Suomen järvet ja pohjoisessa Inarinjärvi sekä Kemijoki. Suvi Heittola on pohtinut blogissaan Suomen valuma-alueiden muodostumista. Hänen mukaansa tulvaindeksit ovat Pohjanmaalla korkeampia siksi, että siellä järviä ei ole päässyt muodostumaan maanpinnan tasaisuudesta johtuen. Tällöin rankkasateiden tai lumen sulamisen seurauksena joet tulvivat herkästi. Vastaavasti taas Järvi-Suomessa vesi kertyy tulvimisen sijaan maan painanteisiin, joita on Itä- ja Keski-Suomen aslueella runsaasti.

Lähteet:

Bergman, J-M. Jenny-Marian blogi, Kursgång tre- att använda data från flera olika database <https://blogs.helsinki.fi/jibergma/> luettu 13.3.2015

Heitola, S. PAK 2015, Kurssikerta 3 (27.1.2015) <https://blogs.helsinki.fi/heittola/> luettu 13.3.2015

Paarlahti, A. (2015). Afrikkaa ja konflikteja. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/>

Ruikkala, T. Ruikkalan PAK-bogi 2015, Kurssikerta 3 – Timantteja, öljyä ja tulvia <https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/> luettu 13.3.2015

Törmä, A. Aura paikkatietoblogi, Kurssikerta 3: Timanttikaivoksia ja valuma-alueita <https://blogs.helsinki.fi/auto/> luettu 13.3.2015

Artikkeli 1

Kurssin toiseen ryhmäkertaan kuului osana Anna Leonowiczin (2006) artikkeli, joka kertoo tavasta esittää samaan aikaan kahta muuttujaa koropleettikartalla. Tällaisen kartan tarkoituksena on esittää muuttujien välisiä yhteyksiä eli korrelaatioita. Artikkelissa pohdittiin kahta muuttujaa esittävien karttojen luettavuutta.

Tällainen esitystapa on tarkoitettu esittämään kahden ilmiön korrelaatiota alueellisesti. Vastaavaa asiaa voi olla hankala esittää erillisillä koropleettikartoilla. Mielestäni kahden muuttujan koropleettikarttaa on hankala tulkita. Ajan kanssa kartan esittämät tiedot kyllä avautuvat, mutta en kuvailisi tätä esitystapaa selkeäksi. Myös Pauliina Hongisto koki blogissaan PAK à la Pauliina artikkelin kartat haastaviksi tulkita. Hänen kompastuskivivään toimi haastava tieteisenglanti sekä aiheen vaikeus. Olen hänen kanssaan samoilla linjoilla, mutta suurimpana ongelmana koin karttojen tulkinnan vaikeuden. Ehkä harjaantunut silmä näkee kartan havainnollistavana, mutta kokemattomalle se on liian sekava. En toisaalta tiedä miten kahden muuttujan alueellista korrelaatiota voisi paremminkaan esittää.

Artikkelissa esitettiin myös erilaisia malleja kahden muuttujan kartan legendoille. Legenda koostui kahdesta akselista, joista kumpikin edusti yhtä muuttujaa. Molemmat akselit on jaettu osiin (ilmeisesti yleensä keskihajonnan mukaan), jotka muodostuvat muuttujan alimmista, keskimmäisistä ja korkeimmista arvoista. Legenda muodostui näin neliönmuotoiseksi, jolloin siitä oli nähtävissä muuttujien väliset korrelaatiot. Korrelaatioita kuvaa eri värikoodit, jotka selittävät koropleettikartan väritystä. Legenda eroaa siis huomattavasti yhden muuttujan vaihtelua esittävästä koropleettikartasta, jossa jokaiselle kartan värille on esitetty muuttujan arvoväli. Mielestäni kahden muuttujan koropleettikartan legendaa ehkä selkiyttäisi, jos väreille annettaisiin kuvaajan lisäksi kirjalliset selitteet. Myös Petra Manninen on sitä mieltä blogissaan Captain´s log, että kahden muuttuja koropleettikarttojen suurin kompastuskivi on legendan lukemisen hankaluus. Hän toteaa myös oleellisesti, että monimutkainen kartta estää kartan tekijän ja tulkitsijan kommunikaatiota.

