Category: Uncategorized

Tämän viikon karttoihin valitsin pääaineistoksi World Equality indeksin. Kyseessä on LGBTQIA+ ihmisten oikeuksia tarkasteleva indeksi, joka ottaa huomioon sekä oikeuksien lakeihin perustuvan puolen, että ihmisten asenteet sateenkaariyhteisöä kohtaan. Indeksi löytyy Equaldex nimiseltä sivustolta valmiiden kartta- ja tilastollisten esitysten kera, joten sivustosta voi olla iloa jatkossakin esimerkiksi ihmismaantieteen opintojen osalta. Karttaesitystäni varten kuitenkin hankin datan kopioimalla ja muokkaamalla exelissä sivuilta löytyneen taulukon maailman valtioiden, sekä yhdysvaltojen osavaltioiden saamista pisteistä.

Aloitin tekemällä nopean koropleettikartan indeksistä valtioittain. Muutamat valtiot jäivät kuitenkin tyhjiksi, joko puuttuvan datan tai eriävien nimien ulkoasujen vuoksi. Kokonaisuudessaan kartta kuitenkin havainnollistaa hyvin indeksin asettumista.

Seuraavissa kartoissa tutkin equalityindeksiä, sekä sateenkaari-ihmisiin kohdistuneita viharikoksia Yhdysvaltojen osavaltioissa. Verratessa tuloksia maailmankartassa näkyvään indeksiin voidaan huomata vaihteluvälin laajutta yhdysvaltojen sisällä. Jos karttoja olisi piirtänyt lisää olisi voinut vertailla myös esimerkiksi lain tasa-arvoisuuden ja mielipiteiden eroavaisuuksia ja niiden avulla tutkia johtuvatko esimerkiksi matalimmat pisteet ennemmin laeista vai mielipiteistä vai heijastavatko ne yhtälailla toisiaan. Jos indeksistä olisi aikasarjallista tietoa olisi mielenkiintoista myös seurata sen muutoksia esimerkiksi vuosikymmenittäin.

Seuraavaan karttaan on lisätty mukaan viharikosten määrät osavaltioittain vuoden 2022 ajalta. Mahdollisuus hyvin yksityiskohtaisiinkin viharikosten esitystapoihin olisi ollut sillä löytämäni FBI:n tuottama aineisto kattoi kaikki raportoidut viharikokset vuodesta 1991 lähtien. Mukana oli siis myös kaikki muut viharikostyypit sateenkaari-ihmisiin kohdistuneiden lisäksi ja Yhdysvaltojen tapaan sateenkaari-ihmisiin kohdistuneet rikokset olivat eroteltuina vielä “roduittain”. Nyt hieman tiukemmassa aikataulussa tyydyin kuitenkin vain tähän yksinkertaisempaan esitystapaan. Viharikosten määrät ovat mielenkiinoisia, sillä kaikkein eniten viharikoksia on Kaliforniassa, mikä on indeksiltään kaikkein tasa-arvoisimpien osavaltioiden joukossa. Asiaa voi selittää moni tekijä, mutta arvailisin ainakin yhden niistä olevan tapausten raportointien erot. Epätasa-arvoisimmissa osavaltioissa tapauksia ei välttämättä raportoida ollenkaan tai niitä saatetaan raportoida väärien tapausnimien alle.

Viimeisessä kartassa on viharikosten määrät esitettynä omillaan koropleettikarttana. Verratessa tätä Equality indeksi karttaan pystyy huomaamaan hyvin monessa osavaltiossa värit ovat lähes päinvastaiset (molemmissa vaalea väri = hyvä ja tumma väri = huono). Raportoinnin lisäksi viharikosten määrään saattaisi vaikuttaa myös esimerkiksi alueiden väkiluvut. Monilla harvemmin asutetuilla keski-Amerikan alueilla on myös hyvin vähän viharikoksia, mutta karttaa olisikin mielenkiintoista verrata sellaiseen, jossa viharikosten määrä olisi suhteutettu väestöön tai esimerkiksi kaikkien rikosten määrään. Kartta saattaisi tällöin näyttää hyvinkin erilaiselta.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen tämän kerran karttoihin. Jonkin verran pieniä huolimattomuusvirheitä ilmenee, sillä tein kartat kohtalaisen kiireen alla, mutta onneksi mukaan ei tainnut lipsahtaa mitään katastrofaalista. Karttoja tehdessäni en edes huomannut ajatella lähteiden lisäämistä mukaan, mutta nyt jälkikäteen ajatellen lisäisin ne suoraan karttoihin.

