3. kurssikerta: tulvia ja pulmia

Morjens!

Tällä kurssikerralla keskityimme qgissin datan- ja tilastonkäsittelyn ominaisuuksiin. Yhteisellä opetuskerralla läpikäydyt toiminnot ja niksit toistuivat itsenäisen tehtävän puolella, jossa pääsin itse luomaan karttaa Suomen alueellisista tulvariskeistä. Tein tehtävänannon yksinkertaisemman version, mikä osoittautuikin viimeistä kohtaa lukuunottamatta varsin mutkattomaksi tehtäväksi. Siitä lisää myöhemmin.

Kuva 1.  Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi koropleettikartalla.

Ohjeiden avulla tietojen ja sarakkeiden yhdistely attribuuttitaulukoista toiseen onnistui varsin vaivattomasti. Kartan visuaalisen puolen tekeminen taasen on tullut jo rutiiniksi toiston myötä. Ilarin blogissa oli hyviä ideoita karttojen esteettisen puolen viilaamiseen. Näin Helsingin kuvataidelukion alumnina, eli siis käytännössä graafisen suunnittelun veteraanina, voin antaa Ilarille 5 pistettä ja papukaijamerkin hyvistä vinkkiviitosista.

Ekstratehtävä, jossa piti visualisoida järvisyyttä omilla diagrammeillaan, oli aikamoista säätöä omalta osaltani. Ensiksi en saanut mitään näkyviin, ja päädyin etsimään muista blogeista apua. Laurin blogiinsa linkkaaman italiankielisen ohjevideon katsottuani ajattelin itsevarmana, että tämähän onkin ihan helppo juttu. Sain joitakin palluroita ilmaantumaan omalle kartalleni, mutta ne eivät visualisoineet luokkien eroja mielestäni tarpeeksi selkeästi, joten päätin omin avuin koittaa improvisoida eri säätimien parissa palluroita paremman näköisiksi. Tämä oli kuitenkin ehkä huono idea, sillä jollain keinolla onnistuin ensiksi kadottamaan kaiken datan kartastani ja lopulta crashaamaan koko ohjelman. Task managerin kautta sitten pakotin qgissin sulkemaan ja päätin, että tämä perusversio saa tällä kertaa luvan kelvata.

1. kurssikerran jälkipyykki

Terve!

Ensimmäinen kurssikerta oli varsin hyvä paketti, jota jaksoi seurata neljän tunnin ajan jopa heti perjantai-aamusta. Alun info-osuuksien jälkeen päästiinkin pian itse QGIS-ohjelman pariin, mitä olinkin jo innolla odottanut. Moodlessa tai sähköpostilla oli tainnut tulla etukäteen meille kehotus ladata ohjelma omalle koneelle hyvissä ajoin, mutten itse ollut näin tajunnut tehdä. Ehdin kuitenkin saada ohjelman ladattua ennen varsinaiseen tehtäväosuuteen siirtymistä.

Kurssikerralla tuotettiin yhteisellä opastuksella kartta Itämeren ympäröivien valtioiden typpipäästöistä. Laitan oman karttani liitteeksi alle. Ohjeistusta oli selkeää seurata, ja yleisimpiin uuden käyttäjän kompastuskiviin kiinnitettiin huomiota jo ennen kuin niistä ehti kukaan erikseen kysyä. QGIS ei ainakaan ensivaikutelmaltaan vaikuttanut kovin intuitiiviselta, mutta tekemällähän sitä oppii. Ohjeistus eteni mukavan verkkaisesti, paikoitellen jopa liian hitaasti, mutta mieluummin niin päin.

Päällisin ajatukseni ensimmäisen kurssikerran jälkeen oli se, että ehkä nyt olisi viimeinkin aika hankkia kunnollinen kakkosnäyttö. Luennon seuraamisessa auttaisi huomattavasti se, että käytössä olisi yhden monitorin sijasta kaksi.

Kuva 1. Kartta Itämerta ympäröivien maiden typpipäästöistä.

Yhteinen karttatehtävä oli hyvä ensikosketus QGISsin perustoimintoihin. Alkaessani työstää itsenäistä tehtävää lähes viikko ensimmäisen kurssikerran jälkeen, huomasin kuitenkin nopeasti sen, ettei ohjelman käyttö ollutkaan enää lähimuistissa. Olisin varmaan päässyt helpommalla, jos olisin tehnyt tehtävän pian kurssikerran jälkeen, mutta joskus asiat pääsevät jäämään viimetippaan.

Suurella itsevarmuudella valitsin tehtävänannoista haastavimman. Ensiksi etsin Tilastokeskuksen tietokantasivulta itseäni kiinnostavia tietoja. Tilastokeskuksen sivuilla tiedon suodattaminen ja käsittely on jo tullut tutuksi muilla kursseilla. Data oli myös suhteellisen helppoa tuoda qgis-ohjelmaan, kunhan sen latasi .cvs-tiedostona. Tästä oli onneksi mainittu tehtävänannon yhteydessä. Itse kartan laatiminen sujui kohtalaisen helposti Zoomista muistiin jääneiden konstien ja kaverilta saamieni vinkkien pohjalta. 

Kuva 2. Kartta esittää vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaineiden prosenttiosuutena, yli 15 vuotta täyttäneistä.

Näin jälkikäteen koropleettikartassani kaikkein huomiota herättävintä on tajuttoman kokoinen mittakaava-jana. Se olisi varmaankin ollu helppo korjata hieman järkevämmän kokoiseksi QGISsissä, mutta tässä vaiheessa en enää jaksa vaivautua tekemään sille mitään.

Valitsemani data ilmaisee vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuutta prosentteina eri kunnissa. Data on peräisin vuodelta 2019. Kartalla korostuvat, kuten arvata saattaa, suurimmat kaupunkikeskittymät: pääkaupunkiseutu, Tampere ja Oulu. Edellämainituissa kaupungeissa toimivat yliopistot ja korkeakoulut houkuttelevat koulutettua väestöä. Pienemmät yliopistokaupungit pomppaavat myös selkeästi esiin: Jyväskylä loistaa punaisempana kuin ympäröivät kunnat, samoin kuin Kuopion ja Joensuun seutu. Nämä kaupungit houkuttelevat toisen asteen suorittanutta nuorta väestöä kouluttautumaan lisää, ja moni myös jää opintojensa jälkeen asumaan opiskelukaupunkiinsa.

Kaikkiaan vähintään toisen asteen suorittaneet on joka kunnassa valtaosa väestöstä, vaikka valkoisesta punaiseen liukuva värigradientti antaakin hieman harhaanjohtavan mielikuvan. Ensisilmäyksellä karttaa katsoessa nimittäin näyttäisi siltä, että ero valkoisten ja punaisten kuntien välillä olisi merkittävä. Todellisuudessa kaikkein suurimman ja pienimmän luokan välinen ero on vain hieman yli 20 prosenttiyksikköä, ja kaikkein matalimmin koulutetussakin kunnassa toisen asteen suorittaneita on ainakin 56,5 prosenttia.

 

Lähteet:

Tilastokeskuksen tietokanta (https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/?rxid=444223df-f91c-4479-891f-5dcd50b983d2)