Kahden muuttujan yhteyksiä esittävä koropleettikartta legendoineen vaatii mielestäni paljon lukijalta. Kohdeyleisön voisi olettaa olevan sellaiset ihmiset, jotka ovat tottuneet tulkitsemaan erilaisia karttoja. Lisäksi tulkitsijan tulee vähintäänkin ymmärtää korrelaation käsite. Kohdeyleisönä ovat siis useimmin luultavasti jonkinlaiset asiantuntijat, sillä tällaiset kartat eivät helposti avaudu kokemattomalle tulkitsijalle. Tällaiset kartat legendaa myöten ovat luultavasti haastavia myös toteuttaa. Juuso Korhonen toteutti tällaisen kartan viimeisellä kurssikerralla. Juuson kartta on nähtävissä hänen blogissaan Juuson paikkatietopuserrus. Hänen karttansa on mielestäni todella hieno, mutta Juuso itse on siihen tyytymätön. Syynä tyytymättömyyteen on ilmeisesti se, että esitystapa on itsessään hankalasti tulkittava, eikä itse kartan huonous. Minusta se kertoo jo paljon, että edes kastan tekijä ei ole tyytyväinen kahden muuttujan koropleettikarttaan, koska se on epäselvä.

Lähteet:

Hongisto, P. PAK à la Pauliina, Artikkeli 1 <https://blogs.helsinki.fi/pauliinh/> luettu 14.3.2015

Korhonen, J. Juuson paikkatietopuserrus, Kurssikerta 7: Rosvoja ja poliiseja Euroopassa <https://blogs.helsinki.fi/juusokor/> luettu 13.3.2015

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 1, 33–37.

Manninen, P. Capitain´s log, Artikkeli 1 <https://blogs.helsinki.fi/pewmanni/> luettu 13.3.2015

Kurssikerta 2

Toisen kurssikerran tavoitteina oli oppia tekemään kaksi päällekkäistä teemakarttaa ja määrittämään aineiston luokkarajat käsin. Lopullisena työnä oli laatia yksi teemakartta, jossa on kaksi toisiaan tukevaa teemaa päällekkäin. Laatimani kartan (kuva 3) teemat ovat: kuntien työttömyysaste ja koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17–24-vuotiaat. Koko Suomen kattava karttaesitys olisi ollut liian epäselkeä, joten valitsin tarkasteltavaksi 18 eteläisen Suomen kuntaa.

LopullinenKK2

Kuva 3: Teemakartta 18 kunnan työttömyysasteesta ja vuonna 2012 koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17–24-vuotiaiden osuus kuntien väestöstä.

Ulkonäöltään kartta on mielestäni ihan kaunis. Värit ovat ehkä turhan intensiivisiä, mutta ne ajavat asiansa. Valitsin karttaan vastavärit, sinisen ja oranssin. Oranssi väri sopii mielestäni hyvin kuvaamaan työttömyysastetta, sillä ainakin minulle se onnistuu kuvaamaan aiheen negatiivisuutta olematta kuitenkaan liian räikeä. Vaihtoehtona oranssille värille, kokeilin punaista, mutta se ei miellyttänyt silmääni. Sinisen värin valitsin ihan esteettisin perustein oranssin värin pariksi, sillä se oli neutraaliudestaan huolimatta muita kokeilemiani värejä parempi.

Yritin valita teemakarttaani sellaiset muuttujat, joiden välillä olisi huomattavissa jonkinlainen yhteys. Tämä osoittautui vaikeaksi, sillä en löytänyt sellaisia muuttujia, joiden välillä olisi selkeästi voinut huomata mitään yhteyttä. Valitsin lopulta nämä muuttujat, koska niiden välillä voisi olettaa olevan jokin yhteys, vaikkei karttani perusteella sellaista selkeästi näy. Silmämääräisesti voi kuitenkin sanoa, että näyttää siltä, että suurimman työttömyysasteen kunnissa on suhteessa enemmän koulutuksen ulkopuolelle jääneitä 17–24-vuotiaita, kuin pienemmät työttömyysasteet omaavissa kunnissa. Poikkeuksena näyttää olevan kuitenkin Pornainen, jossa pienestä työttömyysasteesta huolimatta koulutuksen ulkopuolisia 17–24-vuotiaiden osuus on yksi suurimmista.