Lisäksi tässä vielä muutama maininta mielenkiinoisista kartoista, joita näin muiden blogeissa. Taika teki kurssikerralla kartat, joissa tämä vertaili Uuden-Seelannin Maorien ja muun väestön koulutusasteen suhdetta. Pidin erityisesti aikajanallisesta “gif” kartasta, jossa näkyy Maoriväestön kouluttautumisasteen muuttuminen vuosien 2006-2016 välillä. Pietu puolestaan vertaili kurssikerralla tuottamassaan kartassa Washingtonin osavaltion väestönkasvua alueen asuntojen hintojen kanssa. Aihe oli mielestäni hyvin kekseliäs enkä olisi osannut itse kuvitella moista. Kartta oli myös hyvin tehty ja hyvin luettavissa. Pidin jopa tilastojen esityksestä kartalla vaikka en normaalisti pidä kyseisestä esitystavasta juuri ollenkaan!

Kiitos kurssista, kiitän ja kuittaan! 🙂

Karttojen lähteet:
Equality Index
Viharikokset Yhdysvalloissa

Tällä kertaa luvassa oli monta karttaa. Jee! Valinnanvapaus kuitenkin tuppaa tekemään asioista vaikeampia vaikkakin myös mielenkiintoisempia.

Ensimmäinen kartta tehtiin kuitenkin yhdessä pienen kävelylenkin aikana kertystä datasta. Värien valinta karttaan osoittautui vaikeimmaksi vaiheeksi prosessista varsinkin kun labran koneen QGIS ei tahtonut osata käyttää valmiita gradientteja vaan joudun askartelemaan omani. Kartan luettavuus ei ole siis mielestäni paras, mutta muuten se tuntuu onnistuneelta. Ja vaikka ulkoilulenkki heti aamuun aluksi hieman ärsytti saattoi siitä olla jotain iloakin…

Seuraavaa karttakolmikkoa varten aloin leikkimään maanjäristysaineiston kanssa. Hetken tuskailtuani päädyin hakemaan valtioiden vektorimuotoisen pohjan Natural Earth nimiseltä sivustolta jota meille esiteltiin tunnilla. Tämän avulla sain luotua aineistosta mm. koropleettikarttoja. Vapain käsin ilman apua kartan tekemiseen lähtö tuntui jähmeältä ja käytinkin kavereiden kanssa lähes kaksi tuntia ensimmäiseen karttaan yrittäessämme keksiä, miten saisimme maanjäristysten määrän liitettyä valtioihin. Lopulta tähän hommaan löytyi kuitenkin yksinkertainen työkalu “Count points in polygon”, jolla homma olisi hoitunut alle minuutissa… Toivon sentään oppineeni jotain matkan aikana ettei aika valunut täysin hukkaan. Lopulta olen kuitenkin tyytyväinen kartan lopputulokseen. Luokkarajoista tuli kuitenkin hieman hassut, sillä vaihteluvälit maanjäristyksien määrässä olivat valtavat. Kaikki muut valtiot paitsi Kiina ja Yhdysvallat olivat keränneet alle 16 maanjäristystä viimeisen 30 vuorokauden aikana. Kiina taas keräsi 153 ja Yhdysvallat 638 maanjäristystä. Luokkarajojen asettelu vaati siis hieman kikkailua, jotta määriä pystyisi esittämään mahdollisimman selkeästi ja tarkasti, mutta en tiedä oliko ratkaisuni kuitenkaan kaikkein kaunein.

Toisessa kartassa hyödynsin 4 kurssikerralla oppimaamme ruudukkomuotoisesta aineiston esitystavasta. Halusin esittää maanjäristysten määrän lisäksi myös niiden magnitudia ja tarkempaa sijoittumista. Ruudukko tuntui tehtävään helpoimmalta sillä esimerkiksi pistemuotoinen teemakartta, jossa pisteen koko merkitsisi järistyksen voimakkuutta ei ollut luettavan näköinen niillä paikoilla, joilla maanjäristyksiä oli ollut jopa kymmeniä tai satoja hyvin lähekkäin. Päädyin siis laskemaan ruutuihin osuneiden maanjäristysten magnitudien keskiarvon, mikä tuntui toimivan hyvin. Kaunein näkemäni kartta lopputuloksesta ei tullut, mutta se on mielestäni kuitenkin hyvin luettavissa.