Kartta on minusta onnistunut ja mielestäni siitä löytyy lähes kaikki tarvittava informaatio. Mittakaava on vain vahingossa jäänyt hassuksi, sillä siihen olen unohtanut vaihtaa tasaluvun, joka olisi miellyttävämmän näköinen ja myös käyttökelpoisempi. Ainoa isompi puute on kuntien työttömyysasteen tiedoista puuttuva aineiston keräysvuosi. En tiedä miltä vuodelta tieto on peräisin, mutta oletan sen olevan vuodelta 2010, koska muut MapInfon aineistot olivat tuolta vuodelta. Tiedot koulutuksen ulkopuolelle jääneistä ovat vuodelta 2012. Jälkimmäiset tiedot ovat peräisin SOTKAnet-palvelusta. Aineisto olisi paremmin keskenään vertailtavissa, jos tiedot olisivat samana vuonna kerättyjä.

Työttömyysasteen vaihtelusta kuntien välillä saa hyvän käsityksen. Valitsemieni värien intensiivisyys saattaa toisaalta ohjata lukijaa tulkitsemaan, että suurimman ja pienimmän luokan välillä on todellista suuremmat erot. Toista muuttujaa, koulutuksen ulkopuolelle jääneitä, kuvaavat siniset pallot. Pallot kuvaavat suoraan todellista prosenttiosuutta, eivätkä siis ole jaettu luokkiin. Legendassa on esitetty suurin ja pienin arvo sekä niiden kautta laskettu keskiarvo.

Valitsin koropleettikartan aineiston luokittelutavaksi tasaiset luokkakoot, koska aineisto on suhteellisen tasaiseti jakautunut. Tällä tavalla muodostetut luokat ovat myös aika tasaisesti jakautuneita, joten valitsemani luokittelutapa on minusta onnistunut. Jälkikäteen miettien, olisin voinut vähentää luokkien määrää. Kun samalla kartalla esitetään kaksi päällekkäistä teemaa, niin se muuttuu sekavammaksi va vaikeammaksi tulkita. Heini Nieminen  pohti tätä samaa ongelmaa jo kartan tekovaiheessa ja päätyi vähentämään luokat viidestä kolmeen. Hänen karttansa esitää korkea-asteen tutkinnon suorittaneita Pohjois-Suomen kunnissa ja kartalla näkyy myös kuntien väkiluvut. Heinin karttaa pääset tarkastelemaan hänen blogissaan heinie´s blog.

Tuure Takala on tehnyt kartan kanssani samalta alueelta. Se löytyy hänen blogistaan Takalan PAK-blogi. Siinä hän kuvaa työssäkäyvien osuutta ja korkea-asteen suorittaneiden osuutta kuntien väestöstä. Hänen karttansa on siis aihe piireiltään saman tyyppinen kuin minun. Vertailin karttojemme antamaa informaatiota. Kuvaan itse kartassani työttömyyttä ja Tuure kuvaa työllisyyttä. Näiden tulisi kuta kuinkin olla kääntäen verrannolliset toisiinsa ja yhtäläisyys on toki nähtävissä, mutta kartat näyttävät silti osin erilaisilta. Tuuren kartassa luokkia on vain kolme ja omassani on viisi. Karttojen vertailu hahmottaa minusta hyvin sen, kuinka luokkajaot ja luokkien määrä muuttavat visuaalisesti saatavaa viestiä. Usein vähemmän voi olla enemmän, ehkäpä myös kartografiassa.