Kolmannen kartan kohdalla olin istunut GIS-labrassa jo noin 6h ajan ja aivoni alkoivat saavuttamaan hyvin homogeenistä puurotilaa. Päädyin siis hyödyntämään jo luomaani koropleettikarttaa ja esittämään sen päällä aktiiviset maa-alueille osuneet tulivuoret. En rehellisesti tiedä mikä kartan käyttötarkoitus oikeen on ottaen huomioon maanjäristysten esityksen olevan viimeisen 30 vuorokauden ajalta ja aktiivisten tulivuorten olevan tulivuoria, jotka ovat purkautuneet viimeisen reilun 11 000 vuoden aikana. Kartta aiheesta kuitenkin syntyi ja sille voi koittaa nyt löytää jonkin merkityksen. Ainakin se on hyvin luettavissa ja visuaalisesti kivan näköinen!

Näen jonkinlaista hyötyä opetuksessa ensimmäisen kahden maanjäristykartan kohdalla. Tarkempaa sijaintia kaivatessa saattaisin kuitenkin lisätä ensimmäiseen karttaan vielä tarkat maanjäristysten sijainnit, sillä esimerkiksi Venäjällä tapahtuneiden järistysten sijainnin määritys kartasta on hieman haasteellista ja saattaa luoda vääriä mielikuvia. Kartoissa on kuvattu kuitenkin vain maa-alueille osuneiden maanjäristysten määrät ja voimakkuudet, joten parhaimmillaan olisi varmaankin verrata niitä ihmismaantieteen ilmiöihin ja arvioida esimerkiksi maanjäristysten vaikutusta yhteiskuntiin eri valtioissa. Tällöin karttoja voisi verrata esimerkiksi BKT-teemakarttaan:

Kuvan lähde

Tämä kurssikerta kului kotona itsenäisesti tehtävien kanssa painien, sillä lakko lukitsi minut mukavasti oman kodin seinien sisään. Pääsinkin huomaamaan tehtäviä tehdessäni kuinka kurjaa QGIS:sin pyörittäminen läppärilläni on. Toistaiseksi ohjelma ei ole vielä kaatunut, mutta latausajat antavat pitää pienet päikkärit aina suurempien tiedostojen kohdalla.

Ensimmäisestä tehtävästä sain aikaan tämän kauniin värisen bufferointioksennuksen. Tehtävä ei herättänyt suuria mietteitä tai oivalluksia. Bufferianalyysien tekeminen tuntuu helpolta hommalta suhteessa moniin muihin työkaluihin.

Muutamien itsenäistehtävien vastauksia:

Ensimmäiseen “itsenäiseen” tehtävään sain Malmin kentän 2km bufferille 57460 asukasta ja 1km bufferille 8935.

Helsinki-Vantaan lentokentällä puolestaan 2km bufferin sisään jäi 10521 asukasta. Näistä 2.9% asuu pahimmalla melualueella. Vähintään 55dB melualueella asuu 11923 asukasta.

Asukkaista 110805 asuu alle 500m päässä asemasta. Tämä tekee 21.5% alueen asukkaista. Lähellä asemaa asuvista työikäisiä on 67.1%.

Tällä kurssikerralla tuli leikittyä uusien työkalujen kanssa. En tietystikkään tällä kertaa tallentanut lähes valmiita karttojani kunnolla vaan kadotin kaiken kurssikerran aikana koululla tekemäni. Pääsin siis toistamaan tehtävät enemmän tai vähemmän onnistuneesti itsenäisesti.

Ensimmäisessä tehtävässä päästiin leikkimään hieman ruudukkopohjien kanssa. Koululla tunnin aikana kartasta tuli oikein onnistunut, mutta nyt myöhemmin yrittäessäni uudestaan taisin mokata jotakin taas hieman pahemman kerran. Tein kartan ruotsinkielisten asukkaiden osuuksista alueilla ja matalimmat prosentit putosivat mm. Kauniaisiin. Minulle jäi siis hieman sellainen fiilis, että jotain meni nyt pieleen… En kuitenkaan osaa sanoa, että mikä joten nyt pääsemme nauttimaan tästä meille valehtelevasta ruututeemakartasta. Ainakin sen väritys on kivan näköinen 🙂 Aikaisemmin mainituista syistä en pysty nyt todenmukaisesti analysoimaan kartan esittämää ilmiötä. Ruututeemakartan luettavuutta kuitenkin parantaisin esimerkiksi leikkaamalla ruudut kuntarajojen mukaisesti, kuten niille tehtiin rantaviivan kanssa. Valitsisin myös tietyn värin kuvaamaan asuttamattomia kuntarajojen sisälle jääviä alueita, sillä nyt kartta näyttää vain hieman siltä kuin joiltain alueilta puuttuisi dataa. Kuitenkin pienemmillä alueilla kuin kunnittain ruututeemakartan esitystapa on mielestäni ihan pätevä. Toinen vaihtoehto, sille olisi varmaankin postinumeroalueet, mutta mielestäni ruututeemakartta auttaa mm. hälventämällä kaupunginosien mielikuvia ja antamaan tiedon objektiivisemmin, kun kyseessä ei ole mikään todellinen aluejako. Myös alueiden yhtäsuuret pinta-alat tekevät kartasta ehkä hieman tasa-arvoisemman alueiden välillä. Toisaalta ruututeemakartta, joka ei hyödynnä todellisia aluejakoja vaatii lukijalta myös kuvattavan alueen hyvää tuntemusta, jotta tämä osaa puutteellisten sijaintitietojen avulla yhdistää ruudut oikeaan alueeseen.

Toisessa tehtävässä puuhattiin vinovalovarjosteiden ja muiden rasteriaineistojen kanssa. Kotona läppärillä tehtynä tehtävä oli mukavan turhauttava. Kookkaat rasteriaineistot eivät selkeästi ole läppärini parhaita kavereita. QGIS ei kuitenkaan kaatunut kertaakaan, joten lasken sen jo voitoksi! Pornaisten keskustan kohteita en kuitenkaan alkanut uudelleen digitoimaan… Muuten olen karttaan tyytyväinen, mutta sen laatu olisi voinut olla parempi. Nyt tekstejä ja muita pienempiä kohteita on vaikeaa erottaa ja lukea, mutta en uskaltanut läppärilläni tavoitella suurempaa resoluutiota.

Uusia karttoja kehiin ja tänään vuorossa oli yksi inhokeistani teemakarttojen joukossa.

Kyseessä on siis koropleettikartta jonka päällä esitetään myös diagrammeja. En pidä diagrammien esittämisestä kartan päällä, sillä ne ovat mielestäni lähes aina vaikeita lukea ja tulkita. Kartastani tulikin lopulti hieman… epäselvä. Tajusin tietysti myös vasta muiden blogeja selatessani, että esimerkiksi Taika Jaakkolan käyttämä vaihtoehto (Tietokantojen tunnelmissa – konflikteja Afrikassa ja tulvia Suomessa, Taikamatkalla GIS-velhoksi, viitattu 1.2.2024) jossa järvisyyttä ilmaistaan pisteiden koolla olisi ollut huomattavasti selkeämpi vaihtoehto kuin minun valitsemat ympyrädiagrammit. Omassa lopputuloksessani diagrammit osuivat osittain päällekkäin ja järvisyysprosentti oli suurimmassa osassa kuntia niin pieni että niiden eroja oli huomattavan vaikeaa havaita pienistä diagrammeista. Myös värien valitseminen diagrammeihin oli vaikeaa alla olevan (nyt osaksi piiloon jääneen) koropleettikartan sekä yksityiskohtaisen vesistön vuoksi. Kokonaisuudessaan ilman diagrammeja olisin hyvinkin tyytyväinen karttaani. Vaikkakin unohdin jälleen yrittää korjata luokkarajojen ongelman… kolmatta viikkoa putkeen… 

Kartan koropleettiosuus esittää tulvaindeksiä, joka laskettiin karttaan jakamalla keskiylivirtaama keskialavirtaamalla. Nämä ovat keskiarvoja suurimmista ja pienimmistä virtaamista tarkkailuajanjaksolla (esim. 30v) (Tieteen termipankki). Mitä suurempi keskiylivirtaama on ja mitä pienempi keskialavirtaama on sitä suurempi on keskimääräinen virtaama ja tällöin suuremalla virtaamalla on myös suurempi tulvariski. Tulvaindeksi kuvaa tämän tulvariskin suuruutta. Kartasta voidaan nähdä kuinka suurimman tulvariskin alueita ovat Pohjanmaa ja Lounais-rannikko. Nämä alueet ovat tunnettuja etenkin keväisistä sulamisvesien aiheuttamista tulvistaan.

Järvisyys puolestaan esittää sitä kuinka suuri osuus alueen pinta-alasta on vesistön (mm. järvien) peittämää. Kartan diagrammeista (vaikkakin epäselvistä sellaisista) voidaan huomata, että ne alueet joilla on korkea järvisyysprosentti on kuitenkin matala  tulvaindeksi ja toisin päin. Enpä osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta ehkä se tulevaisuudessa selviäisi 🙂

Lähteet: Keskiylivirtaama. Tieteen termipankki. Luettavissa: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Ymp%C3%A4rist%C3%B6tieteet:keskiylivirtaama . Viitattu 1.2.2024.

 

Tällä viikolla pääsi jälleen leikkimään kivan väristen koropleettikarttojen kansssa. Olen omiini kohtuullisen tyytyväinen vaikka villimmillä projektioiden valinnoilla olisin varmaankin voinut saada mielenkiintoisempia karttoja aikaan. Myös suurempi luokilla leikittely olisi voinut tuoda karttoihin jotakin uudempaa, sillä lopulta vertaus Mercatorista ja Winkel tripelistä päätyi lähes identtiseksi.

Molemmissa projektioissa näkyy kuitenkin selvästi erojen kasvavan pohjoiseen kuljettaessa. Mercatorin projektion vääristymät ovat huomattavasti suuremmat kuin Winkel tripelin. Pahimmillaan Mercatorin projektiolla alueen pinta-ala on jopa 8 kertaa pienempi kuin TM35-projektiossa. Winkel tripelissä erot kuitenkin lähtevät kasvamaan etelämmästä kuin Mercatorin projektiossa. Luokkien rajoissa on jälleen hieman ongelmia, mutta en vaikuta olevan ainoa. Myös esimerkiksi Jesperin (Toinen kurssikerta 24.1.2024, Jesperin GIS kärsimys, viitattu 31.1.) projektioita vertailevissa koropleettikartoissa luokkien alku- ja päätösarvot ovat samoja. Luokkia on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin omissa kartoissani, mikä tässä tapauksessa tuo karttoihin mukavan gradientin, mikä kuvaa hyvin vääristymien asteittaista kertymää.

Karttojen piirtäminen tuli kurssikerran myötä sujuvammaksi, kuten myös aineistojen käsittely QGIS:ssä. Kurssikerran toinen tehtävä valmistuikin hyvin nopeasti ja sujuvasti.

Kurssikerran ensimmäinen kartta kuvaa Itämeren typpipäästöjä valtioittain. Kartasta tuli mielestäni visuaalisesti miellyttävän näköinen. Pienet ja rikkonaiset järvet näyttävät kuitenkin hieman epämääräisiltä. Koropleettikartan jakauma näyttää mielestäni visuaalisesti hyvältä vaikka jako onkin loogisessa mielessä hiukan epäselvä. Esimerkiksi Puola on ainoana kategoriassa 13,3-33,7%. Sillä on merkittävä merkitys tuottaako Puola 13,3 vai 33,7 prosenttiä Itämeren typpipäästöistä. Jakaumien rajat ovat myös päällekkäisiä keskenään eli ne alkavat ja loppuvat samoihin lukuihin kuin edellinen ja seuraava porras, minkä ei pitäisi olla mahdollista. Pitääkin siis jatkossa kiinnittää enemmän huomiota siihen miten QGIS jakaa aineiston. Muuten kartta on mielestäni hyvin luettavissa sellaisellekkin joka aineistoa ei entuudestaan tunne. Vain meren syvyyskäyrät tuntuvat hieman turhilta etenkin kun niiden välejä ei kerrota legendassa.

Kurssikerran toiseksi kartaksi valitsin tehdä kuntajakoisen koropleettikartan ruotsinkielisten osuudesta väestössä. Olen tyytyväinen kartan visuaaliseen ilmeeseen, mikä on hyvin selkeä ja miellyttävä. Jälkikäteen huomasin jakauman kuitenkin jälleen hieman hassuksi. Jakauman viimeinen taso kattaa osuudet 1,34-92,4%. Vaihteluväli on siis hyvin suuri jolloin erot noiden kuntien välillä jäävät turhan näkymättömiin. Tähän luokkaan kuuluu nimittäin myös hyvin monta kuntaa etenkin rannikkoseudulta. Luokkajaoissa toistuu myös sama ongelma kuin edellisessä kartassa eli luokkien väliset päällekkyydet. Pitääkin siis tarkistaa QGIS:in asetukset onko siellä jokin pielessä kun se tälläisiä jakaumia ehdottelee. Valitsin jakauman täysin visuaalisella perusteella, sillä ajattelin tässä näkyvän parhaiten kuntien väliset erot. Jatkossa olisikin varmaan hyvä katsoa jakoa hieman tarkemmin myös numeroiden puolesta 🙂