Lähteet:

Nieminen, H. heininie´s blog, 2. ryhmäkerta <https://blogs.helsinki.fi/heininie/> luettu 10.3.2015

Takala, T. Takalan PAK-blogi, 2. kurssikerta <https://blogs.helsinki.fi/tevtakal/> luettu 10.3.2015

SOTKAnet <http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu>

Kurssikerta 1

Ensimmäisen kurssikerran tavoitteena oli tutustua MapInfo-ohjelmaan sekä oppia tekemään erilaisia teemakarttoja ja ymmärtämään luokittelumenetelmiä. Alkuosa oppitunnista käytettiin MapInfon käytön perustaitojen, kuten aineistojen avaamisen ja tallentamisen sekä työpöydän painikkeiden toimintojen opetteluun. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaisen kurssityön tekemiseen, joka oli koropleettikartan piirtäminen va-paavalintaisesta aiheesta. Kartan luokat ja luokitteluvälit tuli muodostaa perustellusti histogrammityökalua apuna käyttäen.

MapInfo ei ole minulle entuudestaan tuttu työkalu. Ensikokemukseni siitä olivat onneksi hyvät, eikä mielen päälle jäänyt kammoa tulevia työkertoja kohtaan. Tällä kurssikerralla uskon oppineeni hieman ymmärtämään MapInfon toimintatapaa ja koropleettikartan tuottaminen onnistui mielestäni suhteellisen hyvin. Inka Tolosta (Inkan blogi) mukaillen mainitsen, että koropleettikartoissa toimivat parhaiten sellaiset aineistot, jotka näyttävät osuuksia. Absoluuttisia määriä voi olla hankalaa vertailla erikokoisista pinta-aloista koostuvien kuntien kesken. Valitsin aineistokseni Suomen kuntien väestöntiheyden vuodelta 2011.

Aloitin kartan tekemisen valitsemalla kartan väritykseksi sievän värimallin, joka liukuu vaaleanpunaisesta violettiin. Tämän jälkeen tuli valita koropleettikartan luokkamäärä ja aineiston luokittelutapoja. Luokittelutavan pystyi joko valitsemaan MapInfon valmiista valikosta tai määrittämään itse luokkavälit. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, koska aineis-toni on hyvin epätasaisesti jakautunut (kuva 1). MapInfon valmiiden luokittelutapojen mu-kaan luokiteltuna kartan informaatioarvo olisi ollut lähes olematon, koska vain hyvin suu-ren väestöntiheyden omaavat kunnat erottuivat muista.

Histogrammi Suomen kuntien väestöntiheyden jakaumasta vuodelta 2011.

Kuva 1. Histogrammi Suomen kuntien väestöntiheyden jakaumasta vuodelta 2011.

Kuten kuvan 1 histogrammista voi nähdä, niin Suomen väestöntiheyden jakauma on hyvin vino. Suomessa on ylivoimaisesti eniten sellaisia kuntia, joiden väestöntiheys on tosi pieni. Yritin lisätä kartan informaatioarvoa jakamalla pienen väestöntiheyden omaavia kuntia eri luokkiin niin, että kunnat jakautuisivat lukumäärällisesti tasaisemmin eri luokkiin. Kuvasta 2 voi nähdä luokkajaon, jossa korostuu selkeästi ne luokat, joiden asukastiheys on 50 as./ km2. Ne kunnat, joiden asukastiheys on tätä suurempi, ovat selkeässä vähemmistössä. Kunnittain mitattu väestöntiheys ei ehkä ole kuitenkaan paras työkalu paljastamaan asumisen keskittymistä. Joonas Alanko pohtii blogissaan (Alanko´s blog) sitä, kuinka väestöntiheys mittarina saattaa informatiivisuudestaan huolimatta hävittää näkyvistä suuriakin asutuskeskuksia. Tämä on totta varsinkin pinta-alaltaan suurissa kunnissa. Tämä näkyy myös kartassa (kuva 2), jossa ainakin silmämääräisesti suurimmat kunnat näyttävät omaavan pienimmän väestöntiheyden. Myös alueen väestöntiheyteen vaikuttaa maaston asuttavuus. Antti Autiota (Antin paikkatietoblogi) mukaillen huomautan, että jos kunnan pinta-alasta iso osa on vettä tai muuta asumiseen kelpaamatonta aluetta, niin se automaattisesti pienentää väestöntiheyttä, vaikka todellisuudessa ihmiset asuisivatkin tiheästi.

Koropleettiesitys Suomen kuntien väestöntiheydestä vuonna 2011.

Kuva 2. Koropleettiesitys Suomen kuntien väestöntiheydestä vuonna 2011.

Vaikka tekemäni kartta (kuva 2) on mielestäni ihan kauniin näköinen, on se siitä huolimatta monin tavoin huono. Aloitan karttani kriittisen tarkastelun luokittelutavan arvioimisesta. Muodostin siis itse manuaalisesti kartan luokkien luokitteluvälit niin, että yritin saada jaettua harvaan asuttuja kuntia keskenään eri luokkiin. Reilusti yli puolen Suomen kuntien väestöntiheys on alle 20 as./km2 kun taas toisaalta Suomessa on muutama kunta, joiden väestöntiheys pyörii vastapainoisesti tuhansissa asukkaissa neliökilometriä kohden. Tästä syystä en voinut käyttää MapInfon valmiita luokittelutapoja. Valmiit luokkajaot tekivät kartoista hyvin vähäinformatiivisia, sillä suurin osa Suomen kunnista kuului pienimpään luokkaan ja vain muutama kunta erottui koropleettikartassa toisen värisenä. Itse tekemäni luokkajaot saavat kartan näyttämään paremmalta, mutta samasta syystä ne luovat illuusi-on tasaisemmin jakautuneesta aineistosta. Toki kartan tulkitsija näkee luokkajaot legen-dasta, mutta uskon, että kartan visuaalinen viesti on vahvempi. Toisin sanoen, tekemälläni kartalla on hyvin vähän informaatioarvoa. Parempi kartta olisi syntynyt jos aineistona olisi-vat olleet esimerkiksi vain Etelä-Suomen kunnat. Huonon, mutta kauniin kartan tekeminen ei siis ole kovinkaan vaikeaa. Olli Kauppi pohtii blogissaan (Olli Kaupin Paikkatietoblogi) kuinka lähes kuka tahansa pystyy luomaan MapInfon avulla visuaalisesti vakuuttavia kart-toja, jotka kuitenkin saattavat olla harhaan johtavia. Kartan piirtämiseen tarvitaan esteetti-sen näkemyksen lisäksi aineiston käsittelyn, analysoinnin ja luokittelun taitoja.

Vaikka sain ensimmäisellä kurssikerralla aikaiseksi vain huonon kartan, en ole yhtään pettynyt. Uskon, että vaikean aineiston kanssa työskentely opettaa enemmän kuin helpon aineiston pyörittäminen. Koen lisänneeni omaa ymmärrystäni kartografiasta ja visuaalisten esitysten tekemisen ongelmista. Olen myös tyytyväinen tekniseen osaamiseeni, sillä MapInfo vaikuttaa onneksi nyt loogiselta kokonaisuudelta, jonka käyttöön on mahdollista päästä edes jossain määrin sisälle. Uskon kuitenkin, että sen käytön oppimiseksi tarvitaan luultavasti useita työtunteja sekä muutamia revittyjä hiuksia. Tartun haasteeseen ja odotan seuraavaa kurssikertaa innolla!

Lähteet:

Alanko, J. Alanko´s blog. Kurssikerta 1 <https://blogs.helsinki.fi/jbalanko> luettu 9.3.2015

Autio, A. Antin Paikkatietoblogi. Kurssikerta 1 <https://blogs.helsinki.fi/anttiaut> luettu 9.3.2015

Kauppi, O. Olli Kaupin paikkatietoblogi. Ensimmäinen kurssikerta. <https://blogs.helsinki.fi/okauppi/> luettu 9.3.2015

Tolonen, I. Inkan blogi. Kurssikerta 1 <https://blogs.helsinki.fi/inkatolo/> luettu 9.3.2015

Histogrammityökalu <http://www.shodor.org/interactivate/activities/Histogram